Tanssimusiikki ›

tännekin suuntaan

Joku talu edes joskus

Soitetaan keikka ilman suunnitelmia. ???

Tämä soittaminen rutiinilla. Tsekkasin juuri videoita J. Wintter eri aikakausilta., G. Moore Thin Lizzyssä, Eric Clapton eri kokoonpanoissa, Jeff Lynne vieralemassa siellä sun täällä jne.... Pointti on se että kun on kykyjä ja kokemusta , liki kaikki lähtee liki laakista. Lapuista nopee tsekkaus sointu ynm. kierrosta ja muisti toimii. Sitten ripaus luovaa hulluutta, treeniä ja keikalle. No eihän se ihan näin nopeasti toimi mutta se kokemus ja soittajien keskinäinen ajatustenlukutaito on aika kova juttu.

Tanssimusa-alalla tuntuu usein kuulevan termin rutiini. Mistä teidän mielestänne muodostuu ns. tanssimuusikon rutiini. Minä olen saanut siitä vähän sellaisen käsityksen että ns. rutiinilla ei ole mitään tekemistä soittoteknisten asioiden kanssa vaan sillä olisi tekemistä sen kanssa mitenkä klaaraa ns. esiintymisen (biisit tuttuja jne..).
 
Pystyt vetämään meneillään olevan biisin hatusta eri sävellajista mistä olet tottunut samalla kun toisella jalalla työnnät rumpalin eteenpäin liikkuvan bassarin takaisin, hätistelet sinua kiertelevät paarmat kauemmaksi, laulat taustoja, pidät vasta-auringossa silmiä kiinni ja laskeskelet mielessäsi keikkapalkkion käteenjäävää osuutta samalla kun kitarahihna on irronnut ja joudut kannattelemaan soitinta epäergonomisessa asennossa.

Pystyt vetämään meneillään olevan biisin hatusta eri sävellajista mistä olet tottunut samalla kun toisella jalalla työnnät rumpalin eteenpäin liikkuvan bassarin takaisin, hätistelet sinua kiertelevät paarmat kauemmaksi, laulat taustoja, pidät vasta-auringossa silmiä kiinni ja laskeskelet mielessäsi keikkapalkkion käteenjäävää osuutta samalla kun kitarahihna on irronnut ja joudut kannattelemaan soitinta epäergonomisessa asennossa.
 
Toi oli aika osuvasti ilmaistu. Kaikkea sattuu ja tapahtuu keikalla. Biisi kuitenkaan ei katkea.

Mikähän saatana siinä on, että aina jännittää ja tressaa. Tänään on vasta lavan kasaaminen ja soundchekki, mutta silti on vatta kuralla. Koska se rutiini alkaa auttamaan siihen? Saattaa vaikuttaa sekin, että kiipparistista ja basistista ei oo vielä kuulunu mitään. Toinen oli new yorkissa ja toinen shanghaissa, lentäviä työläisiä kun ovat.
 
Menenpä rauhoitellakseni ostamaan vaikka lisää plekuja ja kitaraletkuja...
 
hyy...

Mikähän saatana siinä on, että aina jännittää ja tressaa. Tänään on vasta lavan kasaaminen ja soundchekki, mutta silti on vatta kuralla. Koska se rutiini alkaa auttamaan siihen? Saattaa vaikuttaa sekin, että kiipparistista ja basistista ei oo vielä kuulunu mitään. Toinen oli new yorkissa ja toinen shanghaissa, lentäviä työläisiä kun ovat.
 
Menenpä rauhoitellakseni ostamaan vaikka lisää plekuja ja kitaraletkuja...
 
hyy...
 
Minä olen päättänyt etten stressaa enää mistään mikä liittyy soittohommiin. Antaa muiden ottaa "pulttia".

Minä olen päättänyt etten stressaa enää mistään mikä liittyy soittohommiin. Antaa muiden ottaa "pulttia".
 
Mulla stressit laukeaa kun pääsee vapaalle ja aloittaa keikkavalmistelut.

Minä olen päättänyt etten stressaa enää mistään mikä liittyy soittohommiin. Antaa muiden ottaa "pulttia".
 
Sama täällä.

Rutiinina voisi ehkä pitää ens lauantain keikkaa! On naissolisti laulamassa ja kaikki sen pahvit on monistettu suoraan toivelaulukirjoista ja ne on hienosti "aakkosjärjestyksessä kansiossa"! Tuttuja sävellajeja: Cm, dm, em, am jne... Mutta laulaja (taiteilija) haluaa että kaikki biisit soitetaan tosta vaan ja ihan hatusta "hänelle sopivista" sävellajeista! Kosketinhemmo laskee taskulaskimella miten paljon taikanapilla mennään ja mihinkin suuntaan...mutta bassolla mennään siitä keskeltä vaan!
 
Tuollaisiin en enää lähde!
Tarpeeksi olen "raiskannut" hienoa suomalaista iskelmä- ja tanssimusiikkia, pysyn mieluumin kotona ja bändin kanssa mennään silloin tällöin jos kysytään.
Musiikissa riittää niin paljon muutenkin tekemistä kuin pelkät keikat..

Minä olen päättänyt etten stressaa enää mistään mikä liittyy soittohommiin. Antaa muiden ottaa "pulttia".
 
Kuin myös.

Mikähän saatana siinä on, että aina jännittää ja tressaa. Tänään on vasta lavan kasaaminen ja soundchekki, mutta silti on vatta kuralla. Koska se rutiini alkaa auttamaan siihen? Saattaa vaikuttaa sekin, että kiipparistista ja basistista ei oo vielä kuulunu mitään. Toinen oli new yorkissa ja toinen shanghaissa, lentäviä työläisiä kun ovat.
 
Menenpä rauhoitellakseni ostamaan vaikka lisää plekuja ja kitaraletkuja...
 
hyy...
 
Tietty jännitys on/voi olla hyväksi, mutta tressaaminen on jo vähän liikaa. Ehkäpä se siitä rahoittuu ajan kanssa. Itellä on ollu pahimpia, kun tartti joskus itekseen esittää jotain, ilman tuttua riviä ja sen tukea. Ja tietty tuttujen hautajaiset ja kirkkoesiintymiset, ne menee liikaa tunnepuolelle.
 
Muuten se on vaan, että katellaan..

Tuollaisiin en enää lähde!
Tarpeeksi olen "raiskannut" hienoa suomalaista iskelmä- ja tanssimusiikkia, pysyn mieluumin kotona ja bändin kanssa mennään silloin tällöin jos kysytään.
Musiikissa riittää niin paljon muutenkin tekemistä kuin pelkät keikat..
 
Pelkkää asiaa. Jos solisti odottaa bändiltä paljon pitää myös bändin voida odottaa solistilta paljon, tässä tapauksessa kunnon nuotit.
 
Järkevintä tanssikeikkapiireissä on aina antaa tuuraajalle etukäteen viikkoa paria ennen nuotit+cd keskeisimmästä materiaalista (esim. jopa pdf:nä nettiin/email). Tämän jälkeen jokainen tuuraaja tajuaa että häneltä myös odotetaan osaavan soittaa biisit HYVIN. Ja jos tämän jälkeen kuitenkaan biisit ei lähde keikalla niin voi katsoa vain peiliin.
 
..mutta takaisin todellisuuteen, näinhän ei toimi kuin ehkä pari prosenttia maamme solisteista/bändeistä, valitettavasti. Ammattipiireissä vähän enemmän..

Pystyt vetämään meneillään olevan biisin hatusta eri sävellajista mistä olet tottunut samalla kun toisella jalalla työnnät rumpalin eteenpäin liikkuvan bassarin takaisin, hätistelet sinua kiertelevät paarmat kauemmaksi, laulat taustoja, pidät vasta-auringossa silmiä kiinni ja laskeskelet mielessäsi keikkapalkkion käteenjäävää osuutta samalla kun kitarahihna on irronnut ja joudut kannattelemaan soitinta epäergonomisessa asennossa.
 
Ei tuo oo mun mielestä rutiinia vaan ammattitaitoa...
 
Rutiinina käsittäisin ennemmin sen, että joka heppu tietää omat hommat oltiin soittamassa tai ei ja ne hommat hoidetaan. Rutiinia on myös se, että vedetään keikka kunnialla läpi, vaikkei nappaiskaan.

Minä olen päättänyt etten stressaa enää mistään mikä liittyy soittohommiin. Antaa muiden ottaa "pulttia".
 
Ihan totta toikin, välillä vaan joutuu ottamaan pulttia, mutta ei soittohommista, vaan kaikista sen lieveilmiöistä.

Ihan totta toikin, välillä vaan joutuu ottamaan pulttia, mutta ei soittohommista, vaan kaikista sen lieveilmiöistä.
Tän allekirjoitan koska tahansa...

Mikähän saatana siinä on, että aina jännittää ja tressaa....
 
Kokolailla sama täällä, mutta sen asian kanssa on vaan elettävä.

Tän allekirjoitan koska tahansa...
 
Odotan vieläkin sitä allekirjoitusta.