Puhaltimet ›

Olen tässä suunnitellut uuden soittimen aloittamista ja johtuen vasemman käden vaivoista olen päätynyt trumpettiin.
 
Tarkoituksena olisi ostaa Yamahan trumpetti, YTR-4335 tai mahdollisesti YTR-6335. Ilmeisesti erona on lähinnä kello. Onko yhdestä kappaleesta taotulla kellolla käytännössä merkittävää eroa? Hintaeroa noilla on muutama sata euroa, liekö sen arvoista?

Olen tässä suunnitellut uuden soittimen aloittamista ja johtuen vasemman käden vaivoista olen päätynyt trumpettiin.
 
Tarkoituksena olisi ostaa Yamahan trumpetti, YTR-4335 tai mahdollisesti YTR-6335. Ilmeisesti erona on lähinnä kello. Onko yhdestä kappaleesta taotulla kellolla käytännössä merkittävää eroa? Hintaeroa noilla on muutama sata euroa, liekö sen arvoista?
 
Oma mielipiteeni on että ero ei ole merkittävä, varsinkaan aloittavalla soittajalla.

Tarkoituksena olisi ostaa Yamahan trumpetti, YTR-4335 tai mahdollisesti YTR-6335. Ilmeisesti erona on lähinnä kello. Onko yhdestä kappaleesta taotulla kellolla käytännössä merkittävää eroa? Hintaeroa noilla on muutama sata euroa, liekö sen arvoista?
 
Jos et ole soittanut tai edes kokeillut trumpettia kannattaa ostaa vanha halpa, sillä menee kauan..hyvin kauan, jopa vuosia että noi erot tulee esiin. Huulien saaminen soittokuntoon on kovan ja sitkeän työn takana, Kaikki eivät jaksa sitä vaihetta käydä läpi ja kalliiseen soittimeen menee rahat hukkaan. Jos suinkin mahdollista niin etsi hyvä opettaja heti, ennenkuin edes alat kokeilla soittoa. On satoja tapoja lähteä väärille jäljille ja edm. aika kasvaa potenssissa.
 
Oma kokemukseni on, että ohutpellinen trumpetti on hieman kevyempi soittaa kuin paksupellinen. Paksupellisessä on pehmeämpi ääni ja vaikutelma syntynee siitä. Kahdesta kappaleesta tehty kello = 'paksupellisempi'.

Jos suinkin mahdollista niin etsi hyvä opettaja heti, ennenkuin edes alat kokeilla soittoa. On satoja tapoja lähteä väärille jäljille ja edm. aika kasvaa potenssissa.
 
ASIAA! (tämä loppulause lisätty vain siksi ettei tää sivusto hyväksynyt yhtä sanaa viestiksi)

Komppia Kontoorille (taas).
 
Nykyään saa sen verran hintalaatusuhteeltaan hyviä uusia torvia, ettei kannata vanhijen kanssa ruveta arpomaan.
 
Jos pitäisi valita Kiinassa tehty Yammu tai Amati, ottaisin Tsekkiläisen.

Minulla on tuolla laatikossa hyllyn alla paksupellinen Sterling Super Selmer London 31253. Ollut käyttämättömänä 25 vuotta, ostettu joskus 60-luvulla. Toki välillä on venttiilit öljytty, pöökelit rasvattu ja hieman kiilloitettu. Lakat ovat lähteneet sieltä täältä. Pienimmässä pöökelissä millin syvyinen lommo. Opettajani T:reen kaupunginorkesterin trumpetisti Jalo Nuutinen valitsi sen minulle. En muista paljonko maksoi, mutta keskihintainen sen ajan valikoimista. Luulisin, että tuo olisi vähintään yhtä hyvä kuin yksikään edm.
Osaako joku arvioida tuolle oikean hinnan?
 
Eli ei vanhan tarvitse huono olla. Soittimia ja suukappaleita vaihdetaan aivan liian usein. Se on joillekin oikein sairaus. Uusi on 'tuntuvinaan' aina hyvältä. Toki jos se motivoi jatkamaan harjoittelua, niin onhan se tehtävänsä tehnyt.
 
Kertokaas minulle mikä tekijä vanhassa trumpetissa haittaa esim. ansatsiharjoittelua? Jos nyt ei oteta huomioon niin suuria lommoja, että haittaa ilman virtausta, mutta ei kai kukaan sellaisen ostoon sorru, ellei ole aikomus korjauttaa sitä.

No toihan on aivan eri juttu.
 
Musta aloittelijalle on tärkeitä, että:
 
- Soitin toimii mekaanisesti hyvin
- On suht' helppo perussoitettava.

Kiitoksia vastauksista,
 
Näyttäisi käytettyjen markkinoilla olevan uuden 4335:sen hintaan käytetty 6335. Taidan käydä tsekkaamassa sen kunnon - toisaalta mistäpä sen tietää muuten kuin silmämääräisesti kun ei ole ko. soittimen soittotaitoja..
 
Uudessa ei ainakaan ole sitä riskiä etteikö olisi kunnossa - ja sen saisi hopeoituna - millä ei tietenkään ole mitään väliä, mutta onpahan coolimman näköinen.. ;)

Uudessa ei ainakaan ole sitä riskiä etteikö olisi kunnossa - ja sen saisi hopeoituna - millä ei tietenkään ole mitään väliä, mutta onpahan coolimman näköinen.. ;)
 
Minulla ei ole kokemusta hopeoidusta, mutta jos se hopeointi ei kulu pinnasta pois niin helposti kuin lakka, niin sillä on aika suuri merkitys, sillä messinkisiä saa aina kiilloitella jos haluaa soittimen näyttävän hyvältä. Paremmin tietävät kommentoikoot.
 
Uuteen soittimeen (miksi ei vanhaankin) kannattaa ostaa vasemman käden alle nahkainen suojus. Sellaisia on saatavissa ja ne jotka haluavat säilyttää ulkonäön hyvänä käyttävät niitä. Ne venttiiliputkien välit on kaikkein viheliäimpiä kiilloitella. En tiedä vaikuttaako se soittimen ääneen. Putkien putsaus rassi kannattaa ostaa ja myös käyttää sitä. Kun soitin pääsee sisältä hapettumaan, niin onkin vaikeampi juttu saada ne puhdistettua.
 
Kotelo on myös lähes pakollinen. Soitinta ei saa jättää hetkeksikään ilman koteloa. Kun sen jättää pöydälle, niin jostain syystä se juuri silloin putoaa lattialle. Kotelon ei kuitenkaan tarvi olla suuri, kallis sametilla sisustettu. Venttiiliöljyä ja pieni rasia 'vaseliinia' pöökeleihin kannattaa olla kotelossa aina mukana.
 
Ansatsin opettelu on se turmpetistin ikuinen ongelma ja siihen vaikuttaa suukappale jonkin verran...joskus paljonkin. Sen ostossa opettaja voisi auttaa. Soittimien mukana saattaa tulla vaikka minkälaisia liian leveä-, kapea- tai terävä reunaisia suukappaleita. Vanhassa soittimessa kannattaa tarkastaa myös onko ns. 'räkäventtiili' tiivis. Toki uuden korkin laitto siihen ei ole suuri temppu.
 
Soittokunnissa on yleensä ylimääräisiä soittimia varalla, trumpetteja kuitenkin harvemmmin. Kannattaa kysellä niitäkin. Sellaisen voi saada lainaksikin jolloin pääsee alkuun. Aloittelijan ei kuitenkaan kannattaisi aloittaa soittokunnassa, sillä silloin tulee soitettua sellaisia ääniä joita aloittelija ei vielä saisi ottaa. Hyvät opettajat eivät päästäkään oppilaitaan soittokuntiin 'treenaamaan'.

Minulla ei ole kokemusta hopeoidusta, mutta jos se hopeointi ei kulu pinnasta pois niin helposti kuin lakka, niin sillä on aika suuri merkitys, sillä messinkisiä saa aina kiilloitella jos haluaa soittimen näyttävän hyvältä. Paremmin tietävät kommentoikoot.
 
Hopeasta saa aikaan ohuemman pinnoitteen kuin lakasta, jolloin torvi - periaatteessa - resonoi paremmin ja soundi on kirkkaampi. En tiedä, moniko tätäkään sokkotestissä erottaisi. Pinnoitteen kuluminen on aina yksilöllistä, ja riippuu aika paljon henkilökohtaisesta kemiasta. Esim. murrosikäisillä soittajilla (erityisesti tytöillä) tapahtuu hormonaalis-kemikaalisella tasolla kehoissaan sen verran kaikenlaista, että torvien pinnoite saattaa mennä nopeasti pahaan kuntoon. Ja tämä on ihan totta. Hopeointi on hyvin hoidettuna upean näköinen, mutta toisaalta siinä näkyy lika paljon selvemmin. Hopeointi tummuu luonnostaan helpommin, jos torvea säilytetään muualla kuin kotelossa.
 
Uuteen soittimeen (miksi ei vanhaankin) kannattaa ostaa vasemman käden alle nahkainen suojus.
 
Tuollaista suojusta muuten kannattaa aukoa aina aika ajoin, jos sellaista aikoo käyttää. Jos sinne nahan alle pääsee kosteutta/hikeä/muuta paskaa, joka saa siellä muutaman kuukauden muhia, on tiedossa pelottavaa jälkeä.
 
Kotelo on myös lähes pakollinen. Soitinta ei saa jättää hetkeksikään ilman koteloa. Kun sen jättää pöydälle, niin jostain syystä se juuri silloin putoaa lattialle.
 
Kotelo on toki kuljetuksessa pakollinen, ja mieluummin kova kotelo. Gig bagit ovat käteviä ja halvempiakin, mutta tosipaikan tullen eivät suojaa juuri miltään. Koteloon kannattaa satsata. Esim. Bachin Stradiin maksaa uusi kello töineen seitsemisen sataa, eli kannattaa miettiä, missä kohtaa säästää. T: Nimim. "Kokemusta on". Vaan eipä se torvi tasaiselta pöydältä mihinkään itsekseen putoa. Soittotoimintaan ryhtymisen kynnys on matalampi, kun torvi on esillä. Hyviä telineitäkin on markkinoilla.
 
Tässä kohtaa muuten on syytä mainita moni kokeneellekin soittajalle näemmä outo asia: trumpettia EI SAA panna pöydälle niin, että kakkosböögeli on alapuolella. Tuo böögelinnysä ei nimittäin tarvi isoakaan tälliä, kun se jo vääntää venttiilipesän mutkalle, jolloin kakkosventtiili jumittuu.
 
Venttiiliöljyä ja pieni rasia 'vaseliinia' pöökeleihin kannattaa olla kotelossa aina mukana.
 
Öljyn ja rasvauksen merkitys on suuri, sillä ne paitsi voitelevat, myös suojaavat torven sisäosia hapettumiselta.
 
Soittokunnissa on yleensä ylimääräisiä soittimia varalla, trumpetteja kuitenkin harvemmmin. Kannattaa kysellä niitäkin. Sellaisen voi saada lainaksikin jolloin pääsee alkuun.
 
Nuo lainatorvet eivät yleensä kovin häävejä ole. Ihmisillä on taipumus kohdella lainatorvia vähän huolettomasti, ja jos torvi on ollut vuosien varrella vaikkapa kymmenelläkin pikkunassikalla, niin... No, kylläpä tiijätte.
 
Tuossa äsken kyseltiin, mitä soittoa haittaavia ominaisuuksia vanhassa torvessa voi olla lommojen lisäksi. Seuraavassa muutamia:
 
- Venttiilit: Hapettuneet tai naarmuiset venttiilipesät voivat hidastuttaa venttiilejä, samoin vääntyneet venttiilipesät. Huonot venttiilit haittaavat ilman kulkua, epäselkeyttävät soittoa ja edesauttavat huonoa sormitekniikkaa.
 
- Böögelit: Huonossa kunnossa olevat böögelit hankaloittavat vireessä soittamista. Liian tiukat eivät liiku tarpeeksi helposti ja liian väljät liikkuvat itsekseen ja falskaavat tehosuhdetta heikentäen.
 
- Lika: Torvenhan saa aina pestyä, mutta jos torvi on parinkymmenen vuoden aikana kerännyt useamman nuoren artistin karstoittuneet näkkileivänmurut ja merkkarimähnät ilman kunnon pesua, voi torvesta kotikonstein olla hankala saada kalua.

... Hopeointi tummuu luonnostaan helpommin, jos torvea säilytetään muualla kuin kotelossa.
 
Tottahan turisnet joka sana. Lakatussa on sekin harmi, kun se lakka ei lähde kaikista kohtaa pois, niin kiilloita sitä sitten.
 
Vaan eipä se torvi tasaiselta pöydältä mihinkään itsekseen putoa. Soittotoimintaan ryhtymisen kynnys on matalampi, kun torvi on esillä. Hyviä telineitäkin on markkinoilla.
 
Tuo on tärkeää "esillä koko ajan". Soitossa kun kannattaa pitää taukoja usein. Mutta myös kotelossa oleva trumpetti voi olla esillä koko ajan, vaikka ei kansi olisikaan kiinni ja suukappale paikoillaan. Se ei putoile niin herkästi ja se pikku pöökeli ei vaurioidu. Minun trumpetissa on se millin syvyinen lommo pikkupöökelissä juuri siinä kohtaa.
 
Nuo lainatorvet eivät yleensä kovin häävejä ole. Ihmisillä on taipumus kohdella lainatorvia vähän huolettomasti,....
 
Totta tuokin, mutta poikkeuksia löytyy. Soittokunnalla ei ollut varaa ostaa minulle uutta barytonia, ostin sen itse (Yamaha) ja soittokunta maksoi vähittäin minulle. Viidessä vuodessa ei yhtään lommoa, vaikka siin ei ollut koteloa. Lopettaessani soiton baryton siirtyi toiselle. Itse sain vanhan 'munamallisen' barytonin kotisoittimeksi, jonka soittamisesta pidin loppujen lopuksi enemmän. Helpommin saa äänen ja se on laveampi. Vuosia myöhemmin näin sen Yamahan soittimen ja oli lommoja täynnä. Kaveri joka sitä soitti haisi soitolle liian usein.
 
Tuossa äsken kyseltiin, mitä soittoa haittaavia ominaisuuksia vanhassa torvessa voi olla lommojen lisäksi. Seuraavassa muutamia:
 
Ehkä ajattelen asioita hieman erilailla, koska ammattini vuoksi pystyn saamaan aika romuluisen soittimen soittokuntoon.

Hopeasta saa aikaan ohuemman pinnoitteen kuin lakasta, jolloin torvi - periaatteessa - resonoi paremmin ja soundi on kirkkaampi.....
 
Mä luulen taas, että tässä pinnoitepaksuutta merkittävämpi asia on pinnoitemateriaalien erilaiset ominaisuudet.