Yleistä keskustelua musiikista ›

Kappaleen melodian yleisilme on kenties melankolinen mutta eihän se tekstinsä puolesta mielestäni ole mikään synkkä kappale vaan pikemminkin positiivinen asenteeltaan
 
Niin no riippuu tietysti hieman siitä, miten tuota tekstiä tulkitsee... Kertosäehän tuosta surullisen tekee... Kun se kaunis ja ihana rakkaus ei välttämättä kestäkään läpi elämän..
 
No joka tapauksessa tuossa kappaleessa on mielestäni todella kaunis ja koskettava lyriikka...

Deep Shadow: Kertosäehän tuosta surullisen tekee... Kun se kaunis ja ihana rakkaus ei välttämättä kestäkään läpi elämän..
 
Heh, no noinhan se elämässä usein on. Surullista - kenties, mutta mielestäni kappaleessa ei jäädä märehtimään siihen vaan hyväksytään asia ja katsotaan eteenpäin, positiivisesti. Kypsempää ja realistisempaa asennetta kuin monissa muissa Yön kappaleissa.
 
Totta kai kappaleen voi tulkita muunkinlaiseksi. Tää nyt oli vain mun analyysi. :-)

siis voiko tästä bändistä kukaan pitää? jos jollain on joku järkevä peruste sille mikä tässä orkesterissa on hyvää niin olen enemmän kuin korva torvella.
 
yhdistykää mielipiteeseeni: yö on aivan karmeeta shaissee..
 
Olli Lindholm on eittämättä Suomen huonoin "laulaja".

Haluaisitko Vilhis hyvä lainata haulikkoa, olis sopivasti yksi patruuna piipussa :)
 
Niin, no, no niin :)

saako tähän selvennystä.. vaikka jos uskottavuuden saa jenkkisiilillä, pilotilla ja bootseilla niin ei suomella kovin hyvin pyyhki...

 
Kyllä mun mielestä uskottavuuden saa tuolla työmäärällä minkä Lindholmi on tehnyt suomalaisen rockmusiikin saralla. Mies ei ole mikään erityinen laulaja eikä biisintekijä mutta on omalla esimerkillään osoittanut että rankalla työnteolla pärjää jopa raadollisessa musiikkibisneksessä, joutumatta tekemään mitään ylettömiä kompromisseja.

Slaavilainen kaiho ja itsesäälissä rypeminen ovat niin oleellinen osa perinteistä suomalaisuutta, että tottakai se kuuluu myös kevyessä musiikissa. Eihän se muuten suomalaista olisikaan.
 
Ei se tarkoita että etenkään itsetiedostavan nykymuusikon tarvitsee tai pitäisi kuunnella sellaista musiikkia.
 
Ja vielä: Olen pitkkään ihmetellyt ei pelkästään eurooppalaisen mutta etenkin suomalaisen rokin järkyttävää tason laskua. Eip se koskaan hyvä ole ollut, mutta tämän hetken 50/50-jaottelu 60-70 luvun rokkiin ja sentimentaaliseen ja älykkääseen herkkään poppisaundiin (joskin selkeästi pohjoismaalainen ongelma) on sanalla san0en kauhea. Missä ovat suomalaiset keenanit ja pattonit? Desert sessioinsit? Miksei suomessa tehdä kunnon rokkia?
 
Koska iskelmä myy varmemmin. Koska vitun eput ja vastaavat vetoavat latvastaan lahonneeseen vaimonpieksijäretkueeseen enemmän kuin kunnon, ajatuksella ja sydämellä tehty musiikki. Tuotantopuoli pelaa mieluummin varman päälle, siinä on oikeutukset viihdemusiikille ja -teollisuudelle, petri munckille, jorelle, mikan faijan bemarille, yölle tms. Täällä ei kokeilla koska yleisö on niin pieni, ettei ole mitään järkeä.
 
Vitun kepu.

Kyllä se Yö aika iskelmää on. Tosin ei kyllä iske minua yhtään... Jotain tiettyjä kappaleita on soitettu radiossa niin paljon, että tulee aika vakavia inhoreaktioita, kun nykyään kuulee.

Koska iskelmä myy varmemmin. Koska vitun eput ja vastaavat vetoavat latvastaan lahonneeseen vaimonpieksijäretkueeseen enemmän kuin kunnon, ajatuksella ja sydämellä tehty musiikki.

Eput siis sun mielestä ei tee musaa ajatuksella ja sydämellä? Ihmiset ei siis saisi saada elämyksiä kuullessaan niitä? Ok, mä tunnustan että olen aika mainstreamtyyppi(no, ainakin tekijänä), mä en siis koe musiikkia ajatuksella ja sydämellä, koska sä sanot niin. Vähän jotenkin yleistävää tuo sun teksti...

Tuo kaiho-juttu on mun mielestä aika kiinnostava. Mun käsittääkseni kotimainen musa ei aina ole ollut pelkää kaihoa, vaan täälläkin on tehty paljon kaikenlaista...tulee mieleen 50- ja 60-luvun hyvinkin erilaiset jutut. Jotenkin on sellainen kuva että tuo varsinainen itkuiskelmä lisääntyi oikein kunnolla 70-80-luvun taitteessa...ja myytti kasvoi. Ja rokkarit kopioi iskelmästä paljon noita itkuvaikutteita.

MarQsi:
Ei se tarkoita että etenkään itsetiedostavan nykymuusikon tarvitsee tai pitäisi kuunnella sellaista musiikkia.
 
Ei kenenkään tarvitse kuunnella yhtään mitään. Mutta ei ns. juurien tuntemisesta (eli tässä tapauksessa esim. Kärki-Helismaalaisen rillumarei-kulttuurin ja ”On suuri sun rantas autius –tyyppisen kansanlauluperinteen) mitään haittaakaan terveelle ihmiselle ole. Kun tuntee melankolisen suomi-iskelmän ja kansanlaulut niin tietää ainakin varoa ettei itse tee samaa. ”Itsetiedostava” ei kai tarkoita sitä, että pitää pysyä tietämättömänä siitä mitä ennen on tapahtunut?
 
On äärimmäisen hienoa, että Suomessa on omanlaisensa rockkulttuuri, joka on muodostunut idän ja lännen musiikkien vaikutuksesta. Minä olen äärimmäisen ylpeä suomalaisesta musiikkiperinteestä, ihan kalevalamittaisesta runonlaulannasta alkaen. Toisten musiikki lähtee puuvillapelloilta ja Afrikasta, toisten Uralilta ja savupirteistä, jostakin kaikki on aina lähtöisin. Pattonilla ja Keenanillakin.
 
Missä ovat suomalaiset keenanit ja pattonit? Desert sessioinsit? Miksei suomessa tehdä kunnon rokkia?
 
Sinähän olet käsittääkseni jatkuvasti painottanut sitä, että miksi tehdä sellaista mitä jo on olemassa. Miksi siis kaihoilet keenaneita ja pattoneita. Toolia en tunne (jos siis tämä Keenan on Toolista?), mutta ainakin Faith No Morella on ihan tarpeeksi matkijoita jo ennestään. (OK, tiedän ettet tarkoittanut, että pitäisi tehdä samaa kuin nuo, mutta lämpimikseni tässä kirjoittelen.)
 
En tunne suomalaista nykyrokkia tarpeeksi, että voisin kovin vakavissani aiheesta puhua. Se vähä minkä tiedän on mielestäni melkoista paskaa. Laiskalla äänellä laulettu ”energinen” kitarapoppi ei jaksa innostaa, koska se tehtiin niin paljon paremmin jo 60-luvulla. Ei näin vanhaa äijää jaksa enää Crashit ja Killerit kiinnostaa. Don Johnson Big Band taitaa olla tänä vuonna ainoa kotimainen bändi joka on jossain määrin herättänyt positiivisia tunteita minussa. Ja sekin varmaan vain siksi, että siinä on jotain kovasti 80-lukulaista, vaikka onkin räppiä/hiphoppia/mitä sitten ikinä lieneekin.
 
Ikävä piirre suomalaisessa rockbisneksessä on se, että jos tulee joku Anssi Kela tai Finntelligents tai vastaava niin välittömästi jokaisen levy-yhtiön on löydettävä omat vastineensa näille ns. edelläkävijöille. Mutta se nyt on vissiin suomalainen kansanluonne, että hyvätkin jutut pilataan sillä, että kaikessa mennään liiallisuuksiin. Mutta tämän asian sinä sanoitkin jo toisin sanoin tuossa viestissäsi.
 
Minun mielestäni paras suomalainen rock- ja popmusiikki tehtiin vuosien 1982-87 välillä. Osittain tuon ajanjakson hehkuttaminen kohdaltani johtuu varmasti siitä, että olin noina vuosina kaikkein vaikutteille altteimmassa iässä, eli 12-17 -vuotias. Jos joku bändi on ollut teininä tärkeä, niin ei siihen koskaan täydellisesti kyllästy. Oli kyse sitten vaikka Popedasta, Beatlesista tai Iron Maidenista. Joka tapauksessa nuo vuodet olivat todellista kulta-aikaa suomalaisessa rockmusiikissa.
 
Koska iskelmä myy varmemmin. Koska vitun eput ja vastaavat vetoavat latvastaan lahonneeseen vaimonpieksijäretkueeseen enemmän kuin kunnon, ajatuksella ja sydämellä tehty musiikki.
 
No, tämä nyt on näitä mielipidekysymyksiä, joihin ei pitäisi edes puuttua. Paitsi tietysti se, että iskelmä myy, se nyt on ihan fakta. Vitun Eppujen musiikki on varmasti enimmältä osalta ajatuksella ja sydämellä tehty. Se on tietysti vähän ikävää, että äijät elävät nykyisin ainoastaan nostalgialla. Edellisestä studiolevystä on kymmenen vuotta. On aivan sama minkälaisen klassikon äijät eräänä päivänä pajastaan pyöräyttävät, kriitikoiden ja ”itsetiedostavien” muusikoiden tuomio tulee olemaan julma. Luultavasti fanienkin. Tauko on ollut liian pitkä, odotukset ovat liian korkealla. Mutta kauppa kyllä käy, jos sellainen päivä joskus koittaa.
 
Tuotantopuoli pelaa mieluummin varman päälle, siinä on oikeutukset viihdemusiikille ja -teollisuudelle, petri munckille, jorelle, mikan faijan bemarille, yölle tms. Täällä ei kokeilla koska yleisö on niin pieni, ettei ole mitään järkeä.
 
Minun mielestäni Anssi Kela ei kuulu samaan joukkoon Joren ja Petri Munckin kanssa. Jore on sitä pahinta mahdollista Novahuttua mitä on ja Munck on vain huono Kela-kopio. Kelan biisit ovat sydämellä tehtyä ”rokkia” aikuiseen makuun, hyvää sellaista. Ymmärrän kyllä hyvin, ettei siitä ”itsetiedostava” nuori muusikko pidä; onhan se varmaan keskiluokkaistumista pelkäävästä nuorisosta stressaavaa kun aikuinen mies laulaa aikuisten asioista. Kela on saanut minusta samanlaisen työvoiton kuin Sir Elwoodin Hiljaiset Värit.
 
Vitun kepu.
 
Minä en oikein jaksa uskoa, että Keskustapuolue on syypää suomalaisen rokin tämänhetkiseen tilaan.
 
Yöstä vielä sen verran, että itselläni ei yhtään bändin levyä ole ja tuskin tulee olemaankaan. Tai no ehkä voisin Varietee –vinyylin ostaa jos joskus eurolla löydän. Kuuntelen heidän biisejään kuitenkin radiosta sujuvasti (silloin kun pakosta joutuu radiota kuuntelemaan) muutamaa kammottavaa poikkeusta lukuunottamatta. Yö on todella hyvä esimerkki siitä miten moninaisia vaikutteita suomalainen rockmusiikki sisältää.

MarQsi:
 
Ei kenenkään tarvitse kuunnella yhtään mitään. Mutta ei ns. juurien tuntemisesta (eli tässä tapauksessa esim. Kärki-Helismaalaisen rillumarei-kulttuurin ja "On suuri sun rantas autius -tyyppisen kansanlauluperinteen) mitään haittaakaan terveelle ihmiselle ole. Kun tuntee melankolisen suomi-iskelmän ja kansanlaulut niin tietää ainakin varoa ettei itse tee samaa. "Itsetiedostava" ei kai tarkoita sitä, että pitää pysyä tietämättömänä siitä mitä ennen on tapahtunut?

 
Itäsuomalaisten itkuvirsien fuusioiminen länsimaiseen "moderniin musiikkiin" ja tangoperinteeseen aikojen saatossa on toden totta luonut meille luultavasti länsimaisen musiikkikulttuurin turhimman alaskenen eli iskelmän. Itsetiedostavalla tarkoitan ihmistä, joka tajaa tämän, suhtautuu siihen ironisesti, kriittisesti tai muuten vain negatiivisesti. -Eikä tee itse sitä samaa vaikka maksettaisiin. En sano että kaikki iskelmä on automaattisesti paskaa, en vain ole kuullut hyvää sitten baddingin. -jota voitaneen pitää nimenomaan nykyiskelmän kantaisänä, ainakin saundien pohjalta.
 

On äärimmäisen hienoa, että Suomessa on omanlaisensa rockkulttuuri, joka on muodostunut idän ja lännen musiikkien vaikutuksesta. Minä olen äärimmäisen ylpeä suomalaisesta musiikkiperinteestä, ihan kalevalamittaisesta runonlaulannasta alkaen. Toisten musiikki lähtee puuvillapelloilta ja Afrikasta, toisten Uralilta ja savupirteistä, jostakin kaikki on aina lähtöisin. Pattonilla ja Keenanillakin.
 
Mutta elä saatana sotke suomalaista kansanmusiikkiperinnettä yhtään enempää kuin mitä on tosiasioiden (kts. yllä) takia pakko. Suomalainen kansanmusiikki, kuten skandinaavinen ylipäätäänkin on pirun hienoa tavaraa; hedningarna, tiriltunga ja gjallarhorn tuovat tätä kerrontaa esille hienosti vaikka enemmän ammentavatkin skandigenrestä, ja rikkiviisaille tiedoksi: yhtymäkohtia iskelmään saa hakea vaan ei löydy.
 
Sinähän olet käsittääkseni jatkuvasti painottanut sitä, että miksi tehdä sellaista mitä jo on olemassa. Miksi siis kaihoilet keenaneita ja pattoneita. Toolia en tunne (jos siis tämä Keenan on Toolista?), mutta ainakin Faith No Morella on ihan tarpeeksi matkijoita jo ennestään. (OK, tiedän ettet tarkoittanut, että pitäisi tehdä samaa kuin nuo, mutta lämpimikseni tässä kirjoittelen.)
 
Kirosin sitä, että minkä takia suomalaiset muusikot haluavat aina tehdä toinen toistaan itsestään selvempää ja turhempaa, kliinistä rokkia, joka kelpaa köyliän k-marketin tavarahissiin tunnelmamusiikiksi? Kingston wallia lukuunottamatta juuri kukaan viimeaikoina vaikuttanut tekijä ei ole tehnyt mitää tepäisevää, mieleenpainuvaa, kuulijaa millään tavoin palkitsevaa, eikä ainakaan ole saanut kelaamaan, että "huhhuh, tälläkin tavoin musiikkiakin voi tehdä?" En tarkoita miksei meillä ole toolin ja vaikka faith no moren kaltaisia yhtyeitä jotka kuullostavat liiaksi esikuviltaan ollakseen vakuuttavia, vaan tarkoitin miksei meillä voisi olla ennakkoluulottomia ja kokeilunhaluisia muusikoita, raudanlujia ammattilaisia, jotka ihan mielellään vievät rokkia ja muutakin musiikkia sinne missä kukaan ei ole aikasemmin ollut... shatneria löyhästi lainatakseni.
 
Kokeilunhalu ja ennakkoluulottomuus, ne ovat avainsanat.
 
En tunne suomalaista nykyrokkia tarpeeksi, että voisin kovin vakavissani aiheesta puhua. Se vähä minkä tiedän on mielestäni melkoista paskaa. Laiskalla äänellä laulettu "energinen" kitarapoppi ei jaksa innostaa, koska se tehtiin niin paljon paremmin jo 60-luvulla. Ei näin vanhaa äijää jaksa enää Crashit ja Killerit kiinnostaa. Don Johnson Big Band taitaa olla tänä vuonna ainoa kotimainen bändi joka on jossain määrin herättänyt positiivisia tunteita minussa. Ja sekin varmaan vain siksi, että siinä on jotain kovasti 80-lukulaista, vaikka onkin räppiä/hiphoppia/mitä sitten ikinä lieneekin.
 
Energisellä kitarapopilla tarkoittanent emmiä, killeriä, crashiä, rasmusta jnejnejne... Joo, ei jaksa kiinnostaa. MTV Nordicille vartavasten kirjopesty ja lingottu pakkopulla kuullostaa hirveältä ja on täysin mielenkiinnotota. Kyllä poppia saa (ja jotta joku antagonisti olisi, pitääkin) tehdä mutta missä ovat nyanssit? Missä ideat? Jeesus, hanoi rocks JA bon jovi JA bryan adams tekivät nämä jutut 10 VUOTTA SITTEN ja kuullostivat jo silloin kaameilta, nytkö suomessa vasta tehdään tätä juttua, jeesus, hävetkää!
 
Ikävä piirre suomalaisessa rockbisneksessä on se, että jos tulee joku Anssi Kela tai Finntelligents tai vastaava niin välittömästi jokaisen levy-yhtiön on löydettävä omat vastineensa näille ns. edelläkävijöille. Mutta se nyt on vissiin suomalainen kansanluonne, että hyvätkin jutut pilataan sillä, että kaikessa mennään liiallisuuksiin. Mutta tämän asian sinä sanoitkin jo toisin sanoin tuossa viestissäsi.
 
Se nyt pätee yleensa kaikkeen; siten buumit syntynevät; ryöstöviljelemällä ideoita ja tekohengitytämällä viimeiseen asti. Kyllin suuri osa jäljelle jääneistä artisteista saa kuitenkin paikan suomalaisessa (tai minkä tahansa muun maalaisessa) musiikkikulttuuriperimässä ja pystyy tuottamaan firmoille rahaa ihan nimensä, eikä musiikkinsa takia vielä vaikka ja kuinka pitkään. Ja samaan aikaan voidaan hienosti ripata jotain marginaalia, tuotteistaa se ja jatkaa samaa kehityskaarta... Groteskia, mutta niin se menee.
 
Minun mielestäni paras suomalainen rock- ja popmusiikki tehtiin vuosien 1982-87 välillä. Osittain tuon ajanjakson hehkuttaminen kohdaltani johtuu varmasti siitä, että olin noina vuosina kaikkein vaikutteille altteimmassa iässä, eli 12-17 -vuotias. Jos joku bändi on ollut teininä tärkeä, niin ei siihen koskaan täydellisesti kyllästy. Oli kyse sitten vaikka Popedasta, Beatlesista tai Iron Maidenista. Joka tapauksessa nuo vuodet olivat todellista kulta-aikaa suomalaisessa rockmusiikissa.
 
Tuohon en ota muuten kuin ikäkysymykseen kantaa; ei ole mielenkiinto novasuomalaista musiikkikultturia kohtaan ollut koskaan niin korkea, että jaksaisin tutustua suomalaiseen musiikkiin sen synkimmällä vuosikymmenellä... :-)
 

 
No, tämä nyt on näitä mielipidekysymyksiä, joihin ei pitäisi edes puuttua. Paitsi tietysti se, että iskelmä myy, se nyt on ihan fakta. Vitun Eppujen musiikki on varmasti enimmältä osalta ajatuksella ja sydämellä tehty. Se on tietysti vähän ikävää, että äijät elävät nykyisin ainoastaan nostalgialla. Edellisestä studiolevystä on kymmenen vuotta. On aivan sama minkälaisen klassikon äijät eräänä päivänä pajastaan pyöräyttävät, kriitikoiden ja "itsetiedostavien" muusikoiden tuomio tulee olemaan julma. Luultavasti fanienkin. Tauko on ollut liian pitkä, odotukset ovat liian korkealla. Mutta kauppa kyllä käy, jos sellainen päivä joskus koittaa.
 
Eppujen olisi pitänyt lopettaa ajoissa. Tiedä tuosta ajatuksesta, sydämellä ehkä on haikailtu tunturien lakeuksia ja joutsenia ja maanteitä ja yksinäisiä talviöitä sun muita kansallisen identiteetin symboleita siitä hetkestä kun ruvettiin aikuistumaan aina ikuisuuteen saakka... Anteeksi, minä vaan en yksinkertaisiesti osaa arvostaa limboon jääneitä kehäraakkeja sen takia että ne olivat joskus kova sana. Mielestäni olemassa oleva yleisö ei ole mikään syy tehdä musiikkia; sen verran lapsi ja idealisti olen ja tahdon ollakin, että uskon musiikin olevan ensisijaisesti muusikon oma juttu, ja jos siitä tykätään, no se on sekundääristä.
Ja jos eput oikeasti sanovat seisovansa hissimusiikkilevyjensä takana, niin hyi helvetti. Klamydia sentään julkisesti haukkuu niiden aikuisiskelmälevyä, anteeksi aikuissuomiroklevyänsä. Ja se, että kauppa käy ei kerro mistään muusta kuin turtumisesta, helpoista valinnoista ja itsestäänselvyyksistä.
 

 
Minun mielestäni Anssi Kela ei kuulu samaan joukkoon Joren ja Petri Munckin kanssa. Jore on sitä pahinta mahdollista Novahuttua mitä on ja Munck on vain huono Kela-kopio. Kelan biisit ovat sydämellä tehtyä "rokkia" aikuiseen makuun, hyvää sellaista. Ymmärrän kyllä hyvin, ettei siitä "itsetiedostava" nuori muusikko pidä; onhan se varmaan keskiluokkaistumista pelkäävästä nuorisosta stressaavaa kun aikuinen mies laulaa aikuisten asioista. Kela on saanut minusta samanlaisen työvoiton kuin Sir Elwoodin Hiljaiset Värit.
 
Syytän Anssia tällaisten kakkoluokan viihdeartisitien kevättulvasta. Ilman Kelaa ei tällaisia olisi, eikä kelakaan niin hyvä ole. Tai siis mielestäni hyvä ollenkaan. Mielestäni.
 

 
Minä en oikein jaksa uskoa, että Keskustapuolue on syypää suomalaisen rokin tämänhetkiseen tilaan.
 
Tuskin. Mutta se, ja SDP ilmentävät minulle samanlaista aatteellista ja asenteellista pysähtyneisyyttä kuin iskelmä musiikissa. Minun mieleeni piirtyy liiankin helposti lähiöluukussaan vaimoaan piäksävä ylipainoinen lihamestari kalja kädessään katsomassa speden pelejä, tämä kun oli aina suomalaisen puolella ja kunnon koomikko, ryssiä haukkumassa ja lipposta kehumassa... Tai vanhasta jos asuu keravalla tai muualla maaseudulla ja asiat on vielä huonommin. Ja novaa ja sävelradiota kuunnellaan paljon ja radio suomipoppia... Hyi saatana.
 
Yöstä vielä sen verran, että itselläni ei yhtään bändin levyä ole ja tuskin tulee olemaankaan. Tai no ehkä voisin Varietee -vinyylin ostaa jos joskus eurolla löydän. Kuuntelen heidän biisejään kuitenkin radiosta sujuvasti (silloin kun pakosta joutuu radiota kuuntelemaan) muutamaa kammottavaa poikkeusta lukuunottamatta. Yö on todella hyvä esimerkki siitä miten moninaisia vaikutteita suomalainen rockmusiikki sisältää.
 
Ja miten turhaa, mitäänsanomatonta ja kaikessa angstisuudessaan jo tahattoman koomista. En minä pysty tuollaista kuuntelemaan. Vanhenisivat edes arvokkaasti, eivätkä rypisi roolissaan "kansallisen itsetunnon puutteen leimaajina" niin voisi jollain tasolla kiinnostus säilyäkin. Pahempi on ainoastaan pate mustajärvi ja popeda, siitä suosta ei syvemmälle enää mennä.

... hedningarna, tiriltunga ja gjallarhorn tuovat tätä kerrontaa esille hienosti vaikka enemmän ammentavatkin skandigenrestä, ja rikkiviisaille tiedoksi: yhtymäkohtia iskelmään saa hakea vaan ei löydy.
 
Ethän sä näytä tuntevan edes noita orkestereita puhumattakaan perinteestä.
 
Kannattis kyllä tutustua, niinkuin muuhunkin musaan. Voisi auttaa muodostaan edes yhden oman mielipiteen ettei tarttis toistella niitä virttyneimpiä aatoksia suoraan Tirri Pubin negana.

Ethän sä näytä tuntevan edes noita orkestereita puhumattakaan perinteestä.
 
Kannattis kyllä tutustua, niinkuin muuhunkin musaan. Voisi auttaa muodostaan edes yhden oman mielipiteen ettei tarttis toistella niitä virttyneimpiä aatoksia suoraan Tirri Pubin negana.
 
Olet nyt useampaan kertaan kehottanut minua muodostamaan omia mielipiteitä ja yleissävysi on ollut tarpeettoman negatiivista. Minkä ihmeen takia? Etkö pysty keskustelemaan asioista, vai koetko avautumisen ja nimimerkille vittuilun olevan se oikea tapa? Ja kysyn nyt siksi, että en tosiaankaan ymmärrä miten ihmeessä NYT loukkasin/provosoin sinua.
 
Mainittakoon vielä että kyllä ne mielipiteet ihan omia ovat. Viimeistä myöten omassa päässä kelattu . Tirri Pub ei kerro minulle yhtään mitään.
 
No, jatketaan.

MarQsi:
 
Itäsuomalaisten itkuvirsien fuusioiminen länsimaiseen "moderniin musiikkiin" ja tangoperinteeseen aikojen saatossa on toden totta luonut meille luultavasti länsimaisen musiikkikulttuurin turhimman alaskenen eli iskelmän.
 
Kyllä mun mielestä esimerkiksi joku Reijo Taipale on huomattavasti "tarpeellisempi" artisti kuin joku neverheard progerock-kitaristi. Tarpeellinen siksi että tuhannet suomalaiset käyvät vuosittain tanssilavoilla ja ostavat artistin levyjä ja saavat todennäköisesti hyvän mielen. Tottakai suunnanäyttäjia tarvitaan aina mutta miksi ihmeessä niiden fanien pitää olla vuosikymmenestä toiseen noin ehdottomia miksi ei voida hyväksyä että 99% kuulijoista tarvitsee vain sen tarttuvan melodian pitääkseensä musiikista.
 

 
Suomalainen kansanmusiikki, kuten skandinaavinen ylipäätäänkin on pirun hienoa tavaraa; hedningarna, tiriltunga ja gjallarhorn tuovat tätä kerrontaa esille hienosti vaikka enemmän ammentavatkin skandigenrestä, ja rikkiviisaille tiedoksi: yhtymäkohtia iskelmään saa hakea vaan ei löydy.
Kerropa meille esimerkkejä Suomalaisesta kansanmusiikista missä ei ole yhtymäkohtia iskelmään.
 

 
Kirosin sitä, että minkä takia suomalaiset muusikot haluavat aina tehdä toinen toistaan itsestään selvempää ja turhempaa, kliinistä rokkia, joka kelpaa köyliän k-marketin tavarahissiin tunnelmamusiikiksi? Kingston wallia lukuunottamatta juuri kukaan viimeaikoina vaikuttanut tekijä ei ole tehnyt mitää tepäisevää, mieleenpainuvaa,
99.5% Suomalaisista ei osaa sanoa yhtään KW:n biisiä joten se siitä mieleenpainuvuudesta :-)
 
miksei meillä voisi olla ennakkoluulottomia ja kokeilunhaluisia muusikoita, raudanlujia ammattilaisia, jotka ihan mielellään vievät rokkia ja muutakin musiikkia sinne missä kukaan ei ole aikasemmin ollut... shatneria löyhästi lainatakseni.
Kyllähän niitä on mutta missä ovat kuulijat?
 
Kokeilunhalu ja ennakkoluulottomuus, ne ovat avainsanat.
Tuossa ollaan samaa mieltä mutta on myöskin turha ihmetellä miksi ei suuri yleisö diggaa jos kaveri tekee musiikkia vain itsensä ehdoilla.
 
Loppukommenttina sanottakoon että omasta mielestäni lähes kaikki merkittävä musiikki on levytetty ennen toista maailmansotaa loppu onkin sitten sen jalostamista.

 
Kyllä mun mielestä esimerkiksi joku Reijo Taipale on huomattavasti "tarpeellisempi" artisti kuin joku neverheard progerock-kitaristi. Tarpeellinen siksi että tuhannet suomalaiset käyvät vuosittain tanssilavoilla ja ostavat artistin levyjä ja saavat todennäköisesti hyvän mielen. Tottakai suunnanäyttäjia tarvitaan aina mutta miksi ihmeessä niiden fanien pitää olla vuosikymmenestä toiseen noin ehdottomia miksi ei voida hyväksyä että 99% kuulijoista tarvitsee vain sen tarttuvan melodian pitääkseensä musiikista.
 
Tietenkin, jos tarpeellisuus musiikille lasketaan keskiverto karaokebaarin perjantai-illan kuulijakunnan tottumusten ja sietokyvyn mukaan. Mutta muusikkona koen sellaisten, jotka riistolypsävät jo ajat sitten kuollutta lehmää musiikkia turhempana kuin jotakin kokeellista artistia, joka todellakin herättää sen uudelleensyntymisen tunteen kun tajuaa että näinkin asioita olisi voinut tehdä. Tiedäthän käsitteen "biisi, jonka minun olisi pitänyt tehdä?"
 
Onko musiikki hyvää vai huonoa, sen voivat päättää ne, jotka ymmärtävät siitä jotain. Nyt keravan Hevi-Esa pitää naamarin kiinni, Hevimetallin peruskurssin käyneet eivät ole kypsiä tähän keskusteluun.
щлушб лщту ыулщышб оф лшкощшеефф лнкшддшыэ ффллщышф утлэ ыфф тшшеэ мфшрвуеегфю Зфдффт увшещшьффт лгтрфт ыффт щтпудьфт рщшвуегфю лшшещы оф лггдуьшштю
 
...Joo, sori tästä, jostain syystä kone kirjoitti venäjäksi enkä enää muista mitä olin aiheesta sanomassa. Moderaattorit voisiivat poistaa tämän.
 

99.5% Suomalaisista ei osaa sanoa yhtään KW:n biisiä joten se siitä mieleenpainuvuudesta :-)

 

 
Loppukommenttina sanottakoon että omasta mielestäni lähes kaikki merkittävä musiikki on levytetty ennen toista maailmansotaa loppu onkin sitten sen jalostamista.

Tietenkin, jos tarpeellisuus musiikille lasketaan keskiverto karaokebaarin perjantai-illan kuulijakunnan tottumusten ja sietokyvyn mukaan. Mutta muusikkona koen sellaisten, jotka riistolypsävät jo ajat sitten kuollutta lehmää musiikkia turhempana kuin jotakin kokeellista artistia, joka todellakin herättää sen uudelleensyntymisen tunteen kun tajuaa että näinkin asioita olisi voinut tehdä. Tiedäthän käsitteen "biisi, jonka minun olisi pitänyt tehdä?"
 
Musiikki on viihdettä ja jos ei se viihdytä ketään on se melko turhaa (esim. allekirjoittaneen musisointi ...valitetttavasti). Jäljelle jää vain terapiavaikutus soittajalle ja ehkä kadonnut naapurisopu.

Musiikki on viihdettä
 
Musiikki on taidetta, huutaa toinen.
 
Siitä päästäänkin pohtimaan viihteen ja taiteen määritelmiä, niiden yhtäläisyyksiä ja erilaisuuksia. Sulkevatko ne toisiaan pois, sanelevatko ne ehtoja toisilleen?
 
Mielipiteiden ristiriidat heijastelevat hyvin usein juuri tätä näkemyseroa. Yhdelle musiikki on edistyvä ja uutta luova taiteen muoto, toiselle se on tuttu ja turvallinen tapa viihtyä ja viihdyttyä. Kolmannelle kenties molempia ja neljännelle vain tekosyy päästää kovaa ääntä julkisesti.

Musiikki on taidetta, huutaa toinen.
 
Siitä päästäänkin pohtimaan viihteen ja taiteen määritelmiä, niiden yhtäläisyyksiä ja erilaisuuksia. Sulkevatko ne toisiaan pois, sanelevatko ne ehtoja toisilleen?
 
Mielipiteiden ristiriidat heijastelevat hyvin usein juuri tätä näkemyseroa. Yhdelle musiikki on edistyvä ja uutta luova taiteen muoto, toiselle se on tuttu ja turvallinen tapa viihtyä ja viihdyttyä. Kolmannelle kenties molempia ja neljännelle vain tekosyy päästää kovaa ääntä julkisesti.
 
Totta töriset oman näkemykseni (mikä tuskin ketään kiinnostaa) mukaan tuo taidekin on joko viihdettä tai terapiaa mutta uskon että muitakin näkemyksiä löytyy. Hienoa on että nämä asiat herättää tunteita jo se tekee niistä tarpeellisia.

itse kuvittelin että yö tekee musiikkia nelikymppisille...mahdollisesti yksinhuoltajille...
 
Ja mitäs vikaa heissä on? Joskus ärsyttää kun tuntuu että vain katu-uskottavat kaksikymppiset saisivat kuunnella musiikkia, sen tekemisestä puhumattakaan. Ehkä haukun tässä nyt väärää puuta, mutta haukunpa kumminkin. :)
 
Itselläni on Yöhön tykkään / en tykkää-ristiriitaistyyppinen suhde, eli tykkään tietyssä (ilmeisesti nelikymppisen yksinhuoltajan) mielentilassa, mutta ihan niihin vakavimpiin suosikkeihini bändi ei kuulu. Vaikka se olikin ensimmäinen jonka keikalla olen ollut ever. Mutta silloin tällöin kunnon melodramaattinen ja sentimentaalinen paatos on paikallaan, juuri se kaipuu, yö, yksinäisyys, särkynyt ja muut kivat kaverit.

ne vanhimmat "hammaslääkärinhoitaja-lääkintäjumppari-markkinointiassari-kampaajat" on just noita
 
?=()kele! Ihan hirveetä rasismia!