Rock, pop, alternative ›

musta juuri Around The Fur on ehkä se paras. Tykkään myös uusimmasta erittäin paljon. Battle-axe on aika saatanan raskaks kipale.
 
tuo White Pony, ei suinkaan ole huono levy olleskaan, mutta mielestäni kyllä silti hieman yliarvostettu...

tuo White Pony, ei suinkaan ole huono levy olleskaan, mutta mielestäni kyllä silti hieman yliarvostettu...
 
Niin no...ymmärtäähän sen, että kaikki ei tykkää kun bändi meni tolla levyllä niin helvetisti eri suuntaan. Minusta taas bändin parhaimmistoa, mutta mielipiteitä, mielipiteitä...
 
Täytyy tämä b-kokoelmakin piakkoin käydä hakemassa.

Minulle kyllä White Pony on se Deftones-levy jota jaksaa kuunnella. Around the Fur on liian...meluisa(?), s/t liian tunkkainen ja Adrenaline liian kuiva. Mutta en menisi väittämään mitään näistä levyistä huonoksi

Kävin tämän sitten ostamassa ja muutaman päivän oon kuunnellut. Yllätyin kuinka hyvin Deftones osaa väntää noita covereita. Varsinkin Skynyrdin Simpla Man on aivan tajuttoman hyvä. Myös Please please please let me get what i want, Savory ja Duran Duran coveri The Chauffeur potkii. Ovat kaikki omannäköisiä, mutta todella hyvin osaavat pojat säilyttää alkuperäisen tunnelman. Tykkään erittäin paljon, vähän erilaista Deftonesia.
 
Ne jotka eivät tiedä, niin DVD sisältää kaikkien musavideoiden lisäksi vähän "live" matskua ja haastatteluja.
 
Ehdottomasti hankinnan arvoinen minusta. 23 euroo ei oo hirveen paha,.

Tuota levyä en oo ostanu mut biisin oon kuullu. Jostain kuulin villiä huhua että Sade itse olisi laulanut stemmoja tuohon No Ordinary Love:n coveriin, voipi olla kyllä ihan puppuakin. Mut kaunis versio erittäin hienosta biisistä.
Deftones onnistuu olemaan hyvin seksikäs ja mystinenkin musiikissaan, Chinon tapa tulkita hyvin herkästi ja sielukkaasti yhtenä hetkenä ja toisena kirkua keuhkonsa ulos. Rajua ja hellää, kuten hyvä seksi ;)
 
Levyistä Around the Fur iski eniten mm. BQAD:n, My Own Summerin ja Lotionin vuoksi. Näistä etenkin kaksi ensimmäistä on mielestäni kyseisen bändin biisien parhaimmistoa. Ja sounditkin on jotekin jännät ja kuitenkin rankat. Potkii.
 
Toisaalta, jälkeenpäin Adrenalinea tarkasteltuani opin lopulta kuuntelemaan vaatimattomimpien soundien läpi, ja mm. Fist, 7 words,Engine #9 ja Bored vakuutti lähes samalla tavalla. Sielukkuutta ja tunnetta löytyy kyllä.
 
White Pony oli sitten se ensimmäinen sulattelu-levy, soundit ensimmäiseksi tuntu jotenkin liian löysiltä verrattuna Around the Furiin, mut tän lisäksi myös Chinon laulutyyli ja soundi oli muuttunut melodisemmaksi ja jotenkin erilaiseksi. Mutta tähänkin tottu, ja Feiticeira, Change, Digital Bath, Knife Party, Korea, Elite ym ym kasvoivat suuriksi suosikeiksi. Vaikka levy olikin erilaista Deftonesia, se oli ensimmäinen levy missä lähes kaikki biisit oli kokonaisuutena omilla jaloillaan seisovia, kerrankin loppuun asti mietittyjä biisejä. Loistava levy toisinsanoen.
 
Sitten kun tämä self-titled levy tuli, niin olin kyllä vähän pettynyt. Soundit oli kyllä rankat ja potkivat ehkä kaikista parhaiten tuohon mennessä, mutta Minervaa, ja paria muuta poikkeusta lukuunottamatta, biisit tuntuivat todella hajanaisilta, jotenkin epämääräisiltä - laulumelodioista puhumattakaan. Jotenkin niinkuin irrallisista osista koottuja biisejä, eräänlaisia tilkkutäkkejä. Tätä levyä tosin olen kuunnellut kaikista vähiten, vaikkakin Hexagram, Needles & Pins, ja tietenkin tuo Minerva on jonkinlaiseksi suosikeiksi tullut sieltä.
 
Mutta kaiken kaikkiaan tämä bändi on vaikuttanut varmasti monen bändin soundiin ja meininkiin olemassaolonsa aikana, itse olen fanittanut tätä poppoota hyvinkin paljon. Rok.

joo tänään ostin. ite kiinnostuin Deftonesista joskus kun Jyrkissä näyttivät Back to School -videon.
 
Deftones on myöskin parhaimmillaan silloin, kun tuo mainittu rajuus ja herkkyys yhdistyvät keskenään. ehdoton suosikkibiisi on Be quiet and drive. 7 Words on täydellinen Adrenaline-kehyksissään ja White Ponylta löytyy useampikin huippuveto, Digital Bath ja Passenger nyt näin mainitakseni.
 
vitustihan niillä on paskaakin, mut silti jaksan -tavallaan- fanittaa Deftonesia edelleen. tää S/T on kyllä sieluttomin ja merkityksettömin tekele koko Deftones-tuotannossa. Around the Furin vahvuus on niissä muutamissa lauluissa, mutta kokonaisuutena häviää kyllä mielestäni selvästi Adrenalinelle ja White Ponylle.
 
jos saisi toivoa Deftonesin ensi levystä jonkunlaista, niin jalostettu Adrenaline olis aika jees. yhtä selkeäteemainen levy, aikuistuneempi sisällöltään kuitenkin, jonka äänimaailmassa kuiskaus ja huuto, hiljaisuus ja meteli vuorottelisivat yhtä maineikkaasti kuin Adrenalinella. soundit olisivat tietysti päivittyneet. uskallan veikata, että uutta White Ponya ei tulla enää koskaan näkemään, joten herkkyyden sijasta toivoisi bändin palaavan takaisin primitiivisten tunteidensa sekaan, joista taisi koko Deftones aikanaan syntyä.
 
en tiä mikä yhtyeessä on, muita samaan musiikkityylin laskettavia yhtyeitä en voi edes sietää. raskas musiikki on minusta muutenkin aika paskaa.
mut Deftonesista pidän, en tiedä miksi.
muita suosikkiyhtyeitäni ovat muun muassa Nick Drake, Belle & Sebastian, Iron & Wine, The Smiths, Antony and the Johnsons ja Lambchop. öö...

tää S/T on kyllä sieluttomin ja merkityksettömin tekele koko Deftones-tuotannossa.
 
Itse pidän melkein parhaimpana levynä. En aluksi tajunnut sitä, mutta kun tajusin, niin tunnevyöry tulee ja homma toimii. Ei ole merkityksetön lainkaan, helvetin hyvä levy, jakanee vaan mielipiteet.

Be quiet and drive on kyllä uskomattoman hieno biisi! Minulle paras deftones albumi on varmasti around the fur. Tosin hyllystä löytyykin vain nämä kolme ensimmäistä albumia, nekin vasta hankittuja.. saattaa siis mielipide vielä muuttua.
 
Monet ovat juuri tuota nimikkoalbumia haukkuneet. Pitäisi varmaan kuitenkin ostaa ettei jää kokoelmat vajaaksi..:)

koskas on uutta Deftonesia taas luvassa?

koskas on uutta Deftonesia taas luvassa?
 
varovainen veikkaus on 2006 keväällä, mutta Deftonesin tuntien osaan jo varautua kesäjulkaisuun. odotan uutta Deftonesia kyllä ihan muna tulessa, kun Team Sleep -projektikin meni ja petti ja jätti nälkäiseksi.
 
(Team Sleepin levyltä biisit Your skull is red, Blvd. nights ja Live from the stage vois hyvinkin olla Deftonesin lauluja. olisivat sopineet melko hyvin tuolle S/T-kiekolle, ovat nuo minusta parempia kuin suurin osa uutukaisen biiseistä. toivoisin kuitenkin uudelta materiaalilta jotain muuta, Deftones muuttuu muuten lopullisesti liian tylsäksi yhtyeeksi Minerva hyi helvetti mikä biisi).

varovainen veikkaus on 2006 keväällä, mutta Deftonesin tuntien osaan jo varautua kesäjulkaisuun. odotan uutta Deftonesia kyllä ihan muna tulessa, kun Team Sleep -projektikin meni ja petti ja jätti nälkäiseksi.
 
(Team Sleepin levyltä biisit Your skull is red, Blvd. nights ja Live from the stage vois hyvinkin olla Deftonesin lauluja. olisivat sopineet melko hyvin tuolle S/T-kiekolle, ovat nuo minusta parempia kuin suurin osa uutukaisen biiseistä. toivoisin kuitenkin uudelta materiaalilta jotain muuta, Deftones muuttuu muuten lopullisesti liian tylsäksi yhtyeeksi ).
 
Minerva on mun mielestä todella kova. Battle-axe myöskin, ja levyn ehdoton helmi on Moana. Levy vaan ei ole teikäläisen makuun, mutta tylsä se ei ole. Itse löysin siitä paljon sellaista deftonesia mitä oli edellisiltä levyiltä puuttunut, kuitenkin niin ettei homma tuntunut ihan suunnanvaihdokseltakaan. Juu ja kyllä tässäkin levyä odotellaan peniksenpää hapettuneena!

Mielestäni noin puolet s/t:n materiaalista (esim Minerva ja Hexagram) ovat todella hyvää materiaalia, osassa biiseistä on hyviä ideoita mutta toteutus jotenkin tuntuu huonolta, ja saundimaailma muutenkin liian tunkkainen. Koko levystä jää jotenkin vastenmielinen kuva.

Laitanpa tähän kun en uutta ketjua jaksa aloitella.
 
Joten, uusi levy ilmestyy näillä näkymin 10.10 ja kantaa nimeä Saturday Night Wrist. Itse odottelen jokseenkin skeptisesti, edellisen (ei niin kovan) levyn jälkeen. Kyllähän siellä muutamaan otteeseen oli homma kunnossa, mutta kokonaisuutena ei jotenkin pysynyt kasassa. Katsotaanpa sitten lokakuussa notta mitä pojat ovat saaneet aikaisesksi... Toivottavasti ovat panostaneet juurikin tähän kokonaistunnelmaan, kuten esimerkiksi timanttisen kovalla White Ponyllä. Kesän provinssikeikkakin osoitti mielestäni että bändi on kyllä kovassa vedossa.
 
Odotellaan.

Laitanpa tähän kun en uutta ketjua jaksa aloitella.
 
Joten, uusi levy ilmestyy näillä näkymin 10.10 ja kantaa nimeä Saturday Night Wrist. Itse odottelen jokseenkin skeptisesti, edellisen (ei niin kovan) levyn jälkeen. Kyllähän siellä muutamaan otteeseen oli homma kunnossa, mutta kokonaisuutena ei jotenkin pysynyt kasassa. Katsotaanpa sitten lokakuussa notta mitä pojat ovat saaneet aikaisesksi... Toivottavasti ovat panostaneet juurikin tähän kokonaistunnelmaan, kuten esimerkiksi timanttisen kovalla White Ponyllä. Kesän provinssikeikkakin osoitti mielestäni että bändi on kyllä kovassa vedossa.
 
Odotellaan.
 
Luin joskus aikoja sitten, että tuolle levylle olisi haalittu tuottajaksi sama herra, joka on tuottanut mm. Rushia ja että uusi Deftones olisi aavituksen verran progempaa, mutta tiedä sitten, enkä jaksa nyt tähän hätään lähteä googlettelemaan asiaa. En ole vähään aikaan oikein seuraillut Deftones-uutisia... toivottavasti kuitenkin keksisivät jotain repäisevää tulevalle levylle.

www.deftones.com
 
Uusi biisi kuunneltavissa tuolla.

Toi uusi biisi kuulosti vähän kuin angstiselta Coldplaylta. Mihin on jääny raskaammat kitaroinnit? Mut ihan ok biisi kai.

No joo, ei ehkä ihan kauheesti iskeny ainakaan heti. Mutta joku siinä biisin lopussa teki semmosen vaikutuksen että plussan puolelle menee.

Minulle deftones, se deftones mistä tykkään, niin näen siinä aika paljon perustavanlaatuista biisintekotaitoa ja sitä "jotain" fiilistä. Siinä ei ole väliä mätetäänkö vitusti vai vedetäänkö rauhallisesti.
 
No näin se mullakin menee, mutta ajattelinpa vaan mainita tuon huomioni tuosta uudesta biisistä. Deftonesilla on kyllä helvetin hienoa, vähän häiriintynyttä ja angstimasennuksellista fiilistä musassaan. Vaikea sillai sanoin kuvailla oikein mistä on kyse mutta kyllähän se kuuntelulla selviää.

White Pony tai Around the fur on bändin parhaat minun mielestäni ja niiden ostamista kannattaa harkita.
 
Around the fur on kyl tiukka. White pony on taas enemmän fiilistelylevy ja minulta se vaati monta tuskaista kuuntelu ennen kuin upposi. Adrenalinella on hyviä biisejä, mutta siitä myös kuulee, että se on kyseisen bändin eka levy.