Bänditoiminta ›

Mikä on teille biisiä tehtäessä tärkeintä?
Hyvä melodia? muu soitto? Lyriikat? jne
Minulle ainakin melodia on ekana, sitten muu soitto ja lyriikat, Tosin lyriikat on kyllä joissain tapauksissa erittäin tärkeitäkin, tai siis, en minä ainakaan jaksaisi sellaista biisiä kuunnella/tehdä missä on ihan kamalat sanat(poikkeuksiakin tosin on mutta yleisesi näin)

Riippuu tietysti aina siitä millaista biisiä on tekemässä. Yleensä tärkeimmät elementit ovat todella iskevä kitarariffi, iskevä kertosäe ja selvä idea biisissä. Yleensä mulla meneekin niin, että kuukausien aikana mulle kerääntyy muistiin (mieleen tai paperille) jotain selkeitä biisin ideoita (mistä biisi kertoo, jonkunnäkönen kertsin idea, joku pätkä lyriikoita) sekä riffejä. Huonoimmat ideat tippuu itsestään ajan kanssa pois ja hyvät pysyy mielessä vaikka kuinka kauan. Jossain vaiheessa sitten alkaakin syntyä ideoita mikä yhdistää riffin ja biisin idean, sen jälkeen biisin runko yleensä syntyykin todella helposti sitten kun ne palaset ajan kuluessa ovat kuin itsestään kolahtaneet paikoilleen. Sitten ruvetaan ajan kanssa miettimään biisiä tarkemmin, sovitus ja koko biisin lyriikat ovat ne vaikeimmat jutut.

Lyriikat tulee ensin, sitten kaikki muu.

Ite oon ainaki huomannu sen että ei kannata tehdä mitään turhan monimutkaista, koska siihen tulee semmonen suorituksen maku helposti mukaan. Yksinkertainen on kaunista.

Lyriikoilla aloitan, siihen päälle akustisesti jotain sointu-hahmotelmia. Siitä se sitten muotoutuu lopulliseen muotoonsa.

Lyriikat eka tietty.
Pakosti samalla tulee jotaki melodiaa mieleen.
Soolot sit vimppana.. :)

Lyriikat tulee ensin, sitten kaikki muu.
 
Tää on hyvä tapa, mutta voihan se mennä toisinkin päin. Ihan miten päin vaan, kunhan jotain tulee tehtyä. Joskus totutuista tavoista poikkeaminen voi inspiroida johonkin yllättävään.
 
Ite oon mennyt siihen, että mulle syntyy ajatus millanen biisi tulis tehdä ennen kuin teen sanoja, melodioita tai sovituksia ollenkaan. Eli kypsyttelen nupissa kaikkia ikään kuin yhtä aikaa. Yleensä se konkreettinen "sävellystyö" on sitten lopulta aika nopeeta ja vaivatonta. Onko se biisi sitten hyvä, riippuu siitä oliko se alkuperäinen idea hyvä, tietty. :-)

Melodia ensin. Sitten muut soittimet. Laulaja tekee lyriikat, mutta mulle o iha sama mitä ne o laulakoo vaikka herkkutateista jos huvittaa.

Tää on hyvä tapa, mutta voihan se mennä toisinkin päin.
 
Voihan se mennä ja meneekin etenkin silloin, jos tehdään rokimpaa matskua. Sellanen on vaan jäänyt viime aikoina aika vähiin.

Biisi valmiiksi ja siihen sitten lyriikat suurin piirtein kappaleen fiilikseen sopivasti.

Silloin joskus kun oli vielä bändi niin lyriikat tein ensin ja sitten kehiteltiin musiikit siihen päälle. Yleensä minulla oli mielessäni jonkinlainen sävelkulku, jota sitten koitin hyräillä muille bändin jäsenille. Se oli minun säveltämistä. Muut sitten koittivat saada jotain tolkkua ääntelystäni ja varsinaista sävellystä alettiin tekemään. Pöytälaatikossa noita käyttämättömiä sanoituksia riittää.

Yleensä sävellän biisit ensin laulumelodioineen valmiiksi, minkä jälkeen minä tai joku muu keksii siihen sopivat sanat. Jälkimmäiseen vaiheeseen saattaa mennä jopa kuukausia tai vuosia, sillä ainakin itselleni sopivan aiheen keksiminen tuottaa aina paljon tuskaa. Rakkauslaulu kun ei ole mikään vaihtoehto :)
 
Tässä kesällä tein kerrankin toisinpäin eli sävelsin biisin valmiin sanoituksen pohjalta, mikä vaikutti sen verran toimivalta ratkaisulta, että pitääpä ottaa joskus uusiksi. Musiikki on minulle kuitenkin lyriikkaa paljon tärkeämpi asia. Hyvä sanoitus tuo toki biisiin lisäarvoa, ja arvostan suuresti taitavia lyyrikkoja.

Meillä on oikeastaan kolme tapaa millä biisit muodostuvat:
1. Impro jamien nauhoittaminen ja mielekkäiden kohtien poimiminen ja sovittaminen yhteen.
2. Riffin hiominen kimpassa toisen kitaristin kanssa, ja idean esittäminen muille. Viimeksi soitin metronomin kanssa 2tuntia kahta riffiä, ja loppujen lopuksi osaset loksahtivat paikalleen.
3. Joku bändiläisistä tekee kotona lähes valmiin biisin, ja sitten tätä muokataan täyttämään yleinen hyväksyntä.
 
Ja mitä lyriikkaan tulee:
"Use the D-words!"

"Use the D-words!"
 
Dungeons and dragons?

Vaihtoehto 1 - Synergiaa: Riffit, lyriikat, melodia
 
1. Mennään porukalla treenikselle. Jammaillaan jotain riffiä. Mielessä hahmottuu mikä osa se vois biisistä olla. Kohta tulee osan vaihto, mutta kukaan ei tiedä mitä tulee seuraavaksi - kaikki vain tietävät että osa vaihtuu. Sitten vaihto tulee, ja joku (yleensä allekirjoittanut) soittaa siihen jotain mitä mieleen juolahtaa. Jos kuulostaa hyvältä pidetään, jos ei niin hylätään. Ehtiihän siinä nyt vähän miettiä minkälaista seuraavaksi laittaa, toki toki... Sama toistuu pari kertaa, kunnes kasassa on kolme, neljä osiota. Tähän voi mennä esim 10 minuuttia.
 
2. Seuraavat jutut tapahtuvat hyvin epämääräisessä järjestyksessä, hyvin nopeatempoisesti:
 
Pistetään biisi poikki, ja mietitään mikä osa on mikäkin. Samalla heitellään ideoita kompista (half-time, double-time, raidi vai haitsu) sekä samantyyppistä kaavailua joka soittimelle, eli mitä kukin tekee - junttaa vai suoraa sointua, matalaa bassomurinaa vai melodisempaa juttua, sointua vai melodiaa synalla... jne jne. Kokeillaan aina välillä, ja otetaan uusiksi useita kertoja eri ideoilla. Voipi matkan varrella tulla mieleen joku uusikin riffi, jota sitten käytetään jos toimii.
 
3. Puolen tunnin, tunnin päästä on yleensä kasassa ainekset joista voi sopia rakenteen ja tempaista raakileen minidiskille. Monesti voi olla sovittuna että "tähän sit soolo" tai "sävelletään joku unis vaikka" mutta kukaan ei vielä tässä vaiheessa niitä vedä - räpeltää ehkä sen verran että kuunnellessa tietää ja muistaa mitä piti tapahtua.
 
4. Lyriikat syntyvät myöhemmin, yleensä vasta kotona. Ne ovat melko tiukasti sidoksissa sanarytmeihin, melodiat syntyvät siinä ohessa, ottaen inspistä vielä alati kehittyvistä soinnuista ja muista. Melodia syntyy siis periaatteessa viimeisenä. Jos jotain melodiaa on ennen sanoja, voi olla hankalaa sovittaa sanoja järkevästi (henk.koht issue)...
 
Vaihtoehto 2 - Suurin osa biisin riffeistä syntyy himassa, ja prosessi jatkuu edellisen vaihtoehdon kohdasta 2. Lyriikat voivat syntyä myös ensimmäiseksi/täysin erillisenä mistään biisistä. Niitä sitten sovitellaan ralleihin tunnelman yms mukaan. Aina kun on lyriikkaa, on myös sanarytmejä asettamassa joitain rajoja.
 
Vaihtoehto 3 - Jammaillaan esim basistin ja itseni kanssa riffejä kasaan, ja jälleen jatketaan vaiheesta 2.
 
Periaatteessa prosessi on vaihe 2:sta alkaen enimmäkseen sovittamista, koska riffit ovat olemassa. Säveltäminen ja sovittaminen ovat siinä mielessä erottamaton osa (ainakin meillä). Yhden kerran melodia on tullut ensin sanoja, silloinkin laulajamme oli melodian säveltäjänä ja kynäniekkana. Itse teen sanat ja mietin melodioita samalla / vasta myöhemmin.
 
Hyvät biisit syntyvät helposti ja nopeasti. Jos kestää ja on vaikeaa, ei biisikään yleensä toimi. Poikkeus on uusimmalle promolätyllemme tuleva ralli, joka on ollut olemassa yli 5 vuotta (mammuttipituisena eepoksena), mutta valmistui järkeväksi perusbiisiksi vasta nyt.

Meillä on nykyisen bändin kanssa syntynyt erikoinen tapa tehdä biisejä. Itse olen tähän asti kaikki biisit vääntänyt, laulaja/kitaristi (toistaiseksi ainut) kun olen. Biisit siis syntyvät kun annetaan vain palaa. Ennen hioin ja hioin biisejä ja ideoita mutta nyt kokeillaan tämmöistä.
 
Lähes kaikki materiaali on syntynyt täysin improna. Ollaan rumpalin kanssa soiteltu kohta jo 10 vuotta joten osataan jo aika hyvin lukea toisen tekemisiä. Ollaan saatu tyhjästä repäistyä kertavedolla lähes valmiita biisejä jo aika montakin. Parhaimmillaan tuli 4 kappaletta yksissä treeneissä, mutta silloin ei vielä nauhoitettu treenejä joten 2 pääsi hukkumaan. Sen jälkeen sitten aloitettiinkin nauhoittamaan soitot. Sanat tulee improvisoiden (englanniksi, joskus enemmän ja joskus vähemmän merkityksellistä tekstiä :), laulumelodiat ja riffit tulee jostain pään sisältä ja.. 4 minuutin päästä biisi on lähes purkituskunnossa. Ja mikä hassuinta, on tullut ihan kelvollista tavaraa johon sitten on vähän vain lisäilty elementtejä ja se on siinä. Toisinaan sitten käytän jotain vanhaa riffiä jonka ympärille yhtäkkiä vain syntyy biisi kun sitä alkaa tapailemaan.
 
Sanoitukset vain tuottavat jostain syystä nykyään ongelmia. Ennen sanoituksia tuli suht helpolla mutta nykyään niitä ei vain meinaa syntyä ja niiden muistaminen on infernaalisen vaikeaa. Entisen bändin viimeiselle keikalle, jossa soitettiin tämän uuden bändin silloinen ainoa kappale, tein sanat kolme tuntia ennen keikkaa mutta 10 minuuttia ennen lavalle siirtymistä heitin ne mäkee ja heitin sanat hatusta.
 
On päässyt yllättämään ihan takavasemmalta että tämä voi käydä näinkin. Muutama vuosi sitten ei olisi ollut mitään toivoa, tyhjentää mieli ja vetää laulumelodioita ja sanoja vielä soiton päälle ihan fiiliksestä. Kannattaa kokeilla.

Biisit ja lyriikat erikseen.
 
Silloin kun on joku hyvä idea, niin se kirjoitetaan paperille, joskus saattaa tulla monenkin biisin lyriikat putkeen. Sama homma biisien kanssa, jos tulee joku hyvä melodia tai riffi mieleen niin siitä sitten vaan kehittelemään lisää riffejä ja melodianpätkiä mitkä tukee kokonaisuutta.
 
Lopulta biisi kootaan riffien ja melodioiden palasista ja valitaan sopivat lyriikat biisiin ja mukautetaan niiden alkuperäinen idea toimimaan musiikin kanssa.
 
Noin se yleensä menee.
 
e: näin siis kun yksin tekee biisejä. Bändin kanssa sitten yleensä jammailun kautta.

Meitin bändissä on sikäli melkosen mukava tilanne et kaikilla on sananvaltaa biiseihin. Ja tää demogratia tuo biiseihin semmosta eloa, koska kaikki bändin jätkistä kuuntelee erilaista kamaa.
 
Laulaja/kitaristi tua melkosen usein sen ekan palasen uusiin kipaleisiin, esimerkiksi riffin jota sitten käytetään säkeistössä. Meikäläisellä on taas taipumusta yhteen jo toiseenkin kikkailuun ja vähän vaativampiin melodioihin, ni tällä tavalla syntyy joskus melko kieroja väliosia. Toinen kitaristi taas saa yleensä melkosen vapaat kädet melodioiden ja leadien kehittelyyn, eikä meillä muilla mitään isompaa valitettavaa yleensä ole ollut. Ja rumpali, meidän ja hiljainen oppositiomme, luo todella maittavia sävelkkulkuja. Näistä palasista me sitten pystytään luomaan melkosen vaihtelevia ja ajoittain jopa polveilevia "teoksia".
 
Niin ja itse biisit yleensä syntyvät sillain että joku kaiffareista kehittää sen hetken kovimman riffin ja siit sit lähetään kehitteleen chipaletta.

Mulla ei oo mitään yhtä tapaa miten biisit syntyy.
 
Joskus homma kasautuu päässä melkein valmiiksi ennenkuin pääsee edes soittimen ääreen, joskus (usein) akkarin kanssa vapaamuotoisesti pelehtiessä ja sointuja peräkkäin kokeillessa, joskus rumpukomppi-ideasta, bassokuviosta tai kitarariffistä, joskus sanoituksen pätkästä, joskus jammailusta muiden kanssa...
 
...ja tietysti kaikkien näiden yhdistelmistä.