Rock, pop, alternative ›

Eikös Please Please Me:ssa haettukin Hampurin tai tarkemmin sanottuna Cavernin meininkiä, eli kuulijan oli tarkoitus olla ikäänkuin paikalla luolassa kuuntelemassa bändin keikkaa. Tosin ne kiroilut ja välimylväisyt on tietenkin raakattu eikä se hikinen fiilis tietenkään voi välittyä. Lemmy Kilmister sanoi kuulleensa Beatlesia Cavernissa "ja olikin vähän helvetin hyvä bändi". Ei ole suora lainaus mutta ajatus oli tämä.
 
Puhun samasta asiasta eri nimellä:) Tuolla "Hampurin meiningillä" tarkoitin yleensä sitä yhteenhitsautunutta soittoa ja nuoruuden tervettä anarkiaa ja riemua, mikä paistaa debyytiltä.
 
Tuota Hampurin meininkiä toteutettiin sittemmin myös Cavernissa. Olen siinä luulossa, että Hampurissa Beatlesistä kehittyi taitava soittoryhmä ja kun pojat palasivat Englantiin niin Cavernissa soitti ihan eri tason ryhmä kuin ennen Saksan retkeä.
 
edit: lisäys: Jos Lemmy tykkäsi Beatlesistä Cavernissa niin samaa ei voi sanoa Vexi Salmesta ja Irwinistä, jotka olivat bonganneet Beatlesin (jolloin suuri maailma ei tiennyt Beatlesistä mitään) Hampurissa keikalla. Vexi Salmi on todennut, että he ihailivat Johnny Kidd and the Piratesin Shaking All Over -tyylistä brittirockia. Beatlesien soittotyyli ei taas uponnut: "Se tapa rämpyttää kitaraa...meistä (Irwin ja Vexi) se oli pelkkää paskaa!" ;)

Tuo onkin levyn ainoa huono puoli: Uudet ja uudet sukupolvet ottavat ja kopioivat Revolveria luullen olevansa kovastikin omaperäisiä...
 
Tästä tulikin mieleeni...
Kuunnelkaapa peräkanaa Revolver-levyn biisi She Said She Said ja R.E.M.:in Monster-levyltä biisi What´s The Frequency Kenneth?
 
Mitä mieltä olette? Onko kyseessä R.E.M.:n kunnianosoitus Beatlesille vai törkeä plagiointi?
 
Joka tapauksessa vaikutteet ovat vaikutteita olivat ne sitten tiedostettuja tai tiedostamattomia.

asiasta viidenteen... Tuosta And Your Bird Can Sing -biisistä tulee mieleen myös Anthology-sarjan pilalle mennyt otos, jossa meille tuntemattomasta syystä bändi rupeaa repeilemään hillittömään nauruun, soitto jatkuu silti ja Lennon yrittää urheasti laulaa biisin kunnialla läpi vaikka otos on pilalla.
 
Vaikka bändin asenne musiikin tekoon oli jo tuolloin ammattimaisemmalla tolalla verrattuna Hampurin vuosien kohellukseen, niin eipä noita uraauurtavia klassikkolevyjäkään millään ryppyotsameiningillä ole tehty. Hauskaa on studiossa selvästi ollut. Varmasti hauskempaa studiossa kuin Beatlemanian aikana kiertueella;)
 
Versio kuulostaa tosi hyvältä kikatuksista huolimatta (olisikohan ollut pojillamme dopingia aivoissaan?).
 
Revolverin aikaan bändi on mielestäni visuaalisestikin tyylikkäimmillään. Tsekatkaapa vaikka kesäkuun Mojo.
 
Vaikea edes kuvitella, millaiselta Revolver on kuulostanut omana aikanaan. She Loves You'sta kolmisen vuotta myöhemmin levyn päätösraidaksi pistetään Tomorrow Never Knows. Ehkä sama kuin nykyään U2 versioisi John Coltranea. Ontuva vertaus (ja Lennonillahan oli tämä raajarikko-pakkomielle...).

Tästä tulikin mieleeni...
Kuunnelkaapa peräkanaa Revolver-levyn biisi She Said She Said ja R.E.M.:in Monster-levyltä biisi What?s The Frequency Kenneth?
 
Mitä mieltä olette? Onko kyseessä R.E.M.:n kunnianosoitus Beatlesille vai törkeä plagiointi?
 
Joka tapauksessa vaikutteet ovat vaikutteita olivat ne sitten tiedostettuja tai tiedostamattomia.
 
Kuunnelkaapa peräkkäin Taxman ja Jam-yhtyeen Start. Kyä lähtee!

Vaikea edes kuvitella, millaiselta Revolver on kuulostanut omana aikanaan. She Loves You'sta kolmisen vuotta myöhemmin levyn päätösraidaksi pistetään Tomorrow Never Knows. Ehkä sama kuin nykyään U2 versioisi John Coltranea. Ontuva vertaus (ja Lennonillahan oli tämä raajarikko-pakkomielle...).
 
Hyvä huomio. On nykyään vaikea käsittää miten nopeassa tahdissa Beatlesin musiikki muutti muotoaan ja levyjä tuli ulos pitkälti yli 10. Hyvä vertailu on katsoa mitä tapahtui Beatles-musiikissa esim. vuosina 63-66.
 
Jos jeejee-kauden (Beatlemanian aika) levyiksi lasketaan viisi ekaa levyä Please please me:stä Help!-levyyn, niin levyjen määrässä mitattuna voisi sanoa, että bändi junnasi jeejee-muotissa kauan. Mutta kun muistetaan, että nuo levyt ilmestivät parin vuoden sisään ja sen lisäksi vielä ne sinkut, joita ei studiolevyiltä löytynyt, niin tahti oli aika kova. Kiertueet ja kaksi kokopitkää elokuvaa päälle. Kova työmoraali, ja silti syntyi kaiken kiireen, paineen ja beatlemanian hulluuden keskellä timanttista tavaraa.
 
Ja koko musiikin kaari studiolevyjen osalta käytiin läpi seitsemässä vuodessa. Nykypäivän huippubändit saavat tuossa ajassa ulos 2-3 levyä, joista yksi on kokoelma. ;)
 
edit: Kuvitellaan, että Beatles olisi murtautunut meidän tietoisuuteemme vuonna 1999 soittaen love me dota ja please please me:tä. Tänä vuonna bändi olisi hajonnut jo huhtikuussa, ja pyörittelisimme käsissämme Let It Be-levyä. Miettikää tuota ajanjaksoa omassa elämässänne ja miettikää, että samassa ajassa tapahtui kaikki se mitä levyttävän Beatlesin oloaikana tapahtui ja mistä me nykyään puhutaan ja luetaan metritolkulla aihetta käsitteleviä kirjoja. Aika huimaa! Ajatusleikin saa hauskemmaksi kun pohtii mitä nykypäivän bändit olisivat tuumanneet "nyky-beatlesin" touhuista. Olisi näyttänyt oma työtahti aika verkkaiselta;)

Tämänpäiväisen jakson Todella upeeta -sarjan Patsy ja Eddie vierailivat Abbey Roadin studiolla. Ja kävelivät suojatietä.

Tämänpäiväisen jakson Todella upeeta -sarjan Patsy ja Eddie vierailivat Abbey Roadin studiolla. Ja kävelivät suojatietä.
 
Ja tuhosivat "the Lost Beatles tapes";)
Elton John oli mukana omana itsenään.

Onpa täällä hyviä kirjoituksia! Eulaalia ja Sinappi, saitte plussia!
 
Tämä on NIIN hienosti sanottu:
Kun lähtee loppupeleissä arvottamaan Revolveria tai Pepperiä niin sehän on sama kuin miettisi haluaako mieluummin rubiinin vai timantin.
 
Mutta jos prässättäisiin valitsemaan, niin kyllä minä ottaisin rubiinin ja Revolverin. ;)
 
Kuunnelkaapa peräkkäin Taxman ja Jam-yhtyeen Start. Kyä lähtee!
 
Sas muuta! :D

Eulaalia ja Sinappi, saitte plussia!
 
S'oon kyllä Jooseppi, mutta tulin tuosta tunnistamisesta NIIIIIIN iloiseksi, että saat niin monta plussaa kuin vain ilkiän painaa.

S'oon kyllä Jooseppi, mutta tulin tuosta tunnistamisesta NIIIIIIN iloiseksi, että saat niin monta plussaa kuin vain ilkiän painaa.
 
"Traitraitrallallaa..." ;D

Tästä tulikin mieleeni...
Kuunnelkaapa peräkanaa Revolver-levyn biisi She Said She Said ja R.E.M.:in Monster-levyltä biisi What´s The Frequency Kenneth?
 
Mitä mieltä olette? Onko kyseessä R.E.M.:n kunnianosoitus Beatlesille vai törkeä plagiointi?
 
Joka tapauksessa vaikutteet ovat vaikutteita olivat ne sitten tiedostettuja tai tiedostamattomia.
 
Ei ne musta ihan kauheasti ole sukua keskenään...

Täytyypä nyt erikseen mainita, että kyllä tuo And Your Bird Can Sing on sitten mahtava viisu. Kyseisen biisin kitaroinnit iskivät heti ekalla kuuntelulla ihan kympillä. Ja lyriikatkin ovat juuri sopivan oudot. Ei mulla muuta tähän hätään... Nerojahan ne Beatlet olivat.

Täytyypä nyt erikseen mainita, että kyllä tuo And Your Bird Can Sing on sitten mahtava viisu. Kyseisen biisin kitaroinnit iskivät heti ekalla kuuntelulla ihan kympillä. Ja lyriikatkin ovat juuri sopivan oudot. Ei mulla muuta tähän hätään... Nerojahan ne Beatlet olivat.
 
Näin on. Ja jossain haastattelussa Lennon piti sitä "throw-away" -biisinä. Tosin se nyt puhui mitä sattui, aina fiiliksen mukaan.

Näin on. Ja jossain haastattelussa Lennon piti sitä "throw-away" -biisinä. Tosin se nyt puhui mitä sattui, aina fiiliksen mukaan.
 
"Syvällisiä" analyysejä esittävä Philip Norman kuvasi biisiä "terveeksi lennonilaiseksi hölynpölyksi." No, voihan se olla sitäkin, vaikka Shout! nyt on mitä on.

"Syvällisiä" analyysejä esittävä Philip Norman kuvasi biisiä "terveeksi lennonilaiseksi hölynpölyksi." No, voihan se olla sitäkin, vaikka Shout! nyt on mitä on.
 
Eikö juuri Shoutissa kritisoitu Epsteinin ekonomisia taitoja? Siitä on niin pirun kauan, kun sen luin.
 
Normanhan syväluotasi myös edelleen nuorta ja ahkerasti keikkailevaa Rolling Stones -soitto- ja lauluyhtyettä.

Näin on. Ja jossain haastattelussa Lennon piti sitä "throw-away" -biisinä. Tosin se nyt puhui mitä sattui, aina fiiliksen mukaan.
 
Ja jossain haastattelussa Lennon taisi sanoa, että pitää kyseisen biisin sanoja "kammottavina".

Eikö juuri Shoutissa kritisoitu Epsteinin ekonomisia taitoja? Siitä on niin pirun kauan, kun sen luin.
 
Juu. Se kirja keskittyikin noihin talousasioihin huomattavasti enemmän kuin musiikkiin.
 
Normanhan syväluotasi myös edelleen nuorta ja ahkerasti keikkailevaa Rolling Stones -soitto- ja lauluyhtyettä.
 
Todellakin "syväluotasi". Rolling Stones = Jagger ja sen säestäjä Richards ynnä muutama statisti. Suurin osa kirjasta käsitteli Jaggerin seksuaalisuutta, eikä Normanin ilmeinen rakastuminen viriiliin laulajaan jäänyt millään tavalla epäselväksi...
 
EDIT: Olinpas minä nyt taas negatiivinen. Kyllä Philip Normanin kirjoilla (varsinkin Shoutilla) on hyvätkin puolensa. Shout! oli minulle -kuten varmaan hyvin monelle muullekin- ensimmäinen lukemani Beatles -kirja (toisena taisinkin lukea sen v. -68 ilmestyneen "virallisen" elämäkerran, jonka tekijän nimi häipyi just mielestä....). Shoutin alku on hyvin liikuttava, sehän alkaa Lennonin murhan herättämistä reaktioista. Myös muusikoiden lapsuus ja nuoruus Hampurin aikoineen on kirjoitettu mielenkiintoisesti. Eniten kirjassa häiritsee se miten vähän musiikista puhutaan, ja sekin vähä mikä puhutaan on yleensä ihan puuta heinää. No, ilmeisesti ns. suuri yleisö lukee mielummin juoruja ja muisteluksia kuin analyysejä biiseistä. Analyyseille on tietysti omat kirjansa, mutta jotenkin pahalta tuntuu, että itse musiikki sivuutetaan Beatlesiä käsittelevässä kirjassa olankohautuksella.
 
Stones -kirjasta on kyllä vaikea löytää mitään positiivista sanottavaa. Aloitus on onnistunut, siinähän mennään suoraan asiaan, eli kuvaukseen konsertista vuodelta -81 tai -82 tai jotain.

On October 24, 2006, Restless Records will release "Butchering The Beatles" — featuring the biggest, the baddest, the heaviest all-star line-up ever assembled to honor what is arguably the greatest band ever — THE BEATLES.
 
"Butchering The Beatles" track listing:
 
01. "Hey Bulldog"
 
Alice Cooper - Vocals
Steve Vai - Guitars
Duff McKagen (VELVET REVOLVER / GUNS N' ROSES) - Bass
Mikkey Dee (MOTÖRHEAD) - Drums
 
02. "Back In The USSR"
 
Lemmy Kilmister (MOTÖRHEAD) - Vocals/Bass
John5 (MARILYN MANSON / ROB ZOMBIE) - Guitars
Eric Singer (KISS / ALICE COOPER) - Drums
 
03. "Lucy In The Sky With Diamonds"
 
Geoff Tate (QUEENSR_CHE) - Vocals
Michael Wilton (QUEENSR_CHE) - Guitar
Craig Goldy (DIO) - Guitar
Rudy Sarzo (DIO) - Bass
Simon Wright (DIO) - Drums
Scott Warren (DIO) - Keys
 
04. "Tomorrow Never Knows"
 
Billy Idol - Vocals
Steve Stevens (BILLY IDOL) - Guitars
Blasko (OZZY OSBOURNE) - Bass
Brian Tichy (BILLY IDOL) - Drums
 
05. "Magical Mystery Tour"
 
Jeff Scott Soto (YNGWIE MALMSTEEN / SOUL SIRKUS) - Vocals
Yngwie Malmsteen (RISING FORCE / ALCATRAZZ) - Lead Guitar
Bob Kulick, (MEAT LOAF / PAUL STANLEY BAND) - Rhythm Guitar
Jeff Pilson (DOKKEN / FOREIGNER) - Bass
Frankie Banali (W.A.S.P. / QUIET RIOT) - Drums
 
06. "Revolution"
 
Billy Gibbons (ZZ Top) - Vocals / Guitar
Vivian Campbell (DEF LEPPARD) - Guitar
Mike Porcaro (TOTO) - Bass
Gregg Bisonnette (DAVID LEE ROTH / RINGO STARR BAND) - Drums
Joseph Fazzio (SUPERJOINT RITUAL) - Drums
 
07. "Day Tripper"
 
Jack Blades (NIGHT RANGER / DAMN YANKEES) - Vocals
Tommy Shaw (STYX / DAMN YANKEES) - Vocals
Doug Aldrich (WHITESNAKE / DIO) - Guitars
Marco Mendoza (WHITESNAKE / THIN LIZZY) - Bass
Virgil Donati (STEVE VAI / SOUL SIRKUS / PLANET X) - Drums
 
08. "I Feel Fine"
 
John Bush (ANTHRAX) - Vocals
Stephen Carpenter (DEFTONES) - Guitar
Mike Inez (OZZY OSBOURNE / ALICE IN CHAINS) - Bass
John Tempesta (THE CULT / TESTAMENT) - Drums
 
09. "Taxman"
 
Doug Pinnick (KING'S X) - Vocals
Steve Lukather (TOTO) - Guitar
Tony Levin (JOHN LENNON / PETER GABRIEL) - Bass
Steve Ferrone (ERIC CLAPTON / TOM PETTY) - Drums
 
10. "I Saw Her Standing There"
 
John Corabi (MÖTLEY CRÜE) - Vocals
Phil Campbell (MOTÖRHEAD) - Guitar
C.C. Deville (POISON) - Guitar
Chris Chaney (JANE'S ADDICTION) - Bass
Kenny Aronoff (SMASHING PUMPKINS / JON BON JOVI) - Drums
 
11. "Hey Jude"
 
Tim "Ripper" Owens (JUDAS PRIEST / ICED EARTH) - Vocals
George Lynch (DOKKEN / LYNCH MOB) - Guitar
Bob Kulick (MEAT LOAF / PAUL STANLEY BAND) - Rhythm Guitar
Tim Bogert (VANILLA FUDGE / BECK / BOGERT & APPICE) - Bass
Chris Slade (AC/DC) - drums
 
12. "Drive My Car"
 
Kip Winger (WINGER) - Vocals
Bruce Kulick (KISS / GRAND FUNK) - Guitar
Tony Franklin (THE FIRM / WHITESNAKE) - Bass
Aynsley Dunbar (WHITESNAKE / JOURNEY) - Drums

"Butchering The Beatles" track listing:

 
Huh huh. Tätä olemme aina kaivanneet ja nyt sen saamme.