Rock, pop, alternative ›

Oletteko vielä tutustuneet the Pipettesiin? Jos ette, niin nyt on korkea aika. Kyseessä on kolmen brittitytön muodostama yhtye, jonka esikoislevy "We Are the Pipettes" ilmestyi heinäkuussa. Lyhyesti tiivistettynä bändi on nautittava yhdistelmä tarttuvia kolmen minuutin popbiisejä, Phil Spector -soundeja, klassisia Motown-tyttöyhtyeitä, yhdenmukaisia tanssiliikkeitä, pallomekkoja ja pop-kitschiä.
 
The Pipettesin konsepti on näennäisesti retro, mutta sitä on kyllä päivitetty 2000-luvulle. Neljäkymmentä vuotta sitten tyttöbändit lauloivat kyllä traagisista auto-onnettomuuksista ja verhotusti seksistäkin ("Will You Love Me Tomorrow"), mutta tuskinpa the Ronettesin levyltä olisi löytynyt biisiä nimeltä "Sex" tai the Dixie Cups laulanut yhtä suorasukaisesti yhden illan jutuista kuin nämä tytöt.
 
Englannin singlelistoilla kohtalaisesti menestynyt "Pull Shapes" on täsmähitti sanan varsinaisessa merkityksessä (hei, jos laulu kertoo tanssimisesta ja siinä on mukana handclappeja, se ei voi olla huono) ja tulee todennäköisesti sijoittumaan korkealle allekirjoittaneen listoilla, kun vuoden parhaita biisejä laitetaan järjestykseen. Yhtä tarttuvaa hömppähittiä ei ole korviin tainnut osua sitten "Baby One More Timen" tai "Can't Get You Out of My Headin".
 
Levyn muita kohokohtia ovat "Judy", "Why Did You Stay" ja "It Hurts to See You Dance So Well". Kaupan näyttää olevan kahta erilaista painosta, joista toisessa on mukana bonusraita "Really That Bad".
 
The Pipettesin kotisivut, joilta löytyy näytteitä ja muuta kivaa:
 
http://www.thepipettes.co.uk
 
En välitä, kuinka tarkkaan mietitty tuote yhtye oikein on tai voiko tätä ottaa vakavasti yhtään millään tasolla, vaan laitan "Pull Shapesin" soimaan noin kymmenenen kerran peräkkäin. Ehkä "We Are The Pipettes" ei tule muodostumaan miksikään pophistorian merkkipaaluksi, mutta allekirjoittaneen listoilla se on kuitenkin jo muodostunut vuoden 2006 viralliseksi hyvän tuulen kesälevyksi (vaikka kesässä ei muuten mitään hurraamista olekaan ollut).

En löytänyt mitään näytteitä mutta katsoin musavideon. Taisin Suestakin lukea arvostelun.
 
Jotenkin hämmentynyt olo jäi. Kuinka kieli poskessa tämä nyt sitten oli toteutettu? Biisi ei räjäyttänyt ennakko-odotusten mukaisesti tajuntaa. Ei tarttunut, ku purkka tukkaan.

eilen kuuntelin tuota levyä, mutta ei oikein iskenyt vaikka toivoinkin.

The Pipettes esiintyy Tavastialla 30. lokakuuta. Liput 15 euroa per laaki. Jos en asuisi täällä pohjolan perukoilla ja olisi ottanut jo ihan riittävästi palkatonta vapaata työpaikalta, niin hankkiutuisin ehdottomasti paikan päälle. Nyt jää väliin. Harmi.

Todella hauska bändi.Olen vasta netistä kuunnellut biisejä ja videoita.Niin ja onhan tuo ihan mukavasti soinut radiossakin.Levyn laitoin tilaukseen mutta vielä en ole sitä itselleni saanut.Ihan jo noiden muutamien kuultujen biisien takia aion maanantaina laittaa liput tilaukseen.Muistaakseni ne taitaa 2.10 tulla myyntiin?No varmasti on näkemisen arvoinen bändi livenä.

Aika söpöjä beibejä ainakin

Pipettesit olivat eilen oikein viihdyttäviä livenä Tavastialla. Oli ne tytöt vaan niin ihania pallomekoissaan... eturivissä äijiltä näytti kuola valuvan :)
 
Uusia biisejäkin tuli reippaasti, varsin samoilla linjoilla liikutaan kun levylläkin, mutta hyvältähän nekin kuulosti...

Ois ollu kiva nähä nää livenä! :O tyttöbändit on ihanii

Pipettesit olivat eilen oikein viihdyttäviä livenä Tavastialla. Oli ne tytöt vaan niin ihania pallomekoissaan... eturivissä äijiltä näytti kuola valuvan :)
 
Uusia biisejäkin tuli reippaasti, varsin samoilla linjoilla liikutaan kun levylläkin, mutta hyvältähän nekin kuulosti...
 
Juu ja näytti niillä itselläänkin olevan hauskaa. Keikka oli vaan turhan lyhyt... Ja koska yhtään huonoa biisiä ei kuultu, pistin levyn äsken tilaukseen.

En suoriutunut keikalle, vaikka levy on ihan hauska... tai no, suurena 60's tyttöbändifanina en aseta tätä missään nimessä samalle viivalle vaikkapa The Shangri-La'sin kanssa.
 
Miksi? Modernit elementit (esim. avausbiisissä) ovat ehkä yksi asia, mutta mä en jaksa olla mikään puristi tällaisissa jutuissa. Enemmän mua haittaa lyriikan yleisilme: sellaisten biisien kuin "Sex" tai "One Night Stand" sanoitukset eivät olisi sopineet esim. Mary Weissin suuhun - vanhaan girl group-meininkiin kuuluu mielestäni viattomuus, läpi koko linjan: rakkaus on nuorta ja totaalista, tunteet suuria, "When I say I'm in love you best believe I'm in LOVE, L-U-V"!
 
E: Näköjään tuossa avausviestissä oli jo mainittu tuosta sanoitusasiasta.

Tällä kertaa tuli alkuinnostuksen jälkeen pieni pettymys eteen.Sekä levy että keikka tuottivat kyllä meikäläiselle pettymyksen.Kumpikaan ei lunastanut suuria odotuksiani.
We are The Pipettes levy oli heti alusta alkaen aika köykäinen esitys.Levyllä ei ole oikein minkäänlaista meininkiä.Soundit on mielestäni aika pitkälti kauheat.Bändiltä puuttuu tarttuvat biisit kokonaan.Yksittäisinä kappaleina niitä kyllä kuuntelee mielellään.Mutta kokonainen cd alkaa olemaan aikamoista tuskaa.Oikeastaan levy oli erittäin suuri pettymys.
Keikalle lähdin levyn pettymyksestä huolimatta innoissani.Ajattelin että livenä bändi voisi olla jotain hienoa.Eipä kyllä bändi päässyt yllättämään.Erittäin laiska meininki oli mun mielestä lavalla.Odotin energistä laulua ja hienoja tanssikuvioita.Laulu oli edelleen aika aneemista.Uudet biisit olivat samaa kauraa kuiin vanhatkin.Tanssikuviot olivat mitä olivat.Ehkä niitä oli joskus treenattu.Mutta sitä ei kyllä Tavastialla huomannut.Yksinkertaisesti tytöt olivat tylsää katsottavaa.Bändillä ei vaan ole karismaa.Ei tätä viitsi enää edes verrata alkuperäisiin 60-luvun Girl Group-yhtyeisiin.Jotenkin vasemmalla kädellä vetäisty fiilis tästä keikasta jäi.Niin kuin ylipäätänsä koko bändistä.Jos jotain positiivista keikasta hakee.Niin kunnioitan sitä että bändi vetää pelkästään omia biisejä.Tälläisen bändin olisi helppo lähteä esittämään pelkästään covereita.

Ihan hauska levy tuo on. Pitäisi varmaan tutustua myös noihin alkuperäisiin samantyylistä musaa soittaviin yhtyeisiin.