Kitarat: kitarakamat ›

Mitä testaat ja mikä tärkeintä, miten testaat näitä asioita?
 
1. Ulkonäkö. Jos viisari ei värähdä, kävelen ohi.
 
2. Paino. Jos kitara tuntuu ensimmäistä kertaa nostettaessa luudanvarteen kiinnitetyltä betoniporsaalta, testaaminen jää siihen.
 
3. Kaulan suoruus. Jos kaula on valmiiksi propellina, siirryn muualle. Samalla tarkistan myös kaulapuun syykuviot (jos kaula ei ole maalattu) - jos syyt kulkevat vinosti (otelautaan nähden niiden olisi hyvä kulkea joko samansuuntaisesti tai 90 asteen kulmassa) on mahdollista että kaula saattaa kieroutua seuraavien 5 - 15 vuoden aikana.
 
4. Kaulan kiinnitys (pulttikaulaisissa, mutta myös liimakaulaisissa). Jos molemmat e-kielet eivät kulje otelaudan reunojen suuntaisesti...
 
5. Nauhojen viimeistely. Jos sormiin tulee haavoja liu'uttaessa kättä otelaudan reunoja pitkin tai jos nauhoja on koholla, mietin tarkkaan.
 
6. Satulan viimeistely. Kieliuria voi helposti laajentaa ja syventää tarvittaessa, mutta jos satula on huonosti kiinnitetty tai liian matala jo valmiiksi... Samalla teen yleisiä huomioita kovatavaran laadusta - virittimet, talla jne.
 
7. Avoin G-sointu. Auts. Viritän kitaran ja soitan saman soinnun uudelleen. Laitan korvan intiimin etäisyyden päähän tallasta ja kuuntelen soinnin kestoa ja syvyyttä. Vaikka kielet olisivat rautakaudelta, tarkka kuuntelu antaa osviittaa puiden soinnista.
 
8. Kaulan profiilin ja otelaudan radiuksen käteensopivuus. Soitan mitä sattuu, pätkiä omista biiseistä, satunnaista tapailua. Jos kaula ei ole yhteensopiva vasemman käteni kanssa (liian ohut, liian litteä radius, liian suuret nauhat - YMMV)...
 
9. Akustinen sointi. Jos ala-e ei twängää eivätkä yläkielet helmeile, mietin tarkkaan, onko kyse kielien huonoudesta vai...
 
10. Jos kitara läpäisee seulan näin pitkälle (harva siihen kykenee), saatan harkita sen testaamista vahvarin kanssa. Tsekkaan mikkien, potikoiden ja kytkinten toiminnan sekä mahdollisten häiriösurinoiden ja -sirinöiden määrän. Jos löydän huomautettavaa, tingin hinnasta erittäin päättäväisesti. Vahvistintestin aikana testaan myös kitaran balanssin ja mahdollisen kaulapainoisuustaipumuksen mahdollisimman pitkän (ja liukkaan!) nylonhihnan kanssa. Jos mikit ovat ns. laadukkaat, tsekkaan niiden soundin huolellisemmin. Jos eivät, ne menevät oletusarvoisesti vaihtoon samoin kuin muu elektroniikkakin.
 
Jos tämän proseduurin jälkeen päädyn "ehkä" -päätökseen, nukun yön yli. Seuraavana päivänä (tai kunnes innostuksen huuma on hieman laantunut), kävelen kauppaan oman kitaran kanssa - sellaisen jonka tunnen tarpeeksi hyvin. Soitan kitaroita vuorotellen saman vahvistimen läpi, samoilla säädöillä, ja vertailen kaikenlaisia pikku nyansseja.
 
Jos kitara vielä tässä vaiheessa tuntuu hyvältä, kysyn lopullisen, tiukan käteishinnan. Jos hinta ei miellytä, kävelen ulos. Jos tuska kasvaa 15 minuutin aikana sietämättömäksi, juoksen takaisin kauppaan, tingin samaan hintaan mukaan kolme kielisettiä ja nipun plektroja ja teen kaupat.
 
Ugh.