Puhaltimet ›

kumpi on teidän mielestä vaikeampaa: poikkihuilun vai fonin soitto?
 
Hurja kysymys. Kaiken soittaminen HYVIN on varmasti ihan yhtä tuskallista.
Soitan molempia, ja soittimet ovat todellakin vain sormituksiltaan hieman samasta maailmasta. Toki Ilmaa tarvitsee kumpainenkin, sekä lihaskestävyyttä naaman osalta.
* Molemmat soittimet ovat haastavia opetella (kuten mikä tahansa soitin).
 
foni varmaan sopis melodiseen rokkiin paremmin kuin huilu, vai?
 
No sehän on AIVAN mieltymyskysymys.
 
Kukaan ei voi sinulle sanoa, kumpaa lähteä soittamaan, mutta voin kertoa kokemuksesta muutamia juttuja.
 
"..Mitä sydän sanoo!"
 
* Jos vain hallitsee puhallustekniikan ja erilaiset ansatsit.
 
Usein huilun ansatsi kärsii fonin soitosta, jos tarkkoja ollaan, mutta ei niin merkittävästi ettei sunnuntaihuilistista kävisi vaikka ansatsi ei kestäisikään aina täydellisen optimina.
Näin alkuvaiheessa, mutta onhan meillä elävä esimerkki Pena Lahti, jonka ansatseista en valittane torven kuin torven suhteen. Piccolosta barskaan.
 
* Saksofoni vaatii enemmän voimaa kuin poikkihuilu.
 
Olen hyvin eri mieltä. Esim. fonin kannattelu ei vie sen enempää voimaa, koska fonihan roikkuu valjaissa/kaulanauhassa, sen sijaan kun huilua pitää itse kannatella. Habaa tarvitaan mielestäni enemmän huilun kanssa loppupeleissä, jos konkretisoidaan.
Taas puhallusvoimasta puhuessa, ei foni ole ollenkaan raskaampi. Ilmaa menee molempiin, tietenkin eri saundeja hakiessa vähän eri tavalla, jos vaikka haluaa puhaltaa tuhinasuhina-saundilla niin saahan sitä menemään. Yleensä suosin juuri sitä. Mutta, huilu vie mielestäni enemmän.
 
Koska minkä tahansa soittimen opiskelu on haasteellista ja aikaa vievää puuhaa, mieti tarkkaan, kumman valitset. Kumpi noista soittimista saa sielusi laulamaan niin, että jaksat päivästä ja tunnista toiseen harjoitella skaaloja läpi, opiskella oikeaa ansatsia, opetella rinnakkaisduurit ja mollit ylös alas ja viedä naapuriltasi hermot hermoja raastavilla sormiharjoituksilla.
 
No olipas ankeaa tekstiä. Sormiharjoitukset eivät välttämättä ole raastavia, ja kun saundia alkaa saada kuntoon, on asteikoiden reenaustapojakin todella monia ja miellyttävämpää kuunneltavaa. Ei siitä tarvitse tehdä niin tuskallista.
 
Muista ehdottomasti, kumman instrumentin sitten valinnetkin, MYÖS "soitella" "ankaran" reenin välissä. Tee harjoittelusessioista miellyttäviä, eikä sellaisia, että olo on kuin ruotsin kirjoituksiin valmistautuessa.
Itse olen hyvin laiska asteikkojen suhteen, enkä elämässäni ole sormiharjoituksia soittanut.
Kun on vain soittanut,uudet ja taas uudet biisit ovat harjaannuttaneet kyllä ihan mukavasti. Tämä ei missään tapauksessa ole brassailun aihe, sillä eihän eitä pääse yli eikä ympäri, että asteikkojen harjoittelu on tärkeää, niin nuotista soittamisen kun ennen kaikkea improvisoinninkin kannalta, jos sitä lajia on edessä. Vaikka melodisten rok-soolojen muodossa.
Reenaa, mutta tee siitä mukavaa.