Aloittelijat ›

Tervehdys
 
Tähänkin aihepiiriin liittyviä kysymyksiä on esitetty varmasti todella paljon, mutta kuitenkin haluasin kysyä seuraavia seikkoja:
 
Olen aina halunnut aloittaa soittamaan kitaraa, mutta kuitenkin eri seikoista johtuen ikinä en ole sitä tehnyt. Nyt ikää löytyy 21-vuotta ja halu on edelleen olemaassa :)
 
Omaan omasta ja muiden mielestä ihan ok rytmitajun ja sorminäppäryyttä löytyy, mutta musiikista ei ole sen enempää kokemusta kuin ala- ja yläasteen musiikintunnit. Mitenkähän homma kannattaisi potkaista käyntiin kun rahaa ei varsinaisiin tunteihin ole ja en sinne oikein viitsisi mennäkään :P (saanko internetin ja itseni avulla mitään aikaiseksi ?)
 
Soittelua on tarkoitus harrastaa omaksi iloksi
 
ps. mitkähän tulevat olemaan suurimmat vaikeudet ja haasteet ? Rehellistä ja suoraa kommenttia, kiitos.

Koskaan ei ole liian myöhäistä. Internetin, kirjallisuuden ja oman innostuksen avulla saa jo paljon aikaan. Homma kannattaa potkaista alkuun tietysti sopivilla aloittelijan kamoilla, jos niitä ei jo löydy. Kitarakamat ja Aloittelijat alueilta löytyy varmasti hyviä ehdotuksia. Haasteista en nyt tiedä, ehkä se kärsivällisyys on avainsana. Ei kannata menettää hermojaan jos joku ei heti onnistu, m.netistäkin saa hyviä vinkkejä!

Koskaan ei ole liian myöhäistä.
 
Mä ostin pianon 26-vuotiaana tarkoituksena opetella soittamaan omaksi iloksi ilman pienintäkään aietta ikinä soittaa missään julkisesti.
Joteskin vaan ajautunut keikkailevaksi muusikoksi.

Ensimmäiseksi tarvitset varmaankin sen kitaran. Itse aloittaisin akustisella.
 
Itse aloitin opettelemalla sointuja. Kolmella soinnulla (esim. Am, Dm ja E) pystyy jo komppaamaan varsin monia biisejä. Netistä löytynee ohjeet, miten eri soinnut otetaan ja millä sormella mitäkin kieltä pitäisi painaa. Sitten vaan treenaamaan, ensin sointujen ottamista ja sitten niiden vaihtamista. Siitä se lähtee. Ja varmasti onnistuu ominkin päin. Eikä sointumerkintöjen seiskoista tms. numeroista tarvitse ensi alkuun välittää: C7 on nuotiolla sama kuin C.
 
Haasteista: sormenpäät kipeytyvät nopeasti alussa. Turhauttavaa voi olla se, etteivät sormet heti taivu kaikkiin sointuihin eikä sointujen vaihtaminen käy yks kaks. Treeniä ja pitkää pinnaa siis tarvitset. Mutta parissa kuukaudessa pääset jo pitkälle.
 
Ja opettavaisinta on tietenkin päästä bändiin. Mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä, pakottaapahan vain opettelemaan.

Tuskin mitään ongelmia ilmenee kun noinkin nuorena aloittaa. =)
(Nimittäin itse aloitin n. 2 vuotta sitten kitaran soiton 28- vuotiaana täysin puhtaalta pöydältä.)
 
Muutamia asioita tulee mieleen mitä kandee ottaa huomioon:
 
- Monet asiat tuntuvat aluksi liki mahdottomilta, mutta sitten jälkeen päin kun ne
haltsaa, niin ihmettelee, että mikähän tässä nyt niin vaikeaa oli..=)
(Tietty jossain se raja tulee vastaan lopulta)
 
- Nälkä kasvaa syödessä ja vaikka itselläkin aluksi tavoitteena oppia vaan ihan perusasiat, niin kuitenkin koko ajan sitä vaan huomaa hakevansa vaikeampaa harjoiteltavaa. Tietenkin jos on varma, että se avosoinnulla rämpyttely on just se taso mille haluaa jäädä, niin mikäs siinä. Kuitenkaan ei kannata turhaan asettaa itselleen mitään keinotekoisia rajoitteita jos vaan innostusta ja aikaa riittää ja molemmat kädet toimii. =)
 
- Opettelu vaatii paljon aikaa ja kärsivällistä jokapäiväistä harjoittelua, joten jos oikeasti haluat oppia soittamaan, niin mitään oikotietä ei ole. Eli pirusti vaan määrätietoista treeniä.
 
- Soiton opettajan hankinta lienee varmin tapa oppia oikeat soittotekniikat ettei turhaan kuluta aikaa siihen, että pähkäilee itse asioita. Pahimmassa tapauksessa joutuu sitten opettelemaan jonkun asian täysin uudestaan, kun tulee myöhemmin seinä vastaan virheellisen tekniikan suhteen. Tietenkin kitaransoittoon löytyy myös paljon pätevää itseopiskelumateriaalia, esim Troy Stetinalla on aivan loistavia kirjoja nimenomaan sähkökitaran soiton opiskeluun:
 
http://www.stetina.com/lessons.html

Itse aloitin joskus noin 22-24 vuotiaana. Nyt on ikää 32 ja vieläkään en osaa. Mutta kivaa on ollut, sano. :)

Itse aloitin joskus noin 33 vuotiaana. Nyt on ikää 35 ja puol ja vieläkään en osaa. Mutta kivaa on ollut, sano. :)
 
Näin justiin!! että eiku joukkoon tummaan. ;)

Meikä aloitti 25 vuotiaana ja nyt on uraa takana 6 vuotta.Syytän työkaveria tästä harrastuksesta.Kun menin ekan kerran käymään hänellä,niin ihastelin nurkassa lojuvaa stratoa ja sehän kysy,että haluunko kokeilla.
Sehän oli sitten kuin huumetta,niitten ensimmäisten räminöitten aikaan saaminen,koukkuun jäin.
No kostoksi se joutui antamaan ilmaisia kitara tunteja.
 
Liittyipä taas paljon aiheeseen,mutta noin kannustuksena,jos ei muuta.

Juu, ei iällä väliä. Meikäreikä aloitti pari vuotta sitte 24-vuotiaana. Koskaan aiemmin en kitaraan ollut edes koskenut ja koulujen musiikintunneillaki lähinnä nukuttu. Enpä nyt mikään häävi kepittäjä olekaan, mutta eteenpäin kuitenkin mennään ja ainaki hauskaa on ollu, kun bändiprojektiki tuli kehiin heti vajaan vuoden jälkeen.
 
Tässä on jo tulluki hyviä pointteja, joita kannattaa huomioida. Eli kannattaa tosiaan suosiolla lähteä vaan alkuun nöyrästi sointujen opettelusta ja komppauksesta ja unohtaa ne pilitykset joksikin aikaa. Ja mikäli sähkis ei ole ihan ehdoton pakko, ni suosittelisin hommaamaan ekaks akustisen, mutta ei se mikään välttämättömyys tietenkään ole.

Taidan olla ikänestori toistaiseksi kun aloitin "vakavamman" harrastuksen vuodenvaihteessa kypsässä 34 vuoden iässä. Keski-iän kriisi on pojat paha tauti... No olen kyllä akustisella näppäillyt yksi sävel kerrallaan jo pienestä mutta soinnut jäi silloin opettelematta kun tuntui ettei sormet taivu. Sitten siirryinkin bassoon kun sillä ei tarvitse soittaa kun yhtä kieltä kerrallaan, mutta nyt tuli into opetella kitaraa. Harjoittelu oli vaan välillä melkein jäissä kun onnistuin saamaan tenniskyynärpään liiasta treenaamisesta(vanhan paikat ei kestä niin kuin nuorena. Asentokin oli kai huono, rämpyttelin nojatuolissa lojuen telkkaria katsellessa). Onneksi se alkaa olla kunnossa, rupesin soittelemaan pääasiassa seisten niin ei ole kyynärpää niin mutkalla. Enimmäkseen tulee kyllä mätettyä jotain vitossointuheviä, mutta olen koettanut muutakin harjoitella. Hidasta on oppiminen mutta edistystä tapahtuu kuitenkin.

Taidan olla ikänestori toistaiseksi kun aloitin "vakavamman" harrastuksen vuodenvaihteessa kypsässä 34 vuoden iässä. Keski-iän kriisi on pojat paha tauti...
 
Paha on tauti joo, ja panit vielä vuodella paremmaksi ku mä ;)

Meinasinpa jo näin 25-vuotiaana heittää kirveen kaivoon, mutta antoipa tämä ketju taas lisää uskoa omiin oppimismahdollisuuksiin. Ehkäpä sitä oppii taas sen verran että saa perusteltua itselleen paremman kitaran oston :)

Äitee vähän ihmetteli kitaroinnista innostumistani näin "myöhäisellä" iällä (olen siis vasta 17v) mutta tilasinpa omilla rahoillani kitaran ja tiistaina se tuli postissa. :) Osaan jo soittaa ukkonooan, Love Me Tenderin (silleen yhtä kieltä kerrallaan soittamalla) ja Smoke On The Waterin alun. :D

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Isänikin aloitti 44-vuotiaana ja nyt viiskymppisten alla tuo vetelee jo komeaa bluesia. :) Ihan ilo kuunnella. Ja hän kiireisenä työssäkäyvänä ihmisenä soittelee tunnin pari viikossa. Hyvin ehdit opetella.
 
Infoa saa kätevästi vaikka sieltä paikkakunnan kirjastosta. Internetistä suosittelen tsekkaamaan Cyberfret.comin sieltä löytyy kaikkea perussälää. Suuri Kitarakirja on myös ok, itsekin hommaan sen kohta omaksi.

Taidan olla ikänestori toistaiseksi kun aloitin "vakavamman" harrastuksen vuodenvaihteessa kypsässä 34 vuoden iässä. Keski-iän kriisi on pojat paha tauti...
 
Hep, menin ohi ;) 37 v ikää ja kaksi viikkoa kitaristinuraa takana :)
 
Olis tää ehkä ollut parikymmentä vuotta sitten helpompaa, mutta periksi en anna prkl.
 
Otteet ja vaihdot niiden välillä menevät päivä päivältä paremmin, itse asiassa plektran käyttö tuntuu vaikeimmin opittavalta koko hommassa..

Hienoa! Koskaan ei ole liian myöhäistä ja kaikki on mahdollista kunhan vaan halua riittää!
 
Kirjoitin ihan samasta aiheesta tänne vanhempaan aiheeseen pitkähkön sepostuksen:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … &t=122644&o=0&#p5000239
 
Ja tänne ensimmäisen kitaran valinnasta:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … amp;t=104821&o=40&#p4232078
 
Ja toistan vielä tuota samaa teesiä kuin ennenkin, eli kirjasto on pettämätön apu kirjoineen ja videoineen.

Mä ostin pianon 26-vuotiaana tarkoituksena opetella soittamaan omaksi iloksi ilman pienintäkään aietta ikinä soittaa missään julkisesti.
Joteskin vaan ajautunut keikkailevaksi muusikoksi.
 
Omat Pojat :P

Hep, menin ohi ;) 37 v ikää ja kaksi viikkoa kitaristinuraa takana :)
 
Olis tää ehkä ollut parikymmentä vuotta sitten helpompaa, mutta periksi en anna prkl.
 
voi paska, jäin jo pronssille täsketjus ;) ei vaan tää o hienoharrastus vaikka hermot välillä menee, mutta henk.koht ne hermot saan takas samalla vehkeellä millä ne o mennykki. hieno keski iän kriisiin harrastus ja pelastus.
 
mutta periksi ei anneta EI!

Ensimmäisen kitarani sain 20-vuotiaana. Se keräsi hyvin pölyä huoneen nurkassa viisi vuotta ennen kuin jaksoin hieman paneutua sen soitteluun. Nyt alkaa jo hieman sujua. Ehkä joskus viidenkympin kriisin aikoihin voi koettaa kasata kohtalotovereista jonkin sortin bändinkin ja muistella menetettyä nuoruutta.