Studiotyöskentely ›

Kun aihepiiri kerran lipsuu muutenkin pahasti, niin kysäisenpä "yhden" mieltäni askarruttavan kysymyksen: kuuluuko mielestänne master-kanavan rukkaaminen (eq, kompressori jne.) miksausvaiheeseen, jos se parantaa miksauksen soundia? Pitäisikö lähtökohtaisesti saada homma toimimaan yhtä loisteliaasti ilman masterin koplaamista? Saatteko sen toimimaan? Missä menee loppupeleissä miksaamisen raja? Eikö masterointipajan guru kuitenkin löydä melko varmasti tuoreilla korvillaan parannettavaa, vaikka miksaaja olisi mielestään kiillottanut homman ihan loppuun asti? Kuinka paljon on hyvää jättää tarkoituksella varaa masterointiin, vai kannattaako pyrkiä parhaimpaansa jälkeenpäin tehtävää parantelua täysin huomioimatta? Oletan nyt, että tuskin ketään miksatessa ihan ruttuun vielä vetää. Tai jos vaikka vetääkin, niin onko homma menetetty?

 
Masteriin saa laittaa mitä vain jotta miksaus kuulostaa hyvältä. Piste.
 
...Siis mun mielestä. Eri asia on, että mitkä asiat oikeasti saavat miksauksen kuulostamaan paremmalta! Itselläni on kuikuillut kompuraa, Analog Channel, "Neve"-analogisummain, nauhasimu ja joskus jopa EQ... Usein monet näistä samaan aikaan. Ekvalisointi miksausvaiheessa tietty tuntuu vähän itsensä huijaamiselta kun kanavat kerran on vielä auki mutta joskus se on vaan kätevin tapa saada vitutusta vähemmälle nopeasti.
 
Mutta jos ja kun matsku on menossa hyvälle masteroijalle viimeisteltäväksi normalisointi ja limitointi kannattaa ehdottomasti jättää tekemättä! Ns. "saundikompura" taas kyllä kuuluu miksaukseen ehdottomasti, sekin on vaan taitolaji, helpostihan sitä laittaa liikaa... Eli kokemuksesta, itseluottamuksesta ja uskalluksesta ja toisaalta pään kylmänä pitämisestä ja jonkun perspektiivin säilytystaidoista on kyse.
 
Mä muuten aloitan miksauksen masterkompura päällä ja siis tosiaan printtaan sen... Mun mielestä miksauksen pitää kuulostaa niin hyvältä ja valmiilta kuin mahdollista jo ennen masterointia, ja olla ns. läjässä. (Mutta huom! Ei välttämättä/ mielellään täysi pannukakku!)