Roots ›

Onkos kenelläkään tietoa mitä musiikkia Clapton kiertueellaan soittelee? Kuulemmeko siis vain uuden albumin biisejä vai saammeko kuulla myös Cocainen?
 
Mitä väliä, mä oon ainakin menossa kuuntelemaan Robert Crayta ;D
Jei sain toissapäivänä lipun ja vielä ihan hyvältä paikalta. Oon niin onnellinen, mahtava loistava Robert Cray ja ei Ericcään yhtään pöllömpi. Ja eiköhän se soita kaikki ihan perinteiset, ei taida olla jotkut Euroopan kiertueet mitään uuden levyn promoomista. En ainakaan usko. Yleisö vaatii ne perinteiset. :)

Toivokaamme siis niin... :)

Onkos kenelläkään tietoa mitä musiikkia Clapton kiertueellaan soittelee? Kuulemmeko siis vain uuden albumin biisejä vai saammeko kuulla myös Cocainen?
 
http://www.whereseric.com/tour/
 
Tuolla on uuden kiertueen settilistoja, kommentteja ja kokoonpano.. Onhan siellä mukavasti vanhaakin matskua, Crossroads encorena!

Eric Clapton - The Blues
Aivan toivoton yhdistelmä.

Eric Clapton - The Blues
Aivan toivoton yhdistelmä.
Miten niin? Kyllä Clapton on blues kitaristi aivan takuulla. Kannattaisi tutustua miehen tuotantoon ehkä hieman tarkemmin, myöskin vanhempaan.

Eric Clapton - The Blues
Aivan toivoton yhdistelmä.
 
Taitaa olla ainoastaan AOR-vuosiin tutustuneen kommentti...?
 

 
http://www.whereseric.com/tour/

Tuolla on uuden kiertueen settilistoja, kommentteja ja kokoonpano.. Onhan siellä mukavasti vanhaakin matskua, Crossroads encorena!
 
Ihan hyvä settilista, olisi ehkäpä voinut olla pari Creamin biisiä. Derekkiä onneksi on.

Clapton jalosti,kehittii ja toi tunnetuksi nuo kaikkien tuntemat "kliseet". Clapton on valkoisen bluesin kasvot. Luulen että nykyajan blues kuulostaisi täysin erilaiselta ilman Claptonia.

Huusin huuto.netistä Claptonin Live in hyde park DVDn 6eurolla ja oli ehkä paras ostos ever. Helvetin hyvä keikka, ääni ja kuva. Nam nam... Kivasti oli toi blues-puoli edustettuna ja helvetin hienot versiot "laylasta" ja "i shot the sheriffist".
 
setti:
1. Layla
2. Badge
3. Hoochie coochie man
4. I shot the sheriff
5. It hurts me too
6. Wonderful tonight
7. Five long years
8. Tearin'us apart
9. Old love
10. I`m tore down
11. Have you ever loved a woman
12. White room
13. Every day i have the blues
14. Holy Mother
 
http://www.amazon.co.uk/gp/product/ … 75986-3929258?v=glance&n=283926

Mitä väliä, mä oon ainakin menossa kuuntelemaan Robert Crayta ;D
Jei sain toissapäivänä lipun ja vielä ihan hyvältä paikalta. Oon niin onnellinen, mahtava loistava Robert Cray ja ei Ericcään yhtään pöllömpi. Ja eiköhän se soita kaikki ihan perinteiset, ei taida olla jotkut Euroopan kiertueet mitään uuden levyn promoomista. En ainakaan usko. Yleisö vaatii ne perinteiset. :)
 
No katos kekkulis. Enpä tiennyt että Robert Cray on lämppärinä. Eric "AOR" Clapton mua kiinnostaa yhtä "paljon" kuin... no keksikää itse. Mutta Robert Crayssä on jotain oikeata. Lienenköhän maisemissa tuolloin, kun on loma ja kaikkea... no kiitos kuitenkin kun mainitsit niin tajusin mistä on kyse. :)

Yks minulle tärkeimpiä levyjä kautta aikojen on ollut The Bluesbreakers levy "John Mayall with Eric Clapton".
Myös The Yardbirds oli kova sana, Creamistä puhumattakaan niistä kokoonpanoista missä Klapa on ollut mukana.
Olen viime päivinä kuullellut intensiivisesti Claptonin levyä "The Blues" vuodelta 1999.
Levyllä on paljon hyviä blues standardeja, esim. "Stormy Monday". Levyssä on vain yksi ongelma. Ei toimi. Klapa ei loppujen lopuksi ole bluesmies. Puuttu se jokin. Ei ole uskottava vaikka kuinka tiluttaisi 12 nauhan yläpuolelta.
Ei hänestä ainakaan tämän levyn perusteella ole blues artisti ainakaan sooloartistina.
Sad but true!
 
No jaa. Onhan se totta että kaverin parhaimmat jutut ovat Creamin tai Derekin aikaisia, mutta kyllä kanssa heti kättelyssä Claptoniin kohdistuvat odotukset nousevat helvetisti yli keskimääräisen. Aina sitä odottaa jotain tajunnan räjäyttävää sooloa. Itse olen sitä mieltä, että Claptonin soitto on liian usein kirurgibluesia, mutta olipahan esimerkiksi Hesan keikka Claptoninkin osalta aika loistava.
 
...Mut onks oikeestaan ykskään valkoinen blues kitaristi saanut samallaista tunnetta soittoonsa kuin kuin Esim. Albert King, BB King tai vaik Muddy Waters?
 
Tottahan toikin. Kyllähän usein valkoisilla bluesmiehillä on draivia ja tekniikkaa paljonkin soitossaan, mutta liian usein se menee yli (niin kuin Claptonin pakolliset dippadaidai dippadaidai kuviot esim. 'I Shot the Sheriffin' solon alussa). Toisin taas esim. Albert ja B.B. Kingillä tai Muddylla ja Buddy Guylla. Henk.koht. itse ainakin pidän enemmän tummien vääntäjien tyylistä enemmän, lukuun ottamatta tietysti Creamin ja Derekin aikaista Erkkiä joka on mahtavinta musiikkia maanpäällä.

Onhan se totta että kaverin parhaimmat jutut ovat Creamin tai Derekin aikaisia
 
Eihän toi ole ollenkaan totta.Paras on Mayallin levy Claptonin kanssa, siis tämä Blueabreakers, ja on noissa uudemmissakin todella hyviä.Ihan turha alkaa dissaamaan Cläbän tuotoksia sillä perusteella, että ei itse pidä kuin kapea-alaisesti äijän tuotannosta.Totalitaarinen purismi on ihan aunuksesta.Ja kyllähän Cläbässä on uskottavuutta vaikka jakaa.....Me And Mr.Johnson on loistava.461 Ocean Boulevard on timangi.Blind Faith oli jautaa.Ja Creamit todella mahtavia.Sellainen ura jotta huh huh ja meno vaan paranee....

Onko nykyisin nuo lattarityyppiset rytmit paremmin hanskassa kuin blues - päätelkää itse. Ei mies tässä mielestäni huonosti vedä - ihan Carlokselta kuulostaa - ja se taitaa olla tarkoituskin ?
 
http://www.youtube.com/watch?v=wkk_ … 5d_Upc&mode=related&search=

Onko nykyisin nuo lattarityyppiset rytmit paremmin hanskassa kuin blues - päätelkää itse. Ei mies tässä mielestäni huonosti vedä - ihan Carlokselta kuulostaa - ja se taitaa olla tarkoituskin ?
 
http://www.youtube.com/watch?v=wkk_ … 5d_Upc&mode=related&search=
 
Aika kaukana Santanasta, kyllähän tossa ollaan ihan selkesti Albert Kingin jalanjäljillä niinkuin minä tässä sooloskaba vedossa.
 
http://www.mikseri.net/music/play.php?id=219026&type=hi
 
Cläbällä vaan särömpi soundi.Ja muutama puhtas molli juttu.

Aika kaukana Santanasta, kyllähän tossa ollaan ihan selkesti Albert Kingin jalanjäljillä niinkuin minä tässä sooloskaba vedossa.
 
http://www.mikseri.net/music/play.php?id=219026&type=hi
 
Cläbällä vaan särömpi soundi.Ja muutama puhtas molli juttu.
 
No biisihän on noita Orleans blueseja - originaali taitaa olla Amstrongin vuonna 1928 levyttämä ( vai ehtikö Josh White ensin ?) Onhan biisiä sen jälkeen veivanneet mm. Turner, Joplin, Animals ja monet muut. Jos kappale tuntuu tutulta keski-iän ylittäneiden keskuudessa , voi asia johtua seitsemänkymmentä luvulla pyörineestä Gamblers Bluesista - sama sävel ja taitaa olla jopa tämän kappaleen edeltäjä. ( Muistaakseni mm. Alex Harvey veti sitä )
 
Kyllä Claptonin version idea on käsittääkseni siinä , että se vedetään juuri lattarirytmeihin sovitettuna - ei niinkään blues osastossa. Kyllä Clapton paremminkin olisi pystynyt Alberttia apinoimaan , jos niin olisi halunnut. Kyllä hänen ammattitaito siihen riittää. Tuskin tässä on edes yritetty Albertin jalanjälkiä seurata (se voi olla jopa kaukonäköisyyttä) - havaittavissa olevat vaikutteet ovat vain jostain syystä jääneet "selkäytimeen" eikä sitä kannata hävetä.
 
Mainostaminen kannattaa aina ... no rehellisesti sanottuna tuossa ääninäytteessäsi on huomattavasti enemmän Albertin vaikutteita kuin Claptonin vedossa - ja Alberthan oli kova kitaristi. Ei näyttänyt suuntaa vaan loi sen.
 
No laitetaan tähän vielä linkki trad. vedettyyn St. James Infirmatyyn
 
http://www.reveries.com/folkden/stjames.html

No biisihän on noita Orleans blueseja - originaali taitaa olla Amstrongin vuonna 1928 levyttämä ( vai ehtikö Josh White ensin ?) Onhan biisiä sen jälkeen veivanneet mm. Turner, Joplin, Animals ja monet muut. Jos kappale tuntuu tutulta keski-iän ylittäneiden keskuudessa , voi asia johtua seitsemänkymmentä luvulla pyörineestä Gamblers Bluesista - sama sävel ja taitaa olla jopa tämän kappaleen edeltäjä. ( Muistaakseni mm. Alex Harvey veti sitä )
 
Kyllä Claptonin version idea on käsittääkseni siinä , että se vedetään juuri lattarirytmeihin sovitettuna - ei niinkään blues osastossa. Kyllä Clapton paremminkin olisi pystynyt Alberttia apinoimaan , jos niin olisi halunnut. Kyllä hänen ammattitaito siihen riittää. Tuskin tässä on edes yritetty Albertin jalanjälkiä seurata (se voi olla jopa kaukonäköisyyttä) - havaittavissa olevat vaikutteet ovat vain jostain syystä jääneet "selkäytimeen" eikä sitä kannata hävetä.
 
Mainostaminen kannattaa aina ... no rehellisesti sanottuna tuossa ääninäytteessäsi on huomattavasti enemmän Albertin vaikutteita kuin Claptonin vedossa - ja Alberthan oli kova kitaristi. Ei näyttänyt suuntaa vaan loi sen.
 
No laitetaan tähän vielä linkki trad. vedettyyn St. James Infirmatyyn
 
http://www.reveries.com/folkden/stjames.html
 
Rytmi on toki lattari mutta se mitä Cläbä siihen päälle soittaa on ihan selkobluesia.Niin on aina ollut.Olipa tausta millainen tahansa niin kyllä sieltä soitosta tulee se blues läpi.Eikä mulle tarvi bluesin historiaa sinänsä esitelmöidä, toki mielenkiintoisia juttuja niille, jotka eivät tiedä.Geordiella on hauska versio tästä kyseisestä biisistä.Enkähän sanonut apinoinnista mithän, totesin että Albert Kingin jalanjäljillä ollaan ja ihan Clapton. bluesia veivataan. Vaikka olis Tico Tico taustalla niin kyllä Erkki soittais bluesia päälle.Ei koira pääse karvoistaan

Eikä mulle tarvi bluesin historiaa sinänsä esitelmöidä, toki mielenkiintoisia juttuja niille, jotka eivät tiedä.
 
No ei tuo "esitelmä" ollutkaan tarkoituksella mitenkään sinulle suunnattu - käsitit väärin jos näin oletit. Kunhan vertauksena laitoin biisin alkuperän ja että se on "erikuuloinen" ilman tuota lattarisovitusta.
(Toivottavasti oli joillekin edes lukemisen arvoinen kirjoitus - jos ei - pahoitteluni)
 
Geordiella on hauska versio tästä kyseisestä biisistä.
 
Tarkoitin juuri tuota kun kirjoitin " jotkut muistavat ". Biisihän ei ole mitenkään tämän päivän "hitti" vaikka hyvä onkin.

Noista lattari rytmeistä vain että, kyllähän esimerkiksi Chicago Bluesin perus miehiin kuuluva Otis Rush'n biiseissä (ainakin Copra levytyksillä) on ollut lattari rytmejä (rumbaa tai mitä lie, mutta jalka heiluu kuitenkin erilaisesti kuin vaikkapa Howlin' Wolf'ia kuunnellessa).
Sitä että, kyllä toi Erkin ja Tohtori Johnin vetämä biisi oli mielestäni silkkaa Bluesia vaikka oli lattari rytmejä. Ja soundit Erkillä senkun paranee, on styrkkärit vaihdettu Fenkuiks näemmä.

No ei tuo "esitelmä" ollutkaan tarkoituksella mitenkään sinulle suunnattu - käsitit väärin jos näin oletit. Kunhan vertauksena laitoin biisin alkuperän ja että se on "erikuuloinen" ilman tuota lattarisovitusta.
(Toivottavasti oli joillekin edes lukemisen arvoinen kirjoitus - jos ei - pahoitteluni)
 

 
Tarkoitin juuri tuota kun kirjoitin " jotkut muistavat ". Biisihän ei ole mitenkään tämän päivän "hitti" vaikka hyvä onkin.
 
Eihän siinä mittään....ihan yes...

...Ihan turha alkaa dissaamaan Cläbän tuotoksia sillä perusteella, että ei itse pidä kuin kapea-alaisesti äijän tuotannosta...
 
Jospa BigPapa taas pysyis vaan housuissaan. Ei ole kyse todellakaan dissaamisesta, totesin vain että pidän vanhemmasta Cläpästä. Ja sitä paitsi eihän meikäläinen voi esittää, kuin ja vain oman mielipiteeni, vaikka tietämys jostain asioista olisi vähäinenkin. Ja jos en väärin muista niin kyse oli mielipiteestä.
 
Eihän toi ole ollenkaan totta.Paras on Mayallin levy Claptonin kanssa, siis tämä Blueabreakers, ja on noissa uudemmissakin todella hyviä.
 
Aivan totta! Tuo kyseinen levy on todella hyvä ja henk.koht. suosikkini, mutta tarkointinkin nyt Claptonia kitaristina ja etenkin solo-kitaristina. Mun mielestä Claptonin parhaat jutut KITARISTINA on Creamin ajoilta.
 
BTW todella järkevää pistää jonkun mielipiteen perään, että se ei ole totta. Siinä tapauksessa jokainen herra BP:n epäilemättä loistavasta ja ennen kaikkea oikeasta mielipiteestä poikkeavat ovat vääriä.
Anteeksi taas vaan, että uskalsin kirjoittaa jotain.