Rock, pop, alternative ›

Kuuntelin Stormbringerin heti aamutuimaan kiinnittäen huomiota etenkin Loijaan mainitsemaan Blackmoren taiturointiin. Oikeassapa hän on, eli Mustalisä on todella vireessä tällä levyllä; selkeää sooloilua ja riffittelyä on ilo kuunnella. Jos unohdetaan levyn ongelmat (Hughes ja funk) niin kyseessä on todella kova lätty, parempi mitä muistinkaan. Varsinkin biisimateriaali on ihan toista tasoa kuin Come tastella.

Kuuntelin Stormbringerin heti aamutuimaan kiinnittäen huomiota etenkin Loijaan mainitsemaan Blackmoren taiturointiin. Oikeassapa hän on, eli Mustalisä on todella vireessä tällä levyllä; selkeää sooloilua ja riffittelyä on ilo kuunnella. Jos unohdetaan levyn ongelmat (Hughes ja funk) niin kyseessä on todella kova lätty, parempi mitä muistinkaan. Varsinkin biisimateriaali on ihan toista tasoa kuin Come tastella.
 
Mä kans huudatin autossa tota.
 
Mä oon kyllä hiukan erimieltä Blackmoren osuudesta, herraahan ei liiemmin Purple enää kiinnostanut tuon levyn aikoihin, ja osasta biisejä sen kyllä kuulee. Ei oo semmosta vitaalisuuttaa siinä soitossa, vaikka mä kyllä tykkään tossa levyll'ä oikeestaan ihan kaikesta, ja nimenomaan Hold on, Holy man ja Can't do it right on erikseen meitsin mieleen.
 
Ehdottomasti Purplen parhaimmistoa, ellei paras levy.Machine Headin ansiot on tietenkin kiistämättömät, mutta kyllä tää on enemmän meitsin musaa.

Muuten, meneekö jengille läpi noi pöllöilybiisit, niinku Anyone's daughter ja Mary long? Tai siis pöllöily ja pöllöily, mutta vähän erikoisempaa kamaa Purplen tuotannossa. Anyone's daughteria ovat vissiin soitelleet Morsenkin kanssa.

Muuten, meneekö jengille läpi noi pöllöilybiisit, niinku Anyone's daughter ja Mary long?
 
Anyone's daughter on mainio biisi ja sopii hyvin Fireballin "linjaan". Come hell or high water -videollakin on siitä kiva versio. Mary Longia en ole oikeastaan edes ajatellut mitenkään pöllöilybiisinä, ihan keskivertorokkihan se on.

Ei oo semmosta vitaalisuuttaa siinä soitossa,
 
Stormbringerillä Blackmore soittaa teknisesti ja soundillisesti erittäin tyylikkäästi, sanoisinko vähäeleisesti. Totta kai hän vetää esim. In rockilla paljon rokimmin ja enemmän fiiliksellä. Kuten myös mark I:n levyillä, silleen rennosti roiskimalla.

Stormbringerillä Blackmore soittaa teknisesti ja soundillisesti erittäin tyylikkäästi, sanoisinko vähäeleisesti. Totta kai hän vetää esim. In rockilla paljon rokimmin ja enemmän fiiliksellä. Kuten myös mark I:n levyillä, silleen rennosti roiskimalla.
 
Niin, mutta esim. jotkut soolot kuulostaa Stormbringerillä kyllä niin "vetäisrtyiltä" kuin vaan olla voi. Mutta joo, hyvin soittaa kumminkin, tavallaan vähän ristiriitasesti.

Niin, mutta esim. jotkut soolot kuulostaa Stormbringerillä kyllä niin "vetäisrtyiltä" kuin vaan olla voi. Mutta joo, hyvin soittaa kumminkin, tavallaan vähän ristiriitasesti.
 
Voi olla joo, nuotiokitaristin taidoilla on vähän vaikea analysoida kenenkään soittamista... Se nyt kuitenkin pitää paikkansa, että Blackmore soittelee hyvinkin erilailla eri levyillä ja eri bändien kanssa. Toki aina persoonallisuutensa ja tunnistettavuutensa säilyttäen. Se onkin hyvän kitaristin (miksei muidenkin soittajien?) perusedellytys.

Voi olla joo, nuotiokitaristin taidoilla on vähän vaikea analysoida kenenkään soittamista... Se nyt kuitenkin pitää paikkansa, että Blackmore soittelee hyvinkin erilailla eri levyillä ja eri bändien kanssa. Toki aina persoonallisuutensa ja tunnistettavuutensa säilyttäen. Se onkin hyvän kitaristin (miksei muidenkin soittajien?) perusedellytys.
 
+vielä, että Blackmore, jos joku, on tuulellakäyvä sälli. Jos ei huvita, ei soita ollenkaan.
 
Herra muuten soittaa äärimmäisen harvoin, jos ollenkaan, komppikitaraa. Siis nimenomaan rytmikitaraa.

+vielä, että Blackmore, jos joku, on tuulellakäyvä sälli. Jos ei huvita, ei soita ollenkaan.
 
Juuripa näin.
 
Herra muuten soittaa äärimmäisen harvoin, jos ollenkaan, komppikitaraa. Siis nimenomaan rytmikitaraa.
 
Tuo on mielestäni todella ärsyttävä piirre hänessä toisinaan ja se korostuu nimenomaan livelevyillä. Mutta se pelkkä sooloilu ja riffittely ja ajoittainen soiton sekavuus on tietysti yksi niistä asioista jotka hänestä niin persoonallisen tekevätkin...

Tuo on mielestäni todella ärsyttävä piirre hänessä toisinaan ja se korostuu nimenomaan livelevyillä.
 
Kyllähän siellä on välillä komppauksentynkääkin, esim. Maybe I'm a leo:ssa. Mutta mun mielestä Lord hoitaa ne komppaukset komeesti, sehän soittaa melko rytmisesti välillä, tai siis aika paljonkin. Sehän on se Purplen uniikkius osaksi myös tota. Sen takia se musa on niin sävykästä kun siellä on kaikilla oma paikkansa.

Mun mielestä Burnillä ja Stormbringerillä on se yhteinen piirre, että molemmilla levyillä on yksi biisi selvästi yli muiden: nimibiisi.
 
Burnillä toinen kova biisi on Mistreated, muut eivät yllä sen ja avausraidan tasolle. Stormbringerillä omia lemppareitani ovat lisäksi Soldier o.F., Gypsy ja vähän yllättäen You can't do it right. Näiden perusteella sanoisin Stormbringeriä lopulta paremmaksi kokonaisuudeksi kuin Burniä.

Kuuntelin Stormbringerin heti aamutuimaan kiinnittäen huomiota etenkin Loijaan mainitsemaan Blackmoren taiturointiin.
 
Mielestäni Bläkkärin soolo Stormbringer -biisissä on yksi herran parhaista. Tekniikka, tyyli ja melodiataju paiskaavat niin hienosti kättä, että saan siitä joka kerta kiksit. Vieläkin.

Deep Purple on niin tajuttoman kova, ettei mitään järkeä. Yleensä yhtyeet ovat vain sen verran kovia, että se kovuus pysyy tolkun rajoissa... Bolin, fiude mikä kitaristi, Blackmoresta nyt puhumattakaan.

Sanon vaan tähän väliin, että on ollut erinomaisen valaisevaa ja viihdyttävää lukea kenkkusen, sirdickyjn ja rheinosen keskustelua ko. orkesterista tässä viime aikoina. Kiitoksia äijänkäppänät, jatkakaa mieluusti. Itse en tällä tietämyksellä paljonkaan viitsi väliin huudella.

Kiitoksia äijänkäppänät, jatkakaa mieluusti.
 
Mitään äijänkäppänöitä, salskeita urheilijanuorukaisia. Alta kakskymppisiä joka ainoo. Henkisesti ainakin...
 
Pyöräytin soittimessani Slaves & mastersin. On se kyllä ihan hirveätä skeidaa Purplen levyksi. Jonkun muun hevibändin kasarilevyksi (vaikka ilmestyikin -90) se voisi olla vielä ihan siedettävä, mutta Purplena ihan tuubaa. Jo ne biisien nimetkin ovat kammottavia: Love conquers all, Fire in the basement. Gillan on suorastaan lyyrinen nero Turneriin verrattuna. Good golly said little miss Molly...

Sanon vaan tähän väliin, että on ollut erinomaisen valaisevaa ja viihdyttävää lukea kenkkusen, sirdickyjn ja rheinosen keskustelua ko. orkesterista tässä viime aikoina.
 
Jeps, ilolla olen seurannut, että on olemassa jengiä, jotka diggaa ihan oikeasti niistä muistakin Purplen levyistä, kuin niistä iän kaikkisen loppuun soitetuista In Rockista ja Machine Headista.
 
Itse tykkään kuunnella nimenomaan juuri noita Coverdalen aikaisia kolmea levyä.

Sanon vaan tähän väliin, että on ollut erinomaisen valaisevaa ja viihdyttävää lukea kenkkusen, sirdickyjn ja rheinosen keskustelua ko. orkesterista tässä viime aikoina. Kiitoksia äijänkäppänät, jatkakaa mieluusti. Itse en tällä tietämyksellä paljonkaan viitsi väliin huudella.
 
Eiku reilusti vain huutelua väliin, pääasiassa makuasioistahan täällä kiistellään!

Toistan taas kerran vanhan teesini, että jos albumilta löytyy 4-5 erittäin hyvää biisiä voidaan puhua jo hyvästä kokonaisuudesta. Sellaisia Purplen levyjä joilta ei tuota määrää hyviä biisejä löydy ovat ainakin Abandon, Battle rages on ja House of blue light. Ehkä muutama muukin on siinä hilkulla.
 
Mä en niputtais Abandonia ihan samaan kastiin Slaves&Mastersin, Battle Rages Onin ja House Of Blue Lightin kanssa, vaikkei se nyt mikään huippualbumi olekaan. Piti tänään oikeen kuunnella taas läpi. Ihan hankinnanarvoinen levy on kyseessä mun mielestä.
 
E: Purpendicularin jälkeen odotukset oli vaan niin kauhian korkeella, että pettymys Abandon ilmestyessään mullekin kieltämättä oli. Mut kyl se groovaa, jos ei nyt ihan yhtä kovaa ku Rapture ja Bananas, niin kumminki.

Eiku reilusti vain huutelua väliin, pääasiassa makuasioistahan täällä kiistellään!
 
Huutelua! Mä muuten tykkään aika paljon kamalasti tuosta teidän mollaamasta Abandonista. Oikein hyvä levy on se. Stormbringer on hyvä, muut Coverdalen aikaiset ei olleskaan. Battle on ihan kuraa. Ihan. In Rock on paras. Aivan paras! :-) Bananas on kuulematta, mutta uusimmasta pidän kovasti. Paikoitellen siinä Morse on ominut kovastikin Blacmore-soundia. Tahtoen vai tahtomattaan?
 
E: In Rock muuten siksi mun ykkönen, että eka biisi minkä kuulin Purplelta oli Child In Time, ja se oli sellainen maton alta vetäjä, että vieläkin joskus kaadun kun sen kuulen.