Lyriikka ›

en odota enää,
että herää maa,
joka nukkuu talviuntaan, vaikka
syys vasta saapuu, maantuu tunteet, joita johdateltiin niin,
vain eilisiin, ne takertui kiinni ja kaikki mistä tiedettiin,
 
palasi alkuun saakka,
mieliin peilin kirkkaisiin,
 
ei, kiinni en saa,
nukahtaa vaarat, nukkuvat pois krapulaa,
käyneiden luumujen ja puiden talveen valmistuvien,
täytyy jo näin, runkoa päin, kerätä vihreys, värit ruskan jättäen,
minusta pois päin, toivon, etten enää katsoisi ihaillen..
 

 
olen kuoleva kesän lehti, joka maahan ehti,
ennen kuin väri sen ääristä kiinni sai,
kuivunut purojen risteys, sadetta, sadetta, sadetta janoten vain,
vihainen ukkosen ääni, jylhistä, jylhin, uhkaava mustuva taivas,
viimeinen maailman matkaaja merillä upoten keinuessa laivan.. niin varman, joka olisi vienyt mut uuteen maailmaan,
sellaiseen johon jo uskoin, kun silmäni avasin valoon niin turvattomaan..
 

 
en odota enää,
että tuntuva maa
minut kiinni saa tai haluaa,
jos putoaa, putoaa yksin, niin yksin on paikoillaan, paikoillaan pyörivä maa,
nukahtaa aavat, nukkuvat pois, heräten vain jos tuntevat euforiaa,
antavat olla itsessään, kuin itsestään versova maa..

Näis on kyl jotain spesiaalii...soljuvat niin kauniisti...pehmeästi
Täytyy vissiin ostaa sun levy, jos sinulla sellainen on...

---------------------
 
Sitten kun pitkä soitto valmistuupi, niin voin laitella messagea :)
 
Tos etusivul taiskin olla juttuu...no pistäpä sitte tuleen. =J