Kuuntelin näytteet ja ei ihme, että Lasse gonahti. Enempi tai vähempi osastoa "Pilatut Helmet". * Yeh, yeh - Bändi soittaa saatanan etukenossa. Essi laulaa, minkä osaa. Ei oo koskaan ollut suosikkejani, mutta olen huonompiakin kuullut. * Myrskyluodon Maija - Tässä vasta vedetäänkin matto solistin alta. Tee siinä sitten syvällinen tulkinta, kun bändi ei taaskaan soita aika-arvoja pohjaan asti. Olen tosi pahoillani Veetin puolesta, se olisi oikeesti hieno laulaja, mutta eipä toi oo sen syy. * Miltä meno maistuu - Ainoa, missä on edes vähän rentoutta, yllättäen jopa bändissä. * Muistatko syyskuun - Joojoo. Humppapäntitasoa. Olisi kannattanut olla kuulemassa Hjallihallissa takavuosina Belafontan malliesitys tästä. Niin solistin kuin bändinkin. * Kaikessa soi blues - Paitsi tässä versiossa. "Hauska" dixielandkyhäelmä. Mikäs Leinosen on tullut? Ei oikein laulu potkinut. * Kaikki paitsi purjehdus on... - Varsin tämä veto. Voi kiesus. Samaa Nypykät-osastoo, kuin kaikki muukin. Paitsi ei hauskaa. Huhhuijakkaa. Puhaltajat, Veeti ja Räppärit saavat synninpäästön. Kuka tossa oikein on kapelllina ja eiks noitten soittajien pitäny olla jotain kovan tason hesanpoikia? Vähän niinkuin Jokerit aikoinaan: Huonoin joukkue, mitä rahalla saa. Anna heille anteeksi Lasse, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät. EDIT: Hauska kuulla, kenen varpaille mä nyt astuin..... E2: Tämmöstä tietoo Meteli.Net:in mukaan: Sami Nieminen _urut Juha Litmanen _rummut Jukka Kiviniemi basso Lasse Sakara _kitara Verneri Pohjola trumpetti Ilmari Pohjola _pasuuna Antti Hynninen _pasuuna Fonistin nimi puuttuu, mutta ilmankos brassit toimi. Ilman mersua Suomi olisi polkupyörien ja uiton varassa |
Sen verran pitää vielä "selitellä", ettei mun mielestä kaikki tribut oo automaattisesti perseestä. Esim. Umon Basie-tribu ja Loirin Junnu-tsydeemit on hiton hyviä ja olen niitä aiemminkin kehunut. Molemmat oon nähnyt livenäkin - ja toimi! Näissä molemissa lienee juuri se pointti verrattuna Mårtenson projektiin, että asiat on maltettu tehdä kunnolla. Janne Kuusista lainatakseni: Levy on enemmän kuin osiensa summa ennen kaikkea siksi, että siinä manifestoituu tämänhetkinen, arabioiden sun muiden oppilaitosten liemissä kypsytetty "ammattimuusikoiden" sukupolvi, joka ei liiemmin sovittele: treeneihin tullaan miten sattuu jos tullaan, vedetään vaan, yhet treenit ja keikalle, ja jos joku on pedantti, häntä kutsutaan natsiksi. Saattaa olla, että Mårtensonin sydämistyminen liittyy tähänkin: moittihan hän julkisesti sitä, ettei hänen kappaleistaan ole tehty "teksti- ja melodia-analyysejä". No - eipä noissa kahdessa mainitsemassani hyvissä esimerkeissä ole niin solisteissa kuin bändeissäkään juuri toivomisen varaa. Ehkä kuitenkin se osaaminen lopunperin takaa laadun. Ilman mersua Suomi olisi polkupyörien ja uiton varassa |