Yleistä keskustelua musiikista ›

Elikkäs miten mielestänne tulee hyväksi soittajaksi? Onko se kiinni lahjakkuudesta, ahkeruudesta, instrumentista, musiikkityylistä, ikä jolloin aloittaa musiikin soittamisen vai musikkalisista vaikuttajista?
Kaikki nämähän asiaan hieman vaikuttavat mutta miten koette omalla kohdallanne/yleisesti eri sidosryhmien vaikutukset? (prosentteina?)
 
Omalla kohdallani olen lähes koko ikäni pitänyt lahjakkuutta tärkeimpänä elementtinä, mutta oman myöhäisherännäisyyteni johdosta alan kallistua sille kannalle, että kova harjoittelu ja motivaatio on kaikkein tärkeintä päästäkseen hyviin suorituksiin..
 
Joten kertokaa toki omia mielipiteitänne aiheesta..

No kyllä minun mielestä lahjakkuudella on ehdottomasti pisimmälle ulottuvat vaikutukset. Tottakai harjoittelulla, ja sillä asialla että yleemsä päässee käsittelemään määrättyä soitinta ja mahdollisemman aikaisin, on myös ratkaiseva merkitys.
Lahjakkuus on kuitenkin se kulmakivi kivijalassa jonka päälle rakennetaan. Sitten on vain kiinni monesta muusta asiasta mihin itse voi vaiukuttaa, kuinka komean ja korkealle ulottuvan "rakennuksen" sille kivijalalle saa kehitettyä. Ahkeruus, soittimen valinta, olosuhteet kotona(kannustus), musiikkimaku ja jopa soittokaverit on sellaisia tekijöitä jotka vaikuttavat osaltaan siihen kuinka pitkälle pääset.
Kovalla työllä ja halulla toki pääsee pitkälle mutta mitään lahjakkuutta korvaavaa elementtiä ei tietenkään ole olemassa.
Lahjakkuus 75% loput tekijät on vain muutaman prosentin luokkaa.

Lahjakkuus 75% loput tekijät on vain muutaman prosentin luokkaa.
 
Mulle taas on sanottu et lahjakkuus on 5% ja loput kovaa työtä. Mut joka tapauksessa, hyvä soittaja tarvitsee sekä lahjakkuutta että kovaa työtä ja treenaamista. Mutta kotitarpeisiin riittävän hyväksi soittajaksi voi tulla kuka vaan, joten ei muuta kuin treenaamaan.

Jollakulla on edellytykset urheilijaksi, toisella soittajaksi ja jollakulla arkkitehdiksi jne.... Tietysti kova harjoittelu tuo useimmiten tulosta saralla kuin saralla mutta huipulle vaaditaan synnynnäisiä lahjoja.

Jollakulla on edellytykset urheilijaksi, toisella soittajaksi ja jollakulla arkkitehdiksi jne.... Tietysti kova harjoittelu tuo useimmiten tulosta saralla kuin saralla mutta huipulle vaaditaan synnynnäisiä lahjoja.
 
Hmm.. Voisiko lahjakkuus olla tässä tapauksessa mm.motivaatiota?

Soittamisessa vaadittua lahjakkuutta on monenlaista. Alkuvaiheessa tietysti korostuu se soittimen käsittelytaito, mutta aika pian kun jonkinmoinen taito on hankittu, onkin tärkeämpi piirre se taju musiikista ja tekniikka toissijaista. Ja noin se jatkuu, siksi kunnes homma on kuin zen-jousiammuntaa, ylimmällä asteella ei tarvita enää jousta, nuolta eikä tauluakaan. (Kuulostaa hassulta, vaan muistakaa kuuro Beethoven kirjoittamassa partituureja omasta päästään.)
 
Kovaa työtä vaaditaan koko ajan. On lahjakkuudesta kiinni, riittääkö se päämäärään pääsemiseksi. Mutta ei kannata luovuttaa, jos oikeasti tahtoo tähdeksi lavalle, on jo voiton puolella sen saavuttamiseksi.
 
Mun on vähän vaikea mennä sanomaan, että "opiskelkaa ja älkää jättäkö päivätöitä", koska ne kaksi kaveriani, jotka jo koulussa hokivat että 'kun oppivelvollisuus loppuu, koulu jää siihen ja meistä tulee kovia rokkikitaristeja' - heistä todella tuli. Sellaisia jokaiselle tuttuja staroja, kyllä. Toisesta tuli myös vainaja, ja toinen on vieroitushoidossa ja pärjää olosuhteisiin nähden oikein hyvin.

Lahjakkuus, motivaatio, hyvä itsetunto ja musiikillinen näkemys. Siinä se... vissiin.

Olen tässä poppamiehen kanssa jokseenkin samoilla linjoilla. Onhan selvää, että minkä tahansa asian, esimerkiksi kymmensormijärjestelmän harjoittelu tuottaa ennen pitkää tuloksia ja näin voi motivaation riittäessä kehittyä oikeinkin hyväksi esim. soittajaksi, mutta lahjakkuus erottaa todelliset kyvyt ennemmin tai myöhemmin, useimmiten ennemmin, sillä lahjakkailla on jo valmiiksi taipumuksia, jotka auttavat heitä menestymään tietyllä alalla. (Kova työ lahjakkuuden ohella auttaa toki jalostamaan näitä taipumuksia.) Tässä käy selväksi myös se, että musiikin soittamisessa ei ole kyse vain instrumentin hallinnasta, joka on periaatteessa kenen tahansa opeteltavissa oleva mekaaninen toiminto (vrt. kymmensormijärjestelmä), vaan myös siitä, että ymmärtää musiikkia teoreettisella tasolla ja osaa tulkita sitä.
 
Hmm.. Voisiko lahjakkuus olla tässä tapauksessa mm.motivaatiota?
 
Ei voisi. Jos lahjakkuus olisi sama asia kuin motivaatio, kenestä tahansa voisi tulla mitä tahansa vain siksi, että haluaa riittävästi tulla joksikin, ja kuten tiedämme, näin ei ole. Kuten sanottu, motivaatiolla voi päästä pitkällekin, mutta vain lahjakkailla yksilöillä on todella tarvittavat valmiudet päästä huipulle. Kokonaan toinen asia on se, että oman lahjakkuutensa huomaaminen saattaa ruokkia henkilön motivaatiota ryhtyä harjoittelemaan kovemmin esim. soittamista. Tai sitten se, että monet lahjakkaat yksilöt eivät välttämättä ole kiinnostuneita kehittämään lahjaansa työtä tehden, sillä heille riittää se, mitä he pystyvät lahjansa avulla tekemään ilmankin harjoittelua.
 
EDIT: Voisi vielä tuohon alkuperäiseen kysymykseenkin vastata:
 
Onko se kiinni lahjakkuudesta
Mielipiteeni tähän lienee jo tullut selväksi... 60%
 
ahkeruudesta
Kyllä, mutta ilman tiettyä peruslahjakkuutta ja määrätietoisuutta ahkeruus ei riitä. 20%
 
instrumentista
No ei helvetissä ole kiinni instrumentista. (Vaikka joillakin soittimilla aloittaminen on helpompaa kuin toisilla (esim. piano/viulu), pidemmälle kehityttäessä kaikki soittimet alkavat olla erittäin vaikeita hallita.) 0%
 
musiikkityylistä
Ei vaikuta. Se, että tietyt musiikkityylit vaativat enemmän soittotaitoa kuin toiset, on pikemminkin seuraus siitä, että jotkut muusikot soittavat teknisesti paremmin kuin toiset ja luovat teknisesti vaativampaa musiikkia. Toki joidenkin musiikkityylien soittaminen on edullisempaa teknisen kehityksen kannalta, mutta voihan vaikka Ukko Nooan sovittaa niin, että se on teknisesti vaativa (tämähän on jo tehty: kuunnelkaapas/soittakaapas Oskar Merikannon Ukko Nooa -muunnelmat pianolle). 0%
 
ikä jolloin aloittaa musiikin soittamisen
Riippuu. Vaikka ikä sinänsä ei olekaan rajoittava tekijä, klassisella puolella on turha haaveilla ammattisoittajuudesta tai virtuositeetista, jos ei ole aloittanut soittoa aivan lapsena, sillä vanhempana aloittaneiden motoriikka ei enää kehity riittävälle tasolle esim. jousisoitinten soitossa. Ei-klassisella puolella taas motivaatiolla lienee enemmän merkitystä, ja esimerkiksi Symphony X:n kitaristi Michael Romeo aloitti harjoittelun vasta 18-vuotiaana ja on nykyään (teknisesti) maailman parhaita rock-kitaristeja. 1-5%
 
vai musikkalisista vaikuttajista?
Vaikuttavat kyllä muuten musiikillisesti, mutta teknisesti heillä lienee vähän, jos lainkaan osuutta (musiikilliset vaikuttajat voivat kuitenkin vaikuttaa soittotaitoon siten, että soittaja saa heiltä lisämotivaatiota tulla hyväksi soittajaksi ja harjoittelevat näin enemmän). 0-2%
 
Loput 13-19% ovat mielestäni kiinni motivaatiosta, päämäärätietoisuudesta ja musikaalisesta älykkyydestä.

Ite oon aloittanut kitaransoiton ollessani 18-vuotias, enkä ole koskaan soittotunneilla käynyt. Vain alussa tarvitsin nuotteja, tottakai käytän nuotteja edelleen, mutta suurimmaksi osaksi oon opetellut soittamisen korvakuulolta.

Jonkinnäköiselle tasolle pääsee kuka tahansa, "lahjattomalta" vaatii vain enemmän duunia kuin lahjakkaalta.
 
Huipulle pääsee vain lahjakkaat ja ahkerat.
 
Nimimerkki "Lahjaton"
 
Jos on oikein paljon lahjoja, ja ahkera harjoittelija voi päästä kuuluisaksi soittajaksi. Niinkuin esimerkiksi Sid Vicious oli. Ikäpolvensa kuuluisimpia muusikoita.
 
Tai bändistä voi tulla kuuluisa ja hyvin levyjä myyvä popjuttu. Niinkuin vaikkapa Gimmelistä tuli.
 
Joo'o. Lahjat ja ahkeruus ratkaisee täysin tämän musiikkimaailmassa pärjäämisen.

Jonkinnäköiselle tasolle pääsee kuka tahansa, "lahjattomalta" vaatii vain enemmän duunia kuin lahjakkaalta.
 
Joo, olen täysin samaa mieltä. Harjoittelemalla kehittyy kyllä ajan mittaan mutta lahjakkuus määrittelee työn määrän ja sen kuinka hyväksi on rahkeet kehittyä.

Kaikki riippuu sitä miten korkealle rima asetetaan. Kyllä minun asteikollani kenestä tahansa voi kovalla ja pitkäjänteisellä duunilla tulla "hyvä" soittaja. "Hyvällä" minä tarkoitan pätevää ja ammattitaitoista muusikkoa joka pystyy tienaamaan leipänsä taidoillaan. Kuten joku sanoi jo aiemmin, kyse on motivaatiosta, valmiudesta tahkota niitä tylsiäkin juttuja.
 
Ja jos taas haavena on nousta superstaraksi, niin eipä se musiikillinen lahjakkuus nykyisin tunnu siihenkään hommaan välttäättömyys olevan. Kunhan olet oikean näköinen, vetoat oikeaan yleisöön ja osaat markkinoida itseäsi. Tai liityt bändiin jonka keulakuvalla on em. avut. En nyt väitä etteikö soittotaidosta olisi hyötyä, mutta sanokaapa minulle jokin top 10-bändi, jonka kaikki jäsenet olisivat jotain superlahjakkuuksia.
 
Itse olen ajat sitten menettänyt uskoni siihen, että kaikkein lahjakkaimmat pärjäisivät parhaiten musiikkibisneksessä. Staroiksi nousevat ne, jotka levy-yhtiöt ja muu media haluavat sinne nostaa. Idolsit ja popstarsit ovat arkipäivää.
 
Ja vaikka jotkut laulajat ja bändit joskus nousevatkin ruohonjuuritasolta yleisön nostamana huipulle, ei syynä taatusti ole ylimaalliset soittotaidot. Tärkeintä on olla yhteydessä "ajan henkeen". Nuorison pitää saada biiseistä se fiilis että "tämä on just nyt se juttu, nämä biisit on meitä ja meidän aikaa". Eikä tälläkään reitillä ole haitaksi olla kaunis ja fiksu. Virtuositeetti ei myy.

Lahjakkuudesta en tiedä, mutta avarakatseisuus musiikin suhteen ja tietynlainen sitä kautta kehittynyt tyylitaju ja pelisilmä on mielestäni olennaisinta, ainakin bändisoittajalle.
 
Tekniikan pystyy aina treenaamaan kulloinkin vaaditulle tasolle, jos oikeasti haluaa.

Mun mielest siihen tarvitaan osaks myös lahjakkuutta.Viuluopettaja kertoi just yhdestä oppilaasta jolla ei ollut musiikkikorvaa ei sit yhtää,ei rytmitajuu ja mun ope sano ettei siit opettamisest meinnu tulla yhtään mitään,kolme vuotta mun ope yritti opettaa sitä,eikä tyttö parka oppinu mitää...:(!!!nyt kyse ei ole opesta,oon oppinu opettajanu tunneilla paljon..:)

Lahjakkuus
Mielipiteeni tähän lienee jo tullut selväksi... 60%
 
Instrumentti
No ei helvetissä ole kiinni instrumentista. (Vaikka joillakin soittimilla aloittaminen on helpompaa kuin toisilla (esim. piano/viulu), pidemmälle kehityttäessä kaikki soittimet alkavat olla erittäin vaikeita hallita.) 0%
 
Eli soitat koht hyvin pianoa mutta et osaa laulaa tai kitaransoitto ei luonnistu hyvin --> seuraus: sinulla ei ole lahjoja joten sinusta ei voi tulla kovinkaan hyvää soittajaa ikinä? tälläisen käsityksen saapi tästä vastauksesta...

No ei helvetissä ole kiinni instrumentista...
 
No sikäli voi kyllä olla että vaikka joku on esimerkiksi soittanut kitaraa hyvin, ja kauan, mutta sitten syystä tai toisesta kokeilee jotai toista soitinta ja se taas vie aivan uusille ulottuvuuksille. Joku soitin vaan yksinkertaisesti sopii jollekin paremmin kun joku toinen soitin.

Jos on oikein paljon lahjoja, ja ahkera harjoittelija voi päästä kuuluisaksi soittajaksi...
 
Pitänee näköjään muistaa Pukkia kirjeellä...
 
Olisikohan tämä lahjakkuus nimenomaan sitä nuottikorvaa, rytmitajua ja tyylitajua? Jos näin on, niin luulenpa, että "lahjakkuus" on silloin pitkälti kiinni siitä, millaisessa musiikkiympäristössä on lapsena kasvanut. Esim.Jos vanhemmat kuuntelevat lapsen läsnäollessa jatkuvasti Vivaldia ja Händeliä, niin kai se vaikuttaa lapsen musiikkikäsitykseenkin.

Ja jos taas haavena on nousta superstaraksi, niin eipä se musiikillinen lahjakkuus nykyisin tunnu siihenkään hommaan välttäättömyys olevan. Kunhan olet oikean näköinen, vetoat oikeaan yleisöön ja osaat markkinoida itseäsi. Tai liityt bändiin jonka keulakuvalla on em. avut. En nyt väitä etteikö soittotaidosta olisi hyötyä, mutta sanokaapa minulle jokin top 10-bändi, jonka kaikki jäsenet olisivat jotain superlahjakkuuksia.
 
Itse olen ajat sitten menettänyt uskoni siihen, että kaikkein lahjakkaimmat pärjäisivät parhaiten musiikkibisneksessä. Staroiksi nousevat ne, jotka levy-yhtiöt ja muu media haluavat sinne nostaa. Idolsit ja popstarsit ovat arkipäivää.
 
Ja vaikka jotkut laulajat ja bändit joskus nousevatkin ruohonjuuritasolta yleisön nostamana huipulle, ei syynä taatusti ole ylimaalliset soittotaidot. Tärkeintä on olla yhteydessä "ajan henkeen". Nuorison pitää saada biiseistä se fiilis että "tämä on just nyt se juttu, nämä biisit on meitä ja meidän aikaa". Eikä tälläkään reitillä ole haitaksi olla kaunis ja fiksu. Virtuositeetti ei myy.
 
Huippu soittajana ja huippu yleisön suosikkina ovat eri asioita, jotka toivottavasti silloin tällöin kuitenkin kohtaisivat.

Ahkeruus on ilomme. Kun jaksaa tarpeeksi hakata sitä päätä seinään niin kyllä siihen seinäänkin lopulta lommo tulee. Lahjakkuus yksin ei ole mitään, ahkeruus yksin taasen on.