Aloittelijat ›

Ennen esiintymistäni "soittokeikkaa" jännitän. Esim ohjelmistossa on selaiset nuotit,jonka kanssa olen kerran "epäonnistunut" Tämä peikko kulkee alitajunnassa
ja aina kun soitan kyseistä nuottia "keikoilla" vaara pyörii, että epäonnistun.
Miten tällaisesta pääsee yli, muuta kuin jättämättä kyseinen nuotti pois ohjelmistosta?

Ennen esiintymistäni "soittokeikkaa" jännitän. Esim ohjelmistossa on selaiset nuotit,jonka kanssa olen kerran "epäonnistunut" Tämä peikko kulkee alitajunnassa
ja aina kun soitan kyseistä nuottia "keikoilla" vaara pyörii, että epäonnistun.
Miten tällaisesta pääsee yli, muuta kuin jättämättä kyseinen nuotti pois ohjelmistosta?
 
Treenaamalla ja soittamalla keikoilla juuri sitä piisiä.

Asenteella.
 
Tehkää bändin kanssa selväksi, että jos jollekulle sattuu pieni kämmi, niin muut bändiläiset EIVÄT saa ruveta kääntyilemään mokaajaa kohti tms.
 
Yleensä yleisö ei pieniä mokia huomaa lainkaan jos bändi ei niihin kiinnitä suurta huomiota.
 
Jos taas tulee biisissä kohta jonka tiedät mokaavasi varmasti, niin sitten vaimennat kitaran/basson volumepotikasta siksi aikaa. Eli jos et osaa, älä soita. Taaskaan yleisö ei huomaa vaikket oikeasti soitakkaan, vaan esität soittavasi.
 
TSemppiä.

Jos taas tulee biisissä kohta jonka tiedät mokaavasi varmasti, niin sitten vaimennat kitaran/basson volumepotikasta siksi aikaa. Eli jos et osaa, älä soita. Taaskaan yleisö ei huomaa vaikket oikeasti soitakkaan, vaan esität soittavasi.
 
Ei välttämättä kaikkein paras neuvo. Se vaikea kohta voi kuitenkin olla vaikka soolosuoritus muiden ollessa hiljaa.
 
Muuten tulikin jo hyvät ohjeet. Treenamalla ja soittamalla sitä se rupeaa sujumaan. Sun pitää vaan muistaa, että virheet kuuluvat keikkaan. Ei siinä sen kummempia ole. Tärkeämpää on se, miten jatkat siitä virheestä. Sen takia se kyseinen kohta on hyvä treenata perslihakseen asti, jotta pystyt luontevasti jatkamaan, jos mokaat siinä kohdassa. Pari onnistunutta vetoa keikalla taas sitten saa kyseisen ongelman unohtumaan ja hymyilyttämään jälkeen päin.

Jos taas tulee biisissä kohta jonka tiedät mokaavasi varmasti, niin sitten vaimennat kitaran/basson volumepotikasta siksi aikaa. Eli jos et osaa, älä soita. Taaskaan yleisö ei huomaa vaikket oikeasti soitakkaan, vaan esität soittavasi.
 
Ehkä huonoin neuvo ikinä.
 
Aina on mahdollista soittaa jotain yksinkertaisempaa, vaikkapa vain nuotti tai pari kappaleen perusääntä tahdissa. Se on sovitus. Ei oo olemassa mitään syytä soittaa sellaista mitä ei pysty soittamaan.
 
Tuo on vähän niinkuin solisti joka huomasi unohtaneensa sanat ja huusi mikkiin "V..u nyt o. m.kki rikki! Krrk! Krrk! Kshhh!" ja paukutti mikkiä kädellään kuin korjatakseen kylmäjuotosta.
:-P

Ehkä huonoin neuvo ikinä.
 
Olen eri mieltä.
 
Aina on mahdollista soittaa jotain yksinkertaisempaa, vaikkapa vain nuotti tai pari kappaleen perusääntä tahdissa. Se on sovitus. Ei oo olemassa mitään syytä soittaa sellaista mitä ei pysty soittamaan.
 
Näin on. Silloinkin kuitenkin pitää tietää mitä soittaa.
 
Tuo on vähän niinkuin solisti joka huomasi unohtaneensa sanat ja huusi mikkiin "V..u nyt o. m.kki rikki! Krrk! Krrk! Kshhh!" ja paukutti mikkiä kädellään kuin korjatakseen kylmäjuotosta.
:-P
 
Ehei, tuo on sitä tunaroimista. Eli vedetään vaan jotain räpellystä ja pilataan biisi.
 
Tarkoitinpa nyt vain sitä että jos et yksinkertaisesti osaa, niin paras vaihtoehto on olla hiljaa kuin pilata koko biisi räpellyksellä.
 
Jos taas, kuten edellä joku mainitsi, kyseessä on soolonpätkä tms. hyvin esillä oleva osio, niin silloin kai kannattaa jo treeneissä OTTAA ASIA PUHEEKSI;
 
"En osaa tätä, mutta voin yrittää harjoitella sen."
"Voisiko joku muu soittaa tämän kohdan?"
 
; Eikä mennä vaan lavalle pissi housussa osaamatta ko. kohtaa.
 
"Luuletsä ko kojootti rupee vetää et se miettii et vittu ku ei tullu harjoteltua?"
 
:)

; Eikä mennä vaan lavalle pissi housussa osaamatta ko. kohtaa.
 
"Luuletsä ko kojootti rupee vetää et se miettii et vittu ku ei tullu harjoteltua?"
 
Meinaatsä, että joku menee lavalle vetämään piisiä, joka ei ees treeneissä onnistunut siinä toivossa, että nyt menisi?

Meinaatsä, että joku menee lavalle vetämään piisiä, joka ei ees treeneissä onnistunut siinä toivossa, että nyt menisi?
 
Minä menin ja soitin oikein.
 
Edit. Ehkä se on se jännitys, joka saa soiton menemään oikein.

Minä menin ja soitin oikein.
 
Edit. Ehkä se on se jännitys, joka saa soiton menemään oikein.
 
Täytyy kokeilla, mulla on monta piisiä, joita en saa treeneissä menemään!

Meinaatsä, että joku menee lavalle vetämään piisiä, joka ei ees treeneissä onnistunut siinä toivossa, että nyt menisi?
 
Meinaan. Ikävä kyllä olen kuullut useaa bändiä joilla on tuollainen ajatusmaailma.

Tehkää bändin kanssa selväksi, että jos jollekulle sattuu pieni kämmi, niin muut bändiläiset EIVÄT saa ruveta kääntyilemään mokaajaa kohti tms.
 
toi oli hyvä lausahdus.. meidän bändin tilanteessa ois varmaa keikalla virheen sattuessa sillee " no vittu kiitos! ja hyvä sie! "

Jännittäminen... on inhimillistä, mutta sinänsä turhaa, jos esiintyä haluaa. "Esiintymällä oppii esiintymään".
Pienet mokat kuuluu asiaan, harva soittaja soittaa täydellisesti, joka kerta. Ja osa meistä, todella harvoin.
 
Asiaan:
 
Yhdessä bändissä me käytettiin sitä "se joka ei pysy muuten mukana, soittaa yksinkertaisemmin" konstia.
Toinen kitaristi soitti pelkkää komppia, mää hoidin kaiken muun, harmonioita myöden. Eka keikka oli 3 viikkoa ekojen treenien jälkeen, jotain piti keksiä, ett saatiin homma toimimaan.

Mutt se kuvio vaan jäi "päälle", vuosi ton jälkeen, tilanne oli sama. Se alkoi jo rasittamaan. Eli tota ei saa käyttää väärin, se "miks edes yrittää, näin pääsee helpomalla" asenne näkyy läpi, eikä siinä kehity soittajana.
 
--------------------------------------------------------------------------------
 
No, itte olin aikoinaan todella otettu, jos mokasin keikalla.
 
Sooloissa ne yleensä tapahtui. Todella tyylikästä, laittaa jalka monitorille, ottaa "hei mä katsokaa, mää soitan SOOLON !" takakeno... ...ja aloittaa väärältä kieleltä. Ei auttanu kuin nauraa ittelle ja vetää ihan överiks, pari seuravaa tahtia. (Tietysti, saattoihan se olla suunniteltuakin, mistä yleisö sitä tietää...)
 
Onneks yhdessä biisissä oli se (8 tahtia pitkä) yhden nuotin soolo, sitä ei oikein voinu mokata.

"Luuletsä ko kojootti rupee vetää et se miettii et vittu ku ei tullu harjoteltua?"
 
:)
 
Se on ihan sama paljonko treenaa. Mokia tulee joka tapauksessa jonkun verran, eikä niitä saa ajatella, ei sillä hetkellä eikä jälkeenpäin. Ne ei ole vakavia asioita, musiikkia harrastamattomat ei huomaa vaikka soittaisi ukko-nooaa, ja musiikkia harrastavat tietävät että mokat kuuluu kuvioon.
 
Vähemmän soittamisella en oikeastaan tarkoittanut sitä, että biisit arrattaisiin aivan kädettömiksi, koska kyllä biisiin saa hurjan jännitteen vaikka yhtä nuottia soittaen jos sen tekee hyvin (tsekatkaapa Bluesoundsin CC Less), vaan sitä että jos sekunnin murto-osassa tajuaa ettei nyt ala mennä, voi ehkä karsia rävellystä, see?
 
Aivan samalla tavalla kuin rumpalit tietävät biisin temposta automaattisesti, milloin kuulostaa paremmalta hakata kaseja, ja milloin saa siirtyä puolikomppiin.
 
Hm. Soolothan on sellainen asia, että niissä ei oikeastaan edes voi olla mokia. On vain parempia ja huonompia sooloja, mokia ei ole. Olisi nastaa, jos yhteensoitto olisi sitä luokkaa, että soolon kohdalle voi improvisoida ihan mitä tahansa tyyliin sopivaa, joka kerta jotain uutta tai uusia variaatioita samasta perusteemasta, sellainen on ainakin musta hauskinta ja yleensä soundaa parhaalle, koska silloin yleisön ja muiden vuorovaikutus pääsee mukaan sävellykseen.

Vedä rennosti vaan. Toisinaan on jännittänyt, mutta esim viime keikalla fiilis oli kun olisin ollut treeneissä (tosin olin niin lavan takana/ kaappien takana, että yleisöä minä en nähnyt niin paljon kun kitaristit.)
Itse keskityn omiin juttuihin aivan kuten treeneissä. Ei se sen kummoisempi paikka se stage ole.. Kitaristeilla on varmaan vähän eri kun pitää yrittää vähän häröilläkkin..

Vanha jokehan on, että jos soitetaan vahingossa väärin, tehdään se tarkoituksella uudelleen ja sitten se on jo jatsia!
 
Tuo on kyllä totta. Jos balladibiisin kitarasoolossa näppää vahingossa puoli sävelaskelta huti, ni antaa sävelen soida vaan ja bendaa sitte vaikka jonnekki käsittämättömyyksiin sen. :D Tulkintaa kato.
 
Niin, minäkin olen soittanut keikalla oikein muuan coveribiisin soolon mitä en reeneissä hanskannut koskaan kunnolla. Jotenkin sitä vaan skarppas.

Se on ihan sama paljonko treenaa. Mokia tulee joka tapauksessa jonkun verran, eikä niitä saa ajatella, ei sillä hetkellä eikä jälkeenpäin. Ne ei ole vakavia asioita, musiikkia harrastamattomat ei huomaa vaikka soittaisi ukko-nooaa, ja musiikkia harrastavat tietävät että mokat kuuluu kuvioon.
 
Näinhän tämä on nähtävä. Omista mokistaan ei kannata haloota tehdä. Tietääpähän keikan jälkeen mitä harjoitella lisää.
 
Tosin, jos joku muu bändin jäsen käy päälle kun olet mokannut niin vika ei ole itsessä, vaan siinä jonka maailma kaatui siihen riitasointuun.

Kunhan vaan jatkaa soittoa virheistä huolimatta niin kaikki ovat tyytyväisiä. Pahin virhe kaikista on yrittää nopeasti korjata virhe soittamalla paha paikka uudestaan.

yksi keino "korjata" moka keikalla, on soittaa sama kohta uudelleen samalla lailla väärin. Jengi luulee että noin se kuuluukin mennä :P
 
Jännittämisestä keikoilla ei välttämättä pääse koskaan. En minä ainakaa ole päässy, mutta se kuuluu jotenkin siihen keikkafiilikseen.
Miettikää miten monta keikkaa on esim. Hector tehnyt, ja sekin kuulema jännittää joka keikkaa.

yksi keino "korjata" moka keikalla, on soittaa sama kohta uudelleen samalla lailla väärin. Jengi luulee että noin se kuuluukin mennä :P
 
.
 
Tai sitten katsoo kaveria vihaisen näköisenä,jengi luulee että se toinen teki mogan.