Media ja viihde ›

Battletoads
1991
NES
 
Nintendo Entertainment Systemin kehäraakkien arvostelu senkun jatkuu. Vuorossa on siis Battletoads, joka on surullisenkuuluisa uskomattomasta (ja mahdottomasta) vaikeudestaan. Sääli, sillä puitteet olisivat ihan kelvolliset.
 
JUONI
 
Avaruussammakot Rash ja Zitz lähtevät kaksin pelastamaan isoveljeään Pimpleä ja prinsessa Angelicaa, jotka kidnapattiin ajelulta Pimeän Kuningattaren toimesta. Apunaan heillä on professori T. Bird, joka ajelee avaruuslaivalla eikä muuten auta yhtään! Juu, ei siinä muuta sitten. Juoni ja henkilökavalkaadi on ihan Turtlesia, mutta ei anneta sen nyt häiritä, koska häiritsee pikkuisen eräs muu asia tässä pelissä.
 
PELATTAVUUS
 
Ei tässäkään sikäli moittimista ole. Jokseenkin samanlainen ohjaus kuin Turtles 2:sessa, ehkä paikoin jopa tiukempi. A:sta hyppää, B:stä lyö. Pelin erikoisuus on ns. superlyönti, jonka pääsee täräyttämään aina, kun vihollinen meinaa jo heittää veivinsä. Silloin 'Toad pasauttaa ko. vihulaisen kiertoradalle hienon ja mahtipontisen "suuri nyrkki/jalka/pukinsarvet"-efektin saattelemana. Lisäksi sammakkoiset osaavat noukkia maasta putkia ja käyttää niitä aseinaan.
 
GRAFIIKKA & ÄÄNET
 
Ihan toimivia nämäkin. Musiikki ei missään vaiheessa rupea ns. vituttamaan, ääniefektit ovat toimivia ja paikoin jopa rouheita, eikä muutenkaan äänimaailmassa ole mitään vikaa. Grafiikka on NESin yleiseen tasoon verraten jopa loisteliasta. Väliruuduissa esiintyvä ylikurvikas Dark Queen on varmasti saattanut monille pelaajille suorastaan riettaita ajatuksia ja saastuttanut mieliä vähän. Pelimaailma on selkeä, konnat (siis rupi- eikä kilpi-) ovat tarkasti animoituja ja pikkuisen on kieltäkin poskessa ollut grafiikkaihmisillä tässä.
 
HAASTAVUUS
 
Tähän asti vaikuttaa todella tiukalta paketilta, eikös juu? Missä siis on vika? Miksei Battletoadsia nosteta sinne samalle jalustalle viemärissä asustelevien teini-ikäisten mutanttininjasankarimikäliekilpikonnien, italialaisen putkimiehen ja suippokorvaisen fantasiasankarin kanssa? Lienee syytä tarkastella peliä kenttä kerrallaan.
 
1. Kenttä
 
Tullaan mukavaan ja leppoisaan nurmikkomaisemaan. Vähän mätkitään ilkeitä possuja nyrkein, tallustellaan eteenpäin, mätkitään lisää possuja tai pitkäjalkaisia robotteja (joiden jalkaa voi käyttää myös lyömäaseena), saatetaan jopa ratsastaa vähän gargoylella, mätkitään vielä vähän ja kohdataan kentän pomo, Iso Pitkäjalkainen Robotti. Tämä loppari on tosi kekseliäästi tehty: Kuvakulma on ikäänkuin sen silmistä katsottu, jolloin Battletoadsit joutuvat väistelemään tähtäintä ja heittämään kiviä ruutuun. Tarpeeksi monen kiven jälkeen hirviö kaatuu, ja sankarimme pääsevät jatkamaan. Jos pelin kaikki kentät olisivat yhtä leppoisia ja hyvin tehtyjä kuin tämä ensimmäinen, Battletoads olisi maailman paras 2D Scrolling Fighter (tai Beat 'em Up, mikä sitten onkaan suositeltava genre tähänkään).
 
2. Kenttä
 
Sitten lasketaan vaijerilla alas kuilua. Tämäkin osio vielä menettelee, korppeja mätkiessä ja lihansyöjäkasveja kurmoottaessa aika kuluu mukavasti. Lopussa väistellään vähän sähkökenttiä ja se onkin taas siinä. Vähän laimeampi kuin ensimmäinen kenttä, mutta ihan mukava silti.
 
3. Kenttä
 
Ensimmäinen puolisko kentästä menee samalla tyylillä kuin pelin eka kenttä. Kivaa mäiskettä ja rottain ketoon laittamista. Mutta sitten se alkaa. Helvetti. Inferno. Ensimmäinen ajelukohtaus. Toadsit istutetaan sukkuloihin, joissa heidän sitten pitää selviytyä loppuun asti väistellen esteitä ja vihollisia. Välillä pitää myös osata hypätä oikeaan aikaan, ettei putoa laavaan. Saattaa kuulostaa ihan kivalta, mutta varsinkin kentän loppupuolella se on kaikkea muuta kuin kivaa. Niitä tiiliseiniä nimittäin tulee lopussa semmoista kyytiä, että saa olla NHL-maalivahdin reaktiot (eikä varmana Niittymäkikään tuota kohtaa helpolla menisi kyllä!). Läpäisy vaatii lähinnä pitkää pinnaa, ulkoaopettelua ja tosissaan perkeleenmoisia refleksejä. Tähän kenttään tyssää monen Battletoads-urakka. Ainiin: Ajo-osio on jaettu viiteen osaan, joiden välissä on ns. checkpointit. Eli siis kuollessa palataan takaisin viimeisimpään checkpointiin. Ei sekään paljoa lohduta, jos kolmesti tyssää meno samaan seinään/laavajärveen, jolloin joutuu aloittamaan kentän alusta.
 
4. Kenttä
 
Talvisiin maisemiin. Tässä kentässä ei onneksi ajella, mutta pelaajan elämästä tehdään muuten vain helvettiä. Ilman äkkikuolemaan johtavia piikkipalloja tämäkin kenttä olisi siedettävä, mutta kun niitä piikkejä on loppupuolella joka vitun kulmassa ja varomaton Toad liukuu jäistä rinnettä pitkin yllättävän helposti omaan kuolemaansa. Eli siis lisää ulkoaopettelua, hermonmenetyksiä ja sielunvihollista manaavia sanoja.
 
5. Kenttä
 
Tällä kertaa ajellaan surffilaudoilla (Mikä Turtles? Missä?) joessa väistellen pyörteitä ja tukkeja. Välissä jalkaudutaan sen verran, että käydään kurmoottamassa Big Blag-niminen pomo ja jatketaan surffaamista. Lienee turha edes mainita, että kenttä muuttuu taas lopussa vaikeaksi ja raastavaksi.
 
6. Kenttä
 
Hypitään isojen käärmeiden päällä ja yritetään päästä ylös asti, jotta päästäisiin hyppimään lisää käärmeiden päällä. Ensimmäisissä osissa ei niin haittaa, vaikka putoaakin, sillä aina voi hypätä ensimmäisen käärmeen kyytiin ja yrittää uudestaan. Arvatkaa, että onnistuuko lopussa tuollainen uudelleen yrittäminen? Arvatkaa, onko piikkejä taas siellä konnia odottamassa? Arvatkaa, vaatiiko loppupää taas opettelua vitusti ja epäinhimillisiä refleksejä? Kun omistin pelin alkuperäisellä NESillä, onnistuin yhden ainoan kerran pääsemään tämän kentän loppuun asti (siis vain kuollakseni seuraavan kentän lentelyosiossa). Voin kertoa, että pelitunteja meni siihenkin saavutukseen enemmän kuin tarpeeksi.
 
7. Kenttä
 
Kuin suora kopio 3. kentästä, paitsi että lopussa ajellaan pienoislentokoneilla eikä suinkaan semmoisilla autoa muistuttavilla sukkuloilla. Mutta siitähän ei pääse mihinkään, että jälleen joutuu perkelettä huutamaan ja uudestaan yrittämään lukuisia kertoja tässäkin kentässä. Kyllä voikin RARE-yhtiön henkilöstöstä löytyä sadisteja!
 
8. Kenttä
 
Tässä edetään korkeaa rakennusta ylöspäin. Tässä vaiheessa viimeistään menee ihmiseltä hermot, kun kuolee ihan jatkuvalla syötöllä, eikä aina edes tiedä, että mihin. Lopussa taistellaan Robo-Manus-pomoa vastaan, joka ei tietenkään kuole millään. Ei millään, saatana. Tuhansien iskujen jälkeen saattaa lykästää ja päästä eteenpäin.
 
9. Kenttä
 
Joku viemärihän tämä on. Ihan vitun mahdoton. Jopa Game Geniellä tai muuten huijatessa menee hermot aivan täysin. Piikkejä. Äkkikuolemia. Pyöriviä teriä. Ei voi riittää ihmisen muistikapasiteetti siihen, että tämän kentän osaisi joskus ulkoa niin, ettei vahingossa johonkin kuolisi.
 
10. Kenttä
 
Tällä kertaa mennään 8. kentästä poiketen rakennusta alaspäin. Hengissähän se ei onnistu. En jaksa enää toistella kenttien mahdottomuutta, uskokaa hyvällä.
 
11. Kenttä
 
Ajellaan semmoisella vehkeellä, joka näyttää vähän semmoiselta keittiötyökalulta, jolla leikataan taikinaa ja täten tehdään hyviä joulutorttuja. Eihän tätäkään voi ihminen päästä läpi, mutta onneksi mahdollisuus evätään kakkospelaajalta täysin, sillä bugin vuoksi toinen ohjain ei toimi tässä kentässä lainkaan. Good for him.
 
12. Kenttä
 
Tämä on sitten se viimeinen kenttä, jossa hypitään useita kilometrejä ylöspäin tornia ja kuollaan jatkuvasti. Voi tuota äkkikuolemien määrää ja reaktioajan vähyyttä. Lopuksi hakataan Dark Queenia noin 13 miljoonaa iskua, ennenkuin vihdoin päästään katsomaan loppuruutua. Ja miten palkitaan pelaaja? Ilmeisesti kukaan RAREnkaan väestä ei uskonut, että kukaan pääsisi tuonne asti, joten ruutuun tulee vain teksti, jossa kerrotaan Dark Queenin hävinneen tällä kertaa ja tulevan pian takaisin. Minä kun niin olisin toivonut, että olisi vähän panostettu edes loppuruutuihin tuollaisen mahdottoman tehtävän jälkeen, niin ei. Haistakaa vaan siellä Japanissa paska, ketkä sitten ikinä ovatkaan vastuussa.
 
Eli peli kaatuu yhteen ainoaan asiaan: Helvetilliseen vaikeuteen.
 
+ Ulkoiset puitteet
+ Ensimmäinen ja toinen kenttä
 
+/- Juoni täyttä paskaa, mutta toisaalta melkoista campia kuitenkin
 
- Äkkikuolemat, järjetön vaikeustaso, äkkikuolemat, piikkipallot, äkkikuolemat, you get the point
-Bugit (joissain kentissä voi kävellä alas ruudusta ja kuolla näin)
 
Vähänhän se kyllä harmittaa, kun näinkin lupaava peli kaatuu täysin käsittämättömään pelaajan yliarviointiin ja pariin bugiin.
Annetaan 4.291/10.000, sillä kyllähän noita kahta ensimmäistä kenttää tahkoaa vielä.
 
EDIT:
Lisätietoa sammakkoisista:
http://en.wikipedia.org/wiki/Battletoads
 
Tässä emulaattoriavusteista läpäisyä tuohon peliin, saattepahan mykiöt selällänsä katsoa, että millaisella vauhdilla ja tarkkuudella pitäisi padia oikeasti vääntää:
http://www.youtube.com/watch?v=zyLIX9Jcc1Q&search=battletoads

Musiikki ei missään vaiheessa rupea ns. vituttamaan, ääniefektit ovat toimivia ja paikoin jopa rouheita
 
Plussan sait. Loistava arvostelu. Tuon videon pohjaltakin näytti jo siltä, että peli on tehty vain ammattilaisille.

Battletoads
1991
NES
 
muistankin tuon harvinaisen vittumaisen pelin. Ota plussa.

Tässä emulaattoriavusteista läpäisyä tuohon peliin, saattepahan mykiöt selällänsä katsoa, että millaisella vauhdilla ja tarkkuudella pitäisi padia oikeasti vääntää:
http://www.youtube.com/watch?v=zyLIX9Jcc1Q&search=battletoads
 
Hermothan tuossa samperi vieköön menisi. Ei voi muuta sanoa kuin hoho...

JFK: Reloaded
 
JFK: Reloaded ilmeistyi vuonna 2004 ja herätti peli närää tahossa jos toisessakin. Eikä ehkäpä syyttä, nimittäin pelaaja laitetaan kiväärin kanssa erään Dallasissa sijaitsevan kirjavaraston ikkunaan ja loppu lienee selvää. Pelin idea ei ole muuta kuin sihdata kiväärillä presidentin saattuetta ja ampua JFK mahdollisimman vähillä kudeilla. Kun tehtävä on suoritettu, pelaajalle kerrotaan yksityiskohtainen raportti lähinnä luodin luodin/luotien lentoradoista ja ballistiikasta yleensä. Pelaaja saa pisteitä sen mukaan kuinka lähelle suoritus osuu yksiin Warrenin komission teoriaa tosi tapahtumista. Pelin julkaisseen Traffic Gamesin mukaan pelin tarkoitus onkin osoittee että Warrenin komissio oli oikeassa ja muut teoriat ovat kukkua. Firma tarjosi rahapalkinnon sille joka osuu lähimmäksi Oswaldin suoritusta.
Peli maksoi ilmestyessään 10€ ja sitä sai ainoastaan netistä ladattua. Peli kuitenkin hävisi kohun saattelemana netistä, mutta se on edelleenkin saatavana abandonwarena täältä http://masteroftheuniverse.be/home/ … x.php/index.php/content/view/20/32/
 
Pelattavaa tässä "pelissä" ei juurikaan ole mutta jos aihe kiinnostaa niin kannattaa ilman muuta katsastaa kun ei se mitään maksakaan.

Battletoads
 
Avasit juuri yhdet lapsuuteni arvet. Naapurin luona tuota tuli pelattua melkomoisen paljon, mutta kertaakaan ei taidettu viidenteen kenttään asti päästä. Ensimmäisestä ja toisesta kentästä on sentään oikeasti hiton hyvät fiilikset.

Battletoads
1991
NES
 
Kyllä palkita piti, oli sen verran tunteet pintaan nostattava kirjoitus, puhumattakaan tuosta loppupään videosta. Kaverin kanssa hakattiin kaksinpelinä tätä ja piru että oli vaikea. On varmasti vieläkin. Ei päästy koskaan kovinkaan pitkälle syystä, että NESin Robotector (tms) vei aikaa ja syventymistä paljon.

Dragon Quest VIII: Journey of the Cursed King
2006
PS2
 
Lukemattomien NES-kehäraakkien armottoman lyttäämisen jälkeen lienee paikallaan arvostella kerrankin oikeasti hyvä peli. Final Fantasy VII iski aikoinaan kovaa, kuten myös VIII, puhumattakaan sitten X:stä ja X-2:sta. Samanlaista herkkua on luvassa myös DQ8:ssa.
 
JUONI
 
Nimetön Sankari (eli itse saa nimetä hänet siis, omassa retkueessani hän kulkee yllättäen nimellä Miees) paiskataan matkalle yhdessä hevosen, hiukan Yodalta näyttävän vihreän hyypiön ja entisen maantierosvon kanssa. Vihreä hyypiö on oikeasti lumottu kuningas ja hevonen on hänen lumottu tyttärensä, ja heitä sitten yritetään tästä lumouksesta päästää. Kaiken takana on Dhoulmagus-niminen narri. Tämän enempää pelin alussa ei kerrota, vaan juoni paljastuu hiljattain seikkailun aikana. Kun fantasiaa kerran ollaan ja reilusti, niin eipä tuossa paljoa epärealistisuudesta voi edes sakottaa. Mielenkiintoinen perusasetelma kyllä!
 
PELATTAVUUS
 
Final Fantasyja pelanneet tietävät pelimekaniikan: Vuoropohjaista, kiireetöntä mättöä, jossa joko annetaan fyysinen turpasauna, heitellään loitsuja tai käytetään hahmojen henkilökohtaisia kykyjä vihulaisten kurmoottamiseen. Taisteluista saadaan sitten kokemuspisteitä, joiden avulla tullaan vahvemmiksi ja taitavimmiksi. Taistelujen ulkopuolella kuljetetaan juonta ja seikkaillaan kovasti!
 
Tälläisissä peleissä on mainiota se, että vaikeusasteen voi periaatteessa säätää itse. Jos vaan alussa jaksaa hankkia pisteitä, rahaa ja leveleitä satunnaistaisteluiden kautta, niin varmasti on porukalla helpompaa tulevissa taisteluissa.
 
GRAFIIKKA + ÄÄNET
 
Grafiikka on jumalattoman komeaa. Joku Dragonball Z-äijä on tehnyt ulkoasut hahmoille ja se kyllä näkyy, sillä hahmot ovat yksityiskohtaisia ja persoonallisia. Kuin piirroselokuvaa pelaisi! Eikä maisemissakaan ole tuttuun Square Enix-firman tyyliin mitään valittamista. Ääniä ja musiikkia on parjattu turhankin mahtipontisiksi, mutta itseäni eivät häiritse eikä kyllästytä komeat äänimaisemat. Eli ulkoiset puitteet ovat enemmän kuin kunnossa. Ääninäyttely toimii päähenkilöiden osalta todella hienosti, mutta jotkut sivuroolit ärsyttävät vähän.
 
MUUTA
 
Tämä on enemmänkin tämmöinen 10 tunnin pelaamisen jälkeen annettu pika-arvio, sillä aivan alussahan tässä vielä pelissä ollaan. Kuitenkin takuuvarmasti voin suositella Final Fantasy-kävyille aivan varauksetta, sen verta samankaltainen meininki ja vetovoima pelissä on.
 
Monissa nettiarvioissa sanotaan, että noin 10 tunnin kohdalla peli vasta kunnolla alkaa. Eli se on mullakin menoa sitten näillä näppäimillä, ei taidettu m.nettiin keretä taas hetkeen!
 
+ Grafiikka, äänet
+ FF-systeemi taistelussa ja muutenkin
+ Juoni, ainakin tähän asti (ja jos vasta alkaa nyt, niin voi sitä loppupelin tenhoa kyllä!)
+ Persoonalliset hahmot
+ Ääninäyttely...
 
- ...Joskin joskus menee sivuhahmojen osalta hiukan yli
 
Muuta haukuttavaa en keksi tällä erää. Tälläisissä peleissä on normaalikäytäntö se, että vaellellaan laajaa maailmaa edestakaisin tietämättä yhtään, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. DQ8:ssa ei ole tätä ongelmaa (ollut minulla siis, ainakaan vielä), sillä alussa esineillä ja myöhemmin taioilla pystyy loikkimaan suoraan paikkoihin, joissa on ennen vieraillut. Lisäksi ryhmän jäsenet kertovat kyllä ideoita, mihin pitäisi seuraavaksi suunnistaa. Kun tämäkin sudenkuoppa onnistutaan väistämään, on käsillä liki täydellinen japsi-RPG. Suosittelen kaikille, varsinkin Final Fantasyn ystäville.
 
Arvosana: 9.421/10.000

FLATOUT 2 / Bugbear / Empire Interactive / PC
 
Kotimaisen Bugbearin ensimmäinen peli, Rally Trophy, oli itselleni aikoinaan pienimuotoinen tapaus. Huikaisevan hienot grafiikat ja haastava, mutta palkitseva ohjaustuntuma olivat pelin suurimmat koukut. Mikäpä olikaan sen hauskempaa kuin ajaa vaikkapa Volvo Amazonilla suomalaisessa järvimaisemassa. Hot Seat -pelimuotokin oli kovassa käytössä kaverin luona.
 
Sitten Bugbear vaihtoi ns.vapaalle ja teki poskettoman överiksi vedetyn FlatOut -kaahailun (Tätä ennen tosin ilmestyi Tough Trucks). Sen valtteja olivat yksityiskohtainen hajoamismallinnus ja fysiikka. Ensimmäisellä pelikerroilla oli yllättävää, kun esim. aita siitä tukea ottaessa antoikin periksi ja kuski löysi itsensä puusta. Myös erilaiset "känniminipelit" olivat hauskoja. Pelissä oli kuitenkin omat ongelmansa, kuten se että kuski lensi liian helposti autosta ulos.
 
Nyt ilmestynyt FlatOut 2 on ainakin omasta mielestäni iso parannus jo ennestään loistavaan peliin. Tekijät ovat selvästi kuunnelleet saamaansa palautetta, sillä monet ykkösen mokista on korjattu. Kuski lentää ulos autosta vasta kunnon kolarissa ja radatkin tuntuvat paljon monimuotoisemmilta ja mielikuvituksellisimmilta kuin ennen. Mutkat ovat vähentyneet ja kaahailusta on tullut sujuvampaa ja nopeampaa. Auton mallinnus on sekin kohentunut ja pelti rypistyy entistä näyttävämmin. Radanvarret ovat vääränään erilaista sälää, joka sinkoilee osumista aidon oloisesti. Puhelinpylväät, kaktukset tai edes lentokoneiden suihkumoottorit eivät juuri vauhtia hidasta, vaan meno pysyy kiihkeänä koko ajan kolareista huolimatta.
 
Kisailu on kuitenkin ehkä liiankin kiihkeää, sillä konekuskit tuntuvat seuraavan pelaajaa kuin magneetilla kiinnitettyinä. Etumatkasta on turha haaveilla ja edes nitron suihkuttaminen koneeseen ei auta, kun konekuskit lyövät aina samaan aikaan tulilientä omiin koneisiinsa. Tämä tasaisuus ei tosin ole ainostaan huono asia, sillä se takaa jatkuvaa törmäilyä ja kiilailua. Kisan päätyttyä nimittäin palkitaan eniten kolaroineet kuskit, joten maaliin ei tarvitse välttämättä päästä ensimmäisenä.
 
Uutta pelissä on mahdollisuus pitää montaa eri autoa tallissa samaan aikaan ja myydä niitä. Tämä onkin toivottu uutuus, sillä ykkösosassa alkoi kyllästyttämään, kun turnauksen alussa valittua autoa ei saanut enää vaihdettua. Moottorin ja auton virittely tuntuu silti edelleen yhtä turhalta, sillä kisojen tasaisuus takaa sen että konekuskit virittävät omat rassinsa aina samaan aikaan pelaajan kanssa. Toki uudet renkaat pitävät pelaajan paremmin tiellä, mutta kisojen kannalta mitään merkittävää ei tuunauksella saavuteta.
 
FlatOut 2 on kuitenkin selkeä parannus ykkösosaan nähden ja ennenkaikkea tajuttoman hauskaa ajanvietettä. Kun bensa-asemat räjähtelevät, kuskit kaahaavat ostoskeskuksissa tai hyppivät alas talojen katoilta vauhdin hidastumatta, ollaan minusta löydetty se tärkein asia pelaamisessa: hauskuus. FlatOut 2 ei välttämättä uudista koko genreään, mutta piruvie että sen pelaaminen on mukavaa. Tämän johdosta ei liene väärin kutsua FlatOut 2:sta erääksi parhaista autopeleistä vuosiin.
 
HYVÄÄ:
+ H-A-U-S-K-A
+ Käsittämättömän upea grafiikka ja muutenkin ensiluokkainen toteutus
+ Fysiikanmallinnus
+ Romua ja vauhtia piisaa
 
HUONOA:
- Yhdentekevä virittely
- Konekuskien telepaattiset kyvyt
- Turhanpäiväinen soundtrack
 
ARVOSANA:
92/100

Niin, ei kukaan sattuisi tietämään mistä noita indy-pelejä saisi?Vai tarviiko mennä tosiaan kaupoista kattelee?

Niin, ei kukaan sattuisi tietämään mistä noita indy-pelejä saisi?Vai tarviiko mennä tosiaan kaupoista kattelee?
 
eikös fate of the atlantiksen saanut jo laillisesti imutettua vai olenko väärässä?
 
http://www.the-underdogs.info/

eikös fate of the atlantiksen saanut jo laillisesti imutettua vai olenko väärässä?
 
http://www.the-underdogs.info/
 
Ei saa, LucasArts omistaa vissiin copyrightit vielä. Että onnea vaan yritykselle löytää tuota jostain kaupasta.

Pelissä oli kuitenkin omat ongelmansa, kuten se että kuski lensi liian helposti autosta ulos.
 
Itsellä tuli tuosta mieleen vielä Flatout ykkösen typerä resetointi. Johdat kisaa ja törmäät tolppaan. Painat resettiä ja kappas, olet viimeinen. Siinä on Flatout ykkösen ärsyttävin asia.

Ei saa, LucasArts omistaa vissiin copyrightit vielä. Että onnea vaan yritykselle löytää tuota jostain kaupasta.
 
Harmillista sinänsä, sillä eihän noita enää mistään löydä helvetilläkään. Eiköhän olisi Sierran ja LucasArtsin aika julkaista noita vanhempia helmiäänkin freewareksi? Niistä kun tuskin enää kummoisesti taaloja tippuu tiskiin, kun niitä kerran ei voi mistään ostaakaan.
 
Tietysti paras veto olisi, kun firma laittaisi kaikki vanhat helmensä yhteen boksiin ja julkaisisi valmiiksi halvalla. Varmasti kävisi kauppa! Mutta näinhän ei tule käymään.

Ei saa, LucasArts omistaa vissiin copyrightit vielä. Että onnea vaan yritykselle löytää tuota jostain kaupasta.
 
Mulla on se. Hahaa!
http://search.stores.ebay.com/fate- … brftogZ1QQsifZ1QQsofocusZbsQQsofpZ4
Näköjään aika reippaita hintoja noista pyydetään, kai niitä joku ostaakin? Pitäisköhän laittaa se myyntiin.. Helvetin vaikea peli, muuten.

todella kans ihmettelen ettei julkasta freewarena/boxina noita lucasartsin pelejä kyllä.

Runescape
 
Paras...

Peli: Joint Operations: Typhoon Rising
Julkaisija: Novalogic
Julkaistu: Kesäkuu 2004
 

 
Novalogic on tunnettu sotapelien tekijänä jo lähes 10 vuoden ajalta ja Joint Operations on näistä yksi, joka tuli markkinoille jo 2004.
 
Pelin tapahtumapaikkana toimii Indonesian saarialueet eli luvassa on viidakkoa, merta ja kylää. Kartat ovat valtavia, kymmeniä neliökilometrejä, joten kulkuneuvot ovat tarpeen. Online peliin mahtuu huimat 150 pelaajaa eli 75 per puoli. Vastakkain pelissä ovat Joint Ops joukot, jotka ovat monikansalliset turvajoukot sekä paikalliset Rebel ryhmäläiset. Vuorokaudenvaihtelu on myös huomioitu, joka näkyy auringonnousuna ja laskuna, nopeutettuna tosin. Auringonnousu trooppisessa saaristossa on hienon näköinen ja lisää peliin tunnelmaa. Myös linnunlaulua voi kuulla trooppisessa hiljaisuudessa päiväsaikaan. Yöllä heinäsirkat sirittävät.
 
http://www.techimo.com/images/img2/jointops/SS00004.jpg
http://archive.gamespy.com/previews/august03/jointopspc/13.jpg
 
Pelityyppeinä yleisimmät ovat AAS, Death Match ja The King of The Hill. Tämä lisäksi on COOP tyyppejä, joissa kaikki ihmispelaajat ovat samalla puolella tietokonetta vastaan, suorittaen erilaisia tehtäviä.
Kaikista pelityypeistä mielenkiintoisimpana pidän itse AAS:ää. Siinä Joukkueet aloittavat samankaltaisesta asemasta. Siinä on asemapaikkoja, joita pitää vallata.
Niitä voisi olla vaikka A, B, C, D, E, F, G. Alussa Joint ops pitää hallussaan A-C asemia ja Rebel E-G, jolloin D on neutraali. Molemmat joukkueet pyrkivät alussa neutraalin Zonen eli tukikohta-alueen sisään ja se joukkue, jolla on enemmän hengissä alueen sisällä pelaajia, voi vallata tukikohdan eli basen ensin. Basen keskellä on aina bunkkeri, jonka sisään pitää mennä, jotta paikan voi ottaa haltuun. Kun base on vallattu, pyritään ottamaan haltuun vihollisen järjestyksessä seuraava base. Tukikohdissa on yleensä Armory, jossa voi ladata ammuksia ja muita aseita sekä pelaajatyyppiä. Jos Joint ops valtaa Rebelien viimeisen basen G, voittaa Joint Ops. Vastaavasti jos Rebelit valtaavat Joint Opsin A:n, voittavat Rebelit. Mikäli aika täyttyy, voittaa joukkue, jolla on ollut useampi base hallussaan pidempään.
 
http://img2.kult-mag.com/photos/00/00/48/70/ME0000487088_2.jpg
 
Kulkuvälineissä löytyy. On monenlaista jeeppiä aseella tai ilman, kuorma-autoa, monenlaisia veneitä, joista osalla voi kuljettaa APC tankkeja. Helikoptereitakin on pienestä kuljetuskopterista isoon kopteriin, jolla voi kuljettaa autoa. Helikoptereitakin on aseilla tai ilman. Kuljetus onkin merkittävä osa pelin kulkua. Jos haluat voittaa ja vallata baseja, tulee sinne päästä mahdollisimman nopeasti. AAS - Advance and Secure, etene ja varmista. Mikäli pelaaja kuolee, voi hän spwanata eli jatkaa mistä tahansa joukkueen hallussa pitämästä basesta.
 
http://img2.kult-mag.com/photos/00/00/48/70/ME0000487092_2.jpg
http://www.techimo.com/images/img2/jointops/SS00014.jpg
 
Pelaajahahmoja ovat: Rifleman, Engineer, Medic, Sniper sekä Gunner.
Kullakin hahmotyypillä on mahdollisuus kantaa hieman erilaisia aseita tai varusteita. Medic on ainoa hahmotyyppi, joka voi herättää pudonneen sotilaan jaloilleen tai parantaa haavoittuneen, mutta engineer on ainut, jolla on esim. sinko. Sinko on melkein välttämätön, mikäli haluaa pysäyttää tankin tai APC:n. Eli lyhyesti sanottuna erilaisia hahmoja tarvitaan, jotta eteneminen tukikohtien valtaamisessa onnistuisi. Lisäksi erinäköisiä sekä eri kansallisuuksia voi valita. Kansallisuus näkyy lähinnä pukeutumisessa sekä puheen aksentissa. Pelissä on F9:n ja F10:n takana makropuhetta, joilla voi vaikka pyytää kyytiä tai hehkuttaa vain voitokasta huutoa innoissaan. Äänimaailma on muutenkin pelissä ihan hyvin kohdillaan.
 
http://archive.gamespy.com/previews/august03/jointopspc/08.jpg
http://pcmedia.ign.com/pc/image/art … yphoon-rising-20040617054332059.jpg
 
Verkossa pelaaminen toimii pelin valtavaan kokoon nähden varsin mallikkaasti. Kun ottaa huomioon, että kentät todellakin ovat kymmeniä neliökilometrejä isoja ja pelaajia voi olla yli 100. Itselläni pingit euroservereille ovat 47 millisekunnin luokkaa ja jenkeille pienimmät pingit 100:n pintaan. Pelaankin nykyään usein eräällä jenkkiservulla ja harvoin on pahaa lagia. Lag on siis sellaista nykimistä, missä liikkuminen on holtitonta eikä oikein tahdo päästä sinne minne haluaa.
Pelaajakohtaiset pisteet muodostuvat FPS pelien tapaan tapoista ja omista kuolemista, joukketoverin auttamisesta, med saveista, PSP:n eli basen valtauksesta sekä osumatarkkuudesta (shots/kill).
 
PLUSSAT:
 
- Pelattavuus erinomainen
- Kauniit ja erittäin pelattavat kartat
- Valtavan kokoiset kartat
- Tunnelma
- Varusteiden ja kulkuvälineiden monipuolisuus
- ERITTÄIN addiktoiva
 
MIINUKSET:
 
- Joissain kartoissa, kun pelaajia on yli sata pienellä alueella, on pelaaminen melko kaoottista ja hengissä säilyminen on tuurista kiinni
- Pari bugia haittaa pelattavuutta, esim Armoryssa lataaminen ei aina onnistu. Ilman näitä bugeja olisi peli täysi kymppi
 
9½ / 10
 
Paras online FPS, mitä olen pelannut. Suosittelen.

Joint ops tuli näyttiksen mukana joskus, mutta en ole pelannut sitä kuin sen ilmaisen jakson ennen pelin ilmestymistä silloin 2004. Täytynee testata ylläolevan hyvän kirjoituksen innoittamana.