Kitarat: kitarakamat ›

900€ saa uuden Les Paul Special Fadedin.

900€ saa uuden Les Paul Special Fadedin.
 
499 jenkeissä +kulut, tulee jokatapauksessa halvemmaksi.

900? saa uuden Les Paul Special Fadedin.
 
onko mitään ideaa ostaa uusi? tohon hintaan saa jo hyvän käytetyn.

499 jenkeissä +kulut, tulee jokatapauksessa halvemmaksi.
 
Ei paljoo kuitenkaan, kuljetus + ALV menee jo yli 750:n ja siihen tulli+ huolintamaksut..puhumattakaan omista töistä ja toimista.

Kyl se kotimaasta kandee hommata, monestakin syystä.
 
Ja tosiaan alle tonnilla saa hyviä käytettyjä lestereitä...

Kyl se kotimaasta kandee hommata, monestakin syystä.
Ja tosiaan alle tonnilla saa hyviä käytettyjä lestereitä...
 
Näkisin kanssa hankinnan Suomesta järkeväksi. Syitähän tälläkin palstalla on lueteltu jo niin monta kertaa. Tietty jokainen saa tehdä niinkuin parhaaks näkee, mutta ei se hinnanero korvaa sitä, jos tulee joku kuljetusvaurioitunu vehjes.. ei oo rajaa sitten puuhalla kun parin maan (ja maanosan) välillä kirjelmöitsee vakuutusyhtiöille, posteille tai kuljetusfirmoille samaan aikaan ollen kitaratta. Ja rahatki on menny...

.. ei oo rajaa sitten puuhalla kun parin maan (ja maanosan) välillä kirjelmöitsee vakuutusyhtiöille, posteille tai kuljetusfirmoille samaan aikaan ollen kitaratta. Ja rahatki on menny...
 
Juuh, yksi työkaveri tilasi Amerikasta jotakin tavaraa, joka oli saavuttuaan kelvotonta. Nyt on mennyt melkein vuosi tapellessa, mitä asialle tehdään. Kaveri on sitkeä ja ei aio luovuttaa, mutta kyllä rahaa, aikaa, hikeä ja... on kulunut jo aika paljon.

Keskity vaan nimenomaan käytettyihin, saat samalla rahalla huomattavasti paremman pelin. Love Rockit on OK. LP studion hinta-laatusuhde on vähän kyseenalainen. LP Special ehkä parempi vaihtoehto kuin Studio.

Japsi lespaulit on LS-merkillä varustettuja esim LS-70 ja korealaiset ALS-merkillä varustettuja esim ALS-48
 
Eikö näissä ollut ovela hinnoittelusysteemi, että tuo mallinumero tarkoittaa ovh:ta tuhansina jeneinä? Eli LS-70 on 70 000 jeniä ja ALS-48 sitten 48 000 jeniä. Tosta voi päätellä myös laadukkuuden sun muuta.
 
Joitakin Tokaitahan saa muuten Seymour Duncanin mikeillä, hintaan vaan ++ :-)

Itellä japanilainen ls-75Q (tai jotai sinnepäin). Hinta varmaan riippuu paikasta ja myyjästä mutta siinä 1000 euron kieppeillä luultavasti pyörii uutena. Korostaen sanaa mielestäni tokai tuntui paremmalta käteen kuin gibsonin studio, mutta makuasioita nämä. Kitaran alkuperäis mikit ovat ihan hyvän kuuloiset. Tosin ei ole mitään hajua paljonko esim. sd:n mikit parantaisivat soundia, mutta tällä hetkellä tyydyn alkuperäisiin. Ei mitkään heavy/metalli mikit, mutta esim. gnr taittuu sopivasti. Viimeistely ainakin minun yksilössäni huippuluokkaa. Ei rakoja, tasainen lakkapinta yms.
 
Laatupelejä hintaluokkaansa.
 
P.S. Niin ja ei tuo quilted maple kansi ainakaan ruma ole :)

Eikö näissä ollut ovela hinnoittelusysteemi, että tuo mallinumero tarkoittaa ovh:ta tuhansina jeneinä? Eli LS-70 on 70 000 jeniä ja ALS-48 sitten 48 000 jeniä. Tosta voi päätellä myös laadukkuuden sun muuta.
 
Itseasiassa ei ole ovh, vaan listahinta. Japanista Guitar Universesta joskus tämän vuoden alkupuolella kysyin LS-85:n hintaa ja sen olisi saanut ¥76000 eli n. 600€ (plus toimituskulut ja tullimaksut päälle, jolloin hinta humpsahti hitusen alle tonniin). Jos joskus käyn Japanissa niin pitää kyllä yrittää salakuljettaa sieltä Tokai Love Rock kotia. :)

Mulla on itse tehty les paul. Kitaranrakennuslinjan käynyt kaveri teki ja on pirun hyvä soittaa. Ainakin omassani on siis pirun hyvä tatsi. Ehkä eniten potuttaa ettei se ole 24 nauhainen ku usein sitä tarttis. Muttei se mikään iso ongelma tietysti ole.

P.S. Niin ja ei tuo quilted maple kansi ainakaan ruma ole :)
 
Hienohan se on, mutta tokain loimukannet on ohuita viiluja.

Jonka alla on kuitenkin se puolen tuuman vaahterakansi.
 
Tiedän, piti vaan mainita.

Jonka alla on kuitenkin se puolen tuuman vaahterakansi. Eipä kai tuon hintaluokan kitaroissa ole järkevää käyttää täydestä loimuvaahterasta tehtyä kantta.
 
Jenkkilässä yhdellä palstalla oli tässä kuukausi takappäin kovaa keskustelua kitarankansien rakenteista, arvotus meni loppupäätelmässä seuraavasti: Paras on tietenkin "the real thing" eli umpipuuta, valmistuksellisesti myös kallein, ei yksin raaka-aineiden vuoksi. Seuraavaksi tuo viilujuttu, siinä saavutetaan rakennusvaiheessa säästöä koska se alapuolinen "muotokansi" voidaan tehdä hieman heikkolaatuisemmasta puusta ja ehkä useastakin palasta, viimeisenä arvostuksessa tuli "fotoflame" kansi... Myös kaikenlaisista printtikuvista oli keskustelua, muunlaisistakin kuin jotain viilukuvioo sisältävistä.

Seuraavaksi tuo viilujuttu, siinä saavutetaan rakennusvaiheessa säästöä koska se alapuolinen "muotokansi" voidaan tehdä hieman heikkolaatuisemmasta puusta ja ehkä useastakin palasta, viimeisenä arvostuksessa tuli "fotoflame" kansi... Myös kaikenlaisista printtikuvista oli keskustelua, muunlaisistakin kuin jotain viilukuvioo sisältävistä.
 
Eihän tuon viilun alla olevan vaahterakannen välttämättä tarvitse heikkolaatuisempaa puuta olla, vaan sellaista, jossa ei satu olemaan nättiä luonnon aiheuttamaa kuviointia. Kultakorvat voi sitten väitellä ylimääräisen liimasauman vaikutuksesta soundiin.
 
Fotoflameja ei mielestäni sopisi edes mainita samassa lauseessa edes vaahteraviilukansien kanssa. Kyllähän ne kuvissa ja kauempaa katsottuna näyttää ihan hyvältä, mutta läheltä niissä ei ole samaa yksityiskohtaisuutta kuin aidossa loimuvaahterassa, puhumattakaan 3d-efektistä, joka tulee kun loimuvaahterakantista kitaraa kääntelee valossa.

Eihän tuon viilun alla olevan vaahterakannen välttämättä tarvitse heikkolaatuisempaa puuta olla, vaan sellaista, jossa ei satu olemaan nättiä luonnon aiheuttamaa kuviointia. .
 
Lähinnä tuota kuviottomuutta meinasin, myös saattaa olla tiämmä värivirhettä ja oksaa, jotka ei oikein sovi läpinäyttävään viimeistelyyn. Kyllähän ne soitinpuuta isolla S:llä on kaikki, mutta...
Kaikki valmistajathan pyrkii siihen, että jos viimeistely on puun syyt näkyville jättävä, jälki olisi mahdollisimman hyvää ja puu alla laadukasta. Jos ei, niin sitten viilutetaan/vedetään solid väri. ES- sarjassa Gibsonin tehtaan historiikin mukaan tuo väri oli punainen, toisella valmistajalla (Iba, ne Artistit) musta. Kuitenkin, jos malli on tunnettu solid-väristä, saattaa alla olla lomeeta loimua tai quilttia, esim. Gold-toppi LP ja tietenkin Custom. Noista Gold-topeistahan joskus 70-80 luvuilla tehtiin Sunbursteja yritteliäitten yksilöiden toimesta käsin... =)