Lyriikka ›

Salo ei esitä kirjassaan mitään "oppia" vaan korostaa esittelevänsä ennemminkin työvälineitä joita voi joko käyttää tai olla käyttämättä - tapauskohtaisesti. Hän myös painottaa, että oma tyyli ja ääni on kaiken A ja O. Jos luet kirjan, huomaat kyllä että kommenttisi ei oikeastaan osu siihen millään tavalla. Salo ei ole ahdasmielinen eikä esitä jotain vaatimuksia tai kriteerejä, vaikka muun muassa omia tekstejään käyttääkin esimerkkinä. Kannattaa lukaista ennen kuin hutkaisee :)
 
Hyvä, mikäli on näin. Silti epäilen, että vaikka kuinka korostaisi esittelevänsä enemmänkin työvälineitä, niistä työvälineistä näkyy väkisinkin kirjoittajan - siis Heikki Salon - kädenjälki. Ja sitä myötä kirja tukee enemmän Salo-maisten lyyrikoiden kirjoituksen oppimista jättäen taas Yrjänä-mäisten lyyrikoiden tuosta saaman hyödyn vähäisemmäksi. Sama tilanne olisi varmasti toisinkin päin; Yrjänä-koulukunnan edustajan kirjoittamasta kirjasta tuskin olisi Salo-koulukunnan edustajille niinkään suurta apua.
 
Aion kyllä lukea kirjan, enkä halua sitä mitenkään tuomita. Haluan vaan hieman kyseenalaistaa, onko kirjasta loppupelissä kaikille mitenkään sen suurempaa annettavaa, vai sisältääkö se enemmänkin itsestäänselvyyksiä.
 
Löytyypä kirjasta myös alaluku "Sinun ei ole pakko riimittää". Mikään riimittämisen oppikirja opus ei siis missään nimessä ole, vaikka siellä perustiedot riimeistä esitetäänkin.
 
Jepsis, hyvä, että on näin. Tuo verkkoversio-kirja, joka tässä ketjussa jo mainittiinkin, oli taas lähempänä linjaa: jos et riimitä, tekstisi ei ole laululyriikkaa. Ehkä huonot kokemukseni tuosta teoksesta ovat saaneet minut suhtautumaan varauksin kaikkeen lyriikan oppikirjoihin. Niistä tulee mieleen vähän, kuin kirja, jossa kerrotaan, miten kirjoitetaan hyvä kirja. :)
 
Loppuun voisin mainita, että arvostan Heikki Saloa kyllä tekstittäjänä, vaikka hän sen "toisen koulukunnan" edustaja onkin.

..tulee mieleen vähän, kuin kirja, jossa kerrotaan, miten kirjoitetaan hyvä kirja. :)
 
Loppuun voisin mainita, että arvostan Heikki Saloa kyllä tekstittäjänä, vaikka hän sen "toisen koulukunnan" edustaja onkin.
 
Musta Salo ei oikeastaan kuuluu siihen koulukuntaan johon hänet olet laittamassa. Siihen kuuluu pikemmin Juha Vainio tai Vexi salmi, jotka täysillä riimeillä leikkivät. Salo kumminkin viljelee jossain määrin hieman vapaampaakin mittaan.
 
Lisäksi Yrjänän lyriikka on monasti varsin rakenteellista sillä hän on paljolti nähnyt vaivaa painojen ja tavutusten suhteen, joskin muutakin hältä löytynee.
 
Suurin ero Salon ja Yrjänän kirjoittamisessa lienee kuitenkin symboliikan käyttö. Yrjänä "symboloi" silloin kun Salo käyttäisi mielikuvakonetta.
 
Tämä taas on jo enempi tyylillinen asia kuin tekninen. Salo painottaa oppinsa kirjassa enimmäkseen kaikkeen muuhun kuin riimittelyyn. Eli hän käy läpi perusdramaturgiset nyrkkisäännöt ja riimeistä on verrattain vähän.
 
Kirjassa on 255 sivua, joista 31 sivua käsittelee riimiä.
 
Tottakai hän voi tehdä kirjan vain omasta näkökulmastaan, mutta miten hänen se olisi pitänyt sinusta kirjoittaa? Ajattelematta? Kieltäen omat näkemyksensä? Muuntautuen ensin robotiksi joka kopioi ennalta kirjoitettua tutkimusaineistoa, jättäen oman oppineisuutensa hyödyntämättä ja kirjoittamalla vaikka joidenkin muiden ajatuksia?
 
Käsittäkseni tällaista perusteosta, joka oikeasti käsittelee laulunkirjoittamista "pyöreästi" ei ole vielä koskaan kirjoitettu suomeksi ja jo siihenkin taustaan katsoen kirja ansaitsee Junnuvainiopalkinnon suomalaisen laululyriikan edistämisestä.
 
Kirjan alussa Heikki kiittelee Juicea nojatuolikommenteista ja mustasta kahvista, Jukka Virtasta sohvapuhelusta ja Jarkko Martikaista kommenteista, ehdotuksista ja hienoista kuvista.
 
Se jätti minuun sellaisen käsityksen että kaikki näkemykset eivät ehkä kuitenkaan ole aivan Heikin omasta päästä nykäistyjä, vaan kirja on jonkinverran jalostunut siitä mitä Heikki on omin voimin saanut aikaan ja vieläpä jossain määrin saanut ammattikuntamme hyväksynnän jo ennen julkaisua.
 
Ainahan sitä voi toki kitistä että tästä nyt puuttuu Liekki yhtyeen Jannen näkemys asiaan, mutta toivottavaa olisi että Janne kirjoittaisi omista näkemyksistään joskus oman kirjansa, sillä tätä aihetta on tutkittu ja käsitelty edelleen vielä ihan liian vähän.. Itse voisin puolestani kirjoittaa opuksen laulutekstien vaihtoehtodramaturgiasta ;)

Musta Salo ei oikeastaan kuuluu siihen koulukuntaan johon hänet olet laittamassa. Siihen kuuluu pikemmin Juha Vainio tai Vexi salmi, jotka täysillä riimeillä leikkivät. Salo kumminkin viljelee jossain määrin hieman vapaampaakin mittaan.
 
Lisäksi Yrjänän lyriikka on monasti varsin rakenteellista sillä hän on paljolti nähnyt vaivaa painojen ja tavutusten suhteen, joskin muutakin hältä löytynee.
 
Suurin ero Salon ja Yrjänän kirjoittamisessa lienee kuitenkin symboliikan käyttö. Yrjänä "symboloi" silloin kun Salo käyttäisi mielikuvakonetta.
 
Öö, kyllä. Pitää paikkaansa. Salolla on vapaata mittaa kyllä paljonkin, mieleen tulevat ainakin nyt heti ensiyrittämältä Lelukaupan häät ja Lapsuuden sankarille. Siinä suhteessa olet oikeassa, olen ehkä turhan paljon korostanut riimittelyä tässä yhteydessä. Tuo symboliikka-puoli on se, mikä Salolla on perinteisemmin hoidettu. Osittain sorruin tässä yleistämiseen, yhdistin virheellisesti perinteisemmän symboliikan ja perinteisen lyriikankirjoittamiskeinon, eli riimittelyn.
 
Tämä taas on jo enempi tyylillinen asia kuin tekninen. Salo painottaa oppinsa kirjassa enimmäkseen kaikkeen muuhun kuin riimittelyyn. Eli hän käy läpi perusdramaturgiset nyrkkisäännöt ja riimeistä on verrattain vähän.
 
Kirjassa on 255 sivua, joista 31 sivua käsittelee riimiä.
 
Erittäin hyvä homma, jos kerran näin on.
 
Tottakai hän voi tehdä kirjan vain omasta näkökulmastaan, mutta miten hänen se olisi pitänyt sinusta kirjoittaa? Ajattelematta? Kieltäen omat näkemyksensä? Muuntautuen ensin robotiksi joka kopioi ennalta kirjoitettua tutkimusaineistoa, jättäen oman oppineisuutensa hyödyntämättä ja kirjoittamalla vaikka joidenkin muiden ajatuksia?
 
Ei. Hän on kirjoittanut kirjan juuri niin, kuin se pitäisikin kirjoittaa. Pointtini oli lähinnä siinä, että mielestäni lyriikankirjoittamiskirjojen kirjoittaminen on aina vähän kyseenalaista, koska niistä välittyy kuitenkin aina kirjoittajan oma näkemys, haluttiin tai ei. Eli halusin kyseenalaistaa, voiko aiheesta loppupelissä edes kirjoittaa oikeasti pätevää teosta. Jos pystyy, niin hyvä. Ja Heikki Salon uskonkin olevan sellainen, joka tuohon pystyy, jos ylipäätään joku pystyy.
 
Käsittäkseni tällaista perusteosta, joka oikeasti käsittelee laulunkirjoittamista "pyöreästi" ei ole vielä koskaan kirjoitettu suomeksi ja jo siihenkin taustaan katsoen kirja ansaitsee Junnuvainiopalkinnon suomalaisen laululyriikan edistämisestä.
 
Heikki Salolla on jo yksi JV-palkinto. Käsittääkseni sitä ei anneta toista kertaa. Toki tuo kirja voisi antaa sille aihetta.
 
Kirjan alussa Heikki kiittelee Juicea nojatuolikommenteista ja mustasta kahvista, Jukka Virtasta sohvapuhelusta ja Jarkko Martikaista kommenteista, ehdotuksista ja hienoista kuvista.
 
Hieno homma, kirja alkaa vaikuttaa entistä kiinnostavammalta. Pakko ottaa osittain kritiikkiäni takaisin.
 
Se jätti minuun sellaisen käsityksen että kaikki näkemykset eivät ehkä kuitenkaan ole aivan Heikin omasta päästä nykäistyjä, vaan kirja on jonkinverran jalostunut siitä mitä Heikki on omin voimin saanut aikaan ja vieläpä jossain määrin saanut ammattikuntamme hyväksynnän jo ennen julkaisua.
 
Hyvältä kuulostaa.
 
Ainahan sitä voi toki kitistä että tästä nyt puuttuu Liekki yhtyeen Jannen näkemys asiaan, mutta toivottavaa olisi että Janne kirjoittaisi omista näkemyksistään joskus oman kirjansa, sillä tätä aihetta on tutkittu ja käsitelty edelleen vielä ihan liian vähän.. Itse voisin puolestani kirjoittaa opuksen laulutekstien vaihtoehtodramaturgiasta ;)
 
Heh. :)
 
Pakko ottaa tosiaan osittain omia sanoja takaisin, oma kriittinen suhtautumiseni lyriikkaopuksiin juontaa juurensa tuohon tässäkin ketjussa mainittuun verkkolevityksessä olevaan versioon, jonka mukaan minä olisin, tai vaikkapa A.W.Yrjänä olisi huono tekstittäjä, jonka tekstejä ei voisi edes lyriikaksi kutsua. Noh, minä saatan ollakin, ei siinä mitään. :) Tuossa teoksessa vaan otti päähän sen kriittisyys ja teennäisten rajojen vetäminen. Toki siinäkin oli hyviä vinkkejä nimenomaan riimittelijöille, mutta muuten kyseinen teos alkoi lähinnä v*tuttaa.
 
Kiitokset sinulle valaisevasta selvityksestä Salon kirjan suhteen. Taidan itsekin ostaa teoksen, koska sen sisältö tuntuu hetki hetkeltä houkuttelevammalta.

Nyt kun kirjan lukemisesta on jo kulunut jonkin verran aikaa, on mieltäni jäänyt vaivaamaan se, että Salo käyttää erittäin paljon omia tekstejään esimerkkeinä. No, asia tulee kyllä selvitettyä niilläkin esimerkeillä, vaikkakin osa niistä oli aika tuntemattomia minulle.
 
Olisi ollut kiva, jos Salo olisi analysoinut esim. Yrjänää tai Anssi Kelan tarinankerrontabiisejä. Ovathan nämä paljon myyneitä artisteja ja erityisesti lyriikkojen ansiosta.
 
No joo.. Toisaalta oman tekstin kiemurat tuntee varmasti melkolailla paremmin kuin jonkun toisen tekeleen ja sitten olisi vielä ollut vaara että hän tulkitsisi jonkun toisessa kappaleessa toisen sanoittajan tekemän ratkaisun "väärin".