Lyriikka ›

pölyttymään kellariin
jäi vanhat levyt, levysoitinkin,
en sitä soimaan saanut,
vaikka kuinka yritin,
 
pölyttymään kellariin,
taisin jäädä minäkin,
jos edes jostain löytäis
halvan, hyvän, divarin,
 
en laske lukuja,
en yhdistele enää enempää,
on kaikki tarpeeksi
jo tarpeetonkin
henkii elämää,
 
niskaani hengittäen,
painaa tämä raskas maailma,
rikos vai rangaistus,
kasvoilleni laita lakana..
 
-----
 
ei enää kertomista,
kertomusta kertotauluista,
riittää jos mieli musta
kirjoittaa vain ajanhaamuista,
 
laskeudun alemmaksi,
vielä voiko tästä laskea,
kai löydän toisen elämän,
maan alta manalasta.
 
-----
 
pölyttymään mullan alle,
jäi vanhat sanat, kirjatkin,
ne joiden myötä kasvoin,
joihin jotain jostain kirjailin,
 
sitä päiväkirjaa, miksi enää
edes taakse selaisin,
sen minkä elin kerran,
riitti nyt, niin kuin silloinkin..
 
ei luku laske, eikä kerro
enää, selvää itsestään,
on turha tehdä, siitä yhtään
enempää ei käteen jää,
 
ne pienet viivat,
ovat kädessäni yhä kuitenkin,
jos niitä kulkee,
olen risteyksessä kiinni vieläkin..
 
---
 
ei enää ristiriitoja
retkiä, sotahuutoja,
riittää jos mieli musta
vaihtaa kertomusta
 
pois minusta, en niitä saa,
tupakan saatan karistaa,
helposti sammuttaa,
pölyn alle jäädä makaamaan
 
terpeeton vanha tarina,
portaiden alla, kuvana
eläköön omaa elämää,
en sitä saata selventää,
 
eikä kenenkään,
tarvitse ymmärtää