Minusta myös WhoDoWe on hyvä levy, vaikka ei samanlaisen klassikon asemaan olekaan noussut kuin kolme sitä edeltävää albumia. Soitto ja laulu kulkee kuitenkin komeasti ja biistkin ovat hyviä. Ei siis oikeastaan mitään vikaa. Bluesahtava Place in line on suosikkibiisini. Olikohan se Rat bat bluessa kun Lord vetää mahottoman tilulilusoolon. Mary Longin intro/riffi on muuten jokseenkin sama kuin I shot the sheriffissä. Onhan tuota bluesskaalaa tosin käytetty ehkä joissain muissakin biiseissä, niin aiemmin kuin myöhemminkin... WhoDoWen remasteri on malliesimerkki siitä miten tarpeetonta kamaa ns. bonuksiksi liian usein valitaan. Painted horse on ainoa lisäbiisi jolla on jotain arvoa, mutta kun sekin on aiemmin tuttu ainakin Power houselta. |