Studiotyöskentely ›

Silloin täytyy sanoa kun pissattaa. Ja seuraava mhelinin kirjoitus vaatii kommentointia.
Jep, hyvä, paitsi jos et vain yritä kusettaa..
 
Asia mikä tulee teorianlukijoille aina yllätyksenä, valitti audiotyönopettajakaveri, on se että mikään EQ ei vaikuta staattisesti yhteen taajuuteen kuin paperilla, vaan sillä on aina vaikutusta myös korostettavan kaistan ulkopuolella.
 
Kirjoitin huonosti alkuperäisen kommentin, tarkoitin taajuuskaistaa enkä pistemäistä taajuutta. Ajattelin sitä että jos EQ:lla yrittää korostaa bassojen 2. harmonisia (taajuusalueella X-Y ottaen huomiion Q:nkin) niin tulee siinä samalla korostaneeksi ekoja harmonisia jos sitä bassoa soitetaankin oktaavia korkeammalta. Siis EQ ei träkkää soittoa ja taajuuksia. Putkilaitteista (jotka generoivat transistorilaitteisiin verrattuna enemmän matalia harmonisia) tulee tuota 2. harmonisen korostusta enemmän (mutta muuten toimii siinä myös bassoskobe, noissa paperikartioisissa varsinkin on mukavat 2. harmonisen särökomponentit).
 
Niin kapeaa Q:ta (EQ:n kaistanleveys) ei olekaan, ettei se muuttaisi myös ympäröivää äänestä.
 
Ja lisäisin että myös vaihetta, mitä enemmän Q:ta sitä jyrkempi vaihesiirtymä ko. taajuudella.
 
Putkilaitteiden ääntä muokkaava vaikutus on paitsi sattumanvarainen (kokeile vaihtaa putkia vaikkapa toisiin samanmerkkisiinkin ja katso miten ääni muuttuu)
 
Gainissa eroja, siis transkonduktanssissa (?).
 
myös vähän arveluttava studiotyössä käytettäväksi yleislääkkeeksi, koska putkisoundi on jyrkkiä piikkejä ja kuoppia, jotka ekvalisoitaessa korostuvat aivan eri tavalla kuin pehmeämpi käyrä.
 
Putket ovat periaatteessa erittäin lineaarisia, mutta kitaravahvistin ei ole sellainen, eikä mikään laite joka vedetään särölle. Mutta putkilaite säröllä on lineaarisempi kuin trankku.
 
On mahdollista, että putkilaitteilla saadaan ääniin lomittaisuuta samalla tavalla kuin kädet ristittäessä sormet menevät toistensa lomaan, mutta siihen ei kannata luottaa. Putkilaitteiden hehkutuksesta suurin osa on myyntipuhetta - feikkivintage on viimeisen kymmenen vuotta tullut taas enemmän muotiin.
 
Paljon mahdollista, tosin mun käsittääkseni putket eivät toimi EQ:na mitenkään muuten kuin korostamalla matalia harmonisia, mutta tosiaan kun käyttää niiden säröominaisuuksia hyväkseen saa toiston joissakin tapauksissa balanssiin paremmin.
 
Sen sijaan putkilla saa aikaan jotain sellaista, mitä mhelin ei tajuakaan
Jaahas.
 
(päättelen siitä, että hän suosittelee taajuusrajattua kuuntelua)
Mikä ei liity putkiin mitenkään vaan siihen että on älytöntä käyttää n. kappaletta eri kaiutinta kuuntelussa kun ainoa ero mikä niillä on on lähinnä toistokaistassa. Suurin ero kuuntelussa esim. kotona ja autossa on akustiikassa, autossa bassot korostuvat alyttömästi (iso Q alataajuuksilla johtuen pienestä tilasta). No tuotahan voisi mallintaa kotona kuuntelussa laittamalla sille alapään kaistanrajoittimelle isomman Q:n jolloin rajataajuuden kohdalle tulisi mukavasti pieni korostus (sama homma jollain halvoilla pakettikaiuttimilla joilla viritystaajuus on vedetty liian ylös jolloin bassotoistosta tulee jumputtava). Ja kuten joku sanoikin niin kyse oli vain miksauksen tsekkausta varten tehtävästä taajuuskaistan rajauksesta. Voi sitä laajentaakin haluttaessa (ainakin suljetuilla kaiuttimilla se onnistuu Linkwitz-transform EQ:lla jonkinverran kaiuttimen normaalin taajuskaistan alapuolelle, tosin kaiutinelementin liikeradat tulevat ongelmaksi, mutta varovainen käyttö on mahdollista).
 
putkilla saa .... niillä saa erilaisia sellaisia kerrannaisia puristettua mukaan, jotka tarkemmilla laitteilla jäisivät näytteenottoalueen ulkopuolelle.
 
Riippuu kytkennästä, mutta yleensä putkikytkennät generoivat enimmäkseen paria-kolmea ensimmäistä harmonista. Mutta jos 1. harmoninen on 10 kHz niin kolmas on 30 kHz mikä menee yli Nyqvistin taajuuden 44.1 kHz näytteenottotaajuudella. Toinen juttu on sitten se mitä iloa tuosta on, se kun aiheuttaa vain aliasointia, eli epäharmonista säröä matalammilla taajuksilla (osasyy siihen miksi digitaalinen ei saundaa joidenkin mielestä niin hyvältä kuin analoginen). Toisekseen useimmissa putkikytkennöissä käytetään lähtöasteessa muuntajalähtöä impedanssisovituksessa (putkikytkennät ovat suht. korkeaimpedanssisia) ja ne taas rajaavat kaistaa. Muuntajat tosin ovat riippuvaisia kuormasta, ja jos seuraavalla asteella on suuri tuloimpedanssi aiheutuu muuntajasta kyllä melkoinen korostus (~ringing på engelska) tosiaan noilla >20 kHz taajuuksilla (sama efekti on noilla vintage-Neve kytkennöillä, 1290, 1073 etc.). Joten on todennäköistä että kuvattu efekti tapahtuu mutta eri syystä.
 
Rajatulla kaistalla kuunteleminen on myös verrattavissa siihen lasten leikkiin, jossa paperi taitellaan haitariksi ja jokainen piirtää osan ukonkuvaa näkemättä mitä muut tekevät.
Toi voi olla hauska leikki, täytyy muistaa ensi vuonna tytön synttäreillä.
 
Mä en halua ottaa osaa tähän teidän teoreetikot-vastaan-rasvanahat -kisaanne, mutta mun täytyy sanoa että olen onnenpoika kun pääsin aloittamaan käytännön hands-on -studiotyöllä 'jättiläisten harteilla' ja seuraamaan ammattilaisten työskentelyä monen levyn verran ja sitten vasta luin kaikki teoriakirjat mitä käteeni sain.
 
En tiedä kisasta, mutta ihmisillä on erilaisia lähestymistapoja ulkomaailman ilmiöihin. Joku yrittää heti kehittää teorian ilmiön ympärille ja toinen taas pelkästään tehdä erilaisia käytännön kokeita. Mutta molemmat lähestymistavat yhdessä tekevät tieteeni, siihen ei riitä kumpikaan yksinään. Sen vuoksi olisikin hyvä jos asioita käsiteltäisiin (rauhassa) molemmin puolin (siis tuotaisin esiin käytäntöjä ja toisaalta myös funtsittaisiin asioita teoreettisemminkin), kritiikki on aina tietysti paikallaan :)
 
(mä en käytä yleensä hymiöitä ollenkaan kun en osaa, mutta en oikeasti ole mikään tosikko vaikka siltä vaikuttaisikin..)