Media ja viihde ›

Haulla etsin enkä löytänyt vastaavaa threadia.
 
Mitäs mieltä ootte tästä kuvasta? Mielestäni aika hyvin saatu purkkiin sodan kauhut ja raivo.
 
Mun lempikohtaus on se kun yks sotilas sekoaa kun on kiven takana piilossa ja yhtäkkiä lähtee japsien kk-tykityksestä piittaamatta lähemmäks heittämää kranaatin. Mielipiteitä, mitä tahansa, kertokaa :)
 
EDIT: eli kyseessä Guadalcanalin taistelu toisessa maailmansodassa

Muuten jees, mut vähän omituista, että ne sotilaat on kaikki jotain suuria runoilijoita. Esim. Platoon on jo vähän realistisempi, koska ne sotilaat on normaaleja billusta ja surffauksesta jauhavia idiootteja.
 
Nick Nolte toimii...

Muuten jees, mut vähän omituista, että ne sotilaat on kaikki jotain suuria runoilijoita. Esim. Platoon on jo vähän realistisempi, koska ne sotilaat on normaaleja billusta ja surffauksesta jauhavia idiootteja.
 
Nick Nolte toimii...
 
Niin no oha se niinkin.. ite en tota pannu merkille.. mua harmitti tossa leffassa vaa tuo liika höpötys ja ihme henkimaailman kanssa juttelu.
 
Ja Nick Nolte toimii...
 
EDIT: puhumattakaan James Caviezel:sta..

Tykkään kovasti.
Ihmisen pahuutta ja luonnon kauneutta kuvataan sekä koskettavan kauniisti että oksettavan rajusti ja pahuuden luonnetta pohdiskellaan tiimellyksen väleissä syvällisesti. Varmasti monelle liian hidastempoinen ja pohdiskeleva.
Thin Red Linella on ohjaajansa Malickin uusimman työn, The New Worldin kanssa paljonkin yhtäläisyyksiä, katso myös se joe et ole nähnyt.

Tykkään kovasti.
Ihmisen pahuutta ja luonnon kauneutta kuvataan sekä koskettavan kauniisti että oksettavan rajusti ja pahuuden luonnetta pohdiskellaan tiimellyksen väleissä syvällisesti. Varmasti monelle liian hidastempoinen ja pohdiskeleva.
Thin Red Linella on ohjaajansa Malickin uusimman työn, The New Worldin kanssa paljonkin yhtäläisyyksiä, katso myös se joe et ole nähnyt.
 
Taitaa olla Malickin elokuva numero kolme... ukkohan oli kadoksissa vuosia kerrallaan.
 
Tässä herran ehkä kuitenkin paras teos: http://www.imdb.com/title/tt0069762/

Thin Red Linella on ohjaajansa Malickin uusimman työn, The New Worldin kanssa paljonkin yhtäläisyyksiä, katso myös se joe et ole nähnyt.
 
Katsoin tuon New Worldin lentokoneessa taannoin, ja oli kyllä aikamoista tuubaa. British Airwaysin saksimiset ei tietenkään asiaa auttaneetm, joten kai tuon voisi testata ihan kotioloissakin... Mutta Veteen Piirretty Viiva on kyllä meikäläisellä sotaelokuvien top vitosessa kevyeen. Loistava kuva.

Katsoin tuon New Worldin lentokoneessa taannoin, ja oli kyllä aikamoista tuubaa. British Airwaysin saksimiset ei tietenkään asiaa auttaneetm, joten kai tuon voisi testata ihan kotioloissakin...
 
Malick halusi välttämättä kuvata The New Worldin 80mm filmille, jotta upea luontokuvaus pääsisi oikeuksiinsa. Luulen että kuvaus ei tästä huolimatta ehkä pääse täysin oikeuksiinsa lentokoneen näytöllä. Eikä mikään muukaan leffa.

Eikä mikään muukaan leffa.
 
Tuo on kyllä taivahan tosi.

Hieno elokuva. Tykkään paljon.

Haulla etsin enkä löytänyt vastaavaa threadia.
 
Mitäs mieltä ootte tästä kuvasta?
 
Teit elämäsi parhaimman ketjunavauksen. Viimeisen puolen vuoden sisään on taas kolahtanut tämä elokuva useammin kuin kerran. Kävin sen muinoin teatterissa katsomassa ja pidin kyllä, vaikka kaikki kaverit olivat koulussa sillä asenteella liikkeellä että "sehän on ihan tylsä, kyllä Sotamies Ryan on parempi." Onneksi kaveripiirissäni on kuitenkin pari heppua, jotka tajuavat tämän Malickin mestariteoksen arvon. Nyt kun sitä on taas ajautunut katselemaan aina tietyin väliajoin lähes kolmen tunnin pituudesta huolimatta, siitä löytää joka katselukerralla uusia juttuja. Äärimmäisen kaunis elokuva, moderni klassikko ja minun henk. koht. top viidessä muailiman parhaat elokuvat. On se vain niin loistava.

Kyseessä on hyvä elokuva, mutta minua häiritsee pahasti muutama asia. On aika epärealistista, että sodan kauhujen keskellä sotilaista löytyy todellisia filosofeja, joilla on kykyä ja aikaa pohtia syvällisesti ihmisen ja luonnon suhdetta ja löytää ajatuksilleen sanamuodot, joista moni kirjailija/runoilijakin olisi ylpeä.

Minun mielestäni sotaelokuvaan ei oikein sovi, että sotaa romantisoidaan kuvaamalla homma ns. kauniisti. Sodassa ei ole mitään kaunista tai kaunisteltavaa. Välillä tuntui niitä luontotuokioita katsellessa, että kyseessä on matkailumainoselokuva.
 
Elokuvan syvällisyys, ihmisen ja luonnon välinen suhde oli periaatteessa hyvä, mutta kulissit väärät. Oliko se pakko ympätä sotaelokuvaan? Ja eniten otti päähän kun poistui leffateatterista, miten monet kaverit jauhoi vaan miten syvällinen ja kaunis elokuva. "Hei huomasko kukaan, että siellä tapettiin ja lahdattiin ihmisiä ja sodittiin?!"
 
Onhan se niinkin, MUTTA, sotaelokuva on yleensäkin genrenä vähän sellainen, että tuoreita tai poikkeuksellisia lähestymistapoja aiheeseen on vaikea kehitellä. Malick taas on pystynyt siihen, ottaen luonnon niin vertauksena kuin ihan konkreettisena asiana, joka myös kärsii ihmisten keskinäisten mittelöiden jaloissa. Sotaahan tässä ei niinkään kaunisteltu, vaan luontoa ja mietittiinpä siinä ohessa myös sitä, että mistä pahuus tulee meihin ihmisiin. Esim. kesken taistelukohtausta kuvataan kuolevaa lintua, joka makaa ruohikossa siipi päänsä suojana. Hei huomasko kukaan että siellä taistelutantereella tapahtuu muutakin kuin ihmisten tappamista? Perinteisellä "sota on yhtä helvettiä" -katsantokannalla saa myös tykkejä elokuvia, mutta Malickin ulosanti taas tarjoaa mulle henkilökohtaisesti enemmän, sellaisen raikkaan ja hengittävän kokonaisuuden. Platoonit ja muut on sitten erikseen, nehän on silkkaa murhaa.

Onhan se niinkin, MUTTA, sotaelokuva on yleensäkin genrenä vähän sellainen, että tuoreita tai poikkeuksellisia lähestymistapoja aiheeseen on vaikea kehitellä. Malick taas on pystynyt siihen, ottaen luonnon niin vertauksena kuin ihan konkreettisena asiana, joka myös kärsii ihmisten keskinäisten mittelöiden jaloissa. Sotaahan tässä ei niinkään kaunisteltu, vaan luontoa ja mietittiinpä siinä ohessa myös sitä, että mistä pahuus tulee meihin ihmisiin. Esim. kesken taistelukohtausta kuvataan kuolevaa lintua, joka makaa ruohikossa siipi päänsä suojana. Hei huomasko kukaan että siellä taistelutantereella tapahtuu muutakin kuin ihmisten tappamista? Perinteisellä "sota on yhtä helvettiä" -katsantokannalla saa myös tykkejä elokuvia, mutta Malickin ulosanti taas tarjoaa mulle henkilökohtaisesti enemmän, sellaisen raikkaan ja hengittävän kokonaisuuden. Platoonit ja muut on sitten erikseen, nehän on silkkaa murhaa.
 
Hyvin sanottu.

Kai mun tarttis tämä tsekata joskus uudemman kerran. Vuosia sitten kun tämän ensi kerran (ja toistaiseksi ainoan) katsoin, niin en millään ymmärtänyt ko. rainan hienoutta. Kamala pettymys se silloin oli, se on lähes ainoa muistikuvani. Ja että pitkä se oli kuin nälkävuosi.

Thin Red Linen alkuperäinen leikkaushan oli jotain 6 tuntia pitkä, mutta ymmärrettävistä syistä sitä sitten saksittiin tuntikaupalla. Ja silti jotkut sanovat että se on edelleen liian pitkä elokuva. Ei näin! Kyseessähän on näin kolmituntisenakin aivan liian lyhyt pläjäys, jonka useat hahmot eivät saa ruutuaikaa sen mitä vaatisivat. On mulla jotain huonoa sanottavaakin tästä, nimittäin Travoltan ja Clooneyn pikaiset visiitit kameran edessä rikkovat vähän elokuvan tunnelmaa, sen verran tehokkaasti ne pomppaavat esiin Brodyn, Koteaksen ja Caviezelin seasta... suuremmat nimet kuten Nolte ja Penn sen sijaan sopivat hyvin rooleihinsa. Nolte räyhää taas minkä sielu sietää, mahtavaa. Perhana kun tuota kuusituntista versiota ei ole missään nähtävillä. Nyt vaan kunnon dvd-julkaisu markkinoille, niin avot.

Muuten jees, mut vähän omituista, että ne sotilaat on kaikki jotain suuria runoilijoita. Esim. Platoon on jo vähän realistisempi, koska ne sotilaat on normaaleja billusta ja surffauksesta jauhavia idiootteja.
 
Täysin samaa mieltä. Ärsyttää sotilaiden pitkät ja syvälliset pohdinnat ja filosofoinnit.

Thin Red Linen alkuperäinen leikkaushan oli jotain 6 tuntia pitkä, mutta ymmärrettävistä syistä sitä sitten saksittiin tuntikaupalla.
 
Totuushan on kuitenkin se, että nämä raakaleikkaukset eivät juuri muistuta valmista elokuvaa. Kaikki materiaali vain pistetään jonkinlaiseen aikajärjestykseen, minkä jälkeen alkaa itse elokuvan rakentaminen. Esim. Once Upon a Time in American eka leikkaus oli yli kymmenen tunnin mittainen.

Onkos tämä se leffa, missä Woody Harelson räjäyttää perseensä?

Onkos tämä se leffa, missä Woody Harelson räjäyttää perseensä?
 
Heh, sepä se...

On aika epärealistista, että sodan kauhujen keskellä sotilaista löytyy todellisia filosofeja, joilla on kykyä ja aikaa pohtia syvällisesti ihmisen ja luonnon suhdetta ja löytää ajatuksilleen sanamuodot, joista moni kirjailija/runoilijakin olisi ylpeä.
 
James Joneskin oli muuten rintamaveteraani, samoin kuin oli Kurt Vonnegut, Joseph Heller, Heinrich Böll, Alexandr Solzenitzyn...