Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Mitä tarkoittaa soinnutuksessa kolmimuunteisuus, että Dominanttiseptimisointu.
Tiedän ,että esim E/7 ON septimisointu, mihin kuuluu sävelet E Gis H ja D ja jos
lisään yhden sävelen vielä, eli Fissän eikö tämä ole E9.
Mikä nuotti täytyy lisätä, että E:stä saadaan E13?
 
Siirsin tämän asiaankuuluvalle palstalle.
Moderaattori

Mitä tarkoittaa soinnutuksessa kolmimuunteisuus, että Dominanttiseptimisointu.
Tiedän ,että esim E/7 ON septimisointu, mihin kuuluu sävelet E Gis H ja D ja jos
lisään yhden sävelen vielä, eli Fissän eikö tämä ole E9.
Mikä nuotti täytyy lisätä, että E:stä saadaan E13?
 
Kolmimuunteisuus ei ole soinnutustermi vaan liittyy melodian tulkintaan.
Periaatteessa niin, että vaikka nuotteihin on merkitty kaksi perättäistä kahdeksasosa nuottia, niin ne soitetaan triolina niin, että ekan kahdeksasosan kesto kaksi ja toisen yksi triolin kestosta.
 
Dominanttiseptimisointu on viidennen asteen septimisointu, esim C-duurissa G7 (E-duurissa H7). Muodoltaan se on vain duuriseptimisointu.
13 on sama kuin 6 (seksti)
Eli E13 on E - G# - H - D - F# - C#
 
Ainakin jazzissa 13 sointumerkintää käytetään usein tarkoittamaan vain sitä, että soinnussa on sekä seksti että septimi ja jätetään nooni (9) pois.

Kannattaa mennä "teoriapalstalle" kyselemään niin oikeet tyypit vastaa.
 
Ai, nyt väärät tyypit vastasi?

Ai, nyt väärät tyypit vastasi?
 
No ei mut sellaset jotka oikeesti tietää.. Siis niinku sä kans. En arvannu että sä tohon vastaat.
 
Mä tiedän enemmän käytännössä, ku teoriassa joten joku termi tms voi mennä vähän metsään.

No ei mut sellaset jotka oikeesti tietää.. Siis niinku sä kans. En arvannu että sä tohon vastaat
 
No joo, tää on kyllä aihe, joka oikeesti kuuluisi teoriapalstalle.

E7:n päälle lisää C#:n niin se on 13. Yleinen hajoitus alhaalta ylös: E - D - G# - C# eli esim pelkkä E vasurilla ja toi DG#C# oikeella. Jos haluut et ysi on mukana; merkitään se erikseen siihen. 13 voi olla yksinään 7:n kanssa mut sit jos haluut sinne 9:n tai #11 mukaan pitää se lukea siinä merkissä.
 
Hm. Tosta mä en oo ihan yhtä mieltä - koska 13-sointu ilman mitään muunnettuja lisäsäveliä (#9, b9, #11 jne.) on ihan selkeästi miksolyydisen moodin sointu, niin kyllä se 9 istahtaa sinne vaikka sitä ei sointumerkissä lukiskaan. Totta tietty on, että monesti E13 soitetaan tolla kuvailemallasi voicingilla, koska siinä on kaikki tarvittavat äänet, mutta ei hajoitus E - D - F# - G# - C# ole mun mielestä väärin.
 
Jos haluaa yksiselitteisesti merkitä, että soinnussa on 7 ja 13, mutta ehdottomasti ei ysiä, mun mielestä käypä merkintä on E7(13). E13(#11) taas on niin selkeästi overtone-asteikon sointu, että #11:n lisäksi ysi sopii tohonkin ihan mahtavasti.

Jos haluaa yksiselitteisesti merkitä, että soinnussa on 7 ja 13, mutta ehdottomasti ei ysiä, mun mielestä käypä merkintä on E7(13).
 
Jos käytössä on E6/9 niin miksei voisi olla E6/7 tai E7/6???

Sviddu mitä tehtäviä Backlundin kirjassa on:
Soinnun B6/9(#11) lisäsävelet?

Hm. Tosta mä en oo ihan yhtä mieltä - koska 13-sointu ilman mitään muunnettuja lisäsäveliä (#9, b9, #11 jne.) on ihan selkeästi miksolyydisen moodin sointu, niin kyllä se 9 istahtaa sinne vaikka sitä ei sointumerkissä lukiskaan. Totta tietty on, että monesti E13 soitetaan tolla kuvailemallasi voicingilla, koska siinä on kaikki tarvittavat äänet, mutta ei hajoitus E - D - F# - G# - C# ole mun mielestä väärin. Ei ookaan. Oon itseasiassa sun kanssa todella samaa mieltä. Mä jotenkin yritin pelkistää tota ajatusmallia mut käytännössä noin niinku sä sanot tekisin. Mut mitäpä sitä liikaa miettimään :)

Jos käytössä on E6/9 niin miksei voisi olla E6/7 tai E7/6???
 
E7/6 -tyyppisiä sointumerkkejä on joskus vanhoissa nuoteissa näkynytkin, kun tarkoitetaan 13-soundista septimisointua. Ei tosin enää, eikä hiihtoliitto suosittele käytettäväksi. Säästetään se 6 ihan suosiolla toonikatehoisiin sointuihin, joissa ei ole septimiä.
 
Koska laajennetut soinnut rakentuvat terssipinoille, E13-soinnussa 13-ääni C# tulee vasta D:n "jälkeen" vaikka onkin käytännössä sama ääni kuin soinnun 6. Dominanttisointu siis laajenee 13-äänellä, ei niin, että toonikatehoinen 6-sointu laajenisi pienellä (tai suurella) septimillä - siksi ehdottomasti ei "E6/7".
 
Sviddu mitä tehtäviä Backlundin kirjassa on:
Soinnun B6/9(#11) lisäsävelet?
 
B-duurisointu: B - D# - F#
Lisäsävelet: 6 = G#, 9 = C#, #11 = E#. Käytännössä oikealle kädelle tulisi duuri-2 tyyppinen upper structure (C#-duurikolmisointu).

- siksi ehdottomasti ei "E6/7".
 
Uskotaan, uskotaan, yksi tyhmä kysyy enemmän kuin 10 viisasta ehtii vastata.
 
B-duurisointu: B - D# - F#
Lisäsävelet: 6 = G#, 9 = C#, #11 = E#. Käytännössä oikealle kädelle tulisi duuri-2 tyyppinen upper structure (C#-duurikolmisointu).
 
C# - E# - G#??? Nehän sisältyvät jo sointumerkintään? Eli ovat sointusäveliä eikä lisäsäveliä?
 
Mä kuvittelin, että se on kompakysymys eli sointusävelet sisältävät kaikki harmoniset sävelet ja kaikki loput ovat inharmonisia.
Kyllä se Backlundin kirjakin tarvitsisi open kirjan, josta voisi luntata oikeat vastaukset.

Parahin Baron,
 
Seuranneena tuskailuasi Backlundin kirjan kanssa minun pakko sanoa vilpitön ja täysin provovapaa mielipiteeni kyseisestä opuksesta: Koko kirjalla ja sen esittämillä tulkinnoilla ei ole juuri minkäänlaista loogista yhteyttä musiikin teorian soveltamiseen käytännössä. Sanoisin että turhaan vaivaat päätäsi moisilla tehtävillä. En oikein ymmärrä mistä herra Backlund on ideansa saanut, mutta asiat eivät todellisuudessa ole niin vaikeita kuin kirja antaa ymmärtää. Kirjassa helpoista asioista on tehty käsittämättömän sotkuisia ja harhaanjohtavia. Ihmettelenkin miten opus on niin arvostettu kotimaisissa muusikkopiireissä.
 
Jos suomenkielistä kirjaa asiaa valottamaan kaipaat, suosittelen lämpimästi vaihtoehdoksi Max Tabellin suht tuoretta "Jazzmusiikin harmonia"-teosta joka keskittyy samoihin asioihin selkokielisemmin ja selväjärkisemmin. Ulkomaisista kirjoista kannattaa tutkia Mark Levinen monipuolisia, etenkin pianistille hyödyllisiä teoksia.
 
Ja tämä oli siis vain mielipide ja suositus, mikään fariseus en halua olla. Huomaan vain kirjoituksistasi Backlunnistuneen ihmisen turhautumisen sillä itsekin olen epäuskoisena selaillut kirjan sivuja ja melkein menettänyt toivoni kerran jos toisenkin. Vaihtoehtoja on siis olemassa :)

Parahin Baron,
 
Seuranneena tuskailuasi Backlundin kirjan kanssa minun pakko sanoa vilpitön ja täysin provovapaa mielipiteeni kyseisestä opuksesta: Koko kirjalla ja sen esittämillä tulkinnoilla ei ole juuri minkäänlaista loogista yhteyttä musiikin teorian soveltamiseen käytännössä. Sanoisin että turhaan vaivaat päätäsi moisilla tehtävillä. En oikein ymmärrä mistä herra Backlund on ideansa saanut, mutta asiat eivät todellisuudessa ole niin vaikeita kuin kirja antaa ymmärtää. Kirjassa helpoista asioista on tehty käsittämättömän sotkuisia ja harhaanjohtavia. Ihmettelenkin miten opus on niin arvostettu kotimaisissa muusikkopiireissä.
 
Jos suomenkielistä kirjaa asiaa valottamaan kaipaat, suosittelen lämpimästi vaihtoehdoksi Max Tabellin suht tuoretta "Jazzmusiikin harmonia"-teosta joka keskittyy samoihin asioihin selkokielisemmin ja selväjärkisemmin. Ulkomaisista kirjoista kannattaa tutkia Mark Levinen monipuolisia, etenkin pianistille hyödyllisiä teoksia.
 
Ja tämä oli siis vain mielipide ja suositus, mikään fariseus en halua olla. Huomaan vain kirjoituksistasi Backlunnistuneen ihmisen turhautumisen sillä itsekin olen epäuskoisena selaillut kirjan sivuja ja melkein menettänyt toivoni kerran jos toisenkin. Vaihtoehtoja on siis olemassa :)
 
Mulla on Tabell ja Levinen Jazz Piano Book, lisäksi Sabatellan myös netissä oleva Jazz Primer printattuna versiona.
Mä aattelin, että Toonikan jälkeen tsekkaan Backlundin ja sitten meen yllämainittuihin.

Ihmettelenkin miten opus on niin arvostettu kotimaisissa muusikkopiireissä.
 
Se on ensimmäinen suomenkielinen jazzteorian opus. Nämä 20 vuotta myöhemmin tehdyt kirjat ovat ehkä tarkoituksenmukaisempia oppikirjoja, mutta tuo oli eka.

Tällainen kysymys heräsi päähäni kun selailin tuossa jotain vanhoja threadejä. Intervalleista puheenollen niin sanotaan että F-H on ylinouseva kvartti. Pitääkö tämä aina paikkaansa? Esimerkiksi C-duurissa niin luokitellaanko tämä puhtaaksi vai ylinousevaksi kvartiksi? Nuottiviivastollahan se ainakin näyttää puhtaalta.

Tällainen kysymys heräsi päähäni kun selailin tuossa jotain vanhoja threadejä. Intervalleista puheenollen niin sanotaan että F-H on ylinouseva kvartti. Pitääkö tämä aina paikkaansa? Esimerkiksi C-duurissa niin luokitellaanko tämä puhtaaksi vai ylinousevaksi kvartiksi? Nuottiviivastollahan se ainakin näyttää puhtaalta.
 
F-H on ylinouseva kvartti, aina ja kaikkialla. Kokeile soittaa se pianosta niin huomaat eron puhtaan ja ylinousevan välillä.

Nuottiviivastollahan se ainakin näyttää puhtaalta.
 
Niinhän se näyttää, mutta se vain pitää tietää että se on ylinouseva. Samoin kuin että f:n ja e:n välillä on puolisävelaskel (kuten myös b:n ja c:n välillä), vaikka se ei visuaalisesti eroakaan siitä miltä muiden vierekkäisten sävelten välimatkat näyttävät.