Puhaltimet ›

Hmm. Keeping the thread alive! Pahus kun jo vannoin edellisen keskustelun puolella sulkevani sanaisen arkkuni mutta menköön.
 
Rupesin tässä lukemaan yhtä edellistä keskustelua ja huomasin, että te harjoittelette aivan järjettömiä määriä(2-4h). Itse pystyn erittäin hyvänä ansatsipäivän vetämään puolentoista tunnin reenit jotenkuten. Eikä kyse ole oikeastaan siitä määrästä, vaan siitä, etten pysty soittamaan pitkiä kappaleita. Huulet turpoaa ja sitten ei kuulu enää muuta kuin pihinää. Tämä on todella ärsyttävää, koska en pysty soittamaan oman tasoisia kappaleita vain siitä syystä, että naama ei kestä kunnolla.
 
Toi 2-4 tuntia on kyllä aika opportunistinen arvio keneltä tahansa. Itselläni vaihtelee, jos on rankkoja päiviä töiden puolesta niin sitten tehdään erityisen huolellisesti ja vähemmän, varsinkin viikon edetessä. Ketään ei kiinnosta jos vetää maanantaina erityisen uljaasti jos perjantaina lavalla istuu herra Turakainen.
 
Jos on sellainen onnellinen tilanne että on aikaa tehdä niin sitten voi harjoitella sen 4 tuntia, mutta kyllähän se soiva aika on ihan jotain muuta (tunti, puolitoista maksimissaan). Tauotus ja keskittyminen on tärkeää. "Soittelu" on kivaa ja toisinaan tärkeääkin mutta tekniseltä kannalta vähän kyseenalaista.
 
Koitan suhteuttaa asiaa itselleni ajattelemalla, että useimmat teistä ovat varmasti soittaneet liki kymmenen vuotta, kun itse en ole soittanut vielä edes viittä. Mutta tämähän on vain tekosyy. Pitää pystyä, jos haluaa proksi.
Kuinka paljon itse harjoittelit neljä vuotta soittaneena? Siis ihan tosi-haluan tietää.
 
En varmaan koskaan ole harjoitellut niin paljon raskaasti kuin n. viisi vuotta soittaneena. En ole koskaan myöskään harjoitellut niin typerästi kuin silloin. Luojan kiitos en rikkonut ylähuultani silloin. Se oli sitä aikaa kun en osannut itse ajatella asioita eivätkä silloiset opettajat osanneet antaa tarpeellisia työkaluja oikeaan harjoitteluun. Toisaalta silloisella pitkäjänteisyydelläni varmaan paljon opeista meni ohi kun piti vaan koittaa soittaa kovaa ja korkealta (huonolla soundilla ja tekniikalla helvetisti prässäten). Ja huuliin sattu, ja minä pöljä vielä ajattelin että sehän vain kuuluu asiaan.
 
Suuret tuntimäärät ei tee pro:ta, vaan se miten ne tuntinsa käyttää. Jos tekee tunnin todella huolellisesti niin varmasti ei (henkisesti) jaksa soittaa yhtään enempää, ja silloin on saattanut saavuttaa ja oppia jotain. Vaskisoiton harjoittelu ei ole sitä että tehdään aivottomasti lihastreeniä, vaan pitää opetella opettamaan itseään. Meillä on mielikuvitus siksi että sitä saa käyttää, ja jos jää umpikujaan niin sitten kysytään viisaammilta, siis niiltä opettajilta jotka oikeasti osaavat ratkaista ongelmia ja viedä asioita eteenpäin (ja jotka ovat MYÖS osanneet opettaa itsensä huipulle). Ja se musiikki täytyy olla mukana koko ajan, kaikissa perustreeneissäkin. Jos soittaa skaaloja tylsästi niin siinä samalla oppi siitä huonon maneerin ja sitten kaikkien kappaleiden skaalat on sitä samaa kolausta. on yllättävää kuinka paljon kestävyys paranee kun muistaa pitää sen fraseerauksen ja musikaalisuuden matkassa aina kun soittaa.
 
Ja sitten sekin kysymys, että kannattaako olettaa, että huono enduranssi johtuu huonosta ansatsista?
 
Kannattaa, kannattaa myöskin pohtia johtuuko se myös huonoista harjoittelutottumuksista. Kannattaa katsoa hampaitaan sillä terävät kulmat hammasrivistössä puree tehokkaasti huuleen. Epätaloudellinen soittotapa ja sen kompensointi ylimääräisellä lihastyöllä ja prässillä syö kestävyyttä. Kyllä ihminen puhaltaa jaksaa kunhan vain on jotain mikä värähtelee. Kannattaa jaksottaa harjoitteluaan, pitää muistaa antaa itselleen aikaa myös palautua. Ylikunnosta palautuu vain levolla, kun siis oikein pahasta ongelmatilasta puhutaan. Ja kannattaa joka ikinen päivä kun alkaa soittamaan niin malttaa ne ensimmäiset kriittiset hetket miettiä mitä oikeasti on tekemässä. Jos aloittaa päivän hutiloiden niin koko päivä onkin jo menetetty. Pitää malttaa löytää se helpoin tapa saada hyvin resonoiva helposti syttyvä ääni ja sitten jatkaa eteenpäin, ja jos sen malttaa tehdä joka päivä niin on jo suuren harppauksen edempänä. Mikäli ei ole tarvittavia harjoituksia tähän on mentävä opettajalle joka pystyy siihen opastamaan.
 
Pitääkö ruveta työntämään leukaa eteenpäin, jotta paine tasaantuisi kummallekin huulelle? Vai prässäänkö kenties liikaa? (en omasta mielestäni, mutta muutamat muut ovat sanoneet)
Mitä pitää tehdä, että saisi teräsansatsin? Ei kai joka päivä voi huulia vetää tunnottomaksi rääkkitreenillä? Minullahan on vain yhdet huulet, joten haluaisin käyttää niitä viisaasti.
 
Tiiliseinästä voi päästä läpi jos tarpeeksi kauan hakkaa siihen päätään, tai sitten voi koittaa etsiä oven. Hassua että (erityisesti) trumpetisteilla tuntuu vieläkin olevan tää vaikka väkisin meininki. Kuitenkin sitä määrää voidaan ruveta todenteolla lisäämään vasta kun fysiikka pystyy ottamaan sen vastaan, ettei vain treenata virheellisiä tottumuksia. Kyllä näitä työnsankareita on mutta montako pois pudonnutta on yhtä onnistunutta kohden?
 
Mitä tulee kysymyksiisi niin pidän melko vastuuttomana yrittää vastata niihin näkemättä ja kuulematta sinua, missä ikinä sitten asutkaan niin koita päästä sellaiselle opettajalle joka osa kysymyksiisi vastata, ja kolua kaikki mahdolliset leirit, kiltasillat yms. yms. Muista että opettajasi on sinua varten, et sinä opettajaa varten eli kysy ja kyseenalaista!
 
Niin ja vielä tämä: Kuinka kauan soittaneena suoritit 3/3?
 
Olin soittanut kuusi vuotta, tein samana keväänä kun pääsin konsalle. Oho, onpas siitäkin jo aikaa. Vaskisoittimissa ei mielestäni pitäisi tuijottaa liian tarkkaan vuosimääriin, kunkin ihmisen kehityskaaret on niin erilaisia.