Yleistä keskustelua musiikista ›

Oli tosiaan itsellänikin se kausi että tuli ns. "opittua parempaan musiikkiin", mutta vanha totuus pätee jälleen: pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle, tai pitää nähdä metsä puilta.
Toisin sanoen, kaikki biisit, jotka saavat jalan vipattamaan tai jotenkin tunnetasolla vaikuttavat positiivisesti, ovat hyviä biisejä. Taustalla soi jälleen kerran Stone Temple Pilots - Press Play. Nyt kun löytäisi tuon kappaleen esikuvallista musiikkia.

Esim. tällä hetkellä minua miellyttää tällainen "mainstream" kappale nimeltään "Where is the love?" Jotain siinä on mikä iskee, vaikka räppi yleensä oksettaakin :)
 
Nyt en haluaisi pilata intoasi tuota kappaletta kohtaan mutta... taustalaulut tuossa biisissä hoitelee muuan Justin Timberlake...

Nyt en haluaisi pilata intoasi tuota kappaletta kohtaan mutta... taustalaulut tuossa biisissä hoitelee muuan Justin Timberlake...
 
Joka on muuten ainakin minun mielestä aika loistava laulaja.

Joka on muuten ainakin minun mielestä aika loistava laulaja.
 
Mutta muuten aivan helvetin vastenmielinen. Meinaa aina ykä lentää kun sen naama telkusta valahtaa esiin...
 
EDIT:
Mulla on oikeastaan musamaku vain laajentunut vuosien saatossa. Diggaan edelleen kaikista teininä löytämistäni outolaisista, mutta nykyään mulla kaikki perustuu siihen että kun biisi kuulostaa hyvältä, on samantekevää kuka on esittäjä tai mitä "genreä" se edustaa.

Nyt en haluaisi pilata intoasi tuota kappaletta kohtaan mutta... taustalaulut tuossa biisissä hoitelee muuan Justin Timberlake...
 
Jaahans. Mitähän tämä taas on? Mielestäni Justin Timberlake OSAA laulaa loistavasti! Ja musiikkikin on mainstream-popin parhaimmistoa - minulla ainakin arvostus The Neptunesin soundimaailmaa kohtaan ON kova. Tähän mennessä kaikki Neptunes-tuotokset ovat minun korvaani kuulostaneet hyvältä. Enkä ole ainut teinityttöjen ja muiden top40-kuluttajien lisäksi, joka on tässä asiassa samaa mieltä.

Nykyään en voi enää kuunnella mainstream-radiokanavia: niiden tarjoama yksinkertainen popitus ja rockitus ei luo minkäänlaisia muita tunteita kuin ärtymystä. Joskus tulee kaipuu noihin yksinkertaisiin aikoihin, jolloin kaikki hyvältä kuulostanut hittimateriaali kelpasi. Kysymys kuuluukin: olinko onnellisempi silloin kuin nyt?
 
Ongelmanahan on selvästi se että kanavat ovat paskaa! Siis nykyään.
 
Itsekin aloittelin tuollaisella Offspring-tyylisellä punkahtavalla rokilla pienenä kuuntelijan uraa, mutta vaikka musamaku onkin ekspotentiaalisesti laajentunut siitä niin kyllä hyvää perusräimettä kuuntelee edelleen, kuten AC/DCtä tai Betty Blowtorchia, vaikka toki niidenkin osalta on hieman maku hienostunut. Jos ei muuten niin Wigujen ja Jethron ja Tori Amoksen vastapainoksi.

Ongelmanahan on selvästi se että kanavat ovat paskaa! Siis nykyään.
 
No lähinnä soittolistapolitiikka on paskaa. Ihan sama mitä soittavat, tuskin mikään musiikki kestää niin runsasta kuuntelua että sitä ei rupeaisi vihaamaan. Ja tietysti soittolistojen suppeus on toinen ongelma. Mutta menee tietty vähän offtopiciksi... tästähän oli jo topic? ;)
 
Parhaillaan luukutan Led Zeppeliniä, sitä ennen taas soi N'Syncin "Pop" joka on ensinnäkin hiton hyvin tuotettu (BT..) ja laulajatkaan eivät ole paskoja kuten tuossa yllä jo puhuttiinkin. Ei mua ainakaan ärsytä se, että joku artisti on supersuosittu, lähinnä pääasia että se musiikki miellyttää. Ulkomusiikillisista seikoistahan voi aina keskustella, mutta itse ainakin näiden poppitähtien kohdalla sivuutan nuo seikat jos ne ärsyttävät, musiikistahan sitä voi joka tapauksessa diggailla.

Jaahans. Mitähän tämä taas on? Mielestäni Justin Timberlake OSAA laulaa loistavasti! Ja musiikkikin on mainstream-popin parhaimmistoa - minulla ainakin arvostus The Neptunesin soundimaailmaa kohtaan ON kova. Tähän mennessä kaikki Neptunes-tuotokset ovat minun korvaani kuulostaneet hyvältä. Enkä ole ainut teinityttöjen ja muiden top40-kuluttajien lisäksi, joka on tässä asiassa samaa mieltä.
 
Joo, no... minä taas en voisi vähempää välittää koko Timberlakesta saatika hänen musiikistaan joka on todellista melusaastetta korville. Johtuu siitä, että se musiikki on niin laskelmoitua kuin vain voi olla.

Joo, no... minä taas en voisi vähempää välittää koko Timberlakesta saatika hänen musiikistaan joka on todellista melusaastetta korville. Johtuu siitä, että se musiikki on niin laskelmoitua kuin vain voi olla.
 
Oletkos herran uusinta kuullut? Periaatteessa aika yllättävänkin epäkaupallista. Mikä vika on siinä, että miettii millaisesta musiikista ihmiset pitävät? Eivätköhän Bachit ja muut klasarisäveltäjänerot ole myös miettineet yleisöäänkin ja nimenomaan tehneet laskelmoitua musaa. Sinullahan on tietysti oikeus mielipiteeseesi, mutta kysyinpähän vaan..

Mä olin nuorena ihan hirveä elitisti musan suhteen...nyt onkin hyvä ottaa takaisin ja digata monista niistä jutuista, joiden päälle sylki nuorena.

Mun mielestä Neptunes ja vaikkapa Dr Dre ovat kyllä niitä luovimpia tyyppejä nykybisneksessä...hienoa kamaa!

Joo, no... minä taas en voisi vähempää välittää koko Timberlakesta saatika hänen musiikistaan joka on todellista melusaastetta korville. Johtuu siitä, että se musiikki on niin laskelmoitua kuin vain voi olla.
 
Njuu. Minä jaksan puolustaa edelleen The Neptunesin luomaa soundimaailmaa. Se jos mikä on ollut mielestäni pitkiin, pitkiin aikoihin uraa uurtavimpaa uudessa musiikissa. Muut kierrättävät vanhaa, Neptunes on keksinyt jotain uutta. Jopa Britney Spearsin Boys-biisi kuulosti hyvältä pitkään, ja sitten sainkin tietää että Neptunes-pojathan ne sen oli tehtaillu.
 
Oletko tosiaan kuullut tämän Timberlaken uusimman, Señorita tais olla nimi? Tietenkin se on laskelmoitua sillä tavalla, että on yritetty muuttaa poplaulun muotoa jollain tavalla... The Neptunes -tuottajakaksikko yrittää selvästi rikkoa vähän normaalin popbiisin kaavaa. Lopun mies/nais-huudatus on mielestäni tosi erikoinen ja makea :)
 
Sitä olen muuten miettinyt, että dissaatteko te välillä jotain musiikkia sen takia, että menetätte rokkariuskottavuutenne jos kerrotte tykkäävänne jostain biisistä, mikä liippaa läheltä "nais/teinigenrejä", kuten mainstream-poppista? Noh, onhan se totta että suurin osa tällaisesta musiikista on aika helppoa, epäautenttista ja valmiiksi pureskeltua saman jauhamista, mutta ei se poissulje sitä tosiasiaa, että jokin juttu ko. genren sisällä voisi olla oikeasti hyvää! Mä en allekirjoita tätä mainstream/marginal -ajattelua, että vain marginaalisempi musiikki tai miesvaltaiset genret olisivat niitä oikeasti hyviä juttuja.
 
Mutta rock on maskuliininen alue. Jos musiikki vahvistaa maskuliinisuuttasi, "sen täytyy olla hyvää", kuten monet sosiologit ovat sanoneet. Njaaa... just.

Sitä olen muuten miettinyt, että dissaatteko te välillä jotain musiikkia sen takia, että menetätte rokkariuskottavuutenne jos kerrotte tykkäävänne jostain biisistä, mikä liippaa läheltä "nais/teinigenrejä", kuten mainstream-poppista?
 
Öh, eli minä oikeasti pidän kaikesta YleX-hutusta, mutta en vain uskalla myöntää sitä edes itselleni?

Öh, eli minä oikeasti pidän kaikesta YleX-hutusta, mutta en vain uskalla myöntää sitä edes itselleni?
 
Et kaikesta, mutta ehkä jostain. En mäkään kehtais julkisesti sanoa vaikka tällai, vaikka diggaisinkin:
np: Britney Spears - Crazy
 
Sanonpa silti. :)

Kysymys kuuluukin: olinko onnellisempi silloin kuin nyt?
 
Diagnoosi kuuluu: olet menettänyt viattomuutesi ja kasvanut aikuiseksi. Siihen kuuluu kokemuksen mukanaan tuoma... öö... kokemus..? Mutta tiedätkö mitä: silloin tällöin kannattaa taantua teiniksi taas. Kyllä se onnistuu, kun vain haluaa. Pistää aivot reippaasti narikkaan ja nauttii elämästä kuin ensimmäistä kertaa tai kuin viimeistä päivää. Kyllähän joskus nakkikopin purilainen tai kannon nokassa syöty voilla silattu ruisleipäkin maistuu taivaalliselta, vaikka olisikin oppinut nauttimaan taidolla laadittujen gourmet-aterioiden jokaisesta vivahteesta.

Yhtäkään musiikin tahdittamaa päivää en vaihtaisi pois. Useasti tulee itsekkin pohdittua oman musiikki maun kehittymistä. Nykyistä tilannetta voisi kuvailla sanoilla: avoin, kaikelle muulle, PAITSI country -ja iskelmämusiikille.
 
Jaa, että onko nyt onnellisempi, kuin ennen?
 
Useimmiten autolla ajaessa radiokanava vaihtuu grooveFM:lle, jos ei satu olemaan omaa kasettia mukana. Jotenkin vain nauttii enemmän musiikista, joka ei jää kerralla mieleen, ainakaan kokonaan. Nykyajan kulutusyhteiskunnassa, myös musiikki on kokenut inflaation.
 
Sehän tässä musiikki maun kehittymisessä on parasta, kun voi rajattomasti etsiä uusia, omia "hittejä", eikä tarvitse kulkea muiden mukana.

Et kaikesta, mutta ehkä jostain.
 
Eli koska olet löytänyt itsestäsi sisäisen trendipop-diggaajan, jota olet pakoillut kaikki nämä vuodet, oletat että kaikki muutkin oikeasti pitävät ko. musiikista, mutta eivät vain uskalla myöntää sitä? Nyt sitten julistat, että "Tulkaa tekin ulos kaapeistanne!". Newsflash: Jotkut eivät _ihan oikeasti_ pidä N'Syncin tapaisesta musiikista.
 
En mäkään kehtais julkisesti sanoa vaikka tällai, vaikka diggaisinkin:
np: Britney Spears - Crazy
 
Noh, mikset? Britenyssa en näe kovin paljon hyvää, mutta hömm..pidän esim. Kylie Minoquen äänestä!1 Ja tykään kuunnella oman aikansa listapoppia kuten The Beatlesia ja Beach Boysia!1
 
(En keksinyt pahempaa)

Eli koska olet löytänyt itsestäsi sisäisen trendipop-diggaajan, jota olet pakoillut kaikki nämä vuodet, oletat että kaikki muutkin oikeasti pitävät ko. musiikista, mutta eivät vain uskalla myöntää sitä? Nyt sitten julistat, että "Tulkaa tekin ulos kaapeistanne!". Newsflash: Jotkut eivät _ihan oikeasti_ pidä N'Syncin tapaisesta musiikista.
 
No ei tässä ollut kysymys siitä tykkääkö teinipopista vai ei, vaan lähinnä siitä että ei voi myöntää itsellensä/muille pitävänsä jostain musasta koska se ei olisi vaikka katu-uskottavaa diggailla sellaisesta tms. N'sync nyt on vaikka ihan vaan esimerkki, en minäkään siitä pahemmin pidä.
 
Noh, mikset? Britenyssa en näe kovin paljon hyvää, mutta hömm..pidän esim. Kylie Minoquen äänestä!1 Ja tykään kuunnella oman aikansa listapoppia kuten The Beatlesia ja Beach Boysia!1
 
(En keksinyt pahempaa)
 
Oikeasti mä en paljoa tuostakaan biisistä diggaa. Kuuntelen näitä lähinnä siksi että jos meinaan tulevaisuudessa jotain tuonsuuntaista musaa tehdä (ammattimielessä..) niin pitäähän sitä tietää mikä myy. Valitettavasti. Mutta huomasin samalla pitäväni yllättävän monista biiseistä, ja kyllä kaikilta poptähtösiltä on ainakin joku diggailtava biisi löytynyt kun on unohtanut turhan antipop-angstin.. :)
 
Ja Beatlesia ei ainakaan tarvitse hävetä. Beach Boysistä en sano mitään... tai no on mullakin niiden kokoelmalevy ja se on ajoittain ihan hauskaakin kuunneltavaa.
 
Noi ykköset huutomerkkien perässä muuten lisää sun teini-uskottavuutta. ;)

Ah, kuinka kaiholla muistelen niitä aikoja, jolloin Offspring pystyi tarjoamaan minulle täydellisen audioelämyksen.
 
Muistatko kun Pretty Fly For A White Guy ilmestyi? Se tuntui silloin paremmalta, kuin ensikännit sen jälkeen seuranneenna vuonna tuntuivat!
 
Sitten piti perhana aloittaa musiikkiharrastus ja mennä tajuamaan, kuinka palkitsematonta ja kaavamaista tuollainen taustameluperusrokki on!
 
Nykyään olen kateellinen kavereille, jotka saavat orgasmin kuullessaan Eminemin tai jotain perhanan Solid Basea.
 
EDIT: muokkasin

Minä kuuntelen The Offspringiä, niin kuin muutakin musaa mitä ennen kuuntelin, ihan yhtä suurella innolla nykyäänkin. Sama hemmo minä vieläkin olen ja hyvä biisi on hyvä biisi.