Kitarat: soittaminen ›

Lähdetääs vertailemaan: tuo em. RHCP kuullostaa levyllä vielä kohtalaiselta, mutta livenä aivan paskalta. Varsinki Frusciante joka ei oikeestaan ole hääppönen soittaja.
 
Meikä kyllä diggaa ihan siitä livekitaroinnista, ja Frusciante on loistava soittaja. Hyvä rytmikäsi ja sointutajunta. RHCP:n liveissä mättää lähinnä Kiediksen laulut, sillä on oikeasti usein vaikeuksia pysyä vireessä.
 
Parhaimmillaan livekeikat on kyllä dynaamisia ja iskeviä kokonaisuuksia, joihin kuuluu munkin mielestä se improvisointi aika vahvasti. Toisaalta liveissä on hienoa myös se, että ne voi olla ainutlaatuisia, joten en mä asettaisi niitä ihan samalle viivalle levyn kanssa.
 
Levyssä on jotenkin kyse aika usein vähän eri projektista, useat kovat livebändit ei levyillä ole niin hääppösiä. Toisaalta levyille nerokkaita kokonaisuuksia ja äänimaailmoja luoneet bändit voi olla livenä melko tylsiäkin.
 
Livesoundien ja muutenkin livesoiton puolesta on pakko kehua kotimaista Absoluuttista nollapistettä, en ole vähään aikaan käynyt kyseisten herrojen keikalla, mutta aina kun on tullut eksyttyä niin on soitto ja soundit olleet ensiluokkaista, myös monenmoinen biiseillä leikittely ja improvisointi on kuulunut olennaisena osana heidän live-esiintymisiin.
 
Koska tämä nyt ei ole mikään studiopalsta, niin en tässä ala spekuloimaan mikä masterointivaiheen osuus esimerkiksi bändin soiton dynamiikan pilaamisesssa voi olla, mutta sieltä voi käydä tsekkaamassa kiihkeää keskustelua tästä aiheesta.
 
Soiton kannalta voidaan miettiä, että mikä ero soittoon tulee siitä kun bändi tosiaan noin suunnilleen yhdessä soittaa biisin purkkiin (jolloin pulssi on yleensä hengittävä ja elävä). Verraten taas siihen, että kaikki soitetaan jotain click-träkkiä vasten joka poistaa elävän pulssin mahdollisuuden - tosin jotkut soittajat on jo tinganneet soittonsa sellaiseen jamaan, jossa elävyyttä ei saada aikaan vaikka yritettäisiin.