Rock, pop, alternative ›

Noista MK IV:n livelevyistä: Joo, mutta niitä tylsiä jameja ja Blackmoren perseenheilutussysteemejä on kaikki Purplen aikaisemmatkin livelevyt täynnä. Perinteet velvoittavat.
 
Oiskohan Big Papa tarkoittanut "Days May Come" -levyjä, missä on pelkästään jameja? Tuohon on myös se pelkästään netistä saatava "Beachwood Drive" -lisäosa.

Oiskohan Big Papa tarkoittanut "Days May Come" -levyjä, missä on pelkästään jameja? Tuohon on myös se pelkästään netistä saatava "Beachwood Drive" -lisäosa.
 
Eiks sielläkin ollut jotain biisintynkää vähän välissä? Statesboro Blues jne. Jamipohjalta tosin. Kuuntelin ostamisen jälkeen sitä muutaman kerran ja sitten se unohtui johonkin... Vois kyllä itse asiassa ottaa sen takaisin kuunteluun.

Oiskohan Big Papa tarkoittanut "Days May Come" -levyjä, missä on pelkästään jameja? Tuohon on myös se pelkästään netistä saatava "Beachwood Drive" -lisäosa.
 
No noihan onki vähän semmosia die hard-fanien ostoksia, ajaa asiansa niille, jotka haluavat tsekata pintaa syvemmälle.
 
Muuten, jos jollain ei oo niitä anniversary-editionenja (onksniitä nyt In rock, Fireball,Machine head, WDWTWA ja Burn) niin Cittareissa ja Prismoissa ainakin pääkaupunkiseudulla on ollut noita 6,95.

Statesboro Blues jne.
 
Ai että tuollainenkin veto löytyy? Perhana, vieläkö se yksi live pitäis sitten hankkia...
 
EDIT: Niin joo, se ei ookkaan live, vaan jammailua studiossa.

Ai että tuollainenkin veto löytyy? Perhana, vieläkö se yksi live pitäis sitten hankkia...
 
EDIT: Niin joo, se ei ookkaan live, vaan jammailua studiossa.
 
Ihan mielenkiintoista tavaraa tuolla levyllä on. Etenkin raakaversiot Drifteristä ja Owed To G:stä ovat kuulemisen arvoisia.

Muuten, jos jollain ei oo niitä anniversary-editionenja (onksniitä nyt In rock, Fireball,Machine head, WDWTWA ja Burn) niin Cittareissa ja Prismoissa ainakin pääkaupunkiseudulla on ollut noita 6,95.
 
Mitäs bonuksia tossa Burnissa on normiversioon verrattuna?

Mitäs bonuksia tossa Burnissa on normiversioon verrattuna?
 
Se on remasteroitu, tietenki, sit vähän detaljeja kansilehdessä ja neljästä albumiraidasta+yhestä b-puolesta re-mixit, joista en huomaa hirveetä eroa. Machine Head-remixit on kovaa kamaa, Smokessakin eri soolo jne.

Se on remasteroitu, tietenki, sit vähän detaljeja kansilehdessä ja neljästä albumiraidasta+yhestä b-puolesta re-mixit, joista en huomaa hirveetä eroa. Machine Head-remixit on kovaa kamaa, Smokessakin eri soolo jne.
 
Jaahas, ja toi b-puoli Coronarias Redig on näköjään instrumentaali.

Ihan mielenkiintoista tavaraa tuolla levyllä on. Etenkin raakaversiot Drifteristä ja Owed To G:stä ovat kuulemisen arvoisia.
 
Tylsää mitään sanomantonta jamia, joka todistaa entistä selvemmin, että Come Taste The Band on ainoa ok tuotos tuolta kokoonpanolta.Morse on paljon paree valinta ....oiskai siihenkin aikaan löytynyt joku Purpleen sopivampi.Ois kokeilleet Ollie Halsallia.

Kovaa kamaa tai täysin tarpeetonta ja väkisinväännettyä bonusmateriaalia, katsantokannasta riippuen. Mutta nuo remasterit kannattaa todellakin ostaa jo pelkkien kansitekstien takia.
 
No niinpä, mutta ne on tarkoitettukin taas kerran die hard-faneille, jotka osaavat matskun jo ulkoa. Noi alternate-taket on mun mielestä homman suola, niissähän korostuu lopullisten, levylle päätyneiden ottojen hienous.
 
Glover on muuten muuttanut bassosoundinsa remixauksia tehdessään, tavallaan se on parempi kuin vanha, mutta toisaalta se vanha on just SE juttu.

Glover on muuten muuttanut bassosoundinsa remixauksia tehdessään, tavallaan se on parempi kuin vanha, mutta toisaalta se vanha on just SE juttu.
 
Niin, tuossa on just se juttu kun se vanha on nimenomaan SE. Vähän niinkos kirjoitettas Raamattu uusiksi. Että Vanhassa testamentissa kerrottaisiinkin Mooseksen laskeutuneen alas vuorelta mukanaan ämpärillinen mustikoita eikä mitään laintauluja.
 
Machine headin vertaaminen Raamattuun on tietysti vähän yliampuvaa. Ehkä vertaus Tuntemattomaan sotilaaseen ja Sotaromaaniin sekä Let it behin ja Let it be... nakediin sopisi paremmin. Tarpeettomia julkaisuja sekä Sotaromaani, että Naked. Mutta ymmärtäkäämme die-hard -faneja, joille kelpaa kaikki...
 
EDIT: Tuossa Machine headin re-masterissa oli vielä se muistaakseni, että tämä remikasaus oli tuplan ykköslevy ja se alkuperäinen vasta se ns. b-puoli, eli kakkonen. Hirvittää ajatellakin, että joku Purplen suhteen täysi noviisi luulee sen remiksauksen olevan se oikea Machine head.

Niin, tuossa on just se juttu kun se vanha on nimenomaan SE. Vähän niinkos kirjoitettas Raamattu uusiksi. Että Vanhassa testamentissa kerrottaisiinkin Mooseksen laskeutuneen alas vuorelta mukanaan ämpärillinen mustikoita eikä mitään laintauluja.
 
Hehheh Mustikka-Mooses, tossahan meikäläinen olis messissä aivan välittömästi!
 
Mutta noita Purple remastereita olen hankkinut lähinnä ne albumit jotka mulla on ollu kälysinä (=puhkisorvattuina) vinyyleinä, ja lähinnä siis saundien vuoksi. Niin ja bonussinkkupiisit ja b-puolet kiinnostaa kyllä. Kansitekstit ja remiksaukset on mulle sitten vain lisähörhelöä. Mutta kuten edellä todettiin, aivan hemmetin halvallahan noita myydään, siis ostakaa pois ihmeessä.

Innostuin pitämään oikein DP -viikkoa ja olen parina päivänä kuunnellut työmatkoilla Come taste the bandin, Foxbatin, Gemini suite -liven ja Power housen. Kaikki niitä levyjä, joita tulee hyvin harvoin kuunnelluksi.
 
Come taste the band on sinänsä oikein hyvä hevilevy, mutta jotenkin se kuulostaa suorituskeskeiseltä musiikilta, ts. soittaminen eli suorittaminen ajaa biisien ja kokonaisuuden ohi. Minusta hyvä rockmusiikki on enemmän fiilistä kuin suorittamista. Biisit ovat levyn yksi ongelmakohta, ne kun eivät ole kovin hyviä ja mieleenjääviä. Ainoastaan Comin' homessa on semmoista kunnon jytää, jota Purplen musiikilta odotan. Vaikka kohokohdat ovat vähissä, niin onneksi levyllä ei kuitenkaan ole kuin pari täysin huonoa kappaletta, ovatpahan vain semmoisia keskivertorokkeja. Eli välimallin levy, mutta toimii ja kulkee kyllä ihan mallikkaasti. Mutta samaan fiilikseen ja rokkenrollin tiukkaan ytimeen kuin esim. In rockilla ei tällä levyllä päästä.
 
Foxbatilla menee meiksiltä hermo jo heti Burnin aikana. Hughesilla on ollut pakko olla joko huume- tai mielenterveysongelmia tuohon aikaan, muuten en voi hänen rääkymistään ymmärtää. Ja silloin kun hän ei huuda vaan laulaa, keskittyy hän enemmän esittelemään taitojaan ja laulutekniikkaansa ajattelematta hetkeäkään kappaleen olemusta ja kokonaisuuttaan. "MINÄ, MINÄ, MINÄ!" Noin voisin kuvitella hänen ajattelevan lavalla ollessaan. Muutenhan tuo Foxbat on semmoinen tyypillinen Purple -live jolla ei ole mitään merkitystä muille kuin meille Purple -faneille. Tuskin kukaan normaali ihminen haluaa kuulla esim. Lazyyn seitsemän minuutin kosketinsoitinintroa. Ramones olisi samana vuonna samassa ajassa vetäissyt jo neljä biisiä kokonaan... Mutta me Purple -fanithan olemme tottuneet kuuntelemaan toivottoman pitkiä ja tylsiä junnauksia aina Made in Japanilta saakka, joten mitään uutta ei siinä liene ollut tuolloin, vuonna -76. Hyvä ja teknisesti laadukas dokumentti lopunaikojen Purplesta tämä levy kuitenkin on.
 
Gemini Suite on sitten sitä Jon Lordin taidemusiikkia, en muista olenko koskaan aiemmin kuunnellut tätä levyä kokonaan, vaikka se on pitkälti toistakymmentä vuotta hyllyssäni ollut... Ihan kiva sitä on kuunnella ainakin silloin kun Blackmore pääsee vauhtiin, muuten pitäisi kai olla enenmmän klassiseen päin kallellaan täyden nautinnon tästä saadakseen.
 
Power housen livebiisit ovat muistaakseni peräisin Concerto for group and orchestra -keikalta (en ole ihan varma) ja se onkin ihan sitä peruskauraa jota mark II heitti. Eli eniten minun makuuni näistä neljästä mainitusta levystä.

Minusta hyvä rockmusiikki on enemmän fiilistä kuin suorittamista.
 
Tää on kyllä totta, vaikka vielä todempaa on se, että hyvä suoritus tuo sen fiiliksen paremmin esiin, pelkällä fiiliksellä tai pelkällä suorittamisella ei tee yhtn mitn. Mutta Purplellahan tuota perusosaamista on aina riittänyt, joten heidän kohdallaan tosiaan voi odottaa myös ei-suorituskeskeistä juttua.
 
Biisit ovat levyn yksi ongelmakohta, ne kun eivät ole kovin hyviä ja mieleenjääviä. Ainoastaan Comin' homessa on semmoista kunnon jytää, jota Purplen musiikilta odotan.
 
Se on sitte pataan, Gettin' tighter ja You keep on movin' on kovinta kamaa ever, niitä ei väheksytä!

Meleko halpaa joiltain osin tuolla;
 
http://www.cdon.com/main.phtml?navroot=905&session=1

Se on sitte pataan, Gettin' tighter ja You keep on movin' on kovinta kamaa ever, niitä ei väheksytä!
 
Tuo ensinmainittu on toinen niistä levyn huonoista biiseistä This time aroundin kanssa. Minulla on ongelma ymmärtää hevirokin ja funkin yhdistelmää, jota tietysti joillain muillakin levyn biiseillä on, kuten myös Stormbringerilläkin. This timessa on vissiin yritetty jopa jonkinlaista soul -fiilistä, eikä sekään hevibändiltä oikein onnistu.
 
EDIT: vielä todempaa on se, että hyvä suoritus tuo sen fiiliksen paremmin esiin, pelkällä fiiliksellä tai pelkällä suorittamisella ei tee yhtn mitn.
 
Kyllä tunteella pärjää vaikkei mitään osaisikaan... Mutta silloin pitää kyllä vetää melkoisen vakuuttavasti. Tietysti kun hevirokista on kyse, niin kyllähän se "suorittaminen" kuuluu olennaisena osana ko. genreen, joten tässä tapauksessa olen kanssasi samaa mieltä. En pidä sitä suorittamista siis pelkästään pahana asiana.

Tuo ensinmainittu on toinen niistä levyn huonoista biiseistä This time aroundin kanssa. Minulla on ongelma ymmärtää hevirokin ja funkin yhdistelmää, jota tietysti joillain muillakin levyn biiseillä on, kuten myös Stormbringerilläkin. This timessa on vissiin yritetty jopa jonkinlaista soul -fiilistä, eikä sekään hevibändiltä oikein onnistu.
 
Joo no toi on taas sit niin, että mä diggaan nimenomaan tosta puolesta Purplessa, Sail away ja nää on mun mielestä sitä parasta kamaa. Mutta tosiaan jos ei funk/soul osasto kolahda, niin sit ei kyllä Hughesin aikanen Purplekaan välttämättä oo SE juttu. Ei ollut Blackmorenkaan juttu, siks lähtikin kiitämään.

Mutta tosiaan jos ei funk/soul osasto kolahda, niin sit ei kyllä Hughesin aikanen Purplekaan välttämättä oo SE juttu. Ei ollut Blackmorenkaan juttu, siks lähtikin kiitämään.
 
Tarkennan vielä, että pidän soulista kuin hullu puurosta -ja jonkun verran jopa funkista- mutta en pidä sellaisesta hevirokista johon on ympätty noita elementtejä mukaan. Souli soulina ja hevi jytänä. Onhan niissä Purplen funkimmeissa jutuissa hemmetin hyviäkin juttuja, mutta kun minä olen henkeen ja vereen In rock ja Black night -mies, niin ne Hughesin funkpompottelut ja kiljumiset ärsyttävät. Mutta tämän asianhan me olemme käsitelleet ainakin neljään kertaan jo aikaisemminkin...
 
Sail away on sairaan hyvä biisi.

kenkkunen: Ainoastaan Comin' homessa on semmoista kunnon jytää, jota Purplen musiikilta odotan.
 
sirdickyj: Se on sitte pataan, Gettin' tighter ja You keep on movin' on kovinta kamaa ever, niitä ei väheksytä!
 
Mitä helvettiä! Love Child on lätyn paras piisi.