Rock, pop, alternative ›

Enpä oikein muuta muista koko bändistä kuin pari biisiä, joista jokainen kyllä toimi mun mielestä. Voisi ehkä hankkia joskus levynkin..
Se on kyllä niin perkeleen tyhmää että "ei tota voi kuunnella/ostaa, sehän on hei gospellia!", jos joku ei tykkää siitä musasta, oolrait, mutta se kun että kuulee musaa ja sanoo tykkäävänsä ja heti ku kerrotaan että siinä lauletaan Jeesuksesta tms. ei kiinnostusta enää ole. En muista mistä bongasin tuon bändin, taisi olla eräs uskovainen ystäväni joka mainitsi nimen tai jotain.
 
Ei tuossa minusta ole mitään erikoista jos jättää kuuntelematta tuon takia.

Ei tuossa minusta ole mitään erikoista jos jättää kuuntelematta tuon takia.
 
No hyvä on, tottahan se on että tietty ryhmä voi kylläkin jättää tuon hyvällä syyllä pois kuuntelemisistaan joidenkin mielipiteitensä tms. takia. Mutta entäpä sellainen ihminen jonka mitkään käsitykset tai mielipiteet eivät kuitenkaan mene ristiin gospel-musiikin kanssa ja silti dissaa sitä ainoastaan sen takia että se on juuri gospellia? Siitä en oikein pidä.

Hyvä bändi ja muutenkin mukavan oloisia heppuja. Sanoitukset ovat joskus hieman kömpelöitä, mutta musiikki toimii. Kiitos ja Anteeksi on erityisen mainio levy, uudemmat taas vähän epätasaisempia mutta hyviä levyjä nekin.

Mikäs biisi? En ole ainakaan itse kuullut, että olisivat radioon päässeet.
 
En kuolemaksenikaan biisin nimeä muista, mutta muistan tuon bändin siitä että kummastelin vielä kappaleen loputtua bändin hölmöä nimeä (siis kontrastia suomenkielisen lyriikan ja lontoonkielisen nimen välillä).

Tulihan tuohon isosvuosina tutustuttua paljonkin.
Tarttuvia juttuja ja Tatsin letissä on sitä jotain...
Musiikkinsa ei vaan oikein meinaa iskeä.

Muistaakseni niillä oli joku ihan ookoo piisuli. Laulajan äänestä en pitänyt yhtään ja tosiaan sanoitukset on välillä vähän tönkköjä. Onhan niillä kuulijansa, mutta mulle aika yhdentekevä bändi.

Tykkään, vaikka enemmän kuuntelen hieman raskaampaa tavaraa.
Very guut sanoisin.

Ihan ok musiikkia. Lyyrinen puoli on asia erikseen.. Kahdesti olen livenä nähnyt, ja jokainen pitkäsoitto on aitona hyllyssä, signeerauksilla tietty. :P EP't löytyvät erinäisiltä CD-R -kokoelmilta, mutta seassa on paljon muutakin, joten niissä ei mitään ainutlaatuista oikeastaan ole. Ei tule kovin usein kuunneltua, mutta silloin tällöin pieninä annoksina menee mukavasti.

Mutta entäpä sellainen ihminen jonka mitkään käsitykset tai mielipiteet eivät kuitenkaan mene ristiin gospel-musiikin kanssa ja silti dissaa sitä ainoastaan sen takia että se on juuri gospellia? Siitä en oikein pidä.
 
Musiikkimaku kertoo meistä jotakin muille ihmisille. Joku voi dissata tai ainakin sanoa dissaavansa gospelmusiikkia, ettei tulisi leimatuksi himouskovaksi hihhuliksi musiikkimakunsa perusteella.

Musiikkimaku kertoo meistä jotakin muille ihmisille. Joku voi dissata tai ainakin sanoa dissaavansa gospelmusiikkia, ettei tulisi leimatuksi himouskovaksi hihhuliksi musiikkimakunsa perusteella.
 
Niin tai sitten suomalainen gospel vaan on järkyttävää ulinaa ja jumalanpelkoa. Ite ainakin tykkään ihan hulluna As i lay dyingistä, August burns redistä ja Dead poeticista, ja kaikki on kristillisiä bändejä, eikä yhtään hävetä myöntää, vaikka muutenkin oonkin aika lailla uskontoja vastaan.
 
Suomalaisesta gospelista oikeen kuulee sen tuskan ja "synnin taakan" niiden muusikoiden kapisista biiseistä. Ja sitten semmonen yleinen ylipositiivinen tyrkytysasenne ja "kaikki mukaan piiriin" -meininki. Ei näin pojat ..

Muistan kyllä jotain kuulleeni. Lyriikat oli aika tuskaista kuultavaa mulle.

Muuten olisi varmaan ihan ok, mutta laulajan ääni on niin hillitöntä kuraa että ei pysty kuuntelemaan.