Bassot ›

Oon tämmönen raskaamman musatyylin basisti ja ajattelin heti ku rahaa ilmestyy hankkia b.c. richin ja siihe jotku saman tien uuden elektroniikan (dimarzio? emg?) et oisko kellää kokemuksia jaettavana?

Paria halvempaa kokeilin, enkä kyllä mitään kehuttavaa keksinyt

mul onki tarkotus ostaa sitä pikkuse kalliimpaa luokkaa

Niin no, jos oot latomassa sitten sitä 800+ luokkaa pöytään, niin voin taata että löydät kyllä parempaakin merkkiä siihen hintaan. Tietty vanhemmat mallit saattavat ollakkin rautaa, mutta en sano mitään uudemmista.

mul onki tarkotus ostaa sitä pikkuse kalliimpaa luokkaa
 
Platinumiin ei kannasta koskea, ainoa suurinpiirtein varteenotettava sarja on NJ, joka sekin häviää täysin Amöriikassa tehdyille kasarivehkeille.
 
Oon kerran päässyt kokeilemaan rinnakkain NJ-sarjan beastiä ja warlockia 80-luvun jenkki-beastiin. Tuntuu, että NJ-sarjan soittimien saundi on jotenkin valmiiksi pureskeltu, elikkäs kansankielisesti ilmaistuna tuhnu. Samoin viimeistely ja elektroniikka jätti toivomisen varaa.
 
Platinum-sarjalaiset eivät väräyttäneet viisaria ollenkaan, ainakin kolme kokeilemaani kappaletta ovat olleet hyvinkin kulisia yksilöitä. Todennäköisesti yksilöeroja kumminkin on, eikä näitä minun löpinöitäni kannata ottaa Seepaotin sanana.
 
Jos meinaat hankkia näitä uudempia BC Richejä, niin suosittelen kokeilemaan eri yksilöitä ennen tilaamista. On kurjaa, jos ostaa itselleen makean näköisen hevisuunnikkaan ja huomaakin, että soitettavuus on B-luokkaa.
 
Jos diggaat siitä muotoilusta, oletko katsastellut ESP-LTD-merkkisiä F-sarjan bassoja?
Olettaisin, että jos ns. väkivaltamuotoilu miellyttää, niin saattaisit innostua myös niistä.
 
Toivottavasti tästä oli nyt jotain apua.

No sillä elektroniikalla ei oo väliä ku vaihan siihe heti luultavimmi seymor duncanit ja olen kyllä harkinnu sitä espin f-malliaki mut se ei jotenki istu mulle ja totta kai nj tai parempi malli

No sillä elektroniikalla ei oo väliä ku vaihan siihe heti luultavimmi seymor duncanit ja olen kyllä harkinnu sitä espin f-malliaki mut se ei jotenki istu mulle ja totta kai nj tai parempi malli
 
Tokihan NJ:t on hyviä japseja, nuo jenkit vaan on vähän "hinnan kiroissa"... Tuli vaan mieleen, kun yhdellä toisella foorumilla oli tullu hirvee kina tuosta NJ:stä.. Kaveri ei meinannu mitenkään uskoa, että se tarkoittaa oikeesti "Nagoya, Japan", kaipa joku oli jenkkinä sen soittimen sille myynyt... ;)

Kyllä jos jostain löydät 80-luvun käytetyn jenkki vehkeen, niin uskon että homma on mahtavasti hallussa! Noita uusia alle 1000€ sarjaa kehoittaisin välttämään. mrmanson varmaan osais kertoa eniten. Hänellä olen noita nähnyt.

Jos meinaa ostaa jonku tonnin basson, niin kylä meikä ainaki edellyttäs sillä hinnalla jo että ois mikitki kunnossa. Meinaan tonnilla saa jo instrumentteja joihin ei varmaan tarvi mikkejä vaihtaa.

Oon kerran päässyt kokeilemaan rinnakkain NJ-sarjan beastiä ja warlockia 80-luvun jenkki-beastiin. Tuntuu, että NJ-sarjan soittimien saundi on jotenkin valmiiksi pureskeltu, elikkäs kansankielisesti ilmaistuna tuhnu. Samoin viimeistely ja elektroniikka jätti toivomisen varaa.
 
Platinum-sarjalaiset eivät väräyttäneet viisaria ollenkaan, ainakin kolme kokeilemaani kappaletta ovat olleet hyvinkin kulisia yksilöitä. Todennäköisesti yksilöeroja kumminkin on, eikä näitä minun löpinöitäni kannata ottaa Seepaotin sanana.
 
Ottaen huomiion että kaikissa idän vehkeissä on erilainen kaula.... Platinium on kyllä vanhemman mallin vehkeenä ihan jees ja soundi on parempi kuin tuossa omassa NJ:ssä... Tosin kyllähän tuolla 2 alueisella eq:lla saa jonkinmoista soundia, kun pistää nupit "kaakkon"... Mutta jäähän tua uusi NT-sarja reilusti alle tonnin....!

Porin Sound Cityssä näkyi olevan käytetty mutta hyväkuntoinen platinumsarjan warlockki hintaan 290€(!?!1).

pakko lyödä vanhaa hevosta kun näitä samanlaisia ketjuja näkee kerta kerran jälkeen. itellä nj sarjan kitara ja basso, lokkeja molemmat, bassossa lisäksi läpikaula ja aktiivielektroniikka. halvemmista en sano mitään koska halpa/hyvä on harvinainen yhtälö ja niitä kyseleville on jo vastattu tarpeeksi samoilla malleilla jotta eiköhän se selvää ole mitä parilla sataa kannattaa ostaa.
 
mutta siis asiaan: ensiksikin omat mieltymykset ovat raskaassa musiikissa ja muutenkin itsellä tärkeyslistan kärkipäätä hallitsee synkkyys, eli instrumentin pitää näyttää siltä että sillä soitetaan heviä (psyykkinen asenneplussa). siis bc:t ovat kuin venäläiset naiset, harva tykkää, joillekkin pakkomielle.
 
siis jos pitää merkin ulkonäöstä, hyvä vaihtoehto, jos ei pidä, unohda.
 
toinen asia: soundi. omasta mielestä ritsoissa on hyvä soundi. me like. huomioi kuitenkin että soundi on pitkälti omasta korvasta kiinni. tuntuu että näissä omissa ainakin on hevimpi soundi mutta toki siihen vaikuttaa tuo edellämainittu asenneplussa. kuitenkin mitä olen verrannut esim. kitaraa jackson/ibanez/esp:eihin niin pidin enempi. turha väittää vastaan koska jokaisen oma korva on kuitenkin oikeassa. sen verran moni kovanluokan (hevi)artisti näitä käyttää/on käyttänyt että huonoja eivät ole. jos soundi epäilyttää, testaa ja vertaa.
 
kolmas kohta on tuo laatu. itse en ole huomannut mitään vikaa sen suhteen miten kepukat hoitavat hommansa. toki on paremmin viimeisteltyjä ja tasalaatuisempia vehkeitä mutta so what? onko lopulta tärkeämpää että esim. aloittelevalla kitaristilla on helvetin "hyvä" keppi mutta se ei vaan itseä miellytä? itsellä joskus einasi tästä syystä into lopahtaa. siis jos viimeistelyä hakee, voi olla parempi pistää rahansa johonkin muuhun palikkaan, jos taas jälleen asenne on tärkeämpi jne. ei ritsa ole huono vaihtoehto. huomattava osa suomen valtakunnan sotaväen laitteistakin ovat venäjältä missä kaikki muu on paskaa paitsi kusi eli rumia ja kolhoja vehkeitä. tehty sotimista varten, toimivat hyvin, jälleen: mitä sitten.
 
neljäs pointti on tuo "rakenne". ritsoissa on suht. sirot kaulat. sopii itselle kuin valettu. esim. en tykännyt yhtään gibsonin sg:stä koska kaula oli kolho. samaten en tykännyt jacksonin kaulasta koska oli liian ohut. toisaalta tämä pointti pitäisi olla ykkönen koska minusta ainakin kaulan toimivuus omalla kätösellä ja soittotyylillä on hyvinhyvin tärkeää ja siihen on muiden paha mussuttaa mikä on just "sun juttu". siis testatkaa noita käteen. ei se ota kuin hetken käydä musaliikkeessä ottamassa kymmenkunta kepukkaa käteen ja kokeilla mikä tuntuu hyvältä. kaikkeen tottuu juu, kuten oman mulkun aktiivikannatteluun mutta eri asia on kenellä on viitseliäisyyttä hinkata kitaraa/bassoa toistakymmentä vuotta ennen kuin siitä saa orgastisia kokemuksia.
 
lopuksi vielä painosta jne. itse olen siinä 185/95 ja sen verran jykevähkö hevari että en ole pahemmin tuulessa keikkunut ja ongelmia kehittänyt tasapainoisuuksista. jos tuntuu että vatupassilla haluaa kepakkonsa painottumista mitata siitä vain. tastanneet kertokoot niistä.
 
pienimuotoinen addendummi elikkä lisäys vielä :)
huomatkaa muuten että näiden asennekeppien ego on myös sitä luokkaa että ne tarvii enempi tilaa kuin pitsinvirkkauspuikot. kunnon oikea ritsalaatikko maksaa! esim. normi coffin case kitaralle on about 150€ ja b.c.rich coffin case bassolle nahkaa on rapiat 300€. ja sitten oli vielä jotakin... prkl taisin unohtaa. niin no ainakin se että warlock on mielestäni ultimaattisen hyvä sylissäsoitettava. iso plussa kotisohvatreeneille.
 
elikkä yhteenvetona voisi sanoa ja toivottavasti murtaa tätä geometrisesti hieman haastellisten mallien kiusaamista että: jos silmää/korvaa miellyttää särmikkyys niin b.c.rich on hyvä vaihtoehto. jos epäilyttää, niin testaa, sillä se on ainoa tapa todella tietää mikä itselle toimii. halvalla tehty on aina halvalla tehty eli en välttämättä noita halvempia sarjoja suosittele varsinkaan kun en itse niitä ole kokeillut, mutta esim. pikkujukalle voi tulevaisuuden kannalta olla palkitsevampaa/mielekkäämpää soittaa ihailemallaan kepillä vaikka siinä ammattilaisen mielestä olisikin paljon vikaa.
muille taas jotka noita nj sarjalaisia hamuavat voin omasta puolestani ihan suositella näitä. minä tykkään enemmän kuin muunmerkkisistä joten turha rutista.
 
muistakaa. jokainen on kuitenkin näissä asioissa enemmän oikeassa kuin kukaan muu.
 
(tulipa asiaa. noh toivottavasti siinä oli suht. kattavasti perusteltu kaikki, vaikka monta asiaa varmasti unohdinkin. paska homma kirjoittaa näin kesken työpäivän. eiköhän tämä kuitenkin auta niitä joita merkki askarruttaa.)

Nythän BC Rich julkaisi NT-sarjan, jonka mallit on standardina neck-thruta. Työnjälkeä kiinnostaisi vertailla kasari-richeihin, kun tulee vastaan.

taitaapi itsellä olla juuri tuommoinen yksittäistehty pre-sarjatuotanto referenssi ja hyvältä näyttää... niin ja kuulostaa :P

Kyllä ne Richi on hyviä jo sattuu hyvä yksilö.

Kyllä ne Richi on hyviä jo sattuu hyvä yksilö.
 
Eiköstä tämä päde kaikkiin soittimiin, ihan kipponista penttoineen...?

Huom! Olet kirjoittamassa yli 557 päivää vanhaan ketjuun!
Piti nostaa. Niin, onko kokemusta aktiivi-eq:n asentamisesta bronce-sarjan bassoon? K.o. yksilölle on tehty pientä pintaremonttia (http://irc-galleria.net/view.php?nick=^LooRDi&image_id=81275592) ja kilisevämpää saundiakin pitäisi saada vielä ulos. Ja ei, en soita sirkkeliäärimetallia, vaan 70's/80's hevirokkia Sabbathin, Purplen ja Zeppujen hengessä.
Onko eq-palikkaehdotuksia? Mitä kannattaa huomioida? Onko tässä mitään järkeä? :D

Miulla on se BC:n Widow 5-kielinen ja hyvin on tähän asti toiminut ja saundi/hinta-suhde on mielestäni kohdallaan.