Täysin samaa mieltä. Harvoin minäkään, "oikeaa" englanninkielistä musiikkia kuunnellessani kaikista sanoista selvää saan. Liika keskittyminen ääntämisen selkeyteen vie paljon siitä fiiliksestä, joka voisi parhaimmillaan olla rento. Jos laulaja keskittyy ihan vitusti ääntämiseen, keskittyy helposti myös kuulija kuuntelemaan ääntämistä enemmän kuin biisiä, ja se ärsyttää.
Ja tosiaan, kyllä siellä jenkkilässäkin on monenlaista murretta ja puhetapaa. Jos engalnniksi laulaa, niin kannattaa ottaa rennosti eikä tehdä siitä turhan isoa ja tärkeää asiaa.
Rentous on tärkeää. Ääntämiseen ei kannata liikaa keskittyä, kuten ei soittoon ja laulukaan. Liika yrittäminen pois. Hyvin treenatun esityksen kuulee heti. |
Ja tosiaan, kyllä siellä jenkkilässäkin on monenlaista murretta ja puhetapaa. Jos engalnniksi laulaa, niin kannattaa ottaa rennosti eikä tehdä siitä turhan isoa ja tärkeää asiaa.
Tulipa mieleeni mainita semmoinenkin laulaja kuin Jonne Järvelä (Korpiklaani). Miehen finglish ei ehkä kaikkia miellytä sinänsä, mutta bändin tyyliin tuo sopiikin mielestäni peräti hyvin. Ammattipurjehtija ottaa tyynen rauhallisesti. |
the bomb
Väinämöinen
