Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Eli väsäilen tässä puoliakustista bassoa ja rupesin tänään tosissani miettimään, että pitäisköhän sinne runkoon ja kasiin ehkä kans silpasta jotain tököttiä.
Pohja ompi vaahteraa ja kansi ja runko kuusta.
 
Eli siis, onko sinne ylipäätään tapana laittaa jotain aineita, mikä lisäis sitä sointia esimerkiks tai jotain sinne päin??

Sellakka voisi olla hyvä. Lähinnä estämään kosteuden imeytymistä puuhun. Tuskin sillä muuta merkittävää vaikutusta on.
Marko

Öööh, tuota, onkos toi sellakka nimensä mukaisesti lakkaa vai mitä..? ;)

Öööh, tuota, onkos toi sellakka nimensä mukaisesti lakkaa vai mitä..? ;)
 
juu, se on naarashyönteisen eritettä, sitä vaan sivelet pintaan :)
http://en.wikipedia.org/wiki/Shellac

Pistäisin mietintämyssyyn vielä seuraavan huomioonotettavan (?) seikan - onko pelkoa , että jos molemmat puolet puusta pintakäsitellään kosteutta läpäisemättömällä materiaalilla ( lakka tms.) - puussa oleva kosteus tai siihen mahdollisesti jotain kautta imeytyvä sellainen , korkkaisi julkisivu- tai sisäpintapinnoitteen irti ?. Puuhan ei pääse kuivumaan minkään pinnan kautta jos käsittely on molemminpuolinen.
 
Jos materiaali on vaneria - liimapinnat viilujen välissä toimivat "sulkuina" mutta jos kyse on kokopuusta .... ??
 
Pitäisikö sisäpinnoitteen olla tällöin "hengittävämpää" kuin ulkopinnoitteen ?
 
Kokemusta minulla ei ole instrumenttien rakentamisesta eikä niiden pinnoittamisesta - jäänkin mielenkiinnolla odottelemaan kommentteja asiaan perehtyneiltä henkilöiltä ...???

Pitäisikö sisäpinnoitteen olla tällöin "hengittävämpää" kuin ulkopinnoitteen ?
 
Näin niinkuin puuvene-pohjalta miettien; juu, pitäisi.

En ole kyllä akustisissa juuri huomannut sisäpinnalla koskaan mitään. Tosin otanta on pieni.
Mutta yleisesti ottaen sanotaan, että kun jonkun puulevyn pinnoittaa, niin pitäis sisäpinnalle laittaa kanssa pinnoite, koska kun toinen puoli on auki, ja se reagoi ilmankosteuden vaihteluihin, niin puulevy elää. Kun molemmat puolet on pinnoitettu, niin puu pysyy suorana.
Toki soitinrakennuspuun pitäisi olla niin kuivaa, ettei tarvitse mistään kosteuden ulospääsemisestä murehtia.
Mutta muilla on tästä varmasti enemmän tietoa.

Tuolta "venepohjalta" lähdin itsekin asiaa pohdiskelemaan. Toisaalta on totta , että jos pinnoittaa vain toisen puolen - vapaa puoli pääsee ilmassa olevan kosteuden vuoksi "turpoamaan". Mitä lämpimämpi ilma - sitä suurempi ilman kosteusprosentti ( Näinhän se meni )
 
Soitinrakennuspuun pitäisi kyllä ehdottomasti olla tietysti ns. uunin käynyttä tavaraa. Puu kun tahtoo luovuttaa jopa kasvukosteuttaan hyvin niukasti pois. Riittääkö tällaisen kuivaamattoman puun sisällä oleva kosteus irrottamaan päälle vedetyn lakan - jos on vedetty molemmille puolille - sitä en osaa sanoa.
 
Tuota puun elämistä hillitsee tietysti myös oikeaoppinen puun soveltaminen työstettävässä kohteessa ( = syyt , muoto , paksuus , liimaus , rimotus , laji ... jne ) vaikka lakkaus olisikin vain toisella puolella. Jos soittimen muoto on "kahlittu" oikein , ilman kosteuden voimat eivät pitäisi pystyä muuttamaan sitä - eli "homma hallinnassa".
 
Ulkomailla tehdyissä akustisissa soittimissa , ei kaikissa tuo puun muodon kahlitseminen ole läheskään onnistunut. Tämä tulee ilmi juuri puun elämisenä.
 
Yksi syy on varmasti Suomen ilmasto. Suomen ilmaston kosteus kun ei ole stabiili - eikä verrattavissa tuotantomaiden ilmastoon. Maahantuoduissa akustisissa soittimissa tahtoo esiintyä melko paljon sointi- vire - ja muoto-ongelmia - erityisesti kaulan ja rungon liitoksessa. Tämä ongelma saattaa johtua myös soittimen valmistajan asintuntemattomuudesta - väärin tehty. ( Tiedän ainakin yhden merkin jonka maahantuojalla on todella paljon ongelmia tuotteensa kanssa.)
 
Vastaavasti - puun eläminen saadaan huomattavasti vähäisemmäksi jos pinnoite ( esim. lakkaus) on molemmilla puolilla puuta. Kosteudesta johtuvat puun "turpoamisen" voimat käsittelemättömältä puolelta saadaan eliminoitua eikä vääristymiä näinollen synny. Ongelmaksi saattaa kuitenkin tulla puun hengittämättömyys - rakennusalallahan painitaan tällaisten ongelmien kanssa.
 
Ehkä jonkulla on asiasta tarkempaa tietoa - soitinrakennus kun poikkeaa tavallisesta rakennusalasta melko lailla.
 
Tarkoituksenani oli vain tuoda keskusteluun myös toisesta suunnasta "fokusoitu" katsanto.

Ulkomailla tehdyissä akustisissa soittimissa , ei kaikissa tuo puun muodon kahlitseminen ole läheskään onnistunut. Tämä tulee ilmi juuri puun elämisenä.
 
Yksi syy on varmasti Suomen ilmasto. Suomen ilmaston kosteus kun ei ole stabiili - eikä verrattavissa tuotantomaiden ilmastoon. Maahantuoduissa akustisissa soittimissa tahtoo esiintyä melko paljon sointi- vire - ja muoto-ongelmia - erityisesti kaulan ja rungon liitoksessa. Tämä ongelma saattaa johtua myös soittimen valmistajan asintuntemattomuudesta - väärin tehty. ( Tiedän ainakin yhden merkin jonka maahantuojalla on todella paljon ongelmia tuotteensa kanssa.)
 
Tarkoituksenani oli vain tuoda keskusteluun myös toisesta suunnasta "fokusoitu" katsanto.
 
Törmäsin suuresti moiseen ongelmaan muinoin 80-luvulla, kun eräs taho, jolle tein hommia, tuotti Etelä-Amerikasta akustisia kitaroita, hankintahintakaan ei ollut halpa, saati tuotteitten (klassiset kitarat) suunniteltu myyntihinta.. Puut olivat ensiluokkaista ruusupuuta ja mahonkia, kuusikannella. Vaan olivat liian kosteita Suomen ilmastoon, ja ei tuosta selvitty ilman todella suuria ongelmia..
Niin ja alkuperäiseen aiheeseen, en itse ainakaan niit siäpuolia millään käsittelisi.. Usein jopa laitetaan "kosteuttaja" siihen kaikuaukkoon (soundhole) torjumaan äkillisiä talvikauden kuivan "keskuslämmitysilman" aiheuttamia häiriöitä.. Tosin on todettava, että vähäinen on kokemus/ammattitaito akustisista soittimista minulla..