Puhaltimet ›

Sinulla lienee jo ulkoinen virtalähde? Mutta jos ei, niin voi kertoa miten valitaan ns. "varman päälle" virtalähde.
 
Kaksi vuorotellen käytettävää settiä ladattavia paristoja lienee varma ratkaisu. Silloin voi myös soitella missä tahansa jos käyttää kuulokkeita.

Tein ohivirtauksen seuraavasti. Laitoin sen 1 mm aluminilevystä taivutetun pienen kaarevan palasen suukappaleen alapuolelle. Terävät reunat tietysti pitää pyöristää. Siellä se ei riko huulia niin helposti. Varmaan hyvin ohut kumi- tai muoviputkikin kävisi tjmv. esim. hieman littiin painettu imupilli.
 
Minulla sattui olemaan teflon nauhaa jota käytetään putkiliitoksissa kierteessä tiivisteenä. Oletan, että se olisi myrkytöntä (en ole varma).
Suukappaleeseen ei ota mikään teippi kiinni koska se lienee teflonia. Laitoin sen palasen kiinni ohuella kaksipuoleisella teipillä (toimistoteippiä). Se pysyy kunhan saa kierrettyä teipin ympäsi suukappaleen. Sen päälle käärin sitä teflon nauhaa, joka kumma kyllä otti siihen tarranauhaan riittävän hyvin kiinni. Teflon nauha on pirun ohutta. Toimii hyvin kunhan saa taivuteltua (kokeilemalla) sen alumiininpalasen sopivaan kaarevuuteen (sopiva ohivirtaus). Mutta kyllähän se ohivirtaus säädettävä pitäisi olla. Toki suukappaleen loppupäässä voi vaikka sinitarralla tukkia sitä reikää halujensa mukaan, eli tekee suuren ohivirtauksen ja sitten tukkiin sen haluamakseen.
 
Voi olla, että jokin kumilenkkikin toimisi tarran sijasta kunhan olisi varmaa, että se on myrkytöntä.
 
Osuuko kieli tuohon levyyn tai ohivirtausaukkoon? Tuleeko ohivirtausta tukittua puolivahingossa?

Vibraattokin toimii, vaikka en minä hampailla sitä osaa hyvin tehdä. Sen saa aikaiseksi myös puhallusvoimakkuutta vaihtelemalla, kuten monet trumpetistit tekee.Trumpetissa itse aiheutin vibraaton soitinta heiluttamalla oikealla kädellä. Vetopasuunassahan se on helppoa.
 
Itse teen pasuunalla (ja muilla vaskilla) vibraton sekatekniikalla - lähinnä leualla ja huulilla. Harvemmin pöökelillä.
 
EWI4000s:n purentavibrato on puoliautomaattinen: Kun puraisee, tietokone tekee yhden muodoltaan ennaltamäärätyn vibratosyklin (sävelkorkeus ylös, alas ja takaisin keskelle). Seuraava sykli alkaa uudesta puraisusta. Vibraton tiheyden voi siis jotenkuten säätää, mutta ei sen luonnetta ja siksi se toimii mielestäni vain efektinä. Jossain vanhemmassa Akain mallissa soittajalla oli kuulemma hieman enemmän kontrollia. Pureminen rajoittaa kielitystä ja senkään takia en ole sitä viitsinyt tehdä.
 
Yamahan MIDI-puhaltimilla sävelkorkeutta voi säädellä lehden tapaista puristamalla. Jos sen tekee niin, että sävelkorkeuden keskitasolla puristaa lehteä jonkun verran, voi sävelkorkeutta sitten poikkeuttaa paitsi ylöspäin, myös alaspäin. Tämä on kunnollisen vibraton edellytys. En tiedä, kuinka hyvin toimii käytännössä. Uusimmassa mallissa on kuulemma "dead spot": Keskivertopaineella puristaessa pienet vaihtelut eivät vaikuta sävelkorkeuteen mitään. Tarkoituksena lienee helpottaa soittamista, mutta tuntuisi että kaunis ajatus menee pilalle.
 
Jollain nettisivulla oltiin sitä mieltä, että paras ja laadukkain puhallinkontrolleri tähän päivään mennessä on 70-luvun Lyricon... Ei näitä vehkeitä ehkä niin vakavasti kannata ottaa.

Ei se tunnu auttavan siihen, sillä näppäimet reagoivat silti salaman nopeasti. Seurauksena on pikaklikin sijaan "vou"klikki. Näppäinviiveen säätöaluekin on mitättömän pieni. Myöskään näppäinten kosketusviiveen säätö ei auta.
Nuo kosketusnäppäimet ovat tosi vaikeat oppia tällaisen rähmäkäpälän, vaikka en usko venttiilienkään tuohon auttavan. Kytkentä on sähköinen ja siten aina hirmu nopea. Pitää vain ihailla EVI soittajien taitoa ja tyytyä soittelemaan 'hitaita'.
 
Teoreettisesti ajatellen oikea ratkaisu ei mielestäni ole laittaa viivettä näppäimiin, kun ei sellaista tarvita oikeissakaan soittimissa: Oikea soitin toimii luonnollisemmin.
 
Jos äänen tuottamisessa käytetetään mallinnusta, pitäisi kai sitten mallintaa näppäimiä/venttiilejä/ym. jotka liikkuvat äärellisellä nopeudella. Tämä on eri asia kuin viive. En tiedä tehdäänkö yleensä näin, koska monet kuulemani legato-ääninäytteet mallinnuksella kuulostavat nykiviltä. EWI4000s:n virtuaalianalogisessa syntikkassa pitäisi olla joku muu "luonnollinen" ratkaisu.
 
Itse käytän harjoituksen vuoksi EWI-sormituksia (EVI olisi minulle helpompi) ja olen säätänyt näppäinviiveen nollaan. Pystyn soittamaan ilman vingahduksia kun soitan helppoja juttuja ja keskityn kunnolla. Kun otan rennommin, tulee vingahduksia. Ne kuulostavat omalla tavallaan hauskoiltakin.

Jos äänen tuottamisessa käytetetään mallinnusta, pitäisi kai sitten mallintaa näppäimiä/venttiilejä/ym. jotka liikkuvat äärellisellä nopeudella. Tämä on eri asia kuin viive. En tiedä tehdäänkö yleensä näin, koska monet kuulemani legato-ääninäytteet mallinnuksella kuulostavat nykiviltä. EWI4000s:n virtuaalianalogisessa syntikkassa pitäisi olla joku muu "luonnollinen" ratkaisu.
 
Niin, ja tietysti oikeassa puhaltimessa ääntä kontrolloidaan ansatsilla, jolloin ei tule niin helposti päättömiä hyppyjä.

Hyvin "mallinnettu" saksofoni:
 
http://www.youtube.com/watch?v=OjONQNUU8Fg

Hyvin "mallinnettu" saksofoni:
 
http://www.youtube.com/watch?v=OjONQNUU8Fg
 
Hämärä muistikuva että olisin kuullut että siellä on ihminen kuitenkin puhaltamassa, robotti soittaa "vain" näppäimiä.

Yamahan MIDI-puhaltimilla sävelkorkeutta voi säädellä lehden tapaista puristamalla. Jos sen tekee niin, että sävelkorkeuden keskitasolla puristaa lehteä jonkun verran, voi sävelkorkeutta sitten poikkeuttaa paitsi ylöspäin, myös alaspäin. Tämä on kunnollisen vibraton edellytys. En tiedä, kuinka hyvin toimii käytännössä.
 
Minusta Yamahan lehti toimii ihan kohtalaisen hyvin, mutta koska Yamahalla ei ole sisäänrakennettua syntikkaa, niin kaikki on loppujenlopuksi kiinni syntikan patchistä, miten se reagoi pitchbendiin. Kuulostaa aika hurjalta, kun lehteä puristamalla äänenkorkeus heiluun +- oktaavi. Yksi rajoitus on, että vaikka PB on midissä 14-bittinen, Yamahan lehdykkä käyttää tuosta vain puolet, eli äärimmilleen käytettynäkin on vain 128 askelta.
 
Minulle ainakin, vaikka en ole oikeita puupuhaltimia soittanut kuin puolisentoista vuotta, tuo lehdykkäjuttu tuntuu luonnolliselta. Vibraaton lisäksi sävelkorkeutta voi bendata muutenkin. EWI:ssähän se pitää tehdä sormella jollain nappulalla.
 
Ja Yamahalla on putki läpi soittimen, puhallustuntuma ei ole kaukana klarinetista ja fonista.
 
Kunpa Yamaha olisi keksinyt laittaa WX:ään VL70m:n sisään!

Kaksi vuorotellen käytettävää settiä ladattavia paristoja lienee varma ratkaisu. Silloin voi myös soitella missä tahansa jos käyttää kuulokkeita.
 
Pariston näköisten akkujen kanssa voi käydä köpelöstikin. Kesälomamatkalle latasin kaksi settiä akkuja mukaan kameraa varten. Molemmat loppuivat ensimmäisenä päivänä ennen puolta päivää, tuli kiire paristokauppaan. Omaa tyhmyyttä. Kun kameraa ei ollut käytetty puoleen vuoteen, akut eivät kylmiltään olleet ilmeisesti latautuneet juuri ollenkaan.

Osuuko kieli tuohon levyyn tai ohivirtausaukkoon? Tuleeko ohivirtausta tukittua puolivahingossa?
 
Hyvä kysymys. Esim. tuplakielityksessä suukappale ei saa olla liian syvällä suussa estämäassä kielen toimintaa. Eräässä EVI-videossa kaveri näyttää miten tuplakieli otetaan. Hän laittoi sormen suuhun mallintamaan suukappaletta ja "tykytyky...". ilma valskasi suupielistä niin että sen kuuli.
 
Nyt tekemäni ohivirtauslevy on liian kaukana (suukappaleen suoralla osuudella). Kun aiheutan äänen tuplakielellä joudun vetämään suukappaletta suusta ulospäin ja silloin se reikä tukkeutuu. Toki tuplakieli vaatii opettelua muutenkin. On outo tunne kun ääni tulee niin herkästi = tuplakielestä tahtoo tulla liian voimakas. Ja puhallusvastus on suuri = joutuu suupielistä päästämään liian ilman pois. Tämän opettelu on vaikeaa, sillä niin lujassa takaraivossa vaskien soitto on.
 
Soitin eilen n. 2 h yhteensä ja ylähuulen sisäpinta alkoi aristaa, vaikka se levy on suukappaleen alapuolella. Olisiko se teflon nauha sittenkin jotenkin myrkyllinen tai olenko sille allerginen. Ei ole hyvä systeemi. Kyllä ohivirtaus jo tuplakielityksenkin vuoksi pitäisi saada sisäpuolelle tai sitten on opeteltava uusi puhallustekniikka. Minä voisin sen opetella ilman painolasteja, koska en enää jaksa soittaa trumpettia, enkä Barytonia. Tämän vuoksi ostin EWI:n. Toki minua tekniikan miehenä kiinnosti hitosti tämä uusi "mullistava" soitin.
 
Onkohan näitä muita Suomessa kuin meillä. Olisi kiva saada yhteys muihinkin. Soitinpankkien ostokin kimpassa tulisi halvemmaksi ;-)
 
Olen yrittänyt ideoida parannuksia EWI:n. Laitan ne kotisivuilleni kunhan ehdin. Ne käsittelevät pääasiassa ergonomiaa ja vaskinäppäimistöä. Ehkä muutoinkin esittelen soitinta suomenkielellä...aika näyttää.

Pariston näköisten akkujen kanssa voi käydä köpelöstikin. Kesälomamatkalle latasin kaksi settiä akkuja mukaan kameraa varten. Molemmat loppuivat ensimmäisenä päivänä ennen puolta päivää....
 
EWI:n mukana tulleet paristot kestivät ihmeen kauan, mutta joskus Biltemasta ostettu setti kului nopeasti loppuun. Toki vanhoja nekin olivat.
 
EWI:ssä tärkeintä on tietää, että ulkoisen virtalähteen liittimessä "-" napa on keskellä. Yleisin tapa on, että "+" on keskellä. Jotkut laitteet hajoavat kun kytkee virrat väärin päin. Myös nuo halpavirtalähteet voivat antaa huonosti stabiloitua virtaa (esim. vain puoliaaltotasasuuntaus). Ne voivat myös antaa 11 V, vaikka asetus on 9 V. Tyhjäkäyntijännite on lähes aina joku 11...14 V. Sen vuoksi....
 
Minä en tiedä miten arka EWI on pienille poikkeavaisuuksille. Koska kyseessä on kallis soitin tein homman varman päälle. EWI vaatii virtaa vähintään 200 mA. Virtalähde voi olla tehokkaampi, mutta jos se on pienempi saattaa olla ettei toimi. Kaivoin laatikosta sitä vastaavan 50 ohmin vastuksen (I=U/R). 12/50 = 0,240 A, eli 240 mA, joka vastaa EWI:n kuormaa. Minulla sattui olemaan muutamia ylimääräisiä virtalähteitä ja kaverilta sain lisää. Laitoin kuormaksi tuon 50 ohmia ja mittasin niiden jännitteet kuomitettuna.
 
Yllätyksekseni virtalähde, jossa luki OUTPUT 7DCV, 1A antoi tasan 9 V ulos. Liitinkin sattui olemaan ns "mutkaliitin", joka vie vähän tilaa. "+" napa oli tietenkin keskellä, joten johdot piti vaihtaa toisinpäin. Hyvin on toiminut.
Jos selitys meni liian mutkikkaaksi niin joku naapurin pikkupoikanörtti kyllä auttaa ;-)
 
EWI:ssä on muuten paristot hankalassa paikassa.

Virransyötöstä puheenollen... Kun ostin tuo WX7:n käytettynä, myyjä sanoi että verkkolaite ei toimi. No, laitoin paristoja, siinä on sellainen erillinen paristokotelo jonka kautta myös midi kulkee. Soitin toimi kuitenkin oudosti, jätti ääniä soimaan ja muuta haitallista. No, paristokotelosta tuli ulos vain 6 volttia, kun olisi pitänyt olla luokkaa 9 V. Purin sen ja tutkin piirilevyn kytkiksen. Siinä oli regulaattori verkkolaittetta varten ja virtasilmukka midiä varten. Paristoja käytettäessä regulaattori ei ollut mukana, mutta oli siinä rinnalla kumminkin. Arvelin että se (78xx se kai oli) on sökö ja kuormittaa siinä rinnalla. Näinpä olikin, irrotin sen ja kaikki toimii nyt hyvin paristoilla.
 
Joskus pitäisi avata tuo DH100. Se kun vain vinkuu, midin kautta voi soittaa jos kääntää volyymin nollaan. Tuo tuntuu olevan kaikissa noissa, ja netistä löysin että konkan vaihtamalla korjaantuu.

Eipä keksi fiksua ohivirtaussysteemiä, mutta paras tähän astisista väliaikaisratkaisuista on seuraavalainen:
 
- otetaan mehupilli (se paksumpi taipuva).
- leikataan siitä suukappaleen pituinen pätkä.
- soittimen puoleinen pää leikataan vinoon.
- litistetään putki pihdeillä ihan litteäksi niin, että vinon pään viiste tulee yläpuolelle. Putki on joustavaa ja palautuu soikeaan muotoon.
- leikataan teipistä n. 3-4 mm levyinen kaista joka ulottuu suukappaleen ympäri.
- kiinnitetään putki sillä teipillä suukappaleen yläpuolelle mahdollisimman läheltä soittimen puoleista päätä. Huulet eivät ulotu sinne asti
 
Edut:
- mehupilli luultavasti ei ole myrkyllistä.
- sen läpi virtaa ilmaa tarpeeksi (minun tarpeisiin). Jos ei virtaa, niin laittaa kaksi rinnakkain tai toinen alapuolelle.
- se on säädettävä, sillä hampailla voi puristaa sen tukkoon ;-)
- puristelemalla sitä hampailla tapahtuu kaksi vibraattoa; ilman virtaus vaihtelu ja normaali suukappaleessa oleva.
 
Homma toimii sitenkin, että laittaa kokonaisen pillin taitettuna suupieleen vähän samaan tapaan kuin hammaslääkärien syljen imuputki. Suussa olevasta osasta pitää leikata hieman pois, jolloin se pysyy paremmin auki.
 
Nimimerkki: ruudin keksijä ;-)

Arvelin että se (78xx se kai oli) on sökö ja kuormittaa siinä rinnalla. Näinpä olikin, irrotin sen ja kaikki toimii nyt hyvin paristoilla.
 
Miksi et juottanut ehjää regulaattoria tilalle, olisi voinut ulkoinen virtalähdekin toimia?

Miksi et juottanut ehjää regulaattoria tilalle, olisi voinut ulkoinen virtalähdekin toimia?
 
Ja nimenomaan olisikin toiminut, siinä ei ole vikaa. Ei vain ollut regulaattoria kotona, kun nykyään ei tule rakenneltua. Oli kiire päästä soittelemaan, eikä ole tullut myöhemmin asiaan palattua. Paristot tuntuvat kestävän. Ja sitten hankin fonin ja sitten klarinetin, niissä on haastetta tarpeeksi.

Hämärä muistikuva että olisin kuullut että siellä on ihminen kuitenkin puhaltamassa, robotti soittaa "vain" näppäimiä.
 
Kyllähän se epäilyttävän hyvältä kuulostaa, mutta lisää esimerkkejä Takashima Laboratory:n projekteista löytyy täältä:
 
http://tkrobo.rbts.k.hosei.ac.jp/edownload2.htm
 
Trumpetisti- ja varsinkin pasuunistirobotti ovat melko hupaisia. Vähän kuin vasta-alkajia joilla on paljon asennetta.

Itse teen pasuunalla (ja muilla vaskilla) vibraton sekatekniikalla - lähinnä leualla ja huulilla. Harvemmin pöökelillä.
 
Jotkut opettavat, että vibraatto pitää ottaa palleahengitystä vaihtelemalla, jotkut leualla tai soitinta heiluttamalla. Kuitenkin opettavat, että huulien asento pitää aina olla valmiustilassa seuraavaa ääntä varten, joka voi olla vaikka korkea c. Siis huulien asentoa ei pidä muuttaa missään tilantessa tarpeettomasti. Se katsotaan diivailuksi kun kahden tahdin tauon ajaksi soitin lasketaan alas ja taas takaisin suulle. Tällöin on huulien asento osattava palauttaa oikeaan asentoon nopeasti. Tässä tuli samalla kerrottua klassisen ja show soiton ero ;-) Taitava tanssimusiikkitrumpetisti voi korjata klikkiäänen jatkamalla ikään kuin se kuuluisi improvisointiin. Klassisessa musiikissa se on aina virheääni.
 
Jotta asete pysyy paikoillaan pitää hengittää nenän kautta. Tämän vuoksi myöskään leuan asentoa ei saa muuttaa, sillä silloin muuttuu hampaiden rako ja huulien asento. Siksi otin vibraaton soitinta heiluttamalla oikealla kädellä. Kaiken lisäksi se on helpoin tapa (ainakin trumpetilla). Tässä tavassa sormet lepäävät näppäimillä, vaikka niitä ei paineta. Tapahtuu äänen korkeusvaihteluvibraatto kuten pasuunallakin pöökelillä. Pallehengitystavassa tapahtuu äänen voimakkuusvaihteluvibraatto. Hyvä soittaja tietysti hallitsee nuo kaikki.
 
Miten tämä liittyy EWI:n.
(Näppäin-)vaskisoittajat jotka ottavat vibraaton millä tavalla hyvänsä eivät irroita sormia näppäimiltä lyhyenkään tauon aikana. Ideaalisesti näppäimiä painetaan sormen päillä ja kun ne ovat valmiiksi näppäimissä kiinni saavutetaan nopein mahdollinen näppäily.
Kun tapa on iskostunut takaraivoon, niin kosketusnäppäimet ovatkin oudot. Niissä sormet pitää olla joko irti tai kiinni. Tästä syystä luulen, että monet vaskisoittajat haluaisivat venttiilit kosketusnäppäinten tilalle...ainakin itse haluaisin.
 
Olisikohan tämän voinut kertoa lyhyemminkin ;-)

Tuo ylähuuli onkin hyvin arka, se vihoittelee tuosta mehupilliputkestakin. Nyt siirsin sen alapuolelle...katsotaan sano lääkäri.
Kumpa saisi EWI:n rakennepiirustukset. Suukappaleesta lähtee kaksi reikää ja ne reiät suukappaleen sisällä menee eri paikkoihin. Olisikohan niin, että siellä onkin kaksi puhallusanturia, eli molemmille oskilaattoreille omansa?

Meinasimpa hermostua.
EWI:ssä alkoi ääni C# päristä kaikissa oktaaveissa ja kaikilla soitinäänillä. Samanlainen pärinä kun trumpetissa on kondenssivettä liikaa Soitinäänikin saattoi muuttua toiseksi itsekseen. Tein seuraavat toimenpiteet:
- tarkistin, että suukappale on puhdas, puhalsin sinne paineilmaa varovasti, ei auttanut
- ajoin UniQuestilla varmuuskopiopankin soittimeen, ei...
- resetoin soittimen ei...
- kokeilin paristoilla ja ulkoisella virtalähteellä, ei...
- huomasin, että "trumpetin" näppäimistä kolmas näppäin oli löysällä, kiristin sen, ei...
 
Sitten aloin tarkistaa kaikki asetukset yksitellen. Homma korjaantui, mutta kun en joka välissä kokeillut jäi hieman epäselväksi mikä niistä auttoi. Luulen, että kosketusnäppäinten herkkyyssäätö oli liian herkällä. Joka tapauksessa joku niistä potikkasäädöistä.
Kerron tämän siksi, että jos jollekin tulee sama ongelma.
 
Tapahtui sellaistakin; kun soitin tietokoneen kautta stereoilla, niin yhtä-äkkiä stereot alkoi soida itsekseen ja ei mitään yhtä ääntä, vaan jonkinlainen sekamelodia. Sitä en tutkinut tarkemmin ja en huomannut painaa SETUP näppäintä. Virran katkaisu auttoi. Nolo juttu jos keikalla sattuisi noin. Tämä saattoi johtua samasta kuin edm. On minulla MIDI:n kautta soittamalla sattunut samaa, mutta silloin jäi yksi ääni soimaan.