Media ja viihde ›

Pirates of the Caribbean: Dead Man's Chest
 
Ensimmäinen osa oli mielestäni ihan ok eikä sen kummempi, joten ei kovinkaan kauheat odotukset ollut tätä kohtaan. Satuin näkemään dokkarin jossa käsikirjoittajat kertoivat tämän tarinan perustuvan useisiin merirosvolegendoihin ja taruihin, eikä se ainakaan nostanut odotuksia. Juoni olikin sitten aika köykäinen kuten pelkäsinkin ja pituutta filkalla oli ainakin ½ tuntia liikaa. Näyttävyydessä kyllä piisaa ,mutta monet toimintakohtaukset oli niin pitkitettyjä että kävi jo kyllästyttämään. Parasta antia on taas maisemat ja tietenkin mielettömän hienot laivat joita jaksaisi katsella vaikka kuinka, sekä hyvä vanhanajan seikkailuhenki jota valitettavan harvoin pääsee näkemään. Näyttely oli minusta aika mitäänsanomatonta, ei hyvää eikä huonoa.
Jos juoni oli ollut vähemmän poukkoileva ja turhaa toimintaa olisi ollut vähemmän, niin olisin tykännyt paljon enemmän.
***
 
Poseidon
 
Ei ollut mitään odotuksia tältäkään. Pari tuntia meni ihan lepposasti, idea oli tuttu jo vanhasta versiosta mutta ihan ok paukuttelua piisasi. Kyllä tällaisia teatterissa suurelta kankaalta jaksaa kytätä mutta himassa olisi ollut varmasti aika surkea.
**
 
Freedomland
 
Tämä tuli kävästyä katsomassa jo hyvän aikaa sitten enkä muista leffasta juurikaan mitään. Juoni oli peruspullaa, Samuel Jackson sama vanha itsensä. Julianne Moore oli hyvä! Mutta niinhän hän on aina.
**
 
The Devil's Rejects
 
Katsoin tämän Rob Zombien hienon leffan toiseen kertaan ja kyllähän se toimi edelleen pirun hienosti. Tämä ja House of 1000 Corpses ovat todistaneet että äijällä on kertakaikkiaan hieno tyylitaju ja varmasti tulevaisuutta alalla. Hienoja hahmoja, tyylillä valkattua hienoa musaa, hienoa kuvausta, väkivaltaa ja kieroa meininkiä sopivasti pakattuna. Ensivuonna tulee Zombien ohjaama re-make Halloweenista, saapi nähdä mitä siitä tulee. Nyt tuntuu että olisi vaan pysynyt omissa jutuissaan, vaikka miksei tuokin saata olla mielenkiintoinen versio.
Mutta pirun hylkäämille tulee täydet pojot.
*****
Lisäys: Jostain kumman syystä tuli katsellessa mieleen että tämä leffa on varmaan Jani the Rockin mieleen.

An american haunting.
 
Ei ole niin huono kuin nimensä. No, ei tällä mitään rajoja rikota, tai edes yritetä. Itse kummittelu on välillä ihan hienoa, ja välillä turhan arvattavaa ja tylsää. Kuitenkin, kummittelua on paljon, eikä tätä pikkuhiljaa rakenneta niin että lopussa vasta vähän kummitus älähtää, vaan aikalailla kokoajan tässä juttuja tapahtuu. Itse juoni tai "ratkaisu" nyt on mitä on. Pakollisia säikäytyskohtia ja niiden yrityksiä on tuhottomasti. En minä tiedä, tykkään kummituselokuvista. Siksi kai en pidä tätä huonona. Hyvin toteutettu elokuva joiltakin osin. Muutama yksittäinen oikein hieno pieni kohtaus, jota voisi käyttää kekseliäämmissä elokuvissa mieluusti. Kummitusleffojen keskikastia, eli ansaitsee olla olemassa, ja jos aihe kiinnostaa, niin mikäs siinä.
 
Arvosana: *** ja puoli

Nyt PotC2-leffan nähtyäni arvostelen Mechanizmin arvostelun pohjalta!
 
Pirates of the Caribbean: Dead Man's Chest
 
Ensimmäinen osa oli mielestäni ihan ok eikä sen kummempi, joten ei kovinkaan kauheat odotukset ollut tätä kohtaan.
 
Itselläni tilanne oli toisin, nimittäin pidin ykkösosasta suuresti ja odotuksetkin olivat sitä luokkaa.
 
Satuin näkemään dokkarin jossa käsikirjoittajat kertoivat tämän tarinan perustuvan useisiin merirosvolegendoihin ja taruihin, eikä se ainakaan nostanut odotuksia.
 
Tästäkin omaan eriävän mielipiteen, sillä vanhat tarut ja legendat ovat mielenkiintoisia omasta mielestäni. Niitä myös käytettiin elokuvassa hyvin, esimerkiksi Kraken-merihirviö oli napattu suoraan norjalaistaruista. Tykkään sellaisesta.
 
Juoni olikin sitten aika köykäinen
 
Perusidealtaan joo, mutta pidin kyllä juonen polveilusta.
 
pituutta filkalla oli ainakin ½ tuntia liikaa.
 
Sikäli samaa mieltä, että kyllähän tapahtumia olisi saanut reilusti tiivistettyäkin. Mutta ei ainakaan itselläni käynyt aika missään vaiheessa pitkäksi, sen verran vauhdikkaasti elokuva oli toteutettu.
 
Näyttävyydessä kyllä piisaa
 
Näin on. Krakenin ja kuolleen merirosvokapteenin (ei ollut LeChuck, vaikka mieleen väistämättä tulikin) animointi oli karkkia silmille kyllä.
 
mutta monet toimintakohtaukset oli niin pitkitettyjä että kävi jo kyllästyttämään.
 
Eri mieltä, sillä pitkätkin taistelukohtaukset oli saatu mielenkiintoisiksi pikku jipoilla. Vaikkapa Sparrowin, Turnerin ja ex-kommodorin miekkataistelu eteni siinä maisemien vaihtuessa ja ympäristön muuttuessa hienosti.
 
Parasta antia on taas maisemat ja tietenkin mielettömän hienot laivat joita jaksaisi katsella vaikka kuinka, sekä hyvä vanhanajan seikkailuhenki jota valitettavan harvoin pääsee näkemään.
 
Ehdottomasti näin. Seikkailuhenkisyys olikin yksi leffan parhaista puolista ja muutenkin sellainen reipas piraattimeininki säväytti.
 
Näyttely oli minusta aika mitäänsanomatonta, ei hyvää eikä huonoa.
 
Depp ja Bloom näyttelevät mielestäni loistavasti. Deppiä on arvosteltu siitä, että hän vetää roolinsa aika överiksi tässä pätkässä, mutta oli mielestäni juuri sellainen ylimielinen piraattikapteeni kuin Jack Sparrowin pitääkin. Keira Knightley oli nätti, mutta ehkä hän ei samanlaista meininkiä saanut näyttelemiseensä kuin kaksi show:n varastanutta päätähteä.
 
Jos juoni oli ollut vähemmän poukkoileva ja turhaa toimintaa olisi ollut vähemmän, niin olisin tykännyt paljon enemmän.
 
Itseäni eivät nämä niinkään häirinneet, mutta väistämätön petaus jatko-osalle häiritsi vähän. Juoni jäi tämän elokuvan osalta pahasti kesken, eikä oikein mitään päämääriä saavutettu.
 
Annetaan arvosanaksi 8.681/10.000.

Trainspotting:
Voi vaan ihmetellä miten olen pystynyt olemaan katsomatta leffan näinkin kauan, mutta nyt oli korkea aika paikata aukkoja sivistyksessä. Trainspotting kyllä lunasti odotukseni hyvin. Vähän poikkeavaa kerrontaa ja huumorin käyttö oli erityisen tervetullutta. Jos leffa olisi vakava niin se ei olisi lähellekkään niin toimiva, lähinnä vain ahdistava. Robert Carlylelläkin jälleen mielenkiintoinen rooli. Ewan McGregor oli myös hyvä roolissaan. Helvatun hyvä pätkä!
Arvosana ****½
 
Helter Skelter:
Vuonna 2004 valmistunut leffa, joka lähinnä kertaa Manson-murhien tarinan, mielestäni erittäin toimivalla tavalla. Aiheestahan voisi saada aikaan vaikka minkälaista splatteria ja sillä voisi herkutella vaikka kuinka. Onneksi ohjaaja on kuitenkin keskittynyt enemmänkin tarinan kerrontaan ja sen esiin tuomiseen mahdollisimmman realistisena. Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan hienosti, erityisesti Charles Mansonin rooli on hyvin näytelty. Tällaista aiheeseen liittyvää elokuvaa olen lähinnä hakenutkin. Tässä oli kaikki mitä aiheesta hain.
Arvosana ****

Siunattu tila!
Voi jos itselläkin olisi joku Trainspottingin tasoinen elokuva vielä katsomatta!
Tulevaisuuden mestariteoksia odotellessa...

Tuli ostettua The Incredible Shrinking Man - Mies, joka kutistui (1957), koska suht. edullisesti sen löysin Filmifriikistä.
 
Elokuva kertoo miehestä, joka joutuu laivamatkallaan alttiiksi säteilylle ja huomaa alkavansa kutistua. Aivan ensiksi täytyy todeta, että miehen kutistuminen muurahaisen kokoiseksi on toteutettu todella hienosti, varsinkin kun ottaa huomioon, että elokuva valmistui 50-luvulla! Paljon syvällistä pohdintaa aiheeseen liittyen, sopivasti toimintaa taistelussa hämähäkin ja kissan kanssa sekä sopivan tökeröä näyttelemistä, jotta huumori pysyisi yllä. Ehdoton viiden tähden elokuva, paras pitkiin aikoihin näkemäni.
 
*****
 
EDIT: Leffan loppukohtaus on myös eräs koskettavimmista.

Before Sunset
 
Enpä olisi parempaa jatko-osaa before sunriselle osannu tehdä. Jutustelua kuvattiin hienosti reaaliajassa koko elokuvan ajan. Loppu oli taas hyvä näyttelijäsuorituksista puhumattakaan.

Highlander ***½
Lapsuusajan suosikki ei ole varsinaisesti menettänyt viehätystään, vaikka näin aikuisiällä kiinnittää huomiota niihin typeryyksiin joita tässäkin esiintyy liiankin kanssa. Tässä tapauksessa kyse ei ole niinkään rasittavan huonoista typeryyksistä, vaan riemastuttavan hauskoista sellaisista, oli se sitten tahatonta tai tahallista. Viihdyttävää fantasia-actionia, jolle Queenin musiikki antaa oman sopivan campin ja ennenkaikkea mahtipontisen yleisilmeen. Carniválen myötä melkein jopa suosikkinäyttelijäkseni kohonnut kolossi Clancy Brown on Highlanderissa sen verran psykopaattinen pahis, ettei paremmasta väliä. Kertakaikkiaan uskomaton hahmo ja näyttelijänä Brown on näkemisen arvoinen roolissa kuin roolissa. Highlander on kyllä edelleen aika mainiota tavaraa, vaikka tehosteet ovatkin aikansa eläneet. Taika on silti säilynyt.
 
Lolita ****½
Kubrickin tuotantoon tutustuminen kävi aikoinaan niiden kaikenmaailman hohtojen, fullmetaljackettien ja kellopelien kautta ja kieltämättä kynnys katsoa "vanhoja mustavalkoisia paskoja" oli melko korkea. Kun sitä sitten pakotti itsensä tsekkaamaan esim. tämän Lolitan, niin kummasti elokuva pitää otteessaan ja viihdyttää kestonsa ajan. Eipä Kubrick muutenkaan tehnyt huonoja tai turhia elokuvia. Tämä on nyt toinen katselukerta, ja homma toimii. Kubrickin Lolita-versiointi ei mene mauttomuuksiin, jonka kyllä ymmärtää kun ottaa huomioon valmistumisvuoden. Melko siveellistä menoahan tämä on, lukuunottamatta niitä pakollisia aiheeseen kuuluvia viittauksia ja pikkutuhmuuksia. Paikoitellen hillittömän hauska sekä myös omituisesti koskettava elokuva vaikeasta rakkaudesta. Hyvällä tavalla hämmentyneen oloinen James Mason esittää professori Humbertia loistavasti, puhumattakaan sivuosassa kekkuloivasta Peter Sellersista, joka on jo hulvaton. Hieno elokuva, joka kannattaa katsoa mahdollisista ennakkoluuloistaan huolimatta. Kahden ja puolen tunnin kestokaan ei ole rasite.
 
The Hills Have Eyes (2006) ***½
Näin uusintafilmatisoinniksi varsin tymäkkää ja veristä tavaraa, joskin se tarpeellinen realistisuus ja päällekäyvä ahdistus putoavat jossain vaiheessa kelkasta täysin ja elokuva muuttuu jokseenkin epäuskottavaksi veriurheiluksi, jossa hurme roiskuu ja kirveestä saadaan päähän tämän tästä. Alexandre Aja on erittäin visuaalinen ohjaaja, mutta tässä ehkä vähän liiankin visuaalinen. Kuvat olivat usein komeita, mutta kuten aiemmin mainittu, realistisemmalla otteella myös ahdistustaso olisi kohonnut huomattavasti. Musiikinkäytössä oli myös omat heikot puolensa: luulisi monen kauhuohjaajan tajuavan sen, että kohtaukseen saadaan paljon enemmän potkua ja jännitystä kun musiikki jätetään kokonaan pois. Juoni on se tuttuputtu, eli lomailijajoukko erämaan armoilla. Kun mutanttikannibaalit tekevät ensimmäisen hyökkäysreissunsa, se on melko karua katseltavaa. Eipä siinä paljoa odotella kun joku raiskataan ja toinen tapetaan erittäin kylmästi. Siinä missä alkuperäisversiossa pieni budjetti tuli vastaan, tässä revitellään koko rahan edestä jopa iljettäväksi splatteriksi saakka ja tämä taas syö tehoja jonkin verran vaikka kivasti ne verisyydet tällaista gorehoundia miellyttävätkin. Tämän uusintaversion tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta ei tämä kyllä huono ole missään nimessä. Pelottava tämä ei ollut, mutta ihan jännittävä kuitenkin ja tottakai säälimätön ja brutaali. Liiankin monta kertaa tällaisissa elokuvissa saa kotisohvalta huudella hahmojen käytökselle että "argh, idiootti, mikset tehnyt noin tai näin, niin olisi tästäkin selvitty."
Aivan loppuun saatiin se pieni viimeinen silaus (jollaista ei alkuperäisessä ollut) jolla katsojalle jätettiin epävarma eikä liian mukava olo. Mukiinmenevää survival-horroria runsain goremäärin, että suosittelen vaikkei kokonaisuutena mikään nappisuoritus olekaan.
 
"A radioactive
family's chasin' me
They really know
how to cook lil' babies."
 
(The 69 Eyes: The Hills Have Eyes)

Tuli ostettua The Incredible Shrinking Man - Mies, joka kutistui (1957), koska suht. edullisesti sen löysin Filmifriikistä.
 
Elokuva kertoo miehestä, joka joutuu laivamatkallaan alttiiksi säteilylle ja huomaa alkavansa kutistua. Aivan ensiksi täytyy todeta, että miehen kutistuminen muurahaisen kokoiseksi on toteutettu todella hienosti, varsinkin kun ottaa huomioon, että elokuva valmistui 50-luvulla! Paljon syvällistä pohdintaa aiheeseen liittyen, sopivasti toimintaa taistelussa hämähäkin ja kissan kanssa sekä sopivan tökeröä näyttelemistä, jotta huumori pysyisi yllä. Ehdoton viiden tähden elokuva, paras pitkiin aikoihin näkemäni.
 
*****
 
EDIT: Leffan loppukohtaus on myös eräs koskettavimmista.
 
Lapsuuteni suosikeita, isältä löytyi vhs-muodossas ja tuli katseltua monet kerrat. Nyt onkin jo aikaa viime kerrasta.

Dog Soldiers ****
Kolmas katselukerta ja toimiihan se. Joskus aiemmin kirjoitin pidemmän arvion tuonne jonnekin, joten en nyt jaksa sen enempää tästä.
 
The Jacket ***
Paikoitellen aika hienon ja tunnelmallisen näköinen elokuva The Machinistin, Jacob's Ladderin ynnä muiden vastaavien hengessä. Juoni tosin vuotaa kuin seula ja logiikassa on aukkoja (tai sitten en vain käsittänyt), mutta ihan katsottava elokuva silti. Adrien Brodyn ei periaatteessa tarvitse edes näytellä, riittää kun mies vain on, sillä hänen säikähtäneen oloisesta olemuksestaan huokuu juuri sellainen "vittu että meikä on pihalla" -tunne.
 
Sideways ****
Toinen katselu muistin virkistämiseksi, erittäin hieno ja hyvin kirjoitettu elokuva kyllä tämä, henkilöhahmoja myöten. Lähiaikoina sitä on oppinut enemmän diggailemaan sellaisista pienistä suurista näyttelijöistä, sellaisista tavallisista miehistä joihin on helppo samaistua. Philip Seymour Hoffman, John C. Reilly, William H. Macy ja Paul Giamatti. Giamattin rooli epävarmana ja sympaattisena Milesina on jotain käsittämättömän hienoa. Elokuva, jossa ei periaatteessa tapahdu mitään mullistavaa, mutta aika ei käy siltikään pitkäksi. Great.

Eilen tuli katsottua kaksi aika suoraviivaisella ja kuvaavalla nimellä varustettua elokuvaa:
 
Pahuus (Ondskan) ****½
Viime vuosien parhaimpia elokuvia. Ruotsissa kyllä osataan, kun taas Suomi laahaa perässä kaikenmaailman markusselineineen. Vaikka elokuvassa pyritään etsimään vaihtoehtoisia käsittelytapoja sen ainaisen väkivallan lisäksi, niin päähenkilö Erikin lopussa sanoma "Sinunlaisesi täytyy nujertaa." puoltaa sitä ajatusta, että toisinaan äärimmäiset tilanteet vaativat äärimmäisiä sovittelukeinoja. Tappelemisessa hemmetin hyvä Erik passitetaan sisäoppilaitokseen, jossa kyseenalainen "toverikasvatus", kova kuri sekä yläluokkalaisten simputukset pistävät Erikin hermot koetukselle. Nyrkinisku päin auktoriteettia merkitsisi erottamista, ja sitähän Erik ei halua. Yläluokkalaisten ja Erikin välien kiristymistä seuraa uskomattoman jännittyneenä ja vaikka väkivalta tässä elokuvassa sattuu oikeasti, silti melkein haluaisi Erikin iskevän hampaat kurkkuun niitä kusipäiltä vaikka se tietäisikin vain lisää ongelmia. Tarinan toteutus on vahva sekä jännitystä rakennetaan hyvin ja elokuva pysyy koko ajan liikkeessä ja mielenkiintoisena, vaikka peruskuvio onkin mitä perinteisin. Erittäin hyvä yhdistelmä trilleriä ja viiltävää draamaa, jolla on jotain sanottavaakin. Suosittelen kovasti, jos on jäänyt joltain näkemättä.
 
Viha (La Haine) *****
Loistavaa työtä tämäkin. Koko elokuva on kuin sytytyslanka, joka etenee vääjäämättä kohti loppua, jossa kaikki räjäytetään katsojan silmille. Tapahtumat sijoittuvat yhden vuorokauden ajalle ja niinpä ruudullekin isketään parinkymmenen minuutin välein kellonaika havainnollistamaan ajan kulkua. Ohjaaja/käsikirjoittaja Mathieu Kassovitz hallitsee täydellisesti tekeleensä, harkittua ja tyyliteltyä kerrontaa ilman kikkailun makua. Paljon pitkiä otoksia, joissa pääosakolmikko Vinzin, Hubertin ja Saïdin läppä lentää vaivattomasti ja luonnollisesti. Karu ja vahvoja kontrasteja luova mustavalkokuvaus korostaa betonilähiöiden ankeutta ja siinä ohessa yhteiskunnan tilaa. Edelleen varsin ajankohtainen elokuvataideteos.
 
"Oletko kuullut tarinan miehestä, joka putoaa pilvenpiirtäjän 50. kerroksesta? Mies rauhoittautuu ilmalennon aikana toistamalla itselleen 'tähän asti kaikki on hyvin, tähän asti kaikki on hyvin...' Ei se putoaminen satu, vaan äkkipysähdys."

Viha (La Haine) *****
 
Katoitko sen restauroidun kymmenvuotisversion vai vanhan?
 
Thinner
 
Kingin novellista tusattu filmatisointi joka on laadullisti aikalailla samaa puuroa kuin enemmistö King-filmatisoinneista. Ylipainoinen mies törmää vahingossa autolla intiaanimiehen vaimoon joka kuolee ja intiaani langetaa kirouksen joka laittaa paksun pojan laihtumaan hieman liikaakin.
**
 
Date Movie
 
Tämä oli paljon parempi kuin odotin. En ole koskaan sietänyt komedioita joissa vitsit on ripattu muista leffoista, joten odotuksia ei ollut laisin. Muutamiat hyvät naurut tästä kuitenkin irtosi. Ehkä unen puutteella oli osuutta.
**

Katoitko sen restauroidun kymmenvuotisversion vai vanhan?
 
Katsoin sen vanhan.

Matti
 
Avoimin mielin lähdin katsomaan, vaikka suomalaiset leffat eivät suosikkeihin kuulu... Leffa tuntui mässäilevän jossain määrin liikaa "ördäyksellä" legendaarista läppää lensi joka kohdassa, ja näitä varmasti lentää edelleen ammattikoulun tupakkapaikalla. Leffa tuntui myös toistavan itseään aivan liikaa. Matti nousee....laskee...nousee....sekoilee ja vielä vähän päälle. Välissä sitten filosofisia mietteitä elämästä.
 
Elokuva kuvaa Matin niin riistettynä henkilönä, että oikein pahaa teki. Jos tässä seisoo totuus, niin kyllä heräsi sympatiat Nykästä kohtaan. Elokuvana suhteellisen viihdyttävä, tosin hieman ylipitkä pätkä, jonka suurimmaksi ansioksi soisi nousevan ihmisten herättelemisen siihen että Matti ei ole mikään eläintarhan vetonaula, vaan ihminen, niin sairas ja sekoileva onkin.
 
...plusmiinustilastot:
 
+ Pääkkösen roolisuoritus
+ Suhteellisen viihdyttävä
 
- Liikaa ördäystä, liian vähän oikeaa sisältöä
- Ylipitkä, toistaa itseään
 
Arvosana: 7

The Worlds Fastest Indian
 
Anthony Hopkins esittää vanhaa höperöä miestä, jonka unelma on päästä USA:han kilpailemaan moottoripyörällään. Matkanvarrella sattuu ja tapahtuu kaikennäköistä hauskaa kaikille jotka kyseiseen mieheen sattuu törmäämään. Burt on nimittäin sellainen ihminen joka onnistuu tuomaan valoa kaikkien kanssaeläjiensä elämään, eli elää täysillä joka päivän. Leffa oli selvästi tehty suurella sydämellä ja himpun verran tuli Lynchin Straight Story mieleen. Kaiken kaikkiaan hyvin tehty ja ennen kaikkea hyvän tuulinen elokuva josta tulee hyvälle mielelle.
9

Rosemaryn Painajainen.
 
Olin tämänkin onnistunut jotenkin missaamaan, joten otin vahingon takaisin. Täytyy sanoa, että olin kyllä vaikuttunut. Vaikka elokuva on vanha, on se myös tyylikäs ja teki monta asiaa oikein jotka vieläkin on monessa jännärissä aivan hakusessa. Tunnelmaa rakennettiin hienosti, ja vaikka homman arvasikin jo hyvässä vaiheessa, se ei haitannut - se taisi olla jopa tarkoitus. Elokuva ei tuntunut ollenkaan niin pitkältä mitä oli, ja kyllä lopussa taas niin vitutti että olisi tehnyt mieli ampua viattomia planktoneita haulikolla järvenrannalla.
 
ps. jos mummo sanoo teekupposen äärellä "Hail satan", niin sitä saa lyödä.
 
Arvosana: **** ja puoli
 
-------------------------
 
Saksikäsi Edward.
 
Toinen elokuva, josta olin onnistunut näkemään vain pätkiä, en tiedä miten se on mahdollista. Ehkä ei vaan ollut kiinnostanut tähän asti, mikä on sääli koska elokuva oli hieno. Depp näyttelee onnestuneesti vähäpuheista ja viatonta ressukkaa, jonka puolesta tulee helvetin paha mieli vähän väliä. Elokuva on visuaalisesti jännä sekoitus Burtonmaista sinimustaa maisemaa ja yliräikeitä kirkasvärejä. Hienon hieno satu. Jos joskus menetän kyvyn liikuttua hyvistä saduista ja taantua lapseksi, minua saa hakata lampailla takaraivoon niinkauan että tulee itku ja katumus.
 
Arvosana: **** ja puoli

Rosemaryn Painajainen.
 
Mahtava leffa ja Krzysztof Komedan musiikki. Ei tarvinnut kuin lukea kritiikkisi niin lallatus jäi soimaan päähän ja soi varmaankin koko päivän.
http://www.moviegrooves.com/cgi-bin … grooves.com/m3u/rosemarys-low-1.m3u

Superman Returns 9-

Eternal Sunshine of the Spotless Mind, 10-
 
Ihana elokuva.