Yleistä keskustelua musiikista ›

Jos ajatellaan populaarimusiikin ehdottomia klassikoita (jokaisella olkoon omansa, ettei tule heti tappelua), niin ovatko niiden tekijät mielestänne poikkeuksellisia neroja vai onko kaikki sattuman kauppaa?
 
Tietääkö vaikka sävetäjä biisiä rustatessaan, että nyt tulee jotain todella merkittävää, kaunista tai kestävää. Tekeekö aika biisistä merkittävän?
 
Omalla kohdallani voisin esimerkiksi ottaa Zeppelinin Stairway To Heaven- biisin, jonka katson olevan yksi populaarimusiikin ehdottomista helmistä. Zeppelinin kohdalla olisin valmis puhumaan neroudesta, sillä sen verran laadukasta työtä yhtye teki kautta linjan (eli sen pelkän sattuman voi sulkea pois).
 
Populaarimusiikin historia on niin kovin lyhyt verrattuna useisiin muihin taiteisiin, että varmasti vasta aika näyttää ne todelliset klassikot.

Mitä ne sellaset nerot on?

Määrittelemässäsi neroudessa on yksi mutta: Musiikki on aina peilaus ajankuvstaan, poikkeuksetta. Tottahan toki zeppeliniä voidaan pitää aikalaismusiikin huomioiden jotenkin nerokkaana, mutta toolin tai pattonin sekoiluihin on vielä matkaa. Tottakai on selvää, että ilman tällaisia yhtyeitä ei maynardikaan kehittelisi herra ties mitä sotkoja... Aika aikaa kutakin.
 
Itse koen että musiikin kentällä on tämän hetken neroilla enemmän annettavaa kuin kolmisenkymmentä vuotta sitten vaikuttaneilla herrasmiehillä ja -naisilla.

Ajattelin juuri muuten laittaa kotimaiseksi ehdotukseksi YÖ:n Joutsenlaulun, mutta yritin välttää liikaa näitä esimerkkejä kun sitten kaikki peilaavat vain niihin:)...

Sanotaanko, että jonkun biisin teko ja äänitys hetkellä ilmassa on ollut neroutta, mutta en kyllä suostuisi nimeämään ketään neroksi. Lahjakkaaksi ja ammattitaitoiseksi ehkä.

Jos ajatellaan populaarimusiikin ehdottomia klassikoita (jokaisella olkoon omansa, ettei tule heti tappelua), niin ovatko niiden tekijät mielestänne poikkeuksellisia neroja vai onko kaikki sattuman kauppaa?
 
Tietääkö vaikka sävetäjä biisiä rustatessaan, että nyt tulee jotain todella merkittävää, kaunista tai kestävää. Tekeekö aika biisistä merkittävän?
 
Omalla kohdallani voisin esimerkiksi ottaa Zeppelinin Stairway To Heaven- biisin, jonka katson olevan yksi populaarimusiikin ehdottomista helmistä. Zeppelinin kohdalla olisin valmis puhumaan neroudesta, sillä sen verran laadukasta työtä yhtye teki kautta linjan (eli sen pelkän sattuman voi sulkea pois).
 
Populaarimusiikin historia on niin kovin lyhyt verrattuna useisiin muihin taiteisiin, että varmasti vasta aika näyttää ne todelliset klassikot.
 
Kyllä minun mielestäni asia on niin, että on bändejä joiden kohdalla voidaan puhua neroudesta ja sitten on bändejä joiden kohdalla voidaan puhua sattumasta. Minä ainakin katson neroudeksi sellaisen, jos on koko uransa ajan pystynyt pitämään saman, laadukkaan linjan ja onnistunut tekemään jokaisesta levystä korkeatasoisen. Tähän ovat pystyneet ainakin Beatles, U2, Radiohead, Nirvana, Led Zeppelin, Rolling Stones, Pearl Jam ja Alice In Chains. Sitten taas jos jossakin vaiheessa uraa alkaa levyjen taso pudota, on kyse sattumasta. Näitä esimerkkejä ovat minun kirjoissani ainakin Uriah Heep.
 
Se, että mikä tekee biisistä merkittävän... kyllähän aika siinä isoa osaa näyttelee. Uskon, että viimeistään kun biisiä äänitetään, artisti tietää tuleeko siitä merkittävä vai ei. Ja tietysti sitten livetilanteessa, kun biisiä ensi kertaa soitetaan, niin yleisön reaktiot ovat tärkeitä. Esim. kun Stairway to Heaven soitettiin ensi kertaa livenä, ennen kuin se edes oli levyllä, yleisö nousi seisaalleen taputtamaan. Ja ajan kuluessa Stairway on noussut kaikkien aikojen biisiksi. Samaten Smoke On The Waterin riffin kaikuessa livenä ensi kertaa, yleisö on lähtenyt heti mukaan, ja nyt se on kaikkien aikojen kuuluisin riffi. Joten kyllä ajan kululla on vaikutusta biisin asemaan rock-historiassa. Nimenomaan ne livetilanteet muistetaan, kun biisi on kuultu ensi kerran, millaisen vaikutuksen se on tehnyt.
 
Mielestäni aika on jo jotkin todelliset klassikot näyttänyt, mutta varmasti lisää todellisia klassikoita on tulossa ajan kuluessa.

Sanotaanko, että jonkun biisin teko ja äänitys hetkellä ilmassa on ollut neroutta, mutta en kyllä suostuisi nimeämään ketään neroksi. Lahjakkaaksi ja ammattitaitoiseksi ehkä.
 
No vähän tätä mä hain... muilla taiteenlajeilla on neronsa, miksei siis popmusiikissa?

Samaten Smoke On The Waterin riffin kaikuessa livenä ensi kertaa, yleisö on lähtenyt heti mukaan, ja nyt se on kaikkien aikojen kuuluisin riffi. Joten kyllä ajan kululla on vaikutusta biisin asemaan rock-historiassa.
 
Mielestäni aika on jo jotkin todelliset klassikot näyttänyt, mutta varmasti lisää todellisia klassikoita on tulossa ajan kuluessa.
 
kaikkien aikojen....
- Johnny B Goode? - - paha kilpakumppani - en kyllä ole nähnyt galluppia kumpi olisi kärjessä ;-)
 
- vaikka muuten saatan kyynikko ollakin, niin täytyypi myöntää, että kun väki on jomman kumman ensimmäistä kertaa kuullut niin on todennäköisesti ollut tunne, että nyt lähtee! Sävärit tulee vieläkin...
 
Näistä klassikoista: onko 4-vuodenaikaa ns. hyvä biisi - vaiko vain kaikille (radioclassicinkuuntelijoille) niin tuttu.

Eipä tähän voi lisätä kuin kaksi sanaa: Frank Vincent Zappa
 
Huomatkaa sarkasmi...

No vähän tätä mä hain... muilla taiteenlajeilla on neronsa, miksei siis popmusiikissa?
 
Niin, ihan totta.
 
Mutta ehkä neroksi leimaaminen pitäisi tehdä postuumisti, sillä johan se olisi kamala taakka, jos pitäisi artistin tehdä aina jotain nerokasta.
 
Lisäksi pop-musiikki on tehty usein kollektiivisesti, eli biisintekijöitä voi olla useampi ja sovittajia ja tietty soittajia jotka lisäävät oman panoksensa hommaan.
 
Siis kollektiivistä neroutta? Soppa jonka kaikki osatekijät ovat tärkeitä?

niin ovatko niiden tekijät mielestänne poikkeuksellisia neroja vai onko kaikki sattuman kauppaa?.
 
Sattumalla on sormensa pelissä niin monessa asiassa ettei tosikaan. Einstein keksi suppean suhteellisuus teorian raitio vaunussa istuessaan. Yks kak vaan ja hups tuli älynväläys. Jos raitsikka olis ollut ko. hetkenä metrin verran edempänä tai taaempana niin olisko tullut koko älynväläystä. Sitäpä ei kukaan tiedä. No toisin sanoen, mikä on neroutta ja mikä ei ?

Eipä tähän voi lisätä kuin kaksi sanaa: Frank Vincent Zappa
 
Huomatkaa sarkasmi...
 
niin.... kyllähän tuo veikko tuli minullekin mieleen, mutta en viitsinyt ryhtyä kuolleesta pahaa puhumaan
 
ja Zappa kait teki itsestään enemmän "Älykkö" -brandia kun "Nero" -brandia.
 
Tuota Zappaakin on aikanaan tullut kuunneltua aivan tarpeeksi - ei vaan hotratsin tms. ole aikoihin innostaneet - ovat vain "kummallisia" (sen sijaan sunnuntaisin on muka pistää joku "shut up and..." tai 70-luvun studio jutut soimaan)

Sattumalla on sormensa pelissä niin monessa asiassa ettei tosikaan. Einstein keksi suppean suhteellisuus teorian raitio vaunussa istuessaan. Yks kak vaan ja hups tuli älynväläys. Jos raitsikka olis ollut ko. hetkenä metrin verran edempänä tai taaempana niin olisko tullut koko älynväläystä. Sitäpä ei kukaan tiedä. No toisin sanoen, mikä on neroutta ja mikä ei ?
 
Mutta keksi kuitenkin, eikä kukaan muu...

Jos biisi rikkoo omana uutuusaikanaan joitain sääntöjä/rajoja, hyvällä tavalla, se voidaan monissa tapauksissa katsoa populaarimusiikkia tai tiettyä genreä ja sen edistystä mahdollistavaksi, jolloin tästä innovaatiosta/innovaattorista tulee klassikko.
 
Kun keksii jotain uutta ja omaperäistä, onnistuu saavuttamaan ns. elitistiarvostuksen, joka sitten yleensä näkyy populaarimusiikin historiaa kuvattaessa "tärkeänä ilmiönä" - kriitikoilla ja toimittajilla on siis kova portinvartijavalta tässäkin. Tämä portinvartijoiden arvostus nostaa jutun osaltaan ylös ja merkittäväksi. Suurella kaupallisella menestyksellä ei niin välttämättä ole kaikissa tapauksissa suurta merkitystä. Tietysti 70-luvulla kaupallisuus oli hieman eri asia kuin 80-luvulle tultaessa, se täytyy muistaa... kaikki nämä Zeppelinit ja Pink Floydit ja muut myivät ehkä jopa enemmän levyjä kuin sen ajan ei-niin-arvostettu musiikki, kuten musta/gay disco, mutta silti nämä rockbändit ovat säilyttäneet autenttisen asemansa, toisin kuin tämä discogenre.
 
Miettikäähän vaikka David Bowieta ja Bowien 70-luvun levyjä. Jokainen levy on täysin erilainen, uudistaa monella tavalla populaarimusiikin ajattelua ja on innovatiivista. Bowie oli ja on arvostettu singer/songwriter. Tulipa mieleen eräs juttu David Buckleyn kirjoittamasta David Bowie -elämänkerrasta. Melkein tekee mieli kirjoittaa se tähän. Elikkä, Buckley kirjoittaa Bowien läpimurrosta.
 
" 'Starman', toinen RCA-single, julkaistiin 28. huhtikuuta -72, joskaan se ei ehtinyt Top 40 -listalle ennen viikkoa joka päättyi 8. heinäkuuta. Bändi soitti kappaleen ITV:n ohjelmassa Lift Off lavalla, jonka taustalla oli valtavia kultaisia tähtiä sekä ohjelmassa Top of the Pops heinäkuun 5. päivänä -72.
 
Monet fanit ilmoittivat kääntymyksensä kaikkeen Bowieen liittyvään tapahtuneen tämän Top of the Pops -keikan perusteella. Paksulla meikkikerroksella kuorrutettuna, tukka värjättynä räikeän porkkananväriseksi ja raukea käsivarsi kiedottuna ihanasti Mick Ronsonin leveiden hartioiden ympärille Bowie synnytti pienen palan popin historiaa. Yksi tapahtuma muutti monien ihmisten elämän. Kukaan ei koskaan ollut nähnyt mitään vastaavaa, kuten kaksi Bowien ihailijaa muistelee: ' Kaikkein ikimuistoisin hetki tuona torstai-iltana oli se, kun David Bowie lauloi: "I had to phone someone so I picked on you ooh ooh", samalla kun hän ojensi etusormensa ja pyöritti sitä tavalla, jonka nykyään ilmaisisin sanalla camp. Oli aivan kuin Bowie olisi poiminut joukosta juuri minut... valitun... kokemus oli lähes uskonnollinen! ' "
 
Tästä sitaatista voi päätellä, että Bowie teki myös murrosta visuaalisesti. Uraauurtavaa Ziggy-levyä myös on kehuttu siitä, että se on tuonut rock'n'rollin puhetyylin ensimmäisiä kertoja musiikkiin... (eli amerikkalaisen slangisanaston) kuten sanat "cat", "jive", "blow our minds", "hey man", "wiped out" ja "chick"... Bowie korvaa sanan "car" sanalla "Cadillac", sanan "newsreader" sanalla "news guy".
 
Mitä tästä pienestä historiikista opimme. No ainakin sen, että jos haluat jäädä musiikin historiaan, älä matki muita, vaan käytä luovuuttasi ja keksi jotain omaa! :)
 
Tietääkö vaikka sävetäjä biisiä rustatessaan, että nyt tulee jotain todella merkittävää, kaunista tai kestävää. Tekeekö aika biisistä merkittävän?
 
David Bowie 70-luvulla kyllä.
 
Anteeksi kun meni teksti taas niin pitkäksi.

Yleisesti neroina - tai nerokkaina - pop- ja rockmusiikkipiireissä mielestäni pidetään eräänlaisia pioneereja, jotka luovat jotain uutta.
Sama kai pätee vähän kaikkialle, jossa nero -käsitettä on käytetty. Sekä taiteiden, että tieteiden parissa on kyse siitä, että onnistuu tekemään vanhoista aineksista jotain ainutlaatuista lisäämällä niihin jotain uutta, sikäli, kun mitään täysin originellia enää pystyy lisäämään.
 
Vähän vaikea tätä on selittää, mutta en pysty yhtäkään taiteilijaa sanomaan neroksi pelkästään sen perusteella mitä he ovat tehneet - vaan luulen, että minun kohdallani siihen pitäisi liittyä myös jotain muuta, vaikka hänen ajatusmaailmaan tutustuminen.

Anteeksi kun meni teksti taas niin pitkäksi.
 
ei tuollaisia kirjoituksia tarvitse anteeksi pyydellä.

Alkuperäisen Lynyrd Skynyrdin, Dire Straitsin parin ensimmäisen levyn ja Hellacoptersien tekeleiden joukosta löytyy kappaleita joiden rakenteet on mielestäni nerokkaita. Mutta minä olenkin minä.

Henkilökohtaisesti pidän neroina vain sellaisia taiteilijoita, jotka pystyvät teoksellaan vetoamaan kokijan/kuulijan/näkijän syvempiinkin tunteisiin, eivätkä vain miellyttämään sitä aistia jolla ko. teos on helpoin havaita. Olipa kyse sitten kuvateoksesta, kirjallisesta tuotteesta tai sävelteoksesta. Pelkkä esitystekninen tai teoreettinen ylivertaisuus ei riitä, eikä nerous etenkään taiteesta puhuttaessa voi olla mitenkään universaali käsite.

Voiko neroutta löytää muualtakin kuin biiseistä? Voiko esim. Alice Cooperia sanoa neroksi, kun uudisti rock-lavashown täydellisesti? Ennen Aliceahan suunnilleen seisottiin lavalla farkut jalassa ja soitettiin. Alice toi giljotiinit ja hirttoköydet sun muut teatraaliset efektit ja oli ensimmäinen jolla oli kunnon lavashow. Kissillä oli sitten tulennielentä ja tekoveret ja räjähdykset. Voiko tällaista sanoa neroudeksi?