Jospa BigPapa taas pysyis vaan housuissaan. Ei ole kyse todellakaan dissaamisesta, totesin vain että pidän vanhemmasta Cläpästä. Ja sitä paitsi eihän meikäläinen voi esittää, kuin ja vain oman mielipiteeni, vaikka tietämys jostain asioista olisi vähäinenkin. Ja jos en väärin muista niin kyse oli mielipiteestä.
Aivan totta! Tuo kyseinen levy on todella hyvä ja henk.koht. suosikkini, mutta tarkointinkin nyt Claptonia kitaristina ja etenkin solo-kitaristina. Mun mielestä Claptonin parhaat jutut KITARISTINA on Creamin ajoilta.
BTW todella järkevää pistää jonkun mielipiteen perään, että se ei ole totta. Siinä tapauksessa jokainen herra BP:n epäilemättä loistavasta ja ennen kaikkea oikeasta mielipiteestä poikkeavat ovat vääriä.
Anteeksi taas vaan, että uskalsin kirjoittaa jotain. Kirjoota ihan rauhassa, mutta Clapton on solo-kitaristina ollut aina hyvä.Tottakai jokainen saa olla sitä mieltä mitä haluaa.Olen vaan asiasta eri mieltä, jos sanotaan että 70-80-90-00 -lukujen Clapton ei ole hyvä.No enhän minä näistä mitään tiedä, kunhan kirjottelen.Kiitos ja anteeksi. Tottakai tämäkin on timangia http://www.youtube.com/watch?v=RXfXxDdtPMc http://www.youtube.com/watch?v=dRxNYa-ad5s ja milloinkas minä en olisi täällä Creamiakaan kehuskellut... Kitaroita pitää soittaa.Ne tykkää siitä. |
 harpist
29.08.2006 04:32:47 | |
|---|
" Soittaa tunteella - tarvittaessa vähemmän " ....... soittotaitoa sekin. |
 ariari
01.09.2006 17:23:11 | |
|---|
|
 Wahi
01.09.2006 17:40:28 | |
|---|
Tulin vaan mieleen, kun parhaillaan kuuntelen Riding With The Kingiä, että mitä mieltä porukka on? Mielestäni yksi Claptonin parhaimpia. 2 bluesmestaria samalla kiekolla, huhhuh!! Ja Claptonilla on loistava kitarasoundi (kuten Kingilläkin), eikä sitä nykyistä yli-middleistä stadion soundia. Shine on You crazy Diamond. |
 LamaAjanElvis
03.09.2006 19:49:10 | |
|---|
Tänään Yle Teemalla. 00:45 Rockin klassikkolevyt: Cream
Disraeli Gears (1967) oli supertrion (Eric Clapton, Jack Bruce, Ginger Baker) toinen LP, jota ryydittivät mm. klassikot "Sunshine of My Love" ja "Strange Brew". Dokumentissa tekijät kertovat levynteosta. Olipa kerran karvainen Norjalaisbändi vuonoilta. Ne soitti 5 oktaavia alavireessä ja kuulosti ihan huonoilta. Sormet lähtee soundista. |
 Artist
03.09.2006 21:52:17 (muokattu 03.09.2006 21:53:57) | |
|---|
Tulin vaan mieleen, kun parhaillaan kuuntelen Riding With The Kingiä, että mitä mieltä porukka on? Mielestäni yksi Claptonin parhaimpia. 2 bluesmestaria samalla kiekolla, huhhuh!! Ja Claptonilla on loistava kitarasoundi (kuten Kingilläkin), eikä sitä nykyistä yli-middleistä stadion soundia.
Siis aivan käsittämättömän tylsä levy omasta mielestäni. Ostin joskus kun se ilmestyi, kun olin silloin vasta alkanut blues-musiikkia kuuntelemaan ja ajattelin, että toihan ois kova kun siinä on kaksi oikein nimisoittajaa. Mutta vähän väärässä olin. Mikäs siinä, jos diggaa, mutta meikäläisen mieleen ihan liian tasapaksua ja siloiteltua, ja vaikka meno oli välillä aika letkeääkin, ei levy puhutellut minua millään tapaa.
Myin joko viime syksynä tai talvena omani pois. "Cos I'm the king of bongo, baby, I'm the king of bongo bong" |
 Ossi
06.09.2006 00:24:10 | |
|---|
Tulin vaan mieleen, kun parhaillaan kuuntelen Riding With The Kingiä, että mitä mieltä porukka on? Mielestäni yksi Claptonin parhaimpia. 2 bluesmestaria samalla kiekolla, huhhuh!! Ja Claptonilla on loistava kitarasoundi (kuten Kingilläkin), eikä sitä nykyistä yli-middleistä stadion soundia.
Vaikka blues on aina ollut mun omin juttu, ei blues levyltä kuultuna enää monestikaan jostain syystä oikein sykähdytä. Em. huolimatta tätä levyä tulee kuunneltua tuon tuostakin. Tiedä sitten olisiko mun mielestä tavallista svengaavamman ja notkeamman meiningin takana paljon muutakin puuhannut rytmiryhmä vai mikä? Ja jos sillä nyt on merkitystä, niin tällä platalla on minusta tosi hyvä soundit. Lift your other foot up
And fall on your ass
Get back up
Put your teeth in a glass
Aint ever been nothin quite like this
Its a magical thing called the wilbury twist |
 Veikko
06.09.2006 16:22:27 (muokattu 06.09.2006 16:22:40) | |
|---|
Samoilla linjoilla olen Ossin kanssa. Muuta en osaa ky. levystä sanoa tällä hetkellä, paitsi sen että pidän siitä ja tulen sen soidessa hyvälle tuulelle. Suurempi analyseeraaminen kuulunee fiksuimmille ihmisille. Minä vaan tykkään tai sitten en.
...I stepped out of Mississippi when I was ten years old
With a suit cut sharp as a razor and a heart made of gold.
I had a guitar hanging just about waist high
And I'm gonna play this thing until the day I die.... "Herra on minun paimeneni - Mister is my cowboy!" -Jukka Emil Vanaja |
 Mika Antero
13.09.2006 19:19:42 (muokattu 13.09.2006 19:20:40) | |
|---|
Jokohan tämä uutinen on ollut esillä miten monta kertaa: http://elisa.net/uutiset/viihde/22698.shtml Eli Clapton tekee toivottavasti sitä, jossa hän on minun mielestäni kaikkein parhaimmillaan. Clapton ja JJ Cale kimppalevyllä
Julkaistu: 13.09.2006
Rock-bluesin kahden legenda britti Eric Claptonin ja jenkki JJ Calen eka yhteinen albumi The Road to Escondido tulee kauppoihin marraskuussa kovien odotusten saattelemana.
JJ Cale on ollut yksi Claptonin suurista esikuvista, jos unohdetaan perinteiset blues-hemmot, kuten Muddy Waters, John Lee Hooker, Muddy Waters, Willie Dixon, Robert Johnson.
Claptonin varsinainen "JJ Cale-kausi" käynnistyi 70-luvun alussa, kun "Slowhand" kierrätti biisin After midnight. Sitten tuli Cocaine ja puolenkymmentä muuta JJ Calen yhteydestä tuttua biisiä.
Unelma yhteisestä albumista alkoi roihuta 2004, kun kumppanukset musisoivat Claptonin ideoimassa Crossroads Guitar Festival -tapahtumassa USA:ssa. |
 velsa
17.09.2006 21:13:35 | |
|---|
Mut onks oikeestaan ykskään valkoinen blues kitaristi saanut samallaista tunnetta soittoonsa kuin kuin Esim. Albert King, BB King tai vaik Muddy Waters?
On toki.......Kake Randelin!!!!!! Kauas on pitkä matka........ |
Veikko
17.09.2006 22:04:16 (muokattu 17.09.2006 22:04:57) | |
|---|
Koko tämä vastakkain ajattelumalli, johon aina välillä törmää eli "mustat soittaa bluesia vs. valkoiset eivät" osaa on muuten maailman tylsin. Ja ihan turha.
Jos osaa niin osaa "Herra on minun paimeneni - Mister is my cowboy!" -Jukka Emil Vanaja |
 texjazz
17.09.2006 22:11:44 | |
|---|
Jossain Mojossa Cläpä tunnustaa arvostavansa nykykitaristeista Robert Crayta eniten. Tällä on kuulemma eniten voimaa sormissaan; Erkki ei enää pysty pääsemään samaan. Karl Marx: "All I know is I'm not a Marxist." |
 Turder
18.09.2006 15:24:51 | |
|---|
Jossain Mojossa Cläpä tunnustaa arvostavansa nykykitaristeista Robert Crayta eniten. Tällä on kuulemma eniten voimaa sormissaan; Erkki ei enää pysty pääsemään samaan.
Vähän samoilla linjoilla olen. Laulusuoritukset ovat olleet ehkäpä Ericin parasta antia viime vuosina. Samalla myös suuret "kitarasankarimaiset" hitit ovat jääneet pois. Myös akustinen kitara on yhä enemmän mukana. Mitäpä sitä jauhaa samanlaista settiä vuosikymmeniä? Ihmiset muuttuu, musiikki muuttuu. Go Slowhand! |
Wahi
18.09.2006 16:29:11 | |
|---|
Itsekin tykkään eniten akustisista jutuista "nyky-Claptonissa". Se signature strato pilaa hommat, midboost on ihan yäk. Ihan liikaa middleä Cläbän nykysoundissa.
Ymmärrän hyvin että Clapton arvostaa Crayta. Itsekin tykkään kovasti, se soittotatsi on mahtava. Soitossa on dynamiikka. Samoin soundi on loistava. "To be rock and not to roll" |
 BigPapa
18.09.2006 17:49:36 | |
|---|
Itsekin tykkään eniten akustisista jutuista "nyky-Claptonissa". Se signature strato pilaa hommat, midboost on ihan yäk. Ihan liikaa middleä Cläbän nykysoundissa.
Ymmärrän hyvin että Clapton arvostaa Crayta. Itsekin tykkään kovasti, se soittotatsi on mahtava. Soitossa on dynamiikka. Samoin soundi on loistava.
Ei se midboosti mitään pilaa, mun mielestä. Hyvä meininki. Kitaroita pitää soittaa.Ne tykkää siitä. |
BlueNote
18.09.2006 18:04:45 (muokattu 18.09.2006 18:28:09) | |
|---|
cläpän vuosikymmenet:
'60s-clapton is GOD
'70s-eka puolisko jees (kokkelit astu kuvioihin)
'80s-ihan p..seestä
'90s-jotain hyvääki
'00s-nojoo, elossa vielä... (nähty oikein livenä asti, meni kyl vähän viihteen puolelle ne biisivalinnat..muuten ok)
'10s-bluusia enemmän toivottavasti?! |
BigPapa
18.09.2006 18:05:46 (muokattu 18.09.2006 18:08:11) | |
|---|
cläpän vuosikymmenet:
'60s-clapton is GOD
'70s-eka puolisko jees (kokkelit astu kuvioihin)
'80s-ihan p..seestä
'90s-jotain hyvääki
'00s-nojoo, elossa?!
Onneks toi on vaan sun mielipitees. Onhan siellä kaikkee sekalaista ja ehkä sekavaakin, silti siellä on aina blues mukana. Kitaroita pitää soittaa.Ne tykkää siitä. |
BlueNote
18.09.2006 18:09:06 | |
|---|
Onneks toi on vaan sun mielipitees. Onhan siellä kaikkee sekalaista ja ehkä sekavaakin, silti siellä on aina blues mukana.
kyllä näin on sano... |
BigPapa
18.09.2006 18:10:18 | |
|---|
kyllä näin on sano...
No niin no, joo on kai, vissiin tai jotenki sillai....mun mielestä...ihan sillee... Kitaroita pitää soittaa.Ne tykkää siitä. |
 bluesfin
19.09.2006 00:11:57 (muokattu 19.09.2006 00:12:32) | |
|---|
Mut onks oikeestaan ykskään valkoinen blues kitaristi saanut samallaista tunnetta soittoonsa kuin kuin Esim. Albert King, BB King tai vaik Muddy Waters?
Jimmie Vaughan
Anson Funderburgh
Ronnie Earl
Bob Margolin "I don't belive in facts." |
