Kitarat: soittaminen ›

N. 12-vuotiaana tulin "uskoon". Kuulin, radiosta Jimi Hendrixin version kappaleesta "Hey Joe" ja ajattelin, että ei helvetti - nyt loppu pianotunnit!
 
Kesäksi sain mutsini vanhana 3/4-kokoisen Musima-merkkisen nailonkielisen. Sillä sitten tuskailin läpi soinnut ja pääsin joskus viimeisellä partioleirillä, jolla olin mukana 13-vuotiaana kitara-workshoppiin, jossa opittiin soittamaan barré-soinnut oikeinpäin. Tässä vaiheessa olin otetaulukosta apinoinut soittamaan ne täysin epäloogisesti ja sen verran oli tullut hangattua niitä, etten ikinä oppinut soittamaan sointuja "oikein". Soitan tänä päivänäkin esim. A-duurin "ylösalaisin", eli sormet väärässä järjestyksessä kielillä. Epäkäytännöllistä, mutta minkäs teet.
 
Kuitenkin tuosta leiristä oli se etu, että opin bluesskaalan E:stä ja pääsin soittamaan Radio Suomeen livenä akustista bluesia. 14-vuotiaana olinkin jo bändini kanssa Kaivohuoneella keikalla... ;-)

2)Jimi Hendrix tyypit
-nämä 13 vuotiaat jannut taas ovat "blues"-miehiä henkeen ja vereen. Ja kaikki muu paitsi 60/70-luvun rokki on paskaa.
 
Paitsi kun tajuavat, että Hanoi Rocks oli 80-luvulla Suomen suosituin bändi ulkomailla ja siihen aikaan Andy McCoy ei osannut soittaa edes Up Around The Bendin introa - siihen piti palkata Nasty Suicide... ;-)

hmm.. mitenköhän se alko?
 
Olin tietysti koko ikäni kuullut kaikkia hyviä kitaristeja radiosta ja tv:stä.. Silloin en edes tiennyt kaikkien nimiä. Yhdistin tämän omaan kunnianhimooni olla paras jossain asiassa, ja keksin, että hei! minähän rupean soittamaan kitaraa.
 
Monta vuotta minun piti aloittaa kitara-tunnit. Mutta se valitettavasti jäi, koska harrastin pienempänä koripalloa, ja se vei suuren osan energiastani. Sitten koripalloon kyllästyttyäni, sanoin mutsille että nyt mä rupeen soittaa. Muistan, että oli kipeänä silloin kun kitaraa olisi pitänyt mennä ostaa. Mummu ja vaari sen sitten osti. Oli hirveä jännääminen, mutta Yamahan C-40 ne sitten osti. Siitä lähti klassiset tunnit. Tästä tuli viime keväällä vuosi täyteen.
 
Ennen harrastuksen alkua olin ajatellut, että koska halusin yksinkertaisesti olla paras, aloitan ensin klassissella, perehdyn siihen ja sitten hommaan sähkökitaran ja liityn johonkin bändiin. Nyt viime keväällä sain sitten sähkön serkultani, ja koko kesän sillä veivasin sointuja ja nyt sitten vähän sweeppejä. Nyt puuttuu enään vain bändi, joka suostuu ottaa tälläsen paskan ;)
 
Että tällästä.

koko kesän sillä veivasin sointuja ja nyt sitten vähän sweeppejä
 
Looginen etenemisjärjestys ;)
 
Kaippa itselläni lähti siitä, että isäni ja veljeni soittivat kitaraa ja halusin sitten olla mukana porukassa. Veljelläni meni jokseenkin hermot kun pikkuveli soitti parin-kolmen vuoden päästä paremmin, vaikka ei ollut ottanut yhden yhtäkään tuntia. (veljelläni oppitunteja takana about 7v) :)

Joskus rippileirillä kokeilin sitä akustista kitaraa. Kokeilin Fear of the Darkin introo :D meni muuten ihan hiton hyvin xD Sain sitten rippilahjaks kitaran ku pyysin

Olin 13 kun olimme eräällä tutullame kylässä. Huomasin, että hänellä oli kitara Gibson Sg. Katselin vain kuinka upea se oli ja sitten tuttu otti Yamaha(muistaakseni) akustisen käteen ja soitti sellaiset riffit (rollarien riffejä mm.) että ilmoitin saman tien porukoille, että nyt ois pakko saada kitara. Tämä hetki oli siis kesällä, sitten tuli joulukuu ja lahjaksi pyysin kitaraa. Se oli (valitettavasti?) Harlikka, Sg mallinen, kuten tutullakin ja kyllä oli hyvä yksilö (loppujen lopuksi) ei tappanut soitto intoa lainkaan. Siitä lähti innokas soitteluni käntiin.

Olin 15v kun pyysin kitaraa ennakkolahjaksi, koska kesällä ei olisi ollut muuta tekemistä kesätöiden lisäksi. Tottakai olin tykästynyt kitaransoittoon jo 8 luokalla ylä asteella, mutta sitten tuli semmonen olo, että tämä voisi jopa onnistua minulta. Ensin meni parivuotta ku piti polkee aina kaverille soittaan kitaraa, mutta ehkä se oma kitara oli kuitenki myöhemmin järkevämpi hankkia.

4 vuotiaana sain joululahjaks akustisen kitaran. Muistan vieläkin ensimmäisen älynväläyksen: "Äitii! kato! näitä voi painaa näin, nii tulee erilainen ääni!! :O" :D

Joskus kolmen vanhana pompin olohuoneen sohvalla soittaen ilmakitaraa kun stereoista pauhas John Lee Hookerin "Boom Boom Boom". Muutamaa vuotta myöhemmin löysin äidin vanhan Kumiko-merkkisen japsi-naikkarin ja sillä rämpyttelin. Vireestä ei mitään tietoa, kaksi viritintappia solmussa, puolet kielistä hukassa jne. 80-luvun loppupuolella naapurin vanhempi poika soitatti miulle kaikenlaista metallimusiikkia, Iron Maidenista Kreatoriin ja Sepulturasta Mayhemiin. Vuonna 1990 nappasin sitten ensimmäisen sähkiksen kouraan. Samassa Panteran CFH ilmestyi ja sain sen kasetille kaverilta kopsittua. Siinä vaiheessa soitin jämähti kouraan.
 
Esikuvia meikäläisen soitolle ovat siis monet tuon ajan metalliaktit, etunenässä Pantera, Sepultura, Iron Maiden jne. Unohtamatta kuitenkaan niitä blues-juuria jotka isäukon levyiltä bongailtiin vaahtosammuttimena.

Harrastus alkoi lukion musiikkitunneilla koska siellä oli aivan vitun tylsää ja mietin että mitähän sitä tekis. Opettajaa ei jaksanut kuunnella kun selitti sibeliuksen historiasta jotain hyvin typerää....
 
kävelin kesken tunnin kitarahyllylle, otin kitaran ja palasin omalle paikalle. Vieressäni istui kaveri joka oli soitellut kitaraa joitakin vuosia ja sanoin että nyt opetat soinnut... niinsiinä sitten kävi, sillä tiellä ollaan.

isäni soitti bassoa parissa bändissä kun se toi basson kotiin treenien jälkeen niin näppäilin sitä ja innostuin ja ostin kitaran. tietysti akustisen olin noin 10. pari vuotta sen jälkeen sain sähkön ja oon nyt soitellu bändissäkin.

Kuuntelin paljo Metallicaa ja aattelin, että "ei helkkari"pakko alkaa soittamaan. Ja sitte kaverin kaa funtailtiin skitan soittoa. Sitte menin vaa skitta tunneille ja soittelen bändin kanssa.

näin leffan "Crossroads, Bluesjätkät" .. heräs muuten pien palava halu osata vinguttaa kitaraa sillälailla :D, katoin sen loppubätlen moonta kertaa , sit tuli tottakai eteen Metallican tuotanto jne.

Soitin bassoa, mutta tarvitsin jotain uutta inspiraatiota. Sitten kuulin jotain bluesjamittelua (olikohan SRV??) ja ostin seuraavana päivänä paikallisesta soitinkaupasta Reno-merkkisen halpastraton! Olin opiskelija, joten söin loppu kuukauden vanhoja sukkia! :) Oli se sen arvoista...

Koulussa oli musiikintunnilla soittokoe ja opettaja sanoi että saa sitten lisäpisteitä jos soittaa jotain ylimääräistä sen pakollisen muutaman soinnun biisin lisäksi. Isosiskolla oli kotona Morganin akustinen teräskielinen kitara ja ei muuta kuin otin sen sängyn alta ja menin tietokoneella etsimään Nirvanan tabulatuureja. Ihka ensimmäinen biisi oli Nirvanan Something in the Way. Kiva kahden soinnun biisi. Sen jälkeen opettelin jotakin Nirvanan bassoriffejä kitaralla esim, Polly, Sliver, Been a Son, Marigold ja sitten Come As You Are ja Foo Fightersin Times Like These. Siitä se sitten lähti. Joka päivä soittelin ja opettelin lisää.
 
Ensimmäinen biisi minkä opin soittamaan kokonaan alusta loppuun oli Nirvanan Polly. Kivaa voimasointutreeniä sormille. Kolme kuukautta aloittamisen jälkeen sain joululahjaksi Thomannilta tilatun Harley Bentonin kitaran, jolla tahkosin lähes yhdeksän kuukautta kunnes sain Ibanezin kitaran ja Voxin vahvstimen. Nyt on vuosi soitettu ja omasta mielestä olen kehittynyt ihan kiitettävästi kun joka päivä vähintään tunti soitettu, joskus on mennyt 5 tuntia per päivä. Tuossa vuodessa opeteltu kaikenlaista Ted Nugentista Van Haleniin ja Nirvanasta Thin Lizzyyn. Kaikkein paras tunne on toistaiseksi kitaransoitossa tullut siitä kun opin soittamaan Pingun tunnarin ja siitä kun opin Thunderstruckin ja Who Made Whon :D Vielä kun oppisi sooloilemaan, mutta kun ei vaan tunnu taito riittävän vaikka kyllä kädet melko nopeasti jo käyvät. Tulipas pitkä sepustus..

Löysin joskus kersana faijan vanhan sähköskeban kellarin komerosta... Siitä oli katkennu vieläpä 2 kieltä muistaakseni.. Sillä sit yritin saada ääniä aikaa tarpeeks kauan että vanhemmat usko ja osti mulle jonku halpis squierin ja sitäki paskemman vahvistimen...

Oltiin faijan kanssa jostain tulossa ja siinä sitten mietittiin, että mitä voisin ruveta soittamaan (faija ja veli soittivat tässä vaiheessa jo), joten ei se ajatus ollut vieras.
Bassoon siinä keskustelussa jotenkin päädyttiin ja se jäi siihen... Koulussa oli myös pari kaveria, joiden kanssa mietittiin bändiä jo ennenkuin mulla oli kamoja ja rumpalilla rumpuja.
Rupesin sitten katselemaan bassoja ja kesätyörahoilla ostin sitten basson ja vahvarin.
Tämä tapahtui kesällä -01.
Joulukuussa ostin sitten sähkökitaran, vaikka ei mulla ollut edes vahvaria.
Sittemmin on tullut keräiltyä soittimia, vehkeitä ja vahvareita.

No sepä alkoi näin:
 
Koulun musiikkitunnilla eräänä päivänä kaverini soitti kitaraa ja soitti kaikkea Iron Maidenin riffejä sun muuta. Sittehän se opetti miten soitetaan Smoke on the Waterin alkuriffi ja se kuulosti sitte niin hienolta. Koulusta ku tulin kotiin, niin nappasin akustisen nurkasta ja alkoin rämpyttelemään.
 
Olin aikasemmin soittanut rumpuja, mutta ne tuli sitte myytyä ku se ei sitte ollukkaan se mun homma.

Ihan vaipoista asti isäukon landolaa tuli rääkättyä, mutta kun telkkarissa näkyi karvaisia setiä soittamassa perkeleen tekosia niin pitihän sitä sixstringeristiksi ruveta.