Sivulla
http://paradisbacka.fi/apparata.php on esittely uudesta soittimesta. Sivulta löytyy myös kaksi ääninäytettä, Bränn-Pärs ja Trattserenad.
Teksti sivulla on ruotsiksi, mutta tässä tiivistelmä suomeksi:
Itse soitin ei ole uusi keksintö. Torviviulun edeltäjä on Strohviulu, joka kehitettiin sen ajan nauhoituksia varten. 1800-luvun Strohviulussa oli alumiinitorvi ja ääni oli kova mutta nasaali.
Tämä Lindén & Son:in kehittämä torviviulu on jotain ihan muuta. Tässä ei pelkästään ole kova ääni, vaan itse ääni on miellyttävä ja hieno.
Se on kovaääninen. Yli 10 db kovaäänisempi kuin tavallinen viulu, eli se vastaa kevyesti yli 5-6 tavallista viulua.
Torven ansiosta ääni on myös suunnattu, mikä tekee Lindén & Son:in torviviulusta lyömättömän soittimen ulkona soittaessa sekä kovaäänisissä ympäristöissä missä mikitys on välttämätöntä.
Ulkoilmassa tavallisen viulun ääni menee tuulen mukana harakoille. Torviviululla ääni menee suoraan yleisölle.
Esim. Rokkibändin kanssa soittaessa, torviviulu on helpompi mikittää kuin tavallinen viulu. Koska torviviulussa ei ole kaikukoppaa, se ei myöskään lähde kiertämään. Se on yhtä epäherkkä kierrolle kuin trumpetti.
Toinen etu mikittäessä on että torviviulun kovan äänentason ansiosta mikkiä ei tarvitse vääntää niin lujalle kuin normaali viulu vaatisi. Tämä vähentää sekä kohinaa että mikin riskiä ruveta kiertämään.
Tämän lisäksi ei tarvitse miettiä kuinka kiinnittää mikkiä akustiseen viuluun ilman että viulu kärsii siitä.
Eipähän myöskään tarvitse huolehtia siitä miten oma akustinen viulu reagoi kosteus- ja lämpötilavaihteluihin.
Sähköviuluun verrattuna, torviviulu on edelleen 100 % akustinen soitin. Eipä tarvitse sietää sähköviulun pietzo-ininää.
Ääninäytteet ovat ihan vaan treenikämppänauhoituksia. Ei mitään ekvalisointia (eli kaikki potikat nollassa), effektejä eikä filttereitä ole käytetty. Mikrofonina on käytetty Behringer C-2, miksauspöytä on Behringer Eurorack MX2004A ja USB-Interfacena Behringer UCA202.
Jonain päivänä teemme vaimon kanssa paremman äänityksen.
Ocku
Puavali