Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Musiikkimaun laajentuminen ei ole mikään kriisin paikka, ja raskaan metallin osalta olen hieman myöhäisherännäinen. Toki angstisessa teini-iässä oli vaihe, jolloin ei saanut kuunnella muuta kuin deathia, ja myöhemmin ei saanut kuunnella kuin bläkkistä=)
Itselläni musiikinkuuntelu rajoittuu edelleen metalliin, mutta hymyillen kaivanut naftaliinista levykokelmani kevyempiäkin levyjä, kuten Nirvanan Nevermind ja In Utero ovat olleet yllättävän kovassa vedossa lähiaikoina. Tällä hetkellä taustalla tosin pauhaa Torture Killerin Swarm!, joten mistään luopumisesta ei kohdallani ole kyse. Joskus pää voi vain tarvita hieman kevyempää.

Silloin oli siistiä kun tajusin ettei ole pakko ostaa Mayhemin ekaa demoa ja kehua sitä vaikka kuulostikin paskalta....
 
Itse lähdin Scorpionisista, Guns N` Rosesista ja Nirvanasta liikkeelle, sitten tuli teinihevikausi, sitten vaihtoehtorock vei mukanaan ja sillä tiellä ollaan edelleen. Altsurock on edelleen se mille sydän eniten sykkii, mutta hyvä perus rock/pop linja menee myös. Heviä tulee kuunneltua enää harvoin. En mä osaa selittää minkälaisesta musiikista tykkään, ja mikä tekee jostain musiikista parempaa...mä vaan kuuntelen.
 
Kiveksien laskeutumista ei kannata pelätä.

Miksi vitussa rajoittaa itseään yhteen lajiin?

Tässä ketjussa on monesti tullu meikäläisen kantaa sivuttua. Mutta pistetään silti:
 
"Heavy medalli on sitä parasta!!1":han se meikänki motto, mutta eri kannata rueta saarnaaaan itsellensä että mikä on parasta: jos radiosta tuleva YleX-hitti kuulostaa hyvältä, sittenhän se sitä tekee. Ei siinä ole hävettävää. Kyllä se metalli sieltä potkasee takasin jos se on se Ainoa musiikkisuuntaus, meikällä ainakin tulee jonkun "oudon" musiikin kuuntelun jälkeen väistämättä ennemmin tai myöhemmin olo että "perkele, pistetäänpä kunnon rässiä levysoittimeen" jonka jälkeen mossaaminen on maistunut entistä enemmän.
 
Vaihtelu virkistää, sanotaan. Mutta mielestäni siitä kaikista omimmasta musiikkisuuntauksesta ei voi täysin vieraantua ikinä. Kyllä routa porsaan kotiin ajaan, sanotaan myöskin.

EI! En aio sitä koskaan tehdä, mutta olen alkanut hieman huolestua. Olen huomannut, että yhä useammin laitan mielummin koneelta soimaan Meiju Suvasta, kuin Cannibal Corpsea (kärjistetty esimerkki). Häämöttääkö kangashousuvaihe vielä tuolla jossain?! Löytyykö vastaavia kokemuksia? Tulenko katoamaan täältä metallipalstalta vai onko tämä vain normaalia iän karttumisen myötä tulevaa musiikkimaun laajentumista?
 
Voi olla, että saan tästä petturin/luopionleiman, mutta otan riskin?
 
Nimimerkki: Identiteettikriisi(kö?)
 
Vastaavia kokemuksia löytyy!
Et ole ainoa...sitä paitsi Meiju Suvas on parempi kuin Cannibal corpse;) haha.
Kauhistelin joskus itsekin kun huomasin musamaun lipsuvan ja pahasti mutta eipä
se enää haittaa=)

En ole luopumassa, mutta joskus tulee sellaisia hetkiä jolloin metallia ei vaan jaksa kuunnella. Sillon täytyy kuunnella jotain Matti Nykästä tai Apulantaa sun muuta vähemmän raskaampaa. Ei se metallin kuuntelu kuitenkaan mihinkään häviä, sitä vaan joskus haluaa kuunnella vähemmän "mäiskettä".

Miksi vitussa rajoittaa itseään yhteen lajiin?
 
Niinpä! Korostaen sanaa ''vitussa''

Monet tuntuvat kääntävän asian niin, että metallista ikäänkuin kasvetaan ulos. Iän karttuessa musiikkimaku siis kevenee.
 
Minulla kehitys on ollut aivan päinvastaista. Muistan kyllä digailleeni säröytyneestä kitarasoundista jo pikkupoikana. Musiikki ei kuitenkaan näytellyt kovin suurta osaa elämässä vielä vuosiin. Perus pianotunnit ja musiikkiluokat toki hoidettiin alta pois, mutta varsinainen musiikkiin herääminen tapahtui vasta peruskouluvuosien jälkeen.
 
Raskaan osaston bändit alkoivat tulla pikkuhiljaa tutuksi täysi-ikäisyyden jälkeen (muutkin kuin Metallica ja Stratovarius joita kuuntelin lapsuuteni) ja pian peli oli menetetty. Viimeiset vuodet elämä on ollut pelkkää "heviä": soittamista, kuuntelua ja vaatekaapin sisällön muuttamista mustanpuhuvaksi ;) Ja kokoajan raskaampaan suuntaan mennään - nykyään saa jo ihmetellä miten kikkelihevi on joskus voinut kuulostaa hyvältä.
 
En usko ikinä kasvavani "ulos" metalliräimeestä. Jos on tarve kuunnella kevyempää väliin niin sitten laitetaan Kotiteollisuutta pyörimään. Minulle "kaikki muu musiikki" todellakin on paskaa.

 
En usko ikinä kasvavani "ulos" metalliräimeestä. Jos on tarve kuunnella kevyempää väliin niin sitten laitetaan Kotiteollisuutta pyörimään. Minulle "kaikki muu musiikki" todellakin on paskaa.
 
eikös edes perus rokki mene vai pitääkö olla ainaista jumalatonta mättöä ja karjumista/rääkymistä/örisemistä?

En usko ikinä kasvavani "ulos" metalliräimeestä. Jos on tarve kuunnella kevyempää väliin niin sitten laitetaan Kotiteollisuutta pyörimään. Minulle "kaikki muu musiikki" todellakin on paskaa.
 
En sanoisi että tuokaan haittaa mitään. Jokainen kuuntelee tietenkin sitä mitä kuuntelee.
 
E: Olipa tosi tyhmästi sanottu. :)

Itse luovuin lähes kokonaan metallimusiikista joskus 14 vuotiaana, kun aloin kuunnella räppiä. Sen jälkeen olen kyllä välillä palannut hard rockin maailmaan osittain, ja raskaammastakin kamasta muutama nimi putoaa vielä ihan hyvin.
 
Miten helvetissä voi vain "vaihtaa" genreä ?

Miten helvetissä voi vain "vaihtaa" genreä ?
 
Enemmän minua ihmetyttää miten nuin massiivisen harppauksen voi tehdä...Räppiä ja raskasta musiikkia ei pitäisi edes mainita samassa postauksessa.

Enemmän minua ihmetyttää miten nuin massiivisen harppauksen voi tehdä...Räppiä ja raskasta musiikkia ei pitäisi edes mainita samassa postauksessa.
 
Miksei pitäisi?

Miksei pitäisi?
 
Niin. Onhan niitä samassa biisissäkin. Lähes lajin kantaisän, Black Sabbathin, levyllä Forbidden vierailee Ice-T biisillä The Illusion Of Power. Heikohko levyhän se on, mutta ei lie räppärin vika. Jos Tony Iommille kelpaa, niin ei siihen passaa paljon muiden nöösien nokkaansa kopauttaa.

Räppiä ja raskasta musiikkia ei pitäisi edes mainita samassa postauksessa.
 
Hoh hoijaa :D Minkähän ihmeen takia?
 
np. Ice Cube - You Can Do It

Niin. Onhan niitä samassa biisissäkin.
 
Judgment Night -elokuvan soundtrackilla on monta melko toimivaakin rap+metal/rock-kombinaatiota. Slayer ja Ice-T, mikäs sen parempaa.
 
http://www.slaytanic.com/albums/judgmentnight_soundtrack.html

Argh, päähän siinä räjähtää jos on kahta ääripäätä sekoitettu! Sehän on kuin laittaisi sinappia mansikoitten päälle, tai soittaisi kitaraa rumpukapulalla!
 
Näin siis minun mielestä.

Argh, päähän siinä räjähtää jos on kahta ääripäätä sekoitettu!
 
Kuuntelepa vaikka Six Feet Underin One Bullet Left, kyllä se minusta toimii helvetin hyvin. Taikka Rage Against The Machine. Mutta mielipideasioitahan nämä silti ovat, vaikka oletkin väärässä :D

Miten helvetissä voi vain "vaihtaa" genreä ?
 
14-vuotiaana voi tehdä mitä haluaa.