Kitarat: kitarakamat ›

Oi miksi, miksi kukaan ei ollut myyntihetkellä sanomassa että "älä myy, kadut sitä vielä".
 
Kauhea morkkis iski. Mulla on ikävä jopa sitä ensimmäistä hondoa? vamikäsenytoli.
 
Olen onnellinen nykysuhte(i)essani, mutta välillä vanha suola vaan janottaa.
 
In memoriam,
Hondo piece-of-crap
Nimetön strato
Charvel enmuistamikä
Ibanez 540
Ibanez JS-700
 
Kaksi viimeksimainittua olivat siis pidempiä, noin viiden vuoden suhteita kummatkin.
Mutta ensirakkaus on aina ensirakkaus.

Aika harvoja kitaroita on myynnin jälkeen tullut ikävä. Muutamaa vahvistinta kyllä kaipaan toisinaan.

Taitaa olla perikuntia varten tällainen ketju...
8)

juu, onhan noita tullu kaduttua,, ehkä pahin kun tuli 90-luvulla räkkisetit muotiin ni myin 100w jubilee marsun+rat2 pedaalin pois halvalla ja ostin trankku päätteen tilalle etuasteen kaveriksi ku tuntu hölmöltä vetää marsyn loopin kautta....
 
en oo sen jälkeen trankkupeleihin koskenut tikullakaan:)

Talvella myin Gibsonin Explorerin. Mikään ei ole hatuttanut niin paljoa. Noh, onneksi kyseessä ei ollut mikään harvinaislaatuinen soitin, joten sellaisen hankin välittömästi jahka rahaa saan taas säästeltyä. Vähän nihkeätä tosin näillä päivärahoilla, mutta olkoot. Viimeksi musta, tällä kertaa cherry. Nam.

Tänään just puhuin samasta aiheesta kaverin kanssa.
-80 luvun alun Tokai strato (tätä kadun eniten)
-89 Charvel 475 deluxe
-94 Epiphone Joe Pass
 
Tuossa muutama
 
-alppu

Charvelin nelonen on oikeastaan ainoa, joka harmittaa. Meni halvalla ja vielä osina.
 
E: Ja Westonen Strato, se oli pirun hyvä isolapainen Strato kyllä.
 
No, myyty on 19 kitaraa. Ostettu vähän enemmän. Nyt on hyvä kokoonpano. Toistaiseksi.

Kitarat: ostettu 15, myyty 10, joista 4:n myyminen harmittaa
Vahvistimet: ostettu 18, myyty 12, joista 3:n myyminen harmittaa
Pedaaleja on ostettu ja myyty kymmenittäin, mutta yleensä myyminen ei ole jälkikäteen kaduttanut.
 
Ihan hyvä saldo, kai.

Kahdesta kitarasta olen elämäni aikana luopunut. Ensimmäisen sähkökitarani (käytetty tokai japsitele) vaihdoin toiseen kitaraani (käytetty Fender Jazzmaster '62 Reissue, loistava yksilö) ja sain vaihdossa tuplasti sen mitä siitä maksoin. Jazzmasterin vaihdoin sittemmin päittäin kolmanteen kitaraani, jonka todellinen arvo on reilusti tuota Jazzmasteria suurempi. En tosiaankaan kadu, enkä sen koommin ole yhdestäkään kitarasta luopunut. Enkä luovu. Styrkkareita ja muita palikoita ei edes lasketa, mutta onhan noita tullut useampi omistettua.

Välillähän niitä wanhoja kaipaa. Mutta sitten miettii, että niillä rahoilla sai jotain muuta (ja parempaa/itselleen sopivampaa) tilalle. :)

Välillähän niitä wanhoja kaipaa. Mutta sitten miettii, että niillä rahoilla sai jotain muuta (ja parempaa/itselleen sopivampaa) tilalle. :)
 
Olutta?
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Ni! Olisit sanonu "Monta pitkää kylmää Lyypekissä"!
 
Ja viinii Wienissä.

Ja viinii Wienissä.
 
Pannaan yks semmonen.

joo-o...
 
Likeltä liippaa...mun kitarat,vasurit Strato ja Yamaha SG2000,ovatten kanissa,en ole ONNEKSI myynyt niitä,vaan silti wituttaa...ois kiva soitella;-/
 
No yx myyty wituttaa;vasuri Gibson SG,tais mennä vaihdossa johonkin?Sitten oli yx vasuri Aria,no se oli ihan paska enivei:-)
 
Vasurina on hyvä olla,eipä tule osteltua kitaroita,tarjonta on aika niukkaa:-)

Kay SG:n hirvitys meni ekaks: http://www.myrareguitars.com/upkaysg.jpg
 
Ei tullu ikävä. Varsinaan sen "kaulan mallina on joko ollu puolet puhelinpylväästä - tai sitten sen on puolet puhelinpylväästä..." seikan takia. Ja Morrisin hankkimisen jälkeen, se lähinnä keräs pölyä nurkassa.
 
Näistä se musta (Westone SP-5112) vois ihan kiva tänä päivänäkin, mutt sai aikanaan väistyä, kun Ibanezin saapui. http://www.westone.info/cats/88/p5.html
 
Olen kyllä myöhemmin saanu soitella tommosella, erään bändimme jäsenellä oli täysin sama malli. Ei paha, mutt kun otti oman Ibanezin käteen, niin huomas, minkä takia Westone oli tuntunu tarpeettomalta.

 
Olen kyllä myöhemmin saanu soitella tommosella, erään bändimme jäsenellä oli täysin sama malli. Ei paha, mutt kun otti oman Ibanezin käteen, niin huomas, minkä takia Westone oli tuntunu tarpeettomalta.
 
Ibanezista puheen ollen...onhan mulla ollut kaks vasuria Road Star-mallia...helevetin hyvät,ohkaset kaulat,mutta aiwan perseestä muuten,body ei soinut kummassakaan ;-/
 
Ja yks mexicovasuristrato...aiwan paska sekin,ja kauhee kaula!Noi on myyty/annettu vaihdossa ilman tuskia:-)

Vasurina on hyvä olla,eipä tule osteltua kitaroita,tarjonta on aika niukkaa:-)
 
Olisikin hommat noin simppeleitä. Kyllä ainakin mulle on yksi Gibson, Fender, Ibanez ja jokunen Yamahakin siunaantunut :D
 
Mikään yksittäinen kitarakauppa ei suuremmin kaduta, yksi varsin hyvä tele tuli kyllä myytyä pois. Omakustanne-hintaan kylläkin :)

body ei soinut kummassakaan ;-/
Roadstarejakin on niin monenlaisia... :o)
 
Sähkökitaroita ostettu 29 kpl, myyty 14 kpl. Vain yhtä olen haikaillut takas, Ibanez MC300 '78. Kun mahdollisuus on näin montaa kitaraa pitää, tulee myytyjä haikailtua niin paljon vähemmän... :o)
 
Akustisissa on seitsemäs menossa, ja se on kyllä oikeastaan niistä paras, ei haikailuja.
 
Bassoja ostettu 7, kolme (oikeastaan 2½) jäljellä. Todellakaan en haikaile vanhoja! Vaikka nauhaton oli kyllä ihan sairaan makee... :o)
Bassoissa vois kyllä luopua kahdesta. Enkä haikailisi.
 
Vahvistimia on ollut monta. Vain yhtä haikailen, Farfisa TR70, suljettu 2x12" trankkucombo 70-luvun Italiasta. Se vaan oli niin sairaan hyvä. Oli kummallista nähdä sama yksilö tutun bändikämpälle kamoja roudatessa. Tuli ikävä.

Ahdistaa seuraavat:
Eka sähkis- Tokai ALS 37. Perusmaila, mutta niin muistorikas.
Epin WildKat- parjattu merkki, mutta oikeestaan hyvä kitara. Pitää ostaa moinen/vastaava uudestaan
Gretsch Tennessee Rose- Myynnistä viikon päästä näin kitaran Tavastian lavalla "punk"-hommissa. En voinut välttyä ajatukselta että soitin viestitti mulle:" mitäs perkele myit! Kato nyt, jos et olis myyny niin ehkä olisit itte tawan lavalla!" Orastavaa paranoiaa ehkä..