Lyriikka ›

jokainen tietää, sinäkin,
minkä annoit, menetin,
jokainen kuulee, kuuntelee-
ko kukaan, hän tahtoo mukaan..
 
kuulumatta minnekkään,
sylistä ei-kenenkään-
maa, joka saattaa satuttaa,
sattuu yksin ainoastaan..
 
kun päivän valo pakenee, siitä lauluni teen,
iltaan kuun jo kalvenneen,
laulan lauluni jälleen,
jälkeen kaiken tapahtuneen, jälkeen kaiken sen,
huudan nimesi piirretyn hiekkaan,
sitä kuiskauksin tavaillen..
 
jokainen tietää, sinäkin,
jokainen tuntee helvetin,
jokainen uskoo johonkin,
puhuen hetken vertauksin..
 
kuulumatta minnekkään, kuluttaen itseään,
tahtoo, vaikka tiedä ei,
minne maailmamme vei,
sinne minne suunta käy,
joka hetkenä ei näy,
kun sä teet sun päätöksen,
valmis on jo huominen..
 

 
c:
 
karkaa ajatus ja kulkee, jonnekin, sen kiinni saat,
itseäsi jos sä katsot, jos vain tadot uskaltaa..
 
kaikki lähtee sinusta, kuin kipinäni minusta,
voiko koskaan valita, jos yksi vain on oikea.. se silloin on.. ja se on sinun..
 

 
jokainen tietää, sinäkin,
vaikka ennen harhailin,
se ei estä minua,
karkaamasta sinulta,
 
kuulumatta minnekkään,
silti sieluun asti jää,
ehtii muistot kiinnittää,
jotka sulavat, kun tuulet muuttuvat..
 
C:karkaa ajatus ja kulkee, vaikka kiinni oletkin, silti, vaikka, monen vuoden jälkeen palaat takaisin,
sure suru, usko ikään, joka sielussasi on, sinä itse tunnet sinut, määräät oman kohtalon..

En ole aikoihin jaksanut minkäänlaista "analyysia" kenenkään lyriikkaan tänne kirjoittaa, mutta nyt sen verran täytyy sanoa että kovasti pidin tästä. Erittäin maukasta ja mukaansavievää. Nollasi aivot työpöydän ääressä. Kiitos.
 
Kerrottakoon vielä, että eka kerralla luin sanoituksen alun näin:

jokainen tietää, sinäkin,
minkä annoit, m.netin,
 
ja ajattelin hetken biisin olleen tehty Juhanille tai/ja Johtajalle. :-D