Aloittelijat ›

Mikä on niiden ero? Mitä ne edes tarkottaa? Oon kuullu monta kertaa mutta en niin ajatellut ole :D

Mikä on niiden ero? Mitä ne edes tarkottaa? Oon kuullu monta kertaa mutta en niin ajatellut ole :D
 
Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
 
Olen aivan samoilla jäljillä; ei niillä mitään eroa ole.
 
Mitä ne edes tarkottaa?
 
Tämä onkin hankalampi kysymys. Voi olla että vastaus vaihtelee sen mukaan keneltä kysyy. (Suhteellinen) sävelkorva (ja siten myös nuottikorva) voi tarkoittaa kykyä erottaa intervalleja (http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=24411) toisistaan (oletuksena että yleensä osaa sitten myös soittaa kyseiset intervallit - musiikkihan koostuu (lähes kokonaan) intervalleista) tai sitten se voi viitata myös taitoon löytää hyvältä kuulostavia sävelkokonaisuuksia.
 
Absoluuttisella sävelkorvalla tarkoitetaan kykyä tunnistaa sävelkorkeudet (siis nuotit - esim. g#) ilman mitään apusäveliä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Absoluuttinen_s%C3%A4velkorva).
 
Muitakin merkityksiä varmaan löytyy (mutta en niitä nyt tähän hätään keksinyt).

Hyvä sävelkorvan mitta on se, onko joku yleensä kykeneväinen laulamaan vireisesti, esim. imitoimaan äänellään jotain soitettua tai laulettua melodiaa vaikkapa levyltä. Vähänkin paremman sävelkorvan omaavat henkilöt osaavat esim. laulaa yksinkertaisia terssistemmoja tuttuihin melodioihin harjoittelematta.

Hyvä sävelkorvan mitta on se, onko joku yleensä kykeneväinen laulamaan vireisesti, esim. imitoimaan äänellään jotain soitettua tai laulettua melodiaa vaikkapa levyltä. Vähänkin paremman sävelkorvan omaavat henkilöt osaavat esim. laulaa yksinkertaisia terssistemmoja tuttuihin melodioihin harjoittelematta.
 
Öh......nope.
 
Ei ihminen välttämättä automaattisesti osaa mitään laulaa, vaikka korva olisi miten hyvä. Laulaminenkin on tekniikkalaji ja vaatii harjoittelua. Yhtä hyvin voisit verrata hyvää korvaa, että osaa saman tien soittaa kuulemansa jutun vaikka kitaralla. Tai ihan millä tahansa melodiasoittimella.
 
Tai en mä esim. tiedä paljonko mun korvassa vikaa, kun mä pystyn kyllä soittamaan terssistemmoja yksinkertaisiin juttuihin, mutta mun laulamista ei kuuntele kukaan.
 
Mä ymmärtänen kyllä haetun pointin tässäkin, mikä lienee sama kuin muissa aiemmmissa kirjoituksissa.

Öh......nope.
 
Ei ihminen välttämättä automaattisesti osaa mitään laulaa, vaikka korva olisi miten hyvä. Laulaminenkin on tekniikkalaji ja vaatii harjoittelua.
 
Laulusoundilla tai -tekniikalla taas ei ollut ton mun pointin kanssa mitään tekemistä. Ääni on kuitenkin instrumentti, jonka käyttöä on "harjoiteltu" syntymästä lähtien. En todellakaan tarkoittanut, että esim. Barcelona-biisin kuultuaan jokainen musikaalinen ihminen pystyisi laulamaan sen yhtä hyvin kuin Freddie. Tai Montserrat. Mutta uskotko, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät osaa laulaa Ukko Nooaa, edes rytmissä?
 
Jos korva on hyvä, sillä omalla soundillaan pystyy toistamaan melodiat vireisesti (oman äänialan puitteissa), koska KUULEE sen, miltä sen oikeasti pitää kuulostaa.
 
Yhtä hyvin voisit verrata hyvää korvaa, että osaa saman tien soittaa kuulemansa jutun vaikka kitaralla. Tai ihan millä tahansa melodiasoittimella.
 
Sit kun tekniikka oman soittimen kanssa on tietyllä tasolla (sävelkorva tietysti kehittyy harjoittelun mukana, ja niin sen pitäisikin), niin musikaaliset ihmiset pystyvät tekemään tuon. Viimeistään parilla yrittämällä.
 
Tai en mä esim. tiedä paljonko mun korvassa vikaa, kun mä pystyn kyllä soittamaan terssistemmoja yksinkertaisiin juttuihin, mutta mun laulamista ei kuuntele kukaan.
 
Kyllä sä pystyisit ne laulamaankin. Aivan varmasti, koska kerran kuulet ne. Soundista ei todellakaan ole kysymys.
 
Mä ymmärtänen kyllä haetun pointin tässäkin, mikä lienee sama kuin muissa aiemmmissa kirjoituksissa.
 
Mun "teesi" on se, että jos alkukantaisimmalla instrumentilla (laululla) ei pysty tuottamaan melodioita rytmissä (tämä on toisaalta jopa vielä tärkeämpää) ja vireessä (koska ei niitä kuule), niin se asettaa ennen pitkää rajat soiton kehitykselle. Kautta aikojen hyvä treenimetodi, varsinkin improvisoidessa, on laulaa samat jutut mitä soittaa, jotta tietää varmasti, mitä on tekemässä.
 
Uskon kyllä, että on poikkeuksia jotka vahvistavat tuon säännön. Myös, että sävelkorvaa voi harjoittelulla kehittää.

Laulusoundilla tai -tekniikalla taas ei ollut ton mun pointin kanssa mitään tekemistä. Ääni on kuitenkin instrumentti, jonka käyttöä on "harjoiteltu" syntymästä lähtien.
...
Kyllä sä pystyisit ne laulamaankin. Aivan varmasti, koska kerran kuulet ne. Soundista ei todellakaan ole kysymys.
 
Äänen käyttöä toki on harjoiteltu koko ikä, mutta siihen ei välttämättä sisälly tietyn äänenkorkeuden tuottaminen. Kyllä se on myös ihan oma taitonsa joka on erikseen opittava, vaikka moni sen oppiikin ihan huomaamattaan.

Äänen käyttöä toki on harjoiteltu koko ikä, mutta siihen ei välttämättä sisälly tietyn äänenkorkeuden tuottaminen. Kyllä se on myös ihan oma taitonsa joka on erikseen opittava, vaikka moni sen oppiikin ihan huomaamattaan.
 
Kyllä mä kuulen, meneekö simppeli melodia oikein tai väärin ja pystyn sen soittamalla toistamaan, mutta lauluyritys useimmiten menee pieleen ja kyllä kuulen sen, mutta "korjausyritykset" eivät tahdo tuottaa tulosta eli yhteys korvan ja lauluäänen välillä on poikki tai vähintään pätkii.
 
Ehkä se treenaamalla paranisi, onko aihetta?

Lahjattomat treenaa. Sä olet jo ohi sen vaiheen.... =)
 
Mutta siis tässä tuli parissa kirjoituksessa pointti hyvin esiin. Laulaminen ei suikaan ole mikään synnyinlahja, vaan jotkut joutuu sitäkin treenaamaan. Mä olen yksi hyvä esimerkki siitä, että mä tiedän tarkkaan päässäni, mitä suun pitäisi suoltaa pihalle, mutta lopputulos ei kuitenkaan ole toivottu. Mä joudun välillä hakemalla hakemaan oikeaa korkeutta ääneen. Ja sillä ei ole mitään tekemistä lauluäänen kanssa. Välillä meinaa oikein itku päästä, kun yrittää jotain hommaa hyräillä/laulaa muille bändin pojille. Vaikka ralli olisi kuinka tunnettu ympäri maailmaa, muut katsovat vaan kuin olisin hullujenhuoneesta tullut. Ei siinä sitten auta muu kuin huomata huonoutensa ja ottaa luuttu käteen uutta yritystä varten.
 
Hyvä sävelkorva ei ilmene siinä, kuinka nopeasti pääsee haluttuun säveleen - se, että pääsee sinne ylipäätänsä, on.
 
Ja vielä tekninen näkökulma avausviestin kysymykseen: on hieman väärin sanoa nuottikorva, koska nuotti on tapa merkitä sävelen korkeutta ja kestoa. Sävelkorva on siis oikeampi termi noista kahdesta. Nuottikorva kun on yhtä järkevä ilmaisu kuin sävelsilmä.
 
-MacGyver

Entä jos (ainakin omasta mielestään) pystyy viheltämään ainakin simppeleitä melodioita suht ok, mutta laulamisessa ei ole kehumista. Onko lupa ajatella, että sävelkorvaa kyllä on, mutta laulutreeniä tarvittaisiin.

Hyvä sävelkorva ei ilmene siinä, kuinka nopeasti pääsee haluttuun säveleen - se, että pääsee sinne ylipäätänsä, on.
 
Eli jos mä en pysty kovalla yritykselläkään toistamaan jonkun oopperabasson matalia vetoja, niin mun nuottisil...eiku siis sävelkorva ei ole hyvä? Vaikka mä tietäisin, mikä sävel se on.
 
Tässä koko hommassa on nyt sekoitettu pari juttua. Ensinnäkin se, että sä tajuat mikä ääni kyseessä oleva ääni on. Toisekseen sen tajuamisen "todistaminen" kavereillekin, että sä olet oikeasti kova sälli. Sen takia sävelkorvaa ei pitäisi sotkea sen tuuban ulostamiseen millään instrumentilla. Ne instrumentit on väline suoltaa se tavara ulos, ei sävelkorvan (tai mikälie) mitta.
 
Ja vielä tekninen näkökulma avausviestin kysymykseen: on hieman väärin sanoa nuottikorva, koska nuotti on tapa merkitä sävelen korkeutta ja kestoa. Sävelkorva on siis oikeampi termi noista kahdesta. Nuottikorva kun on yhtä järkevä ilmaisu kuin sävelsilmä.
 
-MacGyver
 
Eikös jotkut sano näkevänsä ääniä/sointuja väreinä? =) Siinä sulle sävelsilmää vimosen päälle......
 
Mutta äidinkielestä vielä vähän. Härmä on sinänsä jännä kieli, että se tuppaa elämään kaiken aikaa. Ja kaiken lisäksi niitä samoja epämääräisiä sanoja lykätään kohta sanakirjoihinkin. Nuottikorva onkin mun mielestä ihan vakiintunut sana maallikoiden keskuudesta, jotka eivät välttämättä kiinnitä huomiotaan täysin terminologian korrektiuteen.
 
Entä jos (ainakin omasta mielestään) pystyy viheltämään ainakin simppeleitä melodioita suht ok, mutta laulamisessa ei ole kehumista. Onko lupa ajatella, että sävelkorvaa kyllä on, mutta laulutreeniä tarvittaisiin.
 
No ilman muuta. Toi laulu onkin sen takia huono esimerkki, että se on vain yksi tapa ilmentää se melodia. Ei se ole mikään itseisarvo sävelkorvalle. On kaksi täysin eri asiaa ymmärtää melodia ja saada ilmaistua se muiden kuultavaksi.

Eli jos mä en pysty kovalla yritykselläkään toistamaan jonkun oopperabasson matalia vetoja, niin mun nuottisil...eiku siis sävelkorva ei ole hyvä? Vaikka mä tietäisin, mikä sävel se on.
 
Tässä koko hommassa on nyt sekoitettu pari juttua. Ensinnäkin se, että sä tajuat mikä ääni kyseessä oleva ääni on. Toisekseen sen tajuamisen "todistaminen" kavereillekin, että sä olet oikeasti kova sälli. Sen takia sävelkorvaa ei pitäisi sotkea sen tuuban ulostamiseen millään instrumentilla. Ne instrumentit on väline suoltaa se tavara ulos, ei sävelkorvan (tai mikälie) mitta.
 
Tietty tässä ketjussa oli jo pari kertaa mainittu, että riippuu äänialasta ja teknisestä taidosta, kuinka helposti ja nopeasti löytää hakemansa äänet. Se, että tietää, milloin ääni on se, mitä hakee, taas on sävelkorvan mittari.
 
Eikös jotkut sano näkevänsä ääniä/sointuja väreinä? =) Siinä sulle sävelsilmää vimosen päälle......
 
Synestesia on asia erikseen. Myös psykoaktiiviset aineet saattavat aiheuttaa aistivuotoja, mutta tämähän ei tapahdu itse havaintoelimissä, vaan aivoissa.
 
-MacGyver

Kiitokset teille =)

Jos jätetään tuo laulaminen pois ja lähdetään siitä, että kuulet radiosta biisin x, menet kotiin, otat soittimen x käteen ja parissa minuutissa löydät melodian ja varttin sisään soinnut niin siinä on sitä nuotti- ja sävelkorvaa.

Jos jätetään tuo laulaminen pois ja lähdetään siitä, että kuulet radiosta biisin x, menet kotiin, otat soittimen x käteen ja parissa minuutissa löydät melodian ja varttin sisään soinnut niin siinä on sitä nuotti- ja sävelkorvaa.
 
Tuossahan ei ole kyse kuin muistista ja soittotaidosta. Ylipäätänsäkin ihmiset jotka soittaa valmiiksiviritettyä soitinta (koskettimet, semmoiset kielisoittimet joissa on nauhat, ylipäätänsä semmoista soitinta jota soittaessa ei tarvitse hienovirittää otteella koko ajan vrt. viulu, trumpetti jne) ja ovat äärimmäisen nuottisidonnaisia, eivät välttämättä osaa ollenkaan kuunnella sitä soittimesta lähtevää ääntä, onko se oikea sävel vai väärä ("no mut se lukee nuotissa onko se oikee vai väärä"). Monelle pianistille voi esim. kitaran virittäminen tarkkaan vireeseen olla täysin mahdotonta, koska ei ole koskaan ollut tarvetta miettiä tarkalleen sävelkorkeuksia, senkun painaa vaan oikeaa kosketinta niin sieltä tulee se mitä nuotissa lukee. Soitto- tai ääntelytaidolla ei ole mitään tekemistä sävelkorvallisuuden/korvattomuuden kanssa loppupeleissä, vaikka tietenkin musiikillinen harjaantuneisuus edistää sävelkorvan kehitystä.
 
Ei intervallien tai sävelkorkeuksien/sointujen/whateva erottaminen toisistaan kuulemalla ole synnyinlahja, siihen harjaannutaan joko tiedostamatta tai tiedostaen. Ja tästä päästään pointtiin että ihminen, jolla ei ole "ollenkaan" ns. sävelkorvaa, kykenee kehittämään itselleen sellaisen, jopa tarkankin.
 
Ukko Nooasta: Tunnen ihmisiä, jotka eivät tunnistaneet k.o. melodiaa ellei sitä lauleta sanojen kanssa. Koska heidän ei ollut koskaan tarvinut tunnistaa, muistaa tai edes miettiä yhtään melodiaa tietoisesti - saati sitten että olisivat tienneet mitä "melodia" tarkoittaa. Kaikki, jotka ovat yrittäneet, ovat hankkineet itselleen sävelkorvan - harjoittelemalla.
 
Sävelkorvan voisi ehkä määritellä siten, että se on kykyä tunnistaa samanlaiset äänisignaalit ja signaaliyhdistelmät niiden eri ominaisuuksien perusteella sekä kykyä verrata eri signaaleja ja signaaliyhdistelmiä keskenään. Mitä tarkempi tunnistuskyky, sen parempi sävelkorva.
 
Ehkäpä.

Ukko Nooasta: Tunnen ihmisiä, jotka eivät tunnistaneet k.o. melodiaa ellei sitä lauleta sanojen kanssa. Koska heidän ei ollut koskaan tarvinut tunnistaa, muistaa tai edes miettiä yhtään melodiaa tietoisesti - saati sitten että olisivat tienneet mitä "melodia" tarkoittaa. Kaikki, jotka ovat yrittäneet, ovat hankkineet itselleen sävelkorvan - harjoittelemalla
 
Mulla ei sitä sävel/nuottikorvaa ole ollut ja mulle on suositeltu pitsinnypläystä tai golfia harrastukseksi soittamisen sijaan.
Joka tapauksessa oon soittamista jatkanut ja se sävel/nuottikorva ei oo on/off vaan sitä voi oikeesti kehittää.
Tietysti, jos on luontaisia lahjoja, voi kehittää sitä pitemmälle.

Tietysti, jos on luontaisia lahjoja, voi kehittää sitä pitemmälle.
 
musikaalisuus = 10% lahjakkuutta + 90% ahkeraa treenaamista

Ei intervallien tai sävelkorkeuksien/sointujen/whateva erottaminen toisistaan kuulemalla ole synnyinlahja, siihen harjaannutaan joko tiedostamatta tai tiedostaen. Ja tästä päästään pointtiin että ihminen, jolla ei ole "ollenkaan" ns. sävelkorvaa, kykenee kehittämään itselleen sellaisen, jopa tarkankin.
 
Varmaan näin on, mutta ehkä se innostus tai piilevä intohimo musiikkiin on juuri se, mitä monet kutsuu synnyinlahjaksi?!

Kokeilkaas tästä: http://www.musictheory.net/trainers/html/id90_en.html
Toivottavasti ette pety, kuten itse vähän. Nyt sitten laitoin tämän aloitussivukseni ja jankkaan sitä aina kun käynnistän selaimen. Aluksi kannattaa vaikeimmat ruksata pois.
 
Nuotithan ovat merkkejä paperilla, eivätkä mitään ääniä ilmassa päinvastoin kuin sävelet. Ehkä vähän niinkuin kirjaimet ja äänteet, eikö?