Laulaminen ›

Elikkä tossahan se tulikin jo. Elikkäs millasia harjotusemenetelmia teillä on, kun lauleskelette kotona itseksenne? Itte oon pitkälti vaan lauleskellu nauhalle joitain laulun pätkiä ja niitä kuuntelemalla sitten koittanu korjata virheitä, mutta tuntuu siltä, että en oikeen tuppaa kehittymään. Eli onko jotain harjotuksia jolla tehostais treeniä?
 
Bändissä en toimi laulajana ja täällä päin ei oikein ole ketään laulunopettajaakaan, joten laulutuntien ottamiseen ei taida olle oikein mahdollisuutta.

Tuossa seuraavalla sivulla olisi jo valmiiksi keskustelu aiheesta:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=37&t=129452&co=30
 
Eli et ole ainoa, joka olisi aina halunnut laulaa.

Miten pystyy reenaamaan ääntä menemään korkeammalle?

Miten pystyy reenaamaan ääntä menemään korkeammalle?
 
Ota iskuja nivusiin.
 
EDIT: Jos ei ole miehenalun äänenmurros vielä tapahtunut niin kivekset poistamalla pystyy estämään matalaa ääntä aiheuttavan mieshormonin leviämisen kasvavaan kehoon.

Miten pystyy reenaamaan ääntä menemään korkeammalle?
Sanoisin että ääni on kuin istrumentti, jolla on tietty kapasiteetti. Ääntä voikin lähinnä mielestäni kehittää 1. Vahvemmaksi 2. Soivammaksi 3. "Värikkäämmäksi" (en keksi muuta hyvää sanaa) 4. Tarkemmaksi 5. Kestävämmäksi y.m.
 
Korkeutta ääneen tulee IMO vasta n. 10-15. sijalla, tai miten sen sanoisi. Korkeus on äänenkäytöstä kiinni huomattavan paljon, ja kehittyy vasta kun muut tekijät ovat kehittyneet. IMO voi todella vahva ääni venyä ylöspäin, koska se on niin vahva, samaten kuin erittäin soiva ääni. Kuitenkin instrumentti (äänielimet) pysyvät samoina suurinpiirtein, mutta harjoittelun ansiosta pitkälle edistynyt laulaja voi kajauttaa korkean sävelen kovaa, mikä vaatii paljon koordinaatiota, tarkkuutta, soivuutta y.m.
 
Itselläni on mielikuva että todellisen Forten sijoitus/koordinaatio (siis todella korkea ja kova sävel) on tavallaan avain siihen että saa äänen kantamaan - pienemmätkin sävelet toimii samalla tavalla, nyt puhun siis ylärekisteristä. Sama toimii aikalailla alaspäinkin, mutta toisin päin...
 
Tämä voi olla vähän sekavaa, mutta siinä mun omia ajatuksia.

Sanoisin että ääni on kuin istrumentti, jolla on tietty kapasiteetti. Ääntä voikin lähinnä mielestäni kehittää 1. Vahvemmaksi 2. Soivammaksi 3. "Värikkäämmäksi" (en keksi muuta hyvää sanaa) 4. Tarkemmaksi 5. Kestävämmäksi y.m.
 
Samaa asiaa ajoin tuossa takaa itsekin... Eli kun ylipäänsä opettelee laulamaan paremmin, niin se ääniala laajenee siinä samalla, niin alas kuin ylöspäinkin. Laulutekniset asiat tukevat toisiaan. Äänen tuottamiseen tietyltä korkeudelta tietyllä soundilla vaaditaan monen eri osa-alueen hallintaa.

Tässäpä hyväksi havaittuja asioita äänenmuodostukseen.
 
HARRASTA HIKILIIKUNTAA
Sävelkorkeuden säilyttäminen saattaa äänihuulten lihaksen staattiseen jännitykseen, joka taas aiheuttaa maitohapon muodostumista ja sitä kautta lihaksen "jäykistymistä". Hikiliikunta puhdistaa maitohappoa ja auttaa aineenvaihdunnassa. Se taas on tärkeää lihasten rentouden saavuttamisessa.
 
VOIMISTELE LEUKALIHAKSET JA KASVOT
Korkeiden äänien laulaminen vaatii rentoa leukaa, muuten äänen muodostaminen siirtyy liikaa ylähuuleen. Kokeile vokaalilaulua eli AEIOUYÄÖ pitkin venytyksin ja "irvistäen" jokainen äänne koko naamalla.
 
TILA
Tarkoittaa yläleuan kovan kitalaen takana olevan pehmeän kitalaen nostamista ylös. Sen pitää kaareutua rennosti ylös, jotta ääni virtaa ja varsinkin korkeat sävelet tulevat suoraan äänihuulilta.
 
VIINAT JA BISSET
Älä juo raakaa kirkasta viinaa. Ennen laulua ei myöskään pidä ottaa bisseä tai "kokista", koska sokeriset juomat lisäävät kurkun limantuotantoa ja sammuttavat äänen. Älä laula kännissä, muuten lihasmuistiin ja tapakulttuuriin jää pakollinen pöhnä ennen lavahuutojasi. Pari kevyttä drinksua sallittakoon jotta silmä kirkastuu.
 
RÖÖKIT
Älä polta paljon ennen suoritusta. Jos poltat, vedä savut rauhassa eikä niin, että kuusi röökiä minuutissa backstagella hermoiluun.
 
LÄMMITTELY JA AVAUS
Käy läpi kaikki aakkoset muodostaen selviä hengitysääniä jokaisen kohdalla.
Jos käytät harjoitusbiisejä, valitse sellaisia, jotka ovat puoli oktaavia alempana kuin äänialasi yläraja on. Vasta lämmittelyn lopuksi kiekaise kevyesti auki ylärekisterisi.
Heavylaulajille aika hyvä lämppäri on Stairway to Heaven ilman lopun falsetteja.
Muista myös konsonantit, varsinkin R, G ja K, koska ne helposti jännittävät kaulan lihakset.
 
KEHITY AJAN KANSSA
Nuotinlukutaidottomille parasta oppia on laulaa muiden biisejä niin, että kykenee niihin vaivattomasti. Siirry ajan kanssa varsinkin ylärekisterin "kiristämiseen". Vain syntymälahjakkuuden laulavat Dio:a ja Coverdalea heti alussa. Äänentuoton tulee olla puhdasta riippumatta siitä onko raspikurkku ja kiljuvan tyylin edustaja.

Olisko jollain hyviä vinkkejä keskirekisterin vahventamiseen (c1-c2), kun nuo ovat minulle vaikeimmat äänet ja tuntuu, että ei ole paljon kehitystä noiden kanssa tapahtunut. Miten tuota alaa voisi parhaiten treeniä?? Mun on helpoin laulaa d2-c3 välillä, joten alkaa tympiä, kun nuo kaksi alinta rekisteriä takkuaa

Olisko jollain hyviä vinkkejä keskirekisterin vahventamiseen (c1-c2), kun nuo ovat minulle vaikeimmat äänet ja tuntuu, että ei ole paljon kehitystä noiden kanssa tapahtunut. Miten tuota alaa voisi parhaiten treeniä?? Mun on helpoin laulaa d2-c3 välillä, joten alkaa tympiä, kun nuo kaksi alinta rekisteriä takkuaa
 
Olen huomannut, että korkeilla äänillä on usein tuota ongelmaa, eli ne korkeat äänet tulee, mutta c2:n alapuolella ei ole kuin lämmintä ilmaa. Mielestäni paras treeni sille onkin, että yksinkertaisesti alkaa laulamaan sitä "matalampaa" osastoa, ja kun se alkaa sujua, alkaa liittää niitä korkeita ääniä siihen tekniikkaan (siihen voi mennä kuukausia). Tiedän useita ihmisiä, joilla (klassista) laulamista ollaan lähdetty rakentamaan ns. ylhäältä käsin, eli niistä korkeista äänistä. Ollaan selitetty matalien äänten puuttumista sillä, että "kun sä olet niin korkea ääni". Tällöin se matala osuus jää täysin rakentumatta, ja ollaan menty pylly edellä puuhun. Sen sijaan, jos aloitetaan siitä, että ensin keskirekisteri laitetaan kuntoon, ja vasta sitten aletaan tekemään korkeita ääniä, silloin syntyy laululle perusta. Ainakin klassisessa laulussa korkeimmatkin sopraanot tarvitsevat jopa pienen oktaavin ääniä.
 
Jos laulat klassista, suosittelen ooppera-aarioiden pois jättämistä vähäksi aikaa, ja keskittymistä sen sijaan matalampaan lied-osastoon. Jotain suomalaista ehkä, ja mielellään sellaista, minkä ambitus ei ainakaan aluksi ole liian laaja. Laulunopettajaa tarvitset kyllä kuuntelemaan/neuvomaan, että miten saat parhaiten matalammat äänet soimaan - se on kuitenkin sellainen asia, mitä on vaikea internetin välityksellä selostaa. Oma äänityslaite voi myös auttaa alkutaipaleella. Laulamaan ei opi kuin laulamalla, eli sama pätee myös mataliin ääniin!

Klassista laulelenkin... Se vaan on niin, että kyllä korkeissa äänissä voimaa ja kirkkautta, mutta alle c2 äänissä kuullostan tuettomalta transulta... Opettaja kyllä löytyy, mutta hänen kanssaan ei ole hirveästi keski ääniä lauleltu, koska ne on liian matalia hänen mielestään.... Aina transponoidaan ylöspäin! Ja itteäni harmittaa tuo, koska en pysty laulelemaan kavereiden kanssa baari-illan päätteeksi tai yleensäkkään, koska yhteislaulu korkeus on niin matala ja vaikea!! Ja tuntuu, että tuki on kyllä ylä äänissä kunnossa, mutta se ei vaan säily alempana. Olen kokeillut eri korkeuksilta samaa veisua ja harjortusta peräkkäin, että eka korkea sitten matala ja toiste päin, mutta ei!! Voi kölli!!

Mites, kun laulussa ongelmana tahtoo olla puute voimakkuudessa, joka sitten vielä nousee toiseen potenssiin siinä vaiheessa kun pitäisi laulaa matalalta. Myös voimakkuuden "säätö" on hieman hankalaa ja laulun voimakkuus vaihtelee aika paljon jälkeenpäin kuunneltuna. Siihen tietysti vaikuttaa sekin että samalla soitan kitaraa, välillä melko monimutkaisiakin juttuja. Vaikka omaan korvaan laulu kuulostaakin aika tasaiselta, niin voimakkuuden heittelyt ovat välillä melko voimakkaita.
 
Kyllähän minä kovaa kykenen laulamaan, mutta jo pari kertaa olen paukauttanut olkapääni/lapani biisin aikana. Yläkropan lihakset ovat helkkarin kovalla, eikä hommaa juuri auta parin biisin aggressiivisempi meininki. Mikkejä ei voi kovemmalle laittaa tai muuten kiertää.

Mites, kun laulussa ongelmana tahtoo olla puute voimakkuudessa, joka sitten vielä nousee toiseen potenssiin siinä vaiheessa kun pitäisi laulaa matalalta. Myös voimakkuuden "säätö" on hieman hankalaa ja laulun voimakkuus vaihtelee aika paljon jälkeenpäin kuunneltuna. Siihen tietysti vaikuttaa sekin että samalla soitan kitaraa, välillä melko monimutkaisiakin juttuja. Vaikka omaan korvaan laulu kuulostaakin aika tasaiselta, niin voimakkuuden heittelyt ovat välillä melko voimakkaita.
 
Kyllähän minä kovaa kykenen laulamaan, mutta jo pari kertaa olen paukauttanut olkapääni/lapani biisin aikana. Yläkropan lihakset ovat helkkarin kovalla, eikä hommaa juuri auta parin biisin aggressiivisempi meininki. Mikkejä ei voi kovemmalle laittaa tai muuten kiertää.
 
vaikuttaa siltä että haet voimaa hengitykseen yläselästä > ongelmia. kokeilepa ristiselän seutua - siellä pysyy paremmin eikä häiritse soittamistakaan niin paljon kun kädet ovat rentoina ja vapaina tekemään muita juttuja. mitä on itse huomannut niin heti kun hengitys nousee liian "ylös" niin kädet jännittyy > jos tarttee käyttää käsiä samalla niin yläkroppa jumiin > kramppi ja saikku. volyyminvaihtelut tasaantuu sitten kun hengitystekniikka vakiintuu. muista myös mikkitekniikan vaikutus - joskus muutaman millin suunnanvaihdolla saattaa olla isokin merkitys äänenvoimakkuudessa.
 
yksi kokeilemisen arvoinen juttu on että koittaakin lisätä äänenvoimakkuutta saundiin eikä desibeleihin, säästyy huutamasta itseään rikki (sitäpaitsi se huutaminen kun yleensä ei edes lisää äänenvoimakkuutta...). hommaa vaan tarkemmin bändimassasta erottuvan saundin - jos samoilla (matalilla?) taajuuksilla on suurin osa soittimistosta niin ei siellä paljoa laulut erotu vaikka miten hyvin vetäisi.

vaikuttaa siltä että haet voimaa hengitykseen yläselästä > ongelmia. kokeilepa ristiselän seutua - siellä pysyy paremmin eikä häiritse soittamistakaan niin paljon kun kädet ovat rentoina ja vapaina tekemään muita juttuja. mitä on itse huomannut niin heti kun hengitys nousee liian "ylös" niin kädet jännittyy > jos tarttee käyttää käsiä samalla niin yläkroppa jumiin > kramppi ja saikku. volyyminvaihtelut tasaantuu sitten kun hengitystekniikka vakiintuu. muista myös mikkitekniikan vaikutus - joskus muutaman millin suunnanvaihdolla saattaa olla isokin merkitys äänenvoimakkuudessa.
 
yksi kokeilemisen arvoinen juttu on että koittaakin lisätä äänenvoimakkuutta saundiin eikä desibeleihin, säästyy huutamasta itseään rikki (sitäpaitsi se huutaminen kun yleensä ei edes lisää äänenvoimakkuutta...). hommaa vaan tarkemmin bändimassasta erottuvan saundin - jos samoilla (matalilla?) taajuuksilla on suurin osa soittimistosta niin ei siellä paljoa laulut erotu vaikka miten hyvin vetäisi.
 
Täytyy kokeilla tuota voiman hakemista vähän eri paikoista. Vaikka bändissä on tullut jo vuosia laulettua, välillä ainoana laulajana, välillä taustalla niin silti on jotenkin vaikea hakea erilaisia tekniikoita. Tavallaan ei ole tuntumaa siitä mikä tapahtuu missäkin kohtaa kroppaa ja mistä se laulu oikeastaan tulee (niinpä niin, laulunopettaja). Laulun on saanut kehitettyä jo tasolle ettei sitä arastele tai yritä "jarruttaa" (mikkipelko) ja oma ääni on noin muuten suht. kontrollissa.
 
Se on tullut myös huomattua, että tuohon lauluäänen voimakkuuden heittelyyn vaikuttaa paljon mm. se kun meidän yhdessäkään biisissä ei juuri nyt ole valmiita sanoituksia vaan ne tulee täysin hatusta. Silloin kun iskee mielentyhjyys, niin alkaa ääni heittämään, mutta se ei toki ole pelkästään siitä, vaan sitä heittelyä tapahtuu myös niissä coveritreenibiiseissä missä sanat on. Pitäisi kyllä kokeilla jossain vaiheessa myös laulaa ilman, että soittaa kitaraa samalla. Kun tuo kitara tahtoo myös syödä hieman keskittymiskykyä laulunhallinnalta, etenkin kun pitää soittaa erilaista melodiaa kuin mitä laulu menee. Varsinkin jos siihen päälle ei sitten ole edes sanoja olemassa. :P
 
Mutta kiitokset vinkeistä, otetaan ukko syyniin. :)

Täytyy kokeilla tuota voiman hakemista vähän eri paikoista. Vaikka bändissä on tullut jo vuosia laulettua, välillä ainoana laulajana, välillä taustalla niin silti on jotenkin vaikea hakea erilaisia tekniikoita. Tavallaan ei ole tuntumaa siitä mikä tapahtuu missäkin kohtaa kroppaa ja mistä se laulu oikeastaan tulee (niinpä niin, laulunopettaja). Laulun on saanut kehitettyä jo tasolle ettei sitä arastele tai yritä "jarruttaa" (mikkipelko) ja oma ääni on noin muuten suht. kontrollissa.
 
hyvinhän täällä on sitten pullat uunissa :)
 
Se on tullut myös huomattua, että tuohon lauluäänen voimakkuuden heittelyyn vaikuttaa paljon mm. se kun meidän yhdessäkään biisissä ei juuri nyt ole valmiita sanoituksia vaan ne tulee täysin hatusta. Silloin kun iskee mielentyhjyys, niin alkaa ääni heittämään, mutta se ei toki ole pelkästään siitä, vaan sitä heittelyä tapahtuu myös niissä coveritreenibiiseissä missä sanat on.
 
itte huomannu edistyneeni siinä vaiheessa kun tajusi että on aikas hyvä tietää ja päättää minkälaisen äänen suustaan päästää ulos ennenkun edes hengittää sisään. sitten vaan treenaa tota päättäväistä tatsia, ihan yksi ääni/sana/fraasi kerrallaan, sitkeästi. kyllä se siitä pikkuhiljaa juurtuu improvisaationkin puolelle. sun tilanteesi kuulostaa vähän että tuo "mielentyhjyys" on juurtunut koko instrumenttiin - ääni ikäänkuin pelkää valmiiksi sitä tyhjää tilaa biisistä riippumatta.

Klassista laulelenkin... Se vaan on niin, että kyllä korkeissa äänissä voimaa ja kirkkautta, mutta alle c2 äänissä kuullostan tuettomalta transulta... Opettaja kyllä löytyy, mutta hänen kanssaan ei ole hirveästi keski ääniä lauleltu, koska ne on liian matalia hänen mielestään.... Aina transponoidaan ylöspäin! Ja itteäni harmittaa tuo, koska en pysty laulelemaan kavereiden kanssa baari-illan päätteeksi tai yleensäkkään, koska yhteislaulu korkeus on niin matala ja vaikea!! Ja tuntuu, että tuki on kyllä ylä äänissä kunnossa, mutta se ei vaan säily alempana.
 
Kokeilepa joskus baari-illan päätteeksi unohtaa klassiset laulujutut, siis se miten tunnilla laulat sitä klassista, ja käytä sitä samaa ääntä millä puhut. Tuskin sun normaali puheääni kuitenkaan on siellä jossain c2:n yläpuolella..? Käytä alaäänten (ja niiden yhteislaulujen) laulamiseen samaa ääntä millä huudat äidille/poikakaverille ;)
 
Luulen, että sulla on vaan rintaresonanssi hukassa... matalien äänien pitää soida rintekehässä. Voi olla, että laulat kaiken pelkällä pää-äänellä (?), ja pelkällä pää-äänellä ei vaan voi laulaa pontevasti matalalta. Mulla oli itellä vuosia sitten tavallaan kaks eri ääntä: vahvat alaäänet ja sitten just siitä suunnilleen b1-c2:sta ylöspäin pelkkä falsetinomainen pää-ääni. Tuo jälkimmäisenä mainittu oli sellainen, millä ei todellakaan päässyt alaspäin, vaan se kuulosti ihan miesten falsetille jos yritti. Pikkuhiljaa on kuitenkin treenaamalla saanut häivytettyä rajan siitä alaäänten ja ylä-äänten väliltä.
 
Sano myös sille opettajalle, tai älä sano, vaan vaadi (!) että nyt aletaan treenaamaan alaääniä. Minusta on ihan idioottimaista luokitella oppilaat johonkin kategoriaan ja sitten sanoa, että lauletaan sun kanssa nyt vaan korkeelta kun sulla on korkee ääni. Kyllä sitä koko ääntä pitää oppia käyttämään, niin oppilaan kuin opettajankin. Tukea voit koettaa hakea alaääniin niin, että etsit niihin saman fiiliksen kun huudahtaisit vaan ihan täysillä jollekin. Kokeile karjaista joskus ihan täysillä "hei!" ja mieti miltä se sun kropassa tuntuu. Voit myös treenata niin, että sanot normaalilta puhekorkeudelta aa. Sitten vaan pidennät sitä samaa äännettä aaaaaa ihan lauluksi asti. Kun se onnistuu, niin koetat laulaa saman äänen samalta korkeudelta lujempaa (miettimättä sen ihmeemmin jotain hengitystä tai tukea).
 
Varmaankin sitten kun klassista lauletaan pidemmälle, aletaan hakea resonanssia ym. myös alaääniin, vähän eri tavalla kuin kevyttä musaa laulettaessa, mut ei klassisen laulaminen sais minusta aiheuttaa sitä, ettei osaa enää käyttää sitä normaalia puheen kaltaista lauluääntä, jota kuitenkin sitten tarvitaan noihin yhteislauluihin yms. Jos on normaali terve puheääni, niin siitähän se laulukin sitten lähtee - sama äänentuottoelimistö se on käytössä kuitenkin, olipa kyseessä sitten puhe tai laulu.

Mobrulesilla ihan hyviä monipuolisia vinkkejä. Kuten kaikilla muillakin, mutta heidän neuvoja olen jo ehtinyt kehua =)

Varmaankin sitten kun klassista lauletaan pidemmälle, aletaan hakea resonanssia ym. myös alaääniin...
Koulukuntaerot, aah :) Melkein jokaisella opettajalla on klasaripuolella oma näkemys siitä mikä kehitetään ensin. Jokainen on sitä mieltä että hengitys on ensiarvoisen tärkeetä mutta se mitä sen jälkeen sitten - rintarekisteri vahvaksi ja siitä sitten kipuamaan ylöspäin? Korkeat äänet, joista sitten laskeudutaan alaspäin? Resonanssitilojen löytäminen? Kumpi on tärkeämpi, nielun tila vai maskin kirkkaus? Tekstin selvyys vai vokaalien sointi? Rekisterien harjoittaminen erikseen ja sitten miksaten vai toisinpäin?
 
Voi olla, että opettajasi ei itse ole oppinut matalampia taajuuksia ennenkuin sai yläpään kuntoon. Oletko kokeillut muita opettajia? Itselle sattui aikanaan muutama jotka lähti siitä että "laula niinkuin puhut" mutteivät sitten kuulleet että puhetekniikkani oli aika paljoltikin pielessä. Vasta opettaja joka opetti täysin toisella tavalla avasi äänen soimaan kunnolla. Eikä puhetekniikan opettajastakaan ollut haittaa.
 
Kysy opettajalta, milloin alatte treenaamaan alaääniä. Voi olla, ettei se ole vielä opettajasi mielestä ajankohtaista. Kannattaa myöskin sanoa siitä että yhteislaulurekisteri on "kadonnut" - ehkä äänestäsi ei kuule sen kadonneen.
 
Ja kannattaa myös tsekata ihan lääkäri/foniatri/voice massage, jos huolestuttaa kovastikin. Itsellä tiettyjen äänten soimattomuus ja sameus johtui ihan tiettyjen lihasten ylimaallisesta kireydestä.

Koulukuntaerot, aah :)
 
Sanos muuta!
 
Korkeat äänet, joista sitten laskeudutaan alaspäin?
 
En ole tavannut vielä yhtään laulunopiskelijaa, joilla ne alaäänet olisivat kehittyneet tuossa järjestyksessä. Sen sijaan tiedän useita tapauksia, jotka ovat lähteneet ylhäältä käsin rakentamaan instrumenttiaan, ja ovat edelleen ilman niitä alaääniä - vuosien ja vuosien laulamisen jälkeen. Ja kyseiset tahot ovat tiedostaneet ongelmansa, mutta mikään ei vaan muutu. Ja se on myös valitettavasti ollut estävänä/jarruttavana tekijänä urakehityksessäkin.
 
Lisäksi tiedän useita todella hyviä laulajia, joiden yhteinen tekijä on se, että heidän instrumenttiaan on lähdetty rakentamaan alhaalta käsin. Heidän äänenkäyttönsä onkin ollut menestystekijänä, ja seuraan mielenkiinnolla kyseisten tapausten urakehitystä.
 
Voi olla, että opettajasi ei itse ole oppinut matalampia taajuuksia ennenkuin sai yläpään kuntoon.
 
Voi myös olla, että opettajalla ei ole näitä matalia ääniä itselläkään - tai voi olla, että vaikka hänellä olisi, hän ei osaa opettaa niitä.
 
Aloittaessani laulamisen, minulle myös alettiin heti puhumaan "tuo on liian matala sinulle" jne. Kunnes sitten eräs päivä menin tunnille, löin käteen erään barokkiaarian, joka oli mezzolle tarkoitettu, ja sanoin haluavani oppia sen. Opettaja aloitti jupinansa, että "sehän on ihan liian matalaa... mutta kokeillaan nyt sitten". (Kyseessä oli siis ihan lempeä kappale, ei siis mitään Dalilaa...). Ja opettajani alkoi opettaa minulle sen kappaleen myötä alaääniä - huomatessaan, että minulla oli kuitenkin olemassa hyviäkin alaääniä. Minun ongelmani olikin ylimenoalue, jossa rintaääneni vaihtui yhtäkkiä heiveröiseksi pää-ääneksi. Yksiviivaisen e:n ja f:n tienoilla oli aivan hirveätä laulaa. Kun opettajani huomasi, että minulla oli varsin luonteva rintaresonanssi aina ylimenoalueelle asti, sitä ylimenoa vaan lähdettiin sitten hiomaan pois. Sen jälkeen ei matalia ääniä pelätty, päin vastoin. Loppuen lopuksi näin jälkeenpäin olen analysoinut, että opettajani vain ikään kuin vaistomaisesti lähti tekemään sitä, mikä oli minulle "helpointa" (eli ylä-ääniä), ja jostain kumman syystä sitten aluksi TYYTYI vain siihen helpoimpaan ratkaisuun. Sitten kun hän havaitsi, että kyllä niitä alaääniä vaan löytyy - sen jälkeen en päässytkään helpolla!
 
(Sivumennen sanottuna: t y y t y m i n e n on opettajan pahimpia syntejä. Siinä vaiheessa, kun ei muka ole mitään parannettavaa, on aika vaihtaa opettajaa.)
 
Minun ehdotukseni onkin, että vie opettajallesi joku kiva, matalampi kappale (älä kuitenkaan aarioita). Ihan pokkana. Sanot vain, että TÄMÄN minä haluan OPPIA. Jos opettajasi esittää suurenkin vastalausemyrskyn, ehkä sinun kannattaisi tehdä pieni "syrjähyppy" jonkun toisen opettajan pakeille. Joku toinen opettaja voi saada sinusta irti ne matalat äänet.

Tämä nykyinen opettajani on ollu mulla nyt kohta 3 vuotta. Ennen häntä mulla oli 3 vuotta toinen opettaja, jonka opetustyyli ei sopinut minulle alkuunkaan. tämä nykyinen opettaja itse sanoikin minulle, että keskiäänet on hukassa ja vaikeinpia. Mutta kun hän ei tee asian eteen mitään. (Ja ehkä se nyt johtuu siitä, että tuki on raskaampaa säilyttää siinä kuin ylhäällä?) Hänelle tuki,hengitys sekä äänen kirkkas(?) sointi on se juttu...