Studiotyöskentely ›

Sanokaas nyt, ketä ne ovat?..
 
Eli häpeäkseni täytyy sanoa, että oma tuntemus on tällä kohtaa luvattoman huono. Kuka Suomalainen miksaaja on tehnyt juuri sen rumpumiksin, joka pisti sinut sanomaan "jumankauta, miten toi ton tekee..".
 
Varmasti on monia jotka ovat erikoistuneet jaska hommiin, toiset metallihommiin, toiset joka paikan höyliä jne.
 
Siis, mikä levy/biisi, kuka miksasi ja mikä siinä miksissä oli mahtavinta?

Mä en ole kovin usein nähnyt kaupoissa näitä "Rumpu"-miksauksia, yleensähän siel aina joku hoilottaa tai jotain. Hirveen häiritsevää.
 
Mistä niitä sais?

Mä en ole kovin usein nähnyt kaupoissa näitä "Rumpu"-miksauksia, yleensähän siel aina joku hoilottaa tai jotain. Hirveen häiritsevää.
 
Mistä niitä sais?
 
Virgil Donatin soololevyltä löytyy soolo joka biisistä:-O)
 
Kokonaisuus ennen kaikkea juu, mutta analysointikin on joskus mukavaa. Kyllä multa löytyy levyhyllystä monen monta biisiä, jotka tulee kuunneltua loppuun asti pää-asiassa esim. järjettömän hyvän snaresoundin takia. Se on sitä opettelua "joskus minäkin vielä tuollaiset soundit..." tyyliin.

Kyllä multa löytyy levyhyllystä monen monta biisiä, jotka tulee kuunneltua loppuun asti pää-asiassa esim. järjettömän hyvän snaresoundin takia. Se on sitä opettelua "joskus minäkin vielä tuollaiset soundit..." tyyliin.
 
Niin mäkin joskus luulin :-)
 
Sitten myöhemmin tajusin, että hyvä rumpusoundi tulee siirtämällä niitä muita soittimia sen tieltä pois, ja joka kerta siis aivan erilailla.
 
Yleensäkin on aika ongelmallista puhua jonkin tietyn soittimen soundinruuvaamisesta, kun miksauksessa parasta jälkeä saa ei lisäämällä vaan ottamalla pois - ottamalla aavistuksen pois kaikkea sellaista mikä on hyvän soundin tiellä, ottamalla basson ja kitarat rumpujen tieltä, kitarat basson ja laulun tieltä, kiipparit ihan kaiken muun tieltä...
 
Muutenhan soundit sais mielellään olla just niinkuin ne mikkeihin tulee. Se miltä ne sitten kuulostaa syntyy antamalla niille tilaa.
 
Sormiliitos, sanoi puutyönopettajani.

Kivi puhuu asiaa. Kaikkea vähemmän on yksittäisiä asioita enemmän. Koska meillä on tuon jälkeen yksittäisiä asioita enemmän, on meillä kuultavana sitten alkuperäistä runsaampi tuotos. Yksinkertaista: vähemmän on enemmän.
 
Miten tää liittyy taas kannujen miksaajaguruihin, sitä en tiedä.

Niin mäkin joskus luulin :-)
 
Sitten myöhemmin tajusin, että hyvä rumpusoundi tulee siirtämällä niitä muita soittimia sen tieltä pois, ja joka kerta siis aivan erilailla.
 
Yleensäkin on aika ongelmallista puhua jonkin tietyn soittimen soundinruuvaamisesta, kun miksauksessa parasta jälkeä saa ei lisäämällä vaan ottamalla pois - ottamalla aavistuksen pois kaikkea sellaista mikä on hyvän soundin tiellä, ottamalla basson ja kitarat rumpujen tieltä, kitarat basson ja laulun tieltä, kiipparit ihan kaiken muun tieltä...
 
Muutenhan soundit sais mielellään olla just niinkuin ne mikkeihin tulee. Se miltä ne sitten kuulostaa syntyy antamalla niille tilaa.
 
Sormiliitos, sanoi puutyönopettajani.
 
Tietenkin näin, mutta eikös se pannaus, EQ:tus ja muu tilan anto juuri ole kaksi hyvin olennaista asiaa siinä rumpujenkin miksauksessa. Ketkä ovat kerran tai useamman onnistuneet esim. juuri siinä kohtaa sydämen pysäyttävällä tatsilla ja vieläpä korvia hivelevin soundein? Ei kai me nyt sentään olla siinä kaikki yhtä hyviä?
 
En suostu uskomaan, etteikö Suomesta löydy muutamaa sellaista ääniteknikkoa, joiden luona monet mielellään purkittaisivat rummut.

Passe, ymmärrän sun pointin erittäin hyvin, moisia kun tuli fiilisteltyä pariin otteeseen.. ;o)
 
Jos nyt uskallan näinkin karusti sanoa, niin suomalaisilla äänitteillä ei vaan tule sitä fiilistä "juma miten mahtava snarasoundi!". Anssi Kelan levyillä tosin on semmosia tervetulleella tavalla massasta poikkeavia ratkaisuja. Ja Egotripin Unihiekkaa jytää just niinkun pitää. Ja Quintessencen tämä läpimurtolevyllä on jotain aika hauskaa. Ja Groove Convention nyt olis niin tiukkaa kun vain olla vois, olis soundit sitten mitä tahansa. Mutta mitään Porcupinea ei Suomesta löydy. Sad but true.
 
Rasmusta ei ehkä lasketa... :oP
 
Edit: On sitten ihan toinen juttu kenen luo rumpalit haluavat päästä purkittamaan, onhan niitä monta luottoveikkoa. Vaan eipä tule Porcupinea niiltäkään... :oP

Raipe on kurko, tietty.
 
Suomalaisista rumpusoundeista puheenollen huomaan monesti kuuntelevani radiosta ruttuun meneviä peltejä. Siis suomibändeillä. Jenkkivedoissa on monesti nätimmin laskeva yläkerta (Neve, anyone?) kun taas täällä tuntuu et monessa on sellanen 10k:n boosti jonka Orbani tai mikälie vetää ikävästi mutkalle. Omissakin tuotoksissa meluisa mutta ilmava rumpusoundi on aina muuttunu mössöks.
 
Tää jenkki/suomi yleistys on tietty toooooodella karkea mutta ehkä joku tietää mitä tarkoitan.

En suostu uskomaan, etteikö Suomesta löydy muutamaa sellaista ääniteknikkoa, joiden luona monet mielellään purkittaisivat rummut.
 
Siis puhutko nyt äänittäjistä vai miksaajista? Nämähän toki molemmat liittyvät oleellisesti lopputulokseen kyllä...
 

 
Edit: On sitten ihan toinen juttu kenen luo rumpalit haluavat päästä purkittamaan, onhan niitä monta luottoveikkoa. Vaan eipä tule Porcupinea niiltäkään... :oP
 
Mikä tää "Porcupine sitä ja tätä" nyt sitten taas on? Piti oikein googlata bändin sivut ja parin näytteen jälkeen olen sitä mieltä että miksaus ja rumpusaundit oli lähes yhtä keskinkertaista kuin itse musiikki... Noh, kullakin makunsa.
 
Niin, nimiä? Useita hyviä mun mielestäni kyllä löytyy. Itseään on tietty paha lähtee kehumaan (ja outtaamaan)... :P Mut kyllä mun tekele on tuolla Akin suomipoikkeuslistassa. (Sori!) :D Ja oikeastaan niitä kollegoitakin on vähän paha lähteä arvojärjestelemään, eli sori.

Suomalaisista rumpusoundeista puheenollen huomaan monesti kuuntelevani radiosta ruttuun meneviä peltejä. Siis suomibändeillä. Jenkkivedoissa on monesti nätimmin laskeva yläkerta (Neve, anyone?) kun taas täällä tuntuu et monessa on sellanen 10k:n boosti jonka Orbani tai mikälie vetää ikävästi mutkalle. Omissakin tuotoksissa meluisa mutta ilmava rumpusoundi on aina muuttunu mössöks.

 
...Toi onkin ihan vitun vaikeaa tehdä se jenkkityylisempi ratkaisu. Takas sorvin ääreen ja sillai... Ja siis tattis.

Tää jenkki/suomi yleistys on tietty toooooodella karkea mutta ehkä joku tietää mitä tarkoitan.
 
Mä tiedän. Yksi suuri ero Suomi vs. USA vertailussa on se miten pellit ja laulun yläpää on suhteessa toisiinsa. Moni ei edes tiedosta asiaa, miten tärkeä se on. Nautin juuri suuresti Audioslaven Be Yourself -biisistä missä sekä laulu että rummut kuulostavat todella mahtavilta. Rummut sen takia että basso antaa niille tilaa ja laulu siksi että pellit antaa tilaa. Joku pehmee brittiläinen EQ siellä on... ;) Melkein voisin vannoa että sen biisin miksaus on aloitettu laulusta.

Suomessa oli pitkään sellainen tyyli, että haitsu ja pellit piti sihistä pinnassa mikä vei voimaa kokonaissoundilta. Onneksi tätä ei enää pahemmin esiinny.
 
Mitä tulee rumpujen äänitykseen/miksaukseen niin eikös Tolkki ole vääntänyt aika komeat kannut Stratovariuksen levyille. Siinä on mun mielestä mies joka muutenkin on kova vääntämään hanikoita. Sääli, ettei tarjoa osaamistaan yleisemmin.

Äänittäjänä oli TT Oksala. Kyllähän Episode jytää hienosti.

Eipä oikeastaan sellaista ole tullut vastaan. Pitää mennä tuonne länsinaapuurin päin (ja vähän haudan toisellekin puolen) tai sitten n. 1000 km suoraan ja aavistuksen lounaaseen Suomesta etelään päin

Parhaat kotimaan kamaralla tehdyt rumpusoundit on oman näkemykseni mukaan Terveiden käsien Ääretön joulu -ep:llä ('82). Soundien puolesta sellaista napakkuutta ei vaan ole tullut vastaan sen jälkeen, ja etsitty kyllä on. Kunhan ehdin levyhyllyn ääreen tarkistan äänittäjän/miksaajan.

Mitä tulee rumpujen äänitykseen/miksaukseen niin eikös Tolkki ole vääntänyt aika komeat kannut Stratovariuksen levyille. Siinä on mun mielestä mies joka muutenkin on kova vääntämään hanikoita. Sääli, ettei tarjoa osaamistaan yleisemmin.
 
Mikko Karmila on miksannut kaikki Stratovariuksen levyt Visionsista eteenpäin. Viimeisin Tolkin tekemä miksaus, josta ainakaan mulla on mitään tietoa, on Twilightningin debyyttilevy Delirium Veil (äänittäjänä Anssi Kippo).
 
http://www.twilightning.net/clip/02AtTheForge.mp3
http://www.twilightning.net/clip/05ReturnToInnocence.mp3

Tosi harvoin tulee kuunneltua levyltä rumpusoundia ja yleensä nykymusassa toivon että rummut - varsinkin virppa ja bassarin napsu - olis vähän hiljempaa ja etäämmällä.
 
Nyt kun oikein yritän miettiä kotimaisia rumpusoundeja niin ekana tulee mieleen Hectorin sen Ake Make Pera ja Mä -biisin hassut tomisoundit jotka kuulostaa ihan siltä kun ne olis soitettu kärpäslätkillä : )

Jos nyt uskallan näinkin karusti sanoa, niin suomalaisilla äänitteillä ei vaan tule sitä fiilistä "juma miten mahtava snarasoundi!".
 
Itseäni kyllä miellyttää mm. zenkkareiden LTS:lla Ilu Herkmanin vääntämät soundit, sit kans Jyrki Tuovinen tekee perushyvää kauraa. Useammin vaan huomio kiinnittyy, jos joku ei toimi.

Jos nyt uskallan näinkin karusti sanoa, niin suomalaisilla äänitteillä ei vaan tule sitä fiilistä "juma miten mahtava snarasoundi!".

Hmmmm, jos tollanen tulee mieleen, niin miksauksessa on kyl jotain pahasti pielessä. Hyvästä miksauksesta pitäis lähinnä tulla mieleen, että kyllä on mahtavaa musaa!