Lyriikka ›

Tällainen 50-luvun hengessä tehty sanoitus:
 
Tukkijätkän laulu
 
Me miehet näitä tukkeja uitamme,
teemme huolella tämän työmme.
Rehdisti auomme suitamme,
tuskin koskaan sanoja syömme.
Saamme palkaksi makkarapätkän.
On tää vain laulu tukkijätkän.
 
Voi viedä virta pojat yläjuoksulla,
mut tukkimies on mies paikallansa.
Vaan neidot kun hurmaavat tuoksulla,
siinä on tukkimiehen ansa.
Voi jos sydämeensä sais lemmenlätkän.
On tää vain laulu tukkijätkän.
 
Kun koski se pauhaa taas voimalla,
hiki virtaa ja katkeaa keksi.
silloin tietää sisulla roimalla
syntyneensä tukkilaiseksi.
Päivän päätteeksi käärimme sätkän.
On tää vain laulu tukkijätkän.
On tää vain laulu tukkijätkän.

Hyvä harjoitustyö. Muuta nimeksi paperimiehen laulu ja tee siihen sopivat korjaukset tekstiin niin siirrät tarinan 2000-luvulle.

Tämän tekstin taustoista sen verran, että se sai ensi-iltansa tämän kesän kesäteatterinäytelmässä Tauno Kapalo ja ikuinen ansa. Ja tekstin lyhyys johtuukin juuri siitä, että näyttämöllä pätevät aivan toiset säännöt kuin vaikkapa live-soitossa.
 
Mutta juu paperimiehen laulu voisikin olla ihan hauska, mutta en oikein tykkää tehdä tekstiä (edes huumori) mistään tilanteesta mikä on vain hetken otsikoissa.
 
Jos tämä herättää ajatuksia lisää niin tokihan niitä ilolla lueskelee.