Aihe: Täydellinen vuorokausi 1 | |
|---|---|
 Hannu Y.T09.08.2006 20:34:19 (muokattu 10.08.2006 08:53:38) | |
Soundcheck-vaiheessa huomasimme toisen kitaristin kanssa, että yhteenlaskettu mukanaolleiden plektrojen lukumäärä oli 1. Normaalitilanteessa keikalla on mukana parisenkymmentä muoviläpyskää, joten jonkinlainen vajaus voitiin todeta. Kaikkien pukupussit ja kaikki kitaralaukut ja miljoona-salkut pengottuamme pääsimme lukumäärään 1,5. No, se sai luvan riittää. Keikka alkakoon! Ensimmäiset kaksi asiakkasta saapuivat kylän suosituimpaan ravintolaan 21.06, jolloin aloimme soittamaan. Setin viimeisen kappaleen aikana olisi ollut mahdotonta huomata, että viimeinenkin efektilaitteeni oli epäkuntoinen, joten edessä oli keikkatilanteessa mahdottomaksi tiedetty remontti. Jäin tätä seikkaa puhisemaan tauon aluksi esiintymiskorokkeen reunakaiteelle, josta yht'äkkiä huomasin siirtyneeni selkä edellä ravintolasalin lattialle. Kitara pysyi kaksin käsin sylissä, niin että tärkein säilyi ehjänä. Kääntymistapahtuman ensimmäisenä reunavaikutuksena otin vasemman jalan spittarini kärjellä mukaan suoritukseen kitaratelineeni, joka hetken painovoimaa jalan heittovoiman (ehkä Te fysiikkaa paremmin tuntevina ette ole tuollaisesta kuullutkaan, mutta jalan heittovoima näyttelee merkittävää roolia hyvinkin ihmeellisissä suorituksissa, ja sitä ilman olisi maailmanhistoria aivan erilainen, mm. Operaatio Barbarossan reisille kuivuminen johtui suurelta osin jalan heittovoimasta, mikä kuriositeettina mainittakoon) avulla uhmattuaan iskeytyi ilmalennon jälkeen keskelle avointa kirkasta otsaani. Alkoi ottamaan päähän, kirjaimellisesti. Toisena reunavaikutuksena sormieni lomassa lepäillyt plektra (juuri se yksi niistä puolestatoista mukanaolleista) teki oman lentosuorituksensa, jonka päämäärä jäi sillä hetkellä tietouteni ulkopuolelle, joten jos jossain päin törmäätte ilmassa liitävään eksyneenoloiseen harmaaseen pyöristettyreunaiseen D'Addarion plektraan, pyydän ottamaan sen talteen ja palauttamaan minulle, tai ainakin olisi ystävällistä kertoa, että kaipaan sitä kovin. Massiivisen intensiivisen maailmaa järisyttäneen etsintäsession jälkeen, bändimme teknikko löysi sitten vahvistimeni kaatopaikalta (=kaiutintila) niin monta plektraa (ja paljon muuta, mm. kaksi pyyheliinaa, kitarahihnan, kielipussin, aurinkolasit, aurinkolasien sangat, hassun hatun), että lava oli notkua niiden vastailmaantuneesta painosta. Keikka pääsi siis jatkumaan. Illan aikana maksaneita asiakkaita suosittuun tanssiravintolaan eksyi samanaikaisesti enintään neljä. Siitä vimmastuneena ravintolan vastaava (paikallinen termi) uskalsi tehdä päätöksen, jota noudattaen soittoaikamme lyheni tunnilla, sillä valomerkkiä aikaistettiin juuri kyseisellä aikamäärällä. Kun keikan loppumisajankohta siirtyikin siten alkuiltaan (00.30), päättivät pojat, että ei muuta kuin kamat keikkabussiin ja himaan.. Humpan' Roll! | |
 Simplex09.08.2006 23:13:30 | |
varmaa o hyvä juttu mut liikaa tekstii et jaksais alkaa lukeen... Ei muuta kuin huumoria peliin ja lisää paskaa housuun! | |
 poppamies09.08.2006 23:52:43 | |
varmaa o hyvä juttu mut liikaa tekstii et jaksais alkaa lukeen... Joo, sama juttu. Pitää ottaa huomioon että täällä saattaa olla joku basistikin joukossa... G-strings are for strippers | |
 Tankero09.08.2006 23:57:58 | |
Monet kerrat olen seuraavaa tapahtumasarjaa itkenyt ja nauranut, nyt sain vihdoin luvan "julkaista" tämän hienon otteen kaverini päiväkirjasta. Tapahtumat sijoittuvat välille turku-lahti muutaman vuoden taakse. Murphyn lait toteutuvat taas paremmin kuin hyvin… YT Täydellinen vuorokausi aloitetaan tietenkin täydellisellä lounaalla. Niin tein siis minäkin ja mikä olisikaan mukavampaa lounasseuraa kuin ensimmäinen ex-avovaimo. Minä aamutuimaan lounaalla on tietenkin sen lainen yhdistelmä, että siihen ei oikein sovi ulkopuolelta tulevat kerkeät nopeaälyiset arvostelut tai tarkkanäköiset kommentit ihan mistä tahansa aloittamastani aiheesta. Päreeni paloivat alle 3 minuuttia tapaamisen alusta, mikä yllätti jopa minut, kun nykyään olen saavuttanut jo askeleen jos toisenkin kohti seesteistä keski-ikää, ainakin siinä mielessä, että luonteeni on paljon entistä rauhallisempi. Näin olen ainakin luullut. Ennen olin nuori ja kiivas, nyt enää --- niin, no nyt olen enää ja. Jotenkin saimme rämmittyä lounastapaamisen suhteellisen kunniallisesti läpi, tomaattikastiketta ei heitelty yli pöydän ja muutenkin käyttäydyimme näennäisen sivistyneesti. Katkarapukeiton punainen liemi oli todella ala-arvoisen makuista. Enkä voikaan suositella Rosson katkarapukeittoa kenellekään. Kaikeksi onneksi edessä oli vielä yhteinen automatka 1. ex:n kotiin. Saavuimme autolleni ja kuinka ollakaan, Turun Kaupungin Pysäköinninvalvoja halusi piristää päivääni 40 euron lahjoituspyynnöllä. Onkohan maksun saajaksi merkitty Turun Kaupungin Pysäköinninvalvoja yksi henkilö. Saattaisikohan hän olla tutustumisen arvoinen. Varsin.. ..turkulaista. Varsin hyvässä huumorissa (i rikligt gott humor) ajoin seuraavaksi kohti tapaamispaikkaamme Forssan Autokeidasta, josta jatkaisimme matkaa kohti illan keikkapaikkaa, Lahden Alex Parkia. Onneksi matkaani piristi ja alkaneen päiväni pelasti vain kerran katkennut puhelu Elämäni Positiivisen Energian Lähteen kanssa ja sain hengitykseni lähes tasattua ennen Keidasta. Syy siihen, että lähdin omalla autolla keikalle, oli tietenkin yltiömäinen koulussaolointoni, joka on ylitsevuotava tällä hetkellä johtuen kai ennen kaikkea siitä, että olen siellä niin vähän viimeisen puolentoista kuukauden aikana ehtinyt istua. Eli tarkoitukseni oli olla torstaiaamuna luennolla 8.30, enkä halunnut kiireisen (=älyttömän) aikatauluni vuoksi muita bändimme jäseniä rasittaa. Soundcheck-vaiheessa huomasimme toisen kitaristin kanssa, että yhteenlaskettu mukanaolleiden plektrojen lukumäärä oli 1. Normaalitilanteessa keikalla on mukana parisenkymmentä muoviläpyskää, joten jonkinlainen vajaus voitiin todeta. Kaikkien pukupussit ja kaikki kitaralaukut ja miljoona-salkut pengottuamme pääsimme lukumäärään 1,5. No, se sai luvan riittää. Keikka alkakoon! Ensimmäiset kaksi asiakkasta saapuivat kylän suosituimpaan ravintolaan 21.06, jolloin aloimme soittamaan. Setin viimeisen kappaleen aikana olisi ollut mahdotonta huomata, että viimeinenkin efektilaitteeni oli epäkuntoinen, joten edessä oli keikkatilanteessa mahdottomaksi tiedetty remontti. Jäin tätä seikkaa puhisemaan tauon aluksi esiintymiskorokkeen reunakaiteelle, josta yht'äkkiä huomasin siirtyneeni selkä edellä ravintolasalin lattialle. Kitara pysyi kaksin käsin sylissä, niin että tärkein säilyi ehjänä. Kääntymistapahtuman ensimmäisenä reunavaikutuksena otin vasemman jalan spittarini kärjellä mukaan suoritukseen kitaratelineeni, joka hetken painovoimaa jalan heittovoiman (ehkä Te fysiikkaa paremmin tuntevina ette ole tuollaisesta kuullutkaan, mutta jalan heittovoima näyttelee merkittävää roolia hyvinkin ihmeellisissä suorituksissa, ja sitä ilman olisi maailmanhistoria aivan erilainen, mm. Operaatio Barbarossan reisille kuivuminen johtui suurelta osin jalan heittovoimasta, mikä kuriositeettina mainittakoon) avulla uhmattuaan iskeytyi ilmalennon jälkeen keskelle avointa kirkasta otsaani. Alkoi ottamaan päähän, kirjaimellisesti. Toisena reunavaikutuksena sormieni lomassa lepäillyt plektra (juuri se yksi niistä puolestatoista mukanaolleista) teki oman lentosuorituksensa, jonka päämäärä jäi sillä hetkellä tietouteni ulkopuolelle, joten jos jossain päin törmäätte ilmassa liitävään eksyneenoloiseen harmaaseen pyöristettyreunaiseen D'Addarion plektraan, pyydän ottamaan sen talteen ja palauttamaan minulle, tai ainakin olisi ystävällistä kertoa, että kaipaan sitä kovin. Massiivisen intensiivisen maailmaa järisyttäneen etsintäsession jälkeen, bändimme teknikko löysi sitten vahvistimeni kaatopaikalta (=kaiutintila) niin monta plektraa (ja paljon muuta, mm. kaksi pyyheliinaa, kitarahihnan, kielipussin, aurinkolasit, aurinkolasien sangat, hassun hatun), että lava oli notkua niiden vastailmaantuneesta painosta. Keikka pääsi siis jatkumaan. Illan aikana maksaneita asiakkaita suosittuun tanssiravintolaan eksyi samanaikaisesti enintään neljä. Siitä vimmastuneena ravintolan vastaava (paikallinen termi) uskalsi tehdä päätöksen, jota noudattaen soittoaikamme lyheni tunnilla, sillä valomerkkiä aikaistettiin juuri kyseisellä aikamäärällä. Kun keikan loppumisajankohta siirtyikin siten alkuiltaan (00.30), päättivät pojat, että ei muuta kuin kamat keikkabussiin ja himaan.. Oman autoni Lahdessaolo muodostui sillä riimanteella tarpeettomaksi. (Mukavaa kuitenkin kirjoittaa Lahdessa tuossa yhteydessä isolla alkukirjaimella sen erisnimiominaisuudesta muistuttamaan.) Alkoi ajomatka, mukana olleen kaverini kanssa, oman punkkani tämänhetkiseen fyysiseen olinpaikkaan. Leppoisa ajomatka sujui niin pirteästi, ettei aiottua tankkaushetkeä, varsinkin kun polttonestesäiliön nestemäärän tilavuusilmaisimen varoitusvalokaan ei ollut edes vilkahtanut, varten tarvinnut Keitaalla pysähtyä. Samalla faartilla perille asti, myötämäkeen myötämäkeen. Tottakai tuollaisesta menestyksellisestä keikasta saa lisäksi sen moisen adrenaliinipistoksen, että sillä energialla jaksaa ajaa vaikka Lappiin, mikä ei sinällään tapahtumana mitään ylimääräistä yllykettä (boost) tarvitse. Lappihan on kuin hyvä ystävä, ja niinkuin sanassa sanotaan, ystävän luokse tehty matka ei milloinkaan ole pitkä. Matkalla ohitimme yhden linja-autopysäkin, jolla seisoi Mazda 626 hätämerkkivalot vilkkuen. Naurahdimme siinä, että onhan mukavaa joutua keskellä ei-mitään keskellä yötä esimerkiksi polttonesteen loppuunkulumisesta kärsimään, mutta koska ketään ihmistä ei mailla halmeilla näkynyt, emme mekään katsoneet voivamme pysähtyä esimerkiksi helposti kolkattaviksi ja ryöstettäviksi satunnaisiksi ohikulkijoiksi. Siinä sitten, juuri kun kaverini ehti esittelemään, että tuosta risteyksestä oikealle, tuumasin muutaman aistiärsykkeen (äkilliset nytkähdykset valtavantasaisesta kaasujalasta huolimatta) kimmoittamana, että "kuule, tästä autosta taitaa nyt loppua löpö". Jostain mieltävavisuttaneesta tapahtumasta oli varmasti kyse, kun noinkin kansanomaiseen ilmaisuun kykenin. Ja näin tapahtui. Sattumien summa oli aika suuri ja mitta alkoi täyttyä, ehkäpä vastapainona polttonestesäiliön nestemäärän tilavuusilmaisimen senhetkiselle asennolle. Kaikeksi onneksi kyydissäni oli Yksinäinen Konemies, jonka pihalla olevan polttonestetankkauspisteen ja auton pysähtymispaikan etäisyys jäi alle puoleen kilometriin. Sillä aikatienoolla saimme varmuuden mm. siitä, että autoni polttonestejärjestelmä on itseilmaava, joten tuolloin, kello 4.20, ei ollut tarvetta ryhtyä polttonestesuodattimen irroittamisesta liikkeelle lähtevään ilmaamisoperaatioon. Yksinäinen Konemies pelasti päiväni kello 4.25. Minun päiväni pelastettiin siis kahteen eri otteeseen, joten olen tottakai onnellisinta onnellisimmassa asemassa. Lisäksi päivääni kuului ennenmainitsemattomaksi jäänyt oluthetki, joka ei voi olla vailla positiivista vaikutusta, Haitarimiehen kanssa Lahtelaisessa "pintapaikassa". En joutunut otsanikaan osalta tikattavaksi ja autoni on edelleen ajokunnossa (itsestäni en osaa samoin vannoa). Saan tukea Turun Kaupungin Pysäköinninvalvojaa. Olen siis kaiken kaikkiaan hyvin etuoikeutettu. Tänä torstai-aamuna jaksoin parin tunnin yöunen jälkeen herätä Olio-ohjelmointitunnille, jota pidin siis yöllisen Lahdenmatkan arvoisena. Saavuin kouluun hyvissä ajoin ennen muistini mukaan kello 8.30 alkanutta luentoa. Sattuu vain olemaan niin, että koska en kuulu virallisesti mihinkään tietojenkäsittelyn opiskelijoiden määriteltyyn osajoukkoon, olen vailla muutamia kulkuoikeuksia, eli muutamaan luokkaan on pääsyni asiallisin keinoin rajattu. Hyvä ystäväni ovisilmä kertoi opiskelutila 308:n olevan tyhjä. Tyhjä. Onko kaikki ollut turhaa turhan takia? Koska, kuten aiemmin totesin, en kuulu mihinkään opiskelijoiden määritettyyn osajoukkoon, ei nimeäni ole myöskään postituslistoilla, joita luennoitsijat käyttävät ilmoittaessaan mahdollisista! aikataulumuutoksista. Koska, kuten todettu, olen kadottanut kiivauteni, en taaskaan hermostunut, vaan kaikessa rauhassa tarkistin käytäväkoneelta tämän viikon työjärjestyksen. Ahaa, ajattelin informaation saatuani, Olio-ohjelmoinnin alkamisaika onkin vasta 915. Ehdin siis aamukahville. 9.15 luokkahuone oli edelleen tyhjä. No. Tottakai aamun ensimmäiset tunnit on sovittu alkavaksi vartin väliajalla, eli luokka täyttyy vasta 9.30. Ei täyttynyt.. Lähdin siitä käpyttelemään (insider) kohti atk-luokkaa, jossa olin sopinut tapaavani java-ohjelmointikonsulttini kello 10.00. Ja kas kummaa! Kyseisessä luokassa oli, työjärjestyksestä, joka ilmoitti tilan olevan tyhjä, poiketen, täysi hälinä päällä. Herra Tentaattori ja oppilaat opiskelivat siellä surullista ja kuuluisaa (=surullisenkuuluisaa) olio-ohjelmointia. "Terve!" "Huomenta". Kävi ilmi, että oppitunti oli päättymäisillään. Sehän oli alkanut 830, mikä oli yhteisellä sopimuksella päätetty. Ja jo kolme viikkoa luennot oli pidetty ko. tilassa. Niinpä. Juuri niiden kolmen poissa olemani viikon vuoksi halusinkin nyt tällä viikolla, vaikka jopa hieman hankalastikin, päästä osalliseksi fiksujen olio-orientoituneiden ihmisten ajatusvirrasta.. Hra Tentaattori lohdutti minua, että "tämä tunti ei ollut sinällään tärkeä.. ..et menettänyt mitään .. ei voitu käydä käsiksi uuteen asiaan, kun maanantaina toisen ryhmän luentovuorolla oli vapaapäivä, ja mahdollisten selkkausten vuoksi pysytään samassa tahdissa". . . . Mutta mieltäni jäi vaivaamaan tarinan opetus. Niin. Jokaisella tarinalla on opetettu olevan opetus. Enkä halua, että tämä tositarina jäisi omaansa vaille. Ja koska avuliaista avuliain henkilökohtainen atk-tukihenkilöni ei osannut tähän liittyvää sellaista keksiä, joudun itse (poikkeuksellista) luomaan sen. Tarinan opetus olkoonkin: "Alles ist gut was man gerne tut, egal ob hyperventilierend oder ausgeruht." (Die Fantastischen Vier) Sillä olisihan mieletöntä tehdä mitään edellämainituista, jos ei tämänkaltaisista toimista kovasti pitäisi. Ja toinen opetus: Jos puolenpäivän aikaan alkaa tuntua siltä, että olisi parempi ohittaa (jos tuntusi ovat minun tuntujani uusmaalaisempia, sinusta saattaa siis tuntua, että siis olisi siis parempi siis skippaa) koko päivä, se kannattaa tehdä. Sillä on päiviä, jolloin toteutuu erään posiitiivisista positiivisimman esimieheni teesi: "mikä voi mennä pieleen, se menee". Hoh hoi ZZZZZ..... Varmasti, vissiin. | |
| Tankero 09.08.2006 23:58:53 | |
varmaa o hyvä juttu mut liikaa tekstii et jaksais alkaa lukeen... Ei menettänyt mitään. Varmasti, vissiin. | |
| pekkajau 10.08.2006 00:05:55 | |
Iijoki-sarja elää! | |
| Tankero 10.08.2006 13:12:29 | |
Iijoki-sarja elää! Tosiaan. Olisko tuo kirjoittaja joku Kalle Pääkallon jälkeläinen. Varmasti, vissiin. | |
 käsi10.08.2006 13:34:49 | |
Aivan loistava tarina:) jos olet korvias myöten paskas ja kuses on paras pitää suu kiinni | |
 Tankoprinssi11.08.2006 17:30:46 | |
Se vähän jäi vaivaamaan, että oikein teknikkokin mukana keikalla? Taitaa olla suuren maailman peliä? Ei meilläpäin humppabändeissä, tai tiedänhän mä yhden sahateknikon joka soittaa haitaria. Kandeeko enää olla hyvä, kun voi olla kaikkein paras | |
 Musiikkia korville11.08.2006 21:38:06 | |
Sitähän mä vaan, että... ... oli aika paljon tarinaa noin vähästä. Ei sillä, etteikö teksti olis ollu viihdyttävää, mut nyt kantsii jo miettiä vakavasti kirjailijan uraa. ...ja tätä mieltä on MK. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)