Kitarat: kitarakamat ›

vieläkö sulla on se small clone? luin jostain vanhasta jutusta siitä kommentteja, mimmostas saundia siitä? entä mikä phaser/mimmoinen saundi/minkälaisia yhdistelmiä?
 
Small Clone on yhä käytössä (vaikka yritän käyttää sitä vähemmän ja vähemmän koko ajan - jäin vähän koukkuun sen soundiin soitettuani muutaman vuoden ilman chorusta). Se on vanhempaa reissue-sarjaa, tuolta 90-luvun lopulta. Käytännössä pidän sitä lähes samoilla asetuksilla koko ajan - Color päällä, Rate klo 7-8.30. Aikaisemmin pyörittelin kengänsyrjällä nopeutta kovemmalle (klo 16-17 asti) Univibe-soundeja tavoitellessani, mutta laiskuuttani iskin FAB Choruksen lautaan kiinni hoitamaan nopeammat väristykset. Small Clone ei tipauta volumea eikä leikkaa alapäätä, toisin kuin jostain syystä klassikoiksi nousseet Boss CE-2 ja CE-3.
 
Phaserina toimii vanha Boss PH-1r - ehkä miellyttävimmin käyttäytyvä phaser johon olen törmännyt. Tarttuu yhtä lailla puhtaaseen, kevyesti rispaantuneeseen sekä totaalisen kajahtaneeseen soundiin, suistamatta kuitenkaan koko signaalia efektisumuun. Ph-1r tulee ja kouraisee pehmeästi, mutta yllättäen ja syvältä. Yleensä kaikki säädöt klo 9 tuntumilla, puoli tuntia sinne tai tänne.
 
Yhdistelmiä sitten on aika runsas määrä. Tarkkuutta hommassa vaatii erityisesti gaininhallinta - eri pedaalien tuottamien volumeboostien kasaantumisen balansointi.

Jungleman, sullahan tuntuu olevan pikkusta vaille helev*tisti kokemusta speduista!
 
Kiitos. Onhan noita tullut tallottua...
 
Tsekkailin Fulltonen pedaaleja ja muitakin kiinnostavia löytyi, mm. '70 Fuzz. Onko kellään siitä kokemuksia?
Entä missähän Fulltoneja pääsisi kokeilemaan?
 
'70 löytyy myös. Ostin sen tuossa talvella enkä ole vielä integroinut sitä vakikalustooni, keikkakokemusta siitä ei vielä ole ja treeneissäkin olen käyttänyt sitä aika vähän.
 
Jotain kuitenkin: hiukan säröiseen vahvistin-/pedaalisoundiin ajettuna '70 on erinomaisen hyvä. Dynamiikaltaan se ei pärjää '69:lle, mutta sillä on oma jipponsa. Kitaran volume kympillä '70 tuottaa paksun, kompressoidun tööttäyksen (jossa ei kuitenkaan ole bigmuffmaista sustainia, mutta pieni pohjasärö auttaa tässä kohtaa jos halutaan venyvää, pitkää soundia). Volumea tiputtaessa fuzzin määrä tipahtaa oitis, soundi ohenee ja kirkastuu - ja yllätys yllätys, havaittava volyymi kasvaa. Ainakin minun feedbackinraiskaamissa korvissani.
 
Varoituksen sana: '70 (samoin kuin '69) on erittäin herkkä kitaran volumepotikan toiminnalle. Minun Jazzmasterissani on tukevahkot 1-kelaiset mikit ja volumepotikassa treble bleed -modi. Kumpikaan pedaali ei välttämättä toimi toivotulla tavalla jos kitaran volume leikkaa signaalin yläpäätä välittömästi kiinni käännettäessä. Humbuckerkitaroiden ja ko. fuzzien yhteistyöhalukkuudesta en sitten tiedä yhtään mitään.
 
Kaupoissa noita näkee harvakseltaan, kiitos maahantuojan hinnoittelun. Käytettyinä löytyy silloin tällöin, jopa erittäin sopiviin hintoihin. Ja jos testaus kuumottaa, sopii tulla kyläilemään Tampereelle.

Mulla oli aikoinaan Fuzzin kanssa sellainen ongelma, että kun sen polkaisi päälle niin kitaran soundi säröytyi.....; /

Mulla oli aikoinaan Fuzzin kanssa sellainen ongelma, että kun sen polkaisi päälle niin kitaran soundi säröytyi.....; /
 
Mulla taas on semmoinen, että se myös paranee huomattavasti.
Elämä ilman fuzzia olisi varmasti ankeata.

Small Clone on yhä käytössä...
 
että siitä irtoaa sellainen nopeampikin vätkytys, ei pelkkää ällöä cobain-saundia? hyvä niin, pitää ainakin testata, jahka niiden uusien nanomallien hinnat selviää niin tuon vois ostaa vaikka sokkona. jos on halpa. oon vähän suunnitellu että mulle riittää kaksi erilaista modulaatiota, hidas ja nopea. ja kun en koskaan ole tykynnyt siitä limaisesta hitaasta chorus-saundista, niin se homma jää phaserille (tällä hetkellä small stone). miten muuten, onko phase 90 kuinka erilainen?
 
anteeksi aloittajalle kun lipsun koko ajan varsinaisen aiheen ulkopuolelle, mutta kerrankin on mahdollisuus kysellä todelliselta asiantuntijalta...

Jotain kuitenkin: hiukan säröiseen vahvistin-/pedaalisoundiin ajettuna '70 on erinomaisen hyvä. Dynamiikaltaan se ei pärjää '69:lle, mutta sillä on oma jipponsa. Kitaran volume kympillä '70 tuottaa paksun, kompressoidun tööttäyksen (jossa ei kuitenkaan ole bigmuffmaista sustainia, mutta pieni pohjasärö auttaa tässä kohtaa jos halutaan venyvää, pitkää soundia). Volumea tiputtaessa fuzzin määrä tipahtaa oitis, soundi ohenee ja kirkastuu - ja yllätys yllätys, havaittava volyymi kasvaa. Ainakin minun feedbackinraiskaamissa korvissani.
 
Elikkäs '70 fuzzissa olis jonkinnäköinen sag-efekti? Mielenkiintoista...
 
Varoituksen sana: '70 (samoin kuin '69) on erittäin herkkä kitaran volumepotikan toiminnalle. Minun Jazzmasterissani on tukevahkot 1-kelaiset mikit ja volumepotikassa treble bleed -modi. Kumpikaan pedaali ei välttämättä toimi toivotulla tavalla jos kitaran volume leikkaa signaalin yläpäätä välittömästi kiinni käännettäessä. Humbuckerkitaroiden ja ko. fuzzien yhteistyöhalukkuudesta en sitten tiedä yhtään mitään.
 
Treble bleedi on mullakin kaikissa kitaroissa, humbuckereita tosin paljolti käyttelen.
 
Ois kyllä mielenkiintosta päästä kokeilemaan ja vertailemaan '69 ja '70 fuzzeja. Kuvauksen perusteella kuitenkin tuo kuusysi olis mehevämpi, vaikka piifuzzia luulin alun perin etsiskeleväni. Vaikka kokeiltuahan tuon vasta tietääpi.
 
Hirvee (suositus)hinta näillä suomessa: 245 euroo!

Fuzzeista puheenollen, onkohan The Venturesin "The 2000 Bound Bee (Part 1 & 2)" eka koskaan nauhoitettu biisi jossa on käytetty fuzzia?
 
EDIT: Ja fuzzihan on tässä tapauksessa ollut Mosrite Fuzzrite.
 
EDIT 2: Taitaapa olla. "The Ventures had the first chart single to utilize the fuzzbox on guitar, "2000 Pound Bee" (December 29, 1962); this track utilized the Mosrite FuzzRITE."
Näinpä!! Itse olen ko. tyylin mukaista Fuzzia etsiskellyt jo tovin.. Kun nämä Big Muffit yms. tuntuvat äkkipäätä liian "rankkasoundisiksi" ko. Vintagemusaan.. Ummikkona ei viitsis mitä tahansa ostaa.. Olisiko täällä ketään 60´s tyylin soittajaa, joka osais suosittaa jotain, joka olisi lähellä Fuzzriten soundia..????

Olisiko täällä ketään 60´s tyylin soittajaa, joka osais suosittaa jotain, joka olisi lähellä Fuzzriten soundia..????
 
Fuzzritestä ei ole kokemuksia, mutta Fulltonen soulbender antaa varsin vintagemaisen soundin säröt nollilla ja volume täysillä/melkein täysillä. Sopii mainiosti bluesmaiseen menoon.

Näinpä!! Itse olen ko. tyylin mukaista Fuzzia etsiskellyt jo tovin.. Kun nämä Big Muffit yms. tuntuvat äkkipäätä liian "rankkasoundisiksi" ko. Vintagemusaan.. Ummikkona ei viitsis mitä tahansa ostaa.. Olisiko täällä ketään 60´s tyylin soittajaa, joka osais suosittaa jotain, joka olisi lähellä Fuzzriten soundia..????
 
Tymin Buzzrite on kopio tuosta Mosriten Fuzzritestä, joten se saattaisi olla lähellä tuota Ventures-saundia. En tiedä, että tuoko noita kukaan maahan tai että miten nettitilaukset tuolta toimivat.
 
Tässä linkki valmistajan sivuille:
http://www.tymguitars.com.au/pedals.html
 
Hintahan noissa ei ainakaan ole boutique-pedaaleiksi paha. 199 Australian dollaria on n. 119 euroa.

että siitä irtoaa sellainen nopeampikin vätkytys, ei pelkkää ällöä cobain-saundia? hyvä niin, pitää ainakin testata, jahka niiden uusien nanomallien hinnat selviää niin tuon vois ostaa vaikka sokkona. jos on halpa. oon vähän suunnitellu että mulle riittää kaksi erilaista modulaatiota, hidas ja nopea. ja kun en koskaan ole tykynnyt siitä limaisesta hitaasta chorus-saundista, niin se homma jää phaserille (tällä hetkellä small stone). miten muuten, onko phase 90 kuinka erilainen?
 
Small Stonea ja Phase 90:ä en ole koskaan kokeillut rinnakkain. Kumpikaan ei ole tehnyt myöskään kummoisempaa vaikutusta testaillessa. Phase 90 (Dunlopin uusintapainos) on ollut joskus lainassa, mutta siitä en tykännyt yhtään. Meni liian helposti särölle, kuulosti tunkkaiselta ja dominoi soundia liikaa. Olen ollut ymmärtävinäni alkuperäisten MXR-ysikymppisten olevan toinen juttu, vaan en ole koskaan jaksanut nähdä vaivaa metsästääkseni sellaista testattavaksi. Small Stone reissue (minun havaintojeni mukaan) tiputti liikaa voluumia päälle kytkettynä. Minä käytän phaseria lähinnä biisien lopukkeissa, kun rymistely nousee kiertoradalle ja jos signaali leikkautuu siinä vaiheessa kun pedaali polkaistaan päälle, tulee mahalasku eikä sukkula pääse Venukseen ;-)
 
Limaisesta chorussoundista muuten. Minullakin oli paha chorusallergia vuosikausia. Sitten naksahti... tuli testailtua monia choruksia ja ostelin kaikki vastaantulleet kiinnostavankuuloiset (ja sopivanhintaiset) muljuttimet. Cobainista en tiedä, mutta minulle ällöttävää chorussoundia edustaa Bossin CE-2, tuo ylistetty klassikko, kaikkien chorusten äidin sisko jne. Sen säätövara on olematon, löysänä vellova soundi yököttää jo puolikkaan biisin jälkeen. Mutta choruksissa on eroja. Small Clone ei pursota helmeilevää kuorrutusta vaan kuulostaa yllättävän raa'alta, hitaimmilla nopeuksilla se avartaa ja laajentaa yksinäisen kitaran soundia bändikontekstissa. FAB Chorus on samaa sukua, mutta laajemmalla säätövaralla.
 
anteeksi aloittajalle kun lipsun koko ajan varsinaisen aiheen ulkopuolelle, mutta kerrankin on mahdollisuus kysellä todelliselta asiantuntijalta...
 
No joo. Jos minuun viittaat, on pakko korjata. Minä vain olen tämmöinen pedaalifetisisti, suupielet vaahdossa...

Limaisesta chorussoundista muuten. Minullakin oli paha chorusallergia vuosikausia. Sitten naksahti... tuli testailtua monia choruksia ja ostelin kaikki vastaantulleet kiinnostavankuuloiset (ja sopivanhintaiset) muljuttimet. Cobainista en tiedä, mutta minulle ällöttävää chorussoundia edustaa Bossin CE-2, tuo ylistetty klassikko, kaikkien chorusten äidin sisko jne. Sen säätövara on olematon, löysänä vellova soundi yököttää jo puolikkaan biisin jälkeen. Mutta choruksissa on eroja. Small Clone ei pursota helmeilevää kuorrutusta vaan kuulostaa yllättävän raa'alta, hitaimmilla nopeuksilla se avartaa ja laajentaa yksinäisen kitaran soundia bändikontekstissa. FAB Chorus on samaa sukua, mutta laajemmalla säätövaralla.
 
juuri tuollaisen hitaan chorussaundin takia olen kyseisiä mollukoita vältellyt, mutta nyt näyttää siltä että moinen on ehdoton hankinta. mulla tilanne on muutenkin vähän eri, vahvistimesta on jo pohjalla jonkin verran säröä ja kaikki moduloivat/kaiut on loopissa. ja päässä pyörivä unelmasaundikin on aika hillitty. phaserin säädin nyt sellaiselle kohtuu hitaalle leslietyyppiselle saundille, ja ajattelin hoitaa nopeammat sitten choruksella.
 
No joo. Jos minuun viittaat, on pakko korjata. Minä vain olen tämmöinen pedaalifetisisti, suupielet vaahdossa...
 
Äläs nyt, mun mielestä sun lähestymistapasi on justiinsa oikea: vaikka efektejä on paljon ja niistä haetaan välillä tosi äärimmäisiäkin saundeja, niin vaikuttaa kuitenkin siltä että dynamiikka ja "musikaalisuus" on tärkeässä asemassa. eli ei mennä mihinkään noisepuuroon (ihan koko aikaa), vaan haetaan selkeästi erottuvia ja oikeasti hyviä saundeja. eli mies vie efektejä eikä efektit miestä.

Small Stonea ja Phase 90:ä en ole koskaan kokeillut rinnakkain. Kumpikaan ei ole tehnyt myöskään kummoisempaa vaikutusta testaillessa. Phase 90 (Dunlopin uusintapainos) on ollut joskus lainassa, mutta siitä en tykännyt yhtään. Meni liian helposti särölle, kuulosti tunkkaiselta ja dominoi soundia liikaa. Olen ollut ymmärtävinäni alkuperäisten MXR-ysikymppisten olevan toinen juttu, vaan en ole koskaan jaksanut nähdä vaivaa metsästääkseni sellaista testattavaksi. Small Stone reissue (minun havaintojeni mukaan) tiputti liikaa voluumia päälle kytkettynä.
 
Samat havainnot. Phase90 on tosin helppo modata muistuttamaan läheisesti 70-luvun mallia. Säröt poistuu, tukkoinen keskialue poistuu ja efekti ei ole enää niin dominoiva. Suosittelen kokeilemaan jos moinen pedaali lojuu nurkissa.

Itseäni on kiehtonut kanssa tuo Fulltonen '69. Eipä näy juuri missään testattavana, kun maahantuojana toimii iki-ihana Intro-Mothman.
 
Poikkea Tampereella, pääset kokeilemaan.
 
Kaipailen kovasti sellaista Hendrix-fuzzia, joka rankimmilleen ajettuna aiheuttaisi jonkinlaista kaaosta ja rätinää, miedoimmillaan sitten taas jotain kevyttä Led Zeppelin rosoa. Tuntuu olevan vaikea löytää sellaista Fuzzia joka toimisi noissa menoissa (vieläpä hyvin).
 
Aika pahan pistit. Kyllähän laajaskaalaisia fuzzeja löytyy, mutta enpä muista törmänneeni sellaiseen joka yksinään selviytyisi noista vaatimuksista puhtain paperein. Oletko kokeillut Effector 13 VFMmää tai vaikka Ibanez FZ7 Fuzzia? (Kyllä, olen tosissani.) Monienkin fuzzien säätövara kyllä riittää vaikka minkälaisiin ääripäihin, mutta ei lennossa, kesken soiton. Pitäisi siis kumartua ja vääntää potikkaa tai nipsauttaa pikkuinen kytkin toiseen asentoon.
 
Tässä lista vempaimista joita olisi hauska päästä tuon '69:n lisäksi testailemaan:
...
Fender Blender
...
Prescription The Experience (etenkin tämä kuulosti samplessa kivalta, vielä jos/kun oktaavin saa tiputettua pois)
 
Hurja lista, eikä noista pahemmin kokemuksia ole. Fender Blenderin testasin Pro Centerissä - ja olin lähellä ostaa, soundi on loistava. Mutta: hinta oli hirveä, pyynti oli muistaakseni 250 €. Maksan silmää räpäyttämättä tuollaisen hinnan pikkuisen custompajan käsintehdystä laatutuotteesta, mutta en korealaisesta liukuhihnapedaalista. Kurkistin polkimen sisäänkin, työn laadussa ei ollut varsinaista huomautettavaa, luonto vain ei antanut periksi. Päätin odotella puoli vuotta-vuoden kuullakseni tarpeeksi käyttäjäkokemuksia (ja tarkkaillakseni hintakehitystä). Blenderin monipuolisuus yllätti, soundin muokkausvarat ovat erittäin laajat. Sen kanssa vierähti hyvinkin puolitoista tuntia, pitkähkö tovi kului jo pelkästään säätimien interaktiivisuuden ymmärtämiseen. Ei mikään nopean tyydytyksen vehje...
 
Prescription Experience toimii ymmärtääkseni niin, että kytkimillä voi valita joko fuzzin, fuzzin + oktaavin tai fuzzin + oktaavin + swellin, mutta ei esimerkiksi pelkkää oktaavia tai oktaavi + swelliä.

Poikkea Tampereella, pääset kokeilemaan.
 
Pitää jossain välissä ajella. Nyt olen tosin lähdössä Italiaan viikoksi, mutta onhan tässä lomaa jäljellä :)
 
Aika pahan pistit. Kyllähän laajaskaalaisia fuzzeja löytyy, mutta enpä muista törmänneeni sellaiseen joka yksinään selviytyisi noista vaatimuksista puhtain paperein. Oletko kokeillut Effector 13 VFMmää tai vaikka Ibanez FZ7 Fuzzia? (Kyllä, olen tosissani.) Monienkin fuzzien säätövara kyllä riittää vaikka minkälaisiin ääripäihin, mutta ei lennossa, kesken soiton. Pitäisi siis kumartua ja vääntää potikkaa tai nipsauttaa pikkuinen kytkin toiseen asentoon.
 
Juu siis, saisi ollakin nyplättävää lattianrajassa. Ei siis tarvitse olla suoraan gain-potikalla säädettävissä. En vain diggaile sitä jos pitää biisien välissä avata koko rasia ja ruuvailla trimmeriä saadakseen lisää möyhyä jostain.
 
Fender Blenderin testasin Pro Centerissä - ja olin lähellä ostaa, soundi on loistava. Mutta: hinta oli hirveä, pyynti oli muistaakseni 250 €.
 
HUH... 179e se tais olla T-kaupassa. Uskoisin että 170e sellaisen saisi paikallisesta kun tinkaisi.
 
Prescription Experience toimii ymmärtääkseni niin, että kytkimillä voi valita joko fuzzin, fuzzin + oktaavin tai fuzzin + oktaavin + swellin, mutta ei esimerkiksi pelkkää oktaavia tai oktaavi + swelliä.
 
Juu, tuo olisi hyvä, meinaan en octaveria tarvitsisikaan oikein muissa kuin fuzzin seurassa. Tuntuu vain hurjalta ostaa ilman testiä, ja vielä ei ole kotimaassa tuollainen kävellyt vastaan jotta olisi voinut ottaa tyypit. Samplen perusteella kyllä varsin mielenkiintoinen...

Ois kyllä mielenkiintosta päästä kokeilemaan ja vertailemaan '69 ja '70 fuzzeja. Kuvauksen perusteella kuitenkin tuo kuusysi olis mehevämpi, vaikka piifuzzia luulin alun perin etsiskeleväni. Vaikka kokeiltuahan tuon vasta tietääpi.
 
No, ota kitara kainaloon, vahvari syliin, muut tarvittavat roinat taskuun ja poikkea Tampereella. Pidetään Fuzz-kerhon kokoontumisajot ;-)

Juu siis, saisi ollakin nyplättävää lattianrajassa. Ei siis tarvitse olla suoraan gain-potikalla säädettävissä. En vain diggaile sitä jos pitää biisien välissä avata koko rasia ja ruuvailla trimmeriä saadakseen lisää möyhyä jostain.
 
Fender Blender toimisi kyllä, uskon. Toinen, aivan mainio vaihtoehto, olisi sitten Fulltone Octafuzz. Uudemmissa malleissa on potikoiden välissä pikkuinen kytkin jolla voi valita fuzzin ja fuzz + octaverin väliltä. Tästä tykkäsin kovasti, ehkäpä vielä hankin sen itselleni (korvaamaan Roger Mayer Octavian joka on hyvä mutta tolkuttoman isokokoinen). Käytettynä pitäisi saada 150 - 170 eurolla.
 
Ja sitten toki S.I.B Nick Nitro. Fuzz/Octavia, molemmat efektit erikseen kytkettävissä päälle ja pois. Kitarapaja toi näitä maahan jonkin verran muutama vuosi sitten, testailin silloin ja tein ostopäätöksenikin jo... mutta budjetti repesi. Ovh oli jossain 140 euron tietämillä, käytettyinä noita on liikkunut alle satasella. Soundi oli riemastuttavan rujo, kuitenkin soittodynamiikalle herkkä ja mukavasti muokattavissa lennosta. Ei tbp, mutta kaikkea ei voi saada.

Tymin Buzzrite on kopio tuosta Mosriten Fuzzritestä, joten se saattaisi olla lähellä tuota Ventures-saundia. En tiedä, että tuoko noita kukaan maahan tai että miten nettitilaukset tuolta toimivat.
 
Tässä linkki valmistajan sivuille:
http://www.tymguitars.com.au/pedals.html
 
Hintahan noissa ei ainakaan ole boutique-pedaaleiksi paha. 199 Australian dollaria on n. 119 euroa.
Kiitos tiedosta..täytynee kysellä, josko joku innostuisi tuomaan..netin kautta en ole innostunut tilaamaan..