Kitarat: kitarakamat ›

PRS:n stoptailia pystyy parilla ruuvilla tallan päädyssä säätämään eteen tai taaksepäin jokusen millin. Se tosin vaikuttaa koko pakkaan sitten samaan aikaan. Ei minunkaan mielestäni paras ratkaisu ajatelleen intonaatiota, mutta totuuden nimissä... kitara on sellainen soitin jonka virettä ei koskaan saadakaan täysin kohdilleen. Kompromissin sitä joutuu tekeen niin floikkien, stoptailien ja tuneomaticien kanssa. Vastaavasti tuota virehäikkää voidaan kompensoida myös satulan suunnasta.
 
PRS Stoptailin ja intonaation säätäminen ainakin 11-56 setille ja Db (eli C#) vireelle oli lähes mahdotonta. Normi Tune-O-Maticilla saatiin parempi lopputulos. 9 ja 10-seteillä, perusvireessä ei varmastikaan ole mitään hätää PRS:n stoptailin kanssa.

Noista PersÄRässisstä en paljoa perusta. Ovat liian mageita mun makuuni. Hienoja ja varmasti hyviä tosin.
Kun olen tuolla ruotsalaisen TipTopin sivuilla surffannut niin olen huomannut, että siellä ainaskin olis ko. kepeistä jonkinmoista valikoimaa. Tilaaminen/noutaminen Ruotsista ainakin on helppoa ja edullista.
 
http://www.tiptop.se/cgi-bin/tillsa … =prs&kol2=9&value2=GITARRER
 
Mitä vireeseen tulee, niin eikös Santanan Carloskin soittele perseellä?
Kuunnelkaapa Samba Pa Ti niin huomaatte, ettei Carlos-setä ainakaan kauhean paljoa vireen päälle perusta ;)
... sen äänityksen aikaan hän kyllä taisi soitella jollain muulla kirveellä... olisiko ollut Yamaha?

Niin, täähän on aina se ikuisuuskysymys, että mikä on kenellekin hyvä. Jollekin hyvä on mahdollisimman "hieno" tai "hyväntuntuinen", (mitä se sitten tarkoittaakaan), Jonkun hyvä on taas ei-hieno, tai kummallisen tuntuinen jne.
 
Miks joku tykkää ajaa hyvintehdyllä ja kalliilla autolla tai moottoripyörällä? No joo, ehkä ei kannata mennä ttas tähän..
 
Carlos-setähän soittaa vibratallallisella mallilla, tai ainakaan kai usiemmiten kuvissa ainakin soittaa omalla nimikkomallilla. Enpä muista nyt oliko siinä PRS:n hänelle tekemässä ekassa mallissa vibratallaa, taisi olla. Olisko ollu 1985 tai jotain.

Mitä vireeseen tulee, niin eikös Santanan Carloskin soittele perseellä?
Kuunnelkaapa Samba Pa Ti niin huomaatte, ettei Carlos-setä ainakaan kauhean paljoa vireen päälle perusta ;)
... sen äänityksen aikaan hän kyllä taisi soitella jollain muulla kirveellä... olisiko ollut Yamaha?
 
OT:
:) joo itekin naurattaa aina tuo samba pa tin epävireinen meininki.. Ei sinällään ihan biisinä hyvä... ja meininkiä on.
 
Alex lifeson on mun mielestä paras PRS mannekiiniksi.

PRS SE Custom on erittäin hienon näköinen kitara, mutta siinä on muutama puute. 24 nauhaa on on yksi kriteeri. Olen nähnyt vain kalliimmissa PRS-kitaroissa 24 nauhaa. Eikö jotain tuollaista SE:n tapaista saisi suht halvalla ja ulkonäöllä?
 
Minkälaiset kaulat PRS:ssä yleensä on?
 
Itselläni on PRS CE 24. Soitin on ehkä paremmin "tilulilu" keppi. Kaula on pari milliä tavanomaista leveämpi ja aika ohut. Maks. kieli 10/46. Mukava soittaa sievät biisit mutta ei ainakaan tuo malli käy rokin veivaamiseen kaulan notkumisen vuoksi. "Tukki" Telecaster on siihen tarkoitukseen paikallaan.

. Mukava soittaa sievät biisit mutta ei ainakaan tuo malli käy rokin veivaamiseen kaulan notkumisen vuoksi..
 
Just just. Mikäs sulle on semmosta perusnotkuntaa? Eipä sen pulttikaulasenkaan kovin paljoa pitäisi notkua, mikäli kaulaliitos on kunnossa.

Just just. Mikäs sulle on semmosta perusnotkuntaa? Eipä sen pulttikaulasenkaan kovin paljoa pitäisi notkua, mikäli kaulaliitos on kunnossa.
 
Ei kaulaliitoksesta ole kyse, vaan ominaisuudesta. Soitinta pitää vaan käsitellä eri tavalla. Kaula kun on thin, niin taipuuhan se. Muuten loistava soitin kun tämän asian omaksuu. -hk-

Täh? En nyt oikein ymmärtänyt, kyllähän niitä pystyy soittamaan eikä kaikissa PRS:n malleissa ole tuota stop tail tallaa. Kyllä nyt luulisi että jos kitara maksaa yli 3000 niin siinä täytyy olla intonaatio kohdallaan.
 
joo emmä tosissani!

joo emmä tosissani!
 
No sitähän minäkin, olisihan tuo pitänyt tajuta että tuossa oli ''ripaus'' sarkasmia.

Menee nyt osittain asian vierestä mutta tuli mieleen tänään erään kokeneen soittomiehen kanssa käymäni keskustelu. Puhuimme monista kitaroista. Mielestäni adjektiivit, jotka tulivat esiin esimerkiksi Ruokankaan yhteydessä, sopivat PRS-kitaroihinkin. Ne ovat matemaattisen tarkkoja ja viimeisen päälle viimeisteltyjä, mutta soundillisesti kasvottomia ja "kylmiä" kitaroita. Keskustelukaveri oli sellainen, että kun hänellä on hyvä kitara, se soi sielukkaasti, lämpimästi ja koskettavasti, ja esimerkiksi Ruokangas ei sitä tee. Elkää hermostuko te, joille mainitsemani merkit ovat rakkaita. Itse olisin tässä matkan varrella hommannut sekä Ruokankaan että PRS:n jos ne olisivat olleet sen arvoisia;-)

Menee nyt osittain asian vierestä mutta tuli mieleen tänään erään kokeneen soittomiehen kanssa käymäni keskustelu. Puhuimme monista kitaroista. Mielestäni adjektiivit, jotka tulivat esiin esimerkiksi Ruokankaan yhteydessä, sopivat PRS-kitaroihinkin. Ne ovat matemaattisen tarkkoja ja viimeisen päälle viimeisteltyjä, mutta soundillisesti kasvottomia ja "kylmiä" kitaroita. Keskustelukaveri oli sellainen, että kun hänellä on hyvä kitara, se soi sielukkaasti, lämpimästi ja koskettavasti, ja esimerkiksi Ruokangas ei sitä tee. Elkää hermostuko te, joille mainitsemani merkit ovat rakkaita. Itse olisin tässä matkan varrella hommannut sekä Ruokankaan että PRS:n jos ne olisivat olleet sen arvoisia;-)
 

 
No jos provoa niin tässä provoa kanssa :)
 
juu kyllähän sen myynnistä näkee mistä valtaosa ihmisistä tykkää.. fender ja gibson.
Soundit on makuasia. Monet kitaristeista on perinteiden vankeja, nuoruuden idolit soitti stratolla ja telellä joten niissä on heti automaattisesti mojoa. Tuntuu että kaikki vanha on autoomattisesti hyvää. Esim. vanhat ekotkin on nyt jotenkin in ja muka laatu pelejä.
Polttopuuksi pistäisin edelleen, yhen jo pistin 15 vuotta sitten.
 
Kyllä PRS ja muut uudemmat laatukitarat joutuvat juuri noiden sieluttomuus syytteiden uhriksi ihan syyttä mun mielestä. Kitaristit kammoo kaikkea uutta ja innovatiivista.esim. flaxwood jne jne.
 
Itse en PRS-ää kyllä omista enkä ole kuin joskus pikaisesti kokeillut. hyvä oli mutta ei mulle natsannut heti.

Kyllä PRS ja muut uudemmat laatukitarat joutuvat juuri noiden sieluttomuus syytteiden uhriksi ihan syyttä mun mielestä. Kitaristit kammoo kaikkea uutta ja innovatiivista.esim. flaxwood jne jne.
 
Juu kyllä sieluttomuus tai sielukkuus kuuluu ensisijaisesti kitaristista.
Itse olen hirmuinen vintage-vehkeiden ihailija, mutta se on henkilökohtaista fetisismiä. Vanhat aikaa nähneet kepit ovat mulle kuin jotain taikakaluja, joilla soittaessa sitä mojoa ikäänkuin siirtyy tulkintaan, mutta se nyt on tietysti ihan omaa mielikuvitusta, mutta tärkeä osa hyvää soittofiilistä ja sitä kautta soundia. Periaatteessa minkä tahansa kepin saa kuullostamaan sielukkaalta jos soittaa sielukkaasti. Uppoutuu tulkintaansa ja unohtaa ympäristön ja ympäröivät tekijät.
 
Tietysti vanhoihin vintage-kitaroihin on aika tehnyt pieniä parannuksia soundiin. Puu on kuivaa ja suuremmat elämiset on siltä osin eletty. Mikit ovat himmenneet usein aika miellyttävästi ja nimenomaan äänenväristään, vaikka patinaa on toki metallissakin.
Se on sitä tiettyä arvokasta vanhenemista, joka usein on sama kuin sielukkuus.
Nuoret huutaa ja meuhkaa äänenmurrostaan säästämättä, ennen kuin huomaavat, että hitaasti hyvä tulee ja kai se on vähän sama noiden kitaroidenkin kanssa. Ehkäpä se on osaltaan syy siihen uuden kammoksumiseen, joka on turhaa... ainakin pitkällä tähtäimellä.

Ne ovat matemaattisen tarkkoja ja viimeisen päälle viimeisteltyjä, mutta soundillisesti kasvottomia ja "kylmiä" kitaroita.
Hakatan niistä sialukkuus ja mojo esiin. Rankkkaaa soittoa ja hiekkapuhallusta, kun lakan kiilto vähenee nii mojo ja sialukkuus lisääntyy.. On ne minustakin turhan hianoja, hyviä kylläkin.

Tietysti vanhoihin vintage-kitaroihin on aika tehnyt pieniä parannuksia soundiin. Puu on kuivaa ja suuremmat elämiset on siltä osin eletty. Mikit ovat himmenneet usein aika miellyttävästi ja nimenomaan äänenväristään, vaikka patinaa on toki metallissakin.
 
Totta.
 
Uusi kitara tehtaalta on sitten taas kuin tabula rasa.
Sitä pitää soittaa pirusti enemmän että soundi aukeaa.... ja puu alkaa hitaasti tajuta ettei se tässä elämässä joutunutkaan keittiön tuoliksi läskisen perseen alle.

Sitä pitää soittaa pirusti enemmän että soundi aukeaa.... ja puu alkaa hitaasti tajuta ettei se tässä elämässä joutunutkaan keittiön tuoliksi läskisen perseen alle.
 
HAH! tää oli päivän paras kommentti! Repesin! ...ja se on harvinaista.

Menee nyt osittain asian vierestä mutta tuli mieleen tänään erään kokeneen soittomiehen kanssa käymäni keskustelu. Puhuimme monista kitaroista. Mielestäni adjektiivit, jotka tulivat esiin esimerkiksi Ruokankaan yhteydessä, sopivat PRS-kitaroihinkin. Ne ovat matemaattisen tarkkoja ja viimeisen päälle viimeisteltyjä, mutta soundillisesti kasvottomia ja "kylmiä" kitaroita. Keskustelukaveri oli sellainen, että kun hänellä on hyvä kitara, se soi sielukkaasti, lämpimästi ja koskettavasti, ja esimerkiksi Ruokangas ei sitä tee. Elkää hermostuko te, joille mainitsemani merkit ovat rakkaita. Itse olisin tässä matkan varrella hommannut sekä Ruokankaan että PRS:n jos ne olisivat olleet sen arvoisia;-)
 
Mää jättäsin kuulopuheet omaan arvoonsa. kannattaa kokeilla itte ja tehdä sitten omat päätelmänsä. Samoin kun vertaillaan "sielukasta" ja "sielutonta" kitaraa, niin kannattais tosiaan vertailla samanikäistä soitinta, jos se puiden aukeaminen on se tärkein argumentti.