Kitarat: kitarakamat ›

Tai sitten pitää osata kuunnella oikeita asioita;)
 
Aloittelijan pahin moka on kuunnella vain akustisen soinnin voimakkuutta sen keston tai äänensävyn sijaan, mitkä ovat paljon tärkeämpiä asioita ja vaikuttavat siihen miltä kitara kuulostaa sähköistettynä.
 
Mun mielestä akustisessa soundissa kuulluu kaikkein tärkeimpänä tarkastella soittimen balanssia. Eli kuulostaako ikään kuin siltä että eri asemista ja kieliltä soitetut nuotit tulevat samasta soittimesta. Ettei soittimen luonne muutu kun siirrytään asemasta ja kieleltä toiseen. Ja että soinnin voimakkuudet ovat myös balanssissa.
 
Pitkälti voi pitää paikkansa tuo että ei pitäisi tuomita pelkästään soinnin voimakkuuden kannalta. Mutta toisaalta enpä ole vielä kertaakaan törmännyt tilanteeseen jossa kaikki on kondiksessa: soitin balanssissa, hyvät mikit, hyvät säädöt ja voimakas akustinen sointi ja sitten sähköillä soitin olisi täysi tumppu.
 
Se minkä takia itse rummutan melko voimakkaan akustisen soinnin nimeen on sellainen kutina että tuo voimakas sointi kertoo voimakkaasta atakista ja soundin syttymisestä. Kipinästä. Lähes poikkeuksetta komppi ja riffi-soitto tuntuu mukavammalta kitaroilla joissa on voimakas akustinen sointi. Älkää kysykö miksi.
 
Lisäksi kun tuo luonnollinen feed-back on olennainen osa omaa soittoa, uskon että voimakas akustinen sointi tuo oman sävynsä myös siihen ja tekee hommasta helpommin hallittavaa kun hommassa on myös bodia mukana. Enpä tiedä luulottelen tässä vaan. Mutta näitä henkilökohtaisia pähkäilyjä ja päähän pinttymiä täytyy kaikilla olla jotta ostopäätös helpottuu.
 
Ja aloittelijoitahan ei sinänsä ole vaan jokainen on oman tyylinsä mestari. Tähän tulokseen oon päätynyt sillä perusteella että oon huomannu että kaikki muut on jostain syystä parempia soittamaan kun mä. :-)